Märkää keliä

Lokakuun puolivälissä näin pihassani yllättäen kaikkien lintujen kaikkoavan jonnekin piiloon, arvasin että petolintu on liikkeellä. Varpushaukka liihotteli pian näkyviin, siinä syy moiseen pakolentoon. Peippolintuja oli varmaankin 100 yhteensä, niin järrejä kuin tavallistakin peippoa. Samoin mustarastaita lensi rannan metsikön päällä 4-5 yksilöä. Harmaapäätikka on tänään ollut piilossa vain tavallinen käpäri käy tahkoamassa talimakkaraa.

Taas on hypätty joitakin päiviäeteenpäin, nyt mennään jo tarkasti ottaen puoltaväliä lokakuusta. Sain tänä aamuna tonttipinnan nro 99 kun näin isolepinkäisen lentävän E suuntaan tontin ylitse. Sata lähestyy, uskomatonta mutta totta! Vielä kun kävisi itätuuli joka painaisi muuttavia hanhia tännepäin, olisi edes mahkut saada valkoposkihanhi tai jopa sepelhanhi, puhumattakaan tundrahanhesta! No oli kuitenkin nyt niin tai näin, on tänäkin vuonna mahkut saada 100 lajia täyteen omalta tontilta. Pidän sitä kovana saavutuksena kun vielä ottaa huomioon keväiset poissaolot aina linturetkien aikaan ja sitten syysmuutolta samalla lailla. Sasin lintukaveri Kari H on kanssa laskenut lajinsa ja hän sai juuri sata täyteen! Tiukka "kisa" on tonttien välillä, Palomäen Timo asustelee Kaipion kulmilla ja hänellä on kanssa piha josta on havaittu "pirusti" lajeja. Uskon että kisasta tulee kova jos lähdemme mittaamaan lajimääriä, valmistaudun kyllä henkisesti jo pronssitilaan kun lähtee  näiden veijarien kanssa kisailemaan.

Ilmeinen tunrahanhi, kuvannut T Palomäki

Syyspuuhat ovat aikalailla tehtynä, vielä riittää  haravointia kunhan nuo viimeisetkin lehdet putoavat. Tänään saimme vaimon kanssa hommat jo hyvälle mallille, olisipa vielä sateettomia päiviä mutta kun ei ole tiedossa! Jos ei sataisi voisi edessä olla  reissu suppilovahveroiden perään, niistä saa tosi maukasta keittoa ja ovathan ne myös talven varalle tosi hyvää lisää muidenkin ruokien kanssa nautittavaksi. Tässä samalla kun kirjoittelen niin vilkuilen omaa ruokintaa jossa käy jova vilske. Pääasiassa ovat kylläkin pikkuvarpuset ja harakat jotka ovat tyhjentäneet (taas) ruokintaa kiitettävästi, täytynee käydä täydentämässä. Tiedä vaikka tulisi se sadas laji!!
 

Lokakuun puoliväli

Nyt rupeaa jo puoliväli lokakuusta lähestymään, vielä puuttuu pari lajia sadasta lajista nähtynä tai oikeammin pitää sanoa että havaittuna omalta tontilta. Tämähän on oikeastaa aikuisten lintuharrastajien hiekkalaatikkoleikkiä ja itsensä tuntien se leikki otetaan täysillä! Niitä "läheltä piti" lajeja kyllä kertyy, esim eilen näin neljän sorsalinnun laskeutuvan  Lavajärveen, linnut eivät olleet sinisorsia eivätkä taveja, jotain siltä väliltä, todennäköisesti haapanoita! Haapana puuttuu vielä tältä vuodelta! Samoin pyrstötinttejä on ollut jo liikkeellä mutta ovat hyvin vältelleet Lintulan tonttia! Tällaisia lajeja voisi luetella äkkisiltään kymmenkunta:

Urpiainen Palomäen kuvaamana. 

Kävimme paremman puoliskoni kanssa katsastamassa olisivatko suppilovahverot jo nousseet. Vanhoilla tutuilla paikoilla käveltiin ja saimme sienikorin pohjalle vain malliksi joitakin suppiloita, olimme selvästikin parisen viikkoa etuajassa. Tulipa ulkoiltua ja kaveltyä metsässä, se on terapiaa jos mikä! Samalla tulee tarkkailtua luontoa! Löysimme itsemme pienestä "pyykeskittymästä" sillä siinä kun käveltiin näimme yhden pyyn ja kuulimme varmaankin vielä neljä eri pyytä!

