Laittaa nöyräksi

Se laittaa kummasti nöyräksi kun pakkanen menee yli -20 asteen. Nytkin ollaan su iltapäivän lopussa ja mittari heiluu noissa lukemissa! Mutta ainoa hyvä asia mitä säätieteilijöiden suusta olen näinä päivinä kuullut on se että pahin pakkasjakso on ohi. Lunta tullee lisää, siitä selvitään aina.

Viime kevään savotan tuotoksia

Maanantaina aamupalaa syödessä sain katsella kun koiras varpuahaukka yritti saalistaa jotain pikkulintua ruokinnalta, liekö ollut sinitiaisparkaa mutta ei saanut mukaansa ja sinitintti pääsi pälkähästä. Ruokinnalla on tiaisia hyvä määrä, sinitiaisia löytyy n 30 yksilöä ja tallareita puolet vähemmän. Yksi uskollinen käpytikkapari takoo talimakkaroita oikein työkseen, eipä ole tullut niiden "serkkua" valkoselkätikkaa ainakaan vielä käymään visiitillä. Helmikuu on hyvää aikaa kisailla kavereiden kanssa, niinpä polkaistiin käyntiin helmikuun ajaksi pihapinnakisa välillä Lavajärvi-Parikkala, eli "jäsentenvälinen" Partasen Harrin kanssa. Uskon että tämän kisan aikana tulee jo ekat keväiset muutajat!?

Kävin lisäämässä ruokinnalle evästä. Se on tosi asia että eivät ne linnunruoat paljon lämmitä varastossa vaan niiden tulee olla saatavilla, tietenkin sopivissa mitoissa! Heti siellä tultiin tankkaamaan pakkasyötä vasten. Nyt on vajaat -15 astetta mutta se tuuli. Se pölläyttää puiden lumet ja nostaa maastakin kevyempiä hiutaleita juuri vasten kasvoja, tietää olevansa ulkona!

Tiistaina 29. pvä oli jälleen lumihommien vuoro. Mönkkärillä isoimmat ja kolalla viimeistely. Nyt saa jo sataa lisää. Ruokinnn pikkulinnuilla on hädän päivät; varpushaukka kävi kahteen otteeseen vetämässä tyhjän nuotan ja heti iltapäivän aluksi näin isolenpinkäisen ruokinnan tolpan nokassa. Eipä isolanttukaan saanut ketään, pikkulintujen onneksi.

Pihabongausta 26.1 ja 27.1.2019

Taas lähestyy vuoden pihabongaustapahtuma. Siinähän katsellaan talvipihan lintuja, kerätään valtakunnallisesti tietoa mitä lintuja on havaittu 26. ja 27.1. talvipihoillamme. Yhden tunnin ajan jos jaksaa laittaa ylös kaikki tipuset mitä havaitseejoko lauantaina tai sitten sunnuntaina, kuinka sitten ehtiikin havainnoimaan. Vielä jos saa ne havainnot ilmoitettua pihabongaussivuille niin hyvä! Meikäläisen tavoitteena olisi havaita edes yksi puukiipijä ja hippiäinen, nähdä tai kuulla. Siinä on oiva tavoite tammikuuksi!

Sauna kuuluu suomalaisen arkeen, niinpä kävimme torstaina huuhtomassa päivän hiet ja nauttimassa löylyistä.  Pääsin käymään taas hangessa, nyt täytyy myöntää että pitkään mietin että menenkö vai en. Löylyjen jälkeen olin kuitenkin valmis tähän "urotekoon", hieman hirvitti heittäytyä puuterilumeen kun sieltä ei pääse niin nopeasti ylös.  Kuitenkin rohkaisin mieleni ja sinne kaaduttiin, tuli hyvä olo! Sehän on tietenkin tarkoituskin. Ent Lavajärven koulun kentältä kuuluu aina silloin tällöin nuorten huudahduksia, sehän on hieno merkki, elävän kylän merkki. Täytyiskö kaivaa omatkin hokkarit esiin ja mennä mukaan! No jos sitten joskus toiste, täytyy muista että mittarissa on melkein 60 eivätkä ne luut parane nopeasti. On aika leikkien ja laulujen, nyt ovat vuorossa toiset ajat!

Aina kun menee terassille niin sitä tavoittelee pöllöjen ääniä. On vielä varhaista pöllöille ruveta soidintamaan, helmikuussa voivat ensimmäiset myyränpurijat huhuilla mutta maaliskuu on varminta aikaa lähteä pöllöretkelle. Tänään perjantaina ei tullut mitään ihmeellistä plakkariin, tuiki tavalliset ruokinnan linnut, joskin aika hyvät määrät: keltasirkkuja n 40 yks ja pikkuvarpusia n 50 lintua. Sitten ovat vielä päivän lintuihin lisäksi sinitiaiset n 30 ja talitiaiset n 25 lintua. Viherpeippoja en tänään hokannut kuin kymmenkunta. Varislinnut ovat aikalailla vähissä, naakkoja alle kymmenen ja harakoita vain 5 yks. Närhiä en ole havainnut aikoihin. Käpytikkoja on ainakin yksi päivittäin. Sitten tämä suosikkilintuni, kuusitiainen lauloi jo yhden kuusen latvassa, sehän tietää kevättä!

Pihat on bongattuna, lauantaina klo 10-11 suoritin tämän velvollisuuden. sain kasaan hulppeat seitsemän lajia. Pikkuvarpunen oli enemmistönä, arviolta 30 yks. Sinitinttejä löytyi parinkymmenen linnun verran ja serkkuaan tallaria kymmenkunta. Keltasirkkuja oli joitakin ja yhden linnun verran sain merkitä hömötinttiä, harakkaa ja kauenpaa kuulunutta varista.

Rapsakkaa keliä

Tammikuun 20 pv melkein ohitettu, joitakin armontunteja jäljellä. Keli on aikas viileää, ainakin tuntuu siltä. Tehtiin tänään aurinkokeräimien putsausta lumesta. Tikkailta käsin