Pönttöjä ja huikea yölaulajaretki

Tarkastin kotipihan pöntöt, laskin niitä olevan n 50 kpl + ne pöntöt jotka vaativat tikarappusia, ne on tarkoitettu kottaraiselle mutta vielä ei ole ainakaan tärpännyt. Pönttöjä on vielä myös muuallakin. Pönttörengastaja Kim Kuntze ei ehtinyt tänä vuonna tänne, hänellä on menossa kiivas kausi pistelaskennassa joten aivan ymmärrettävää että eihän joka paikkaan ehdi.

Pöntöissäni löysin amppareitten ohella  seuraavasti pesintöjä; talitintti olio ainakin 8:ssa pöntössä joissa oli keskimäärin 4 poikasta nopealla vilkaisulla todettuna. Osa tallareitten pöntöistä oli jo tyhjentynyt, näinkin mökin rannassa kun neljä poikasta oli pöntön vieressä ja emo ruokki niitä. Löysin aika vähän sinitiaisen pesiä, totesin että ainakin kolme pesää oli vielä poikasvaiheessa eikä sinitiaisia tullut "häiritsemään" innokasta tarkastajaa. Kirjosiepon pesintöjä totesin ainakin 3 joissa oli ainakin 8 munaa. Yhden tyhjän räksän pesän näin yhdessä oksanhaarukassa, pihamaalla näkyy päivittäin useita räksäemoja tonkimassa matoja joten pesintöjä on paljon lähimetsässä.

Pikkuvarpusen pesintä on varmaankin käynnissä niitä varten tehdyssä pöntössä, en tohtinut ruveta penkomaan sitä pesää, sitten on meillä vielä tuossa yhdessä tolpassa  pari pönttöä joissa piva pesi viime vuonna. Niitä en kiivennyt tarkastamaan. Sitten näin kun joku uunilintu lähti maasta parin metrin päästä, näin samaisen linnun vilahtavan pari kertaa. Pesää en löytänyt vaikka sitä hetken hainkin. Sitten täytyy myös mainita se västäräkin pesä joka oli halkopinossa, se pesä valittettavasti tuhoutui!


Olisi tullut hyvä rengastustulos mikäli se olisi päästy tekemään. Sitten ensi vuonna, se olkoon tavoitteena! Nyt vaan täytyy huoltaa pöntöt, uusia kattoja, poistaa vähän huonolla hapella olevat.
Ennen tätä syksyn puhdistusurakkaa ehtii vielä tapahtua paljon.

Kirjosieppo Harrin kuvaamana

Kurppakomppanian ryhmittymä kävi kuuntelemassa yön laulajia perjantai-iltana tai paremminkin yöllä. Kuulimme aika hyvin eri laulajia. Meidän perinteinen reittimme kulkee Kyrösjärvi kiertäen aloittaen ent Viljakkalan suunnalta, jatkaen matkaa kohti Ikaalisia, ohitetaan Luhalahden "taajama" ja sitten Kilvakkalan kautta taasen kotoiseen Hämeenkyröön. Tämän retken saalis oli paras ensimmäisenä viiriäinen joka oli Pirkanmaan ensimmäinen. Viljapellot eivät vielä ole kasvaneet kovin kummoisiksi mutta aina kun oli jotain vähän pitempää löytyi myös laulajia, Neljä kappaletta ruisrääkkiä olivat Ikaalisissa hyvin lähekkäin. Sitten kosteikkopaikoilta kuului pari luhtahuittia sekä Kyrösjärven länsipäässä yksi kaulushaikara. Bottan ääni kyllä kuului hyvin pitkälle. Varsinaisia laulajia olivat pensassirkkalintu (2) sekä viitakerttunen (2). Ruokokerttusia oli useampikin. Yksi satakielikin saatiin tutulta paikalta Ikaalisista. Retki päättyi kehrääjän metsästykseen Vatulan maastoista, niitä löytyi kaikkiaan neljä! Pidimme myös kirjaa kaikista lintulajeista, saimme niitä kasaan kaikkiaan 46.   

Aurinko hellii

Toukokuu oli lämpimin kuukausi koko aamulehden pitämän mittausjakson aikana. Luonto huutaa ja vaatii vettä, edes yökosteus ei tuo pelastusta. Kaikki palaa karrelle. Viime vuonna oli hyvin sateista ja märkää, tänä vuonna taas sitten kuivuutta. Koskaan ei ole kohden mutta ei saa valittaa, on otettava vastaan se mitä annetaan ja mukinat pois.

Pidimme hyvän ystäväni Harri Partasen kanssa tunnin kisan, itse kisa päättyi tasan, näin sovittiin hyvässä asevelihengessä. Lajimäärä oli kummallakin  n 20 eri lajia, Harrin pihassa oli esim kaulushaikara ollut äänessä ja täällä Lavajärvellä puolestaan lajilistan kärjessä oli idänuunilintu jonka laulun tunnistin näin kesäkuun ensimmäisen päivän kunniaksi. Idulista tuli pihapinna nro 91! Sen ysikymppisen rikoin peukaloisella alkuviikolla.

Jokin "outo" petolintu meni talomme yli suoraan pohjoiseen, oliko lintu vielä muuttomatkalla vai oliko kyseessä kiertelevä yksilö, mene ja tiedä! Kuitenkin näin linnun vasta sen ollessa jo ohittaneena, häivähdyksen omaisena piirtyi silmiini kuva petolinnun profiilista ja se toi minulle mieleen varpushaukan.

Kalsääskestä tuli kuitenkin pinna, näin linnun kiertelevänä jälleen kerran talomme ohittaneena tuolla pohjoisen kantilla. Naakat pyrkivät häiritsemään ja ajamaan takaa tätä kaloja saalistavaa upeaa lintua. Pinna nro 92 oli kuitenkin tosiasia. Muita mielenkiintoisia haviksia ei nyt tule mieleen, yöllä heräsin joskus kahden aikaan ja kävin kuuntelemassa yön ääniä mutta käkeä kummempaa ei haaviin tarttunut. Saalistus jatkuu ja tavoite lähestyy pienin askelin. Kuvituksena on tämän vuotiselta arktikaretkeltä kuvia ohi kiitävistä valkkareista.