Vihervapuset ovat kaikonneet, kuva by Palomäki Timo

Nyt täytyy käydä täydentämässä ruokintavarastoja sillä ensimmäinen 25 kg auringonkukkaa on jo jaossa ja tikkojen rasvat vielä puuttuvat, eilen tosin näin tämän syksyn ekan harmaapäätikan (naaras) käyvän talipötköllä, se on hyvä merkki että hapäti on vielä maisemissa. Tämä tikka osaa kyllä olla hyvin hiljainen kaveri, se vaan ilmestyy jostain, syö hetken ja häviää jälleen.  Muita kivoja lajeja ovat olleet pari hömötiaista sekä yksinäinen kuusitiainen. Tutut talitiaiset ja pikkuvarpuset ovat voimallisesti edustettuina, kumpaakin lajia on lähelle 30:n parvi ollut aina ruokinnalla. Vielä viime talvena oli sinitiaisia hyvin runsaasti mutta ainakin tähän asti ne ovat olleet hävöksissä, vain kuuden linnun olen nähnyt einestävän. Samoin syksyllä oman vaelluksensa aloittaneet närhet ovat olleet piilossa, parhaimmillaan olen havainnut 4 närheä. Rastaista on edustajat olleet aika vähissä, punakylkirastas (1) ja laulurastas (1) eivät ainakaan vielä ole löytäneet tälle ruokinnalle mutta mustarastaat ovat sillä parhaimmillaan olen laskenut 8 tummaa yksilöä, kylläkin lähipihlajan marjoja napsimassa. Sitten ovat viime päivinä olleet hyvin näkyvästi peipot ja järripeipot. Järrejä olen arvioinut olevan alun kolmattakymmentä ja etelän serkkuansa, Suomen yleisintä lintua samansuuruinen parvi. Kyllä siinä on saanut auringonkukat kyytiä!

Syystauko on ohitse

Ehkä nyt on jo aika päivittää hieman blogia, onhan tässä pidetty taukoa (lue latausta itselle) jo useita viikkoja. Olen tässä välissä käynyt Virossa, Latviassa, Liettuassa eli autoretkellä Kuurin kynnäillä, Itämeren rannoilla upeissa hiekkaharjumaastoissa. Kävimme siellä Kurppakomppanian veljien kanssa 9-vuoden takaisissa maastoissa katsastamassa sitä valtavaa peippomuuttoa, niithän muuttaa kohden etelän auvoisia, lämpimämpiä talvehtimispaikkoja satoja tuhansia päivässä! Lisäksi näimme hienoa närhien vaellusta, yli 300 sataa yksilöä/päivässä ja muuttoa jatkui koko ajan. Normaaliin tapaan kirjasimme kaikki lajit joita saimme 126 tällä viikon retkellä.

Kotisuomessa on aika ryhtyä talviruokintaan, olen käynyt ostamassa auringonkukamn siemeniä, talipötköjä näin aluksi. Ruokinta on vetänyt hyvin puoleensa, pikkuvarpuset, talitiaiset, sinitiaiset, närhet (ne jotka ovat jääneet tänne viettämään talvea), harakat, mustarastaat ja sitten hieman harvemmin havaittuja lajeja edustavat punarinta(1-2), peippo(2), järripeippo(2), punakylkirastas(1), laulurastas(1). Ruokinnan olen aina aloittanut lokakuun alkupuolella.

Nyt on kova into saada se sata lajia täyteen tälle vuodelle omalta tontilta. Tällä hetkellä on saldo lukemassa 98! Vielä puuttuu "ns helppoja" lajeja kuten pyrstötiainen ja niittykirvinen sekä arktiset hanhet ja joitakin petolintuja. Täytyy olla tarkkana eikä kiikareita saa vain kuljettaa mukana vaan niitä täytyy käyttää ja olla hoksottimet hereillä koko ajan.

Nyt on ollut hieman surun aikaa kun anoppi kuoli pitkällisen sairauden murtamana, hän sai elää hyvän elämän, tästä olemme kiitollisia. Elämä jatkuu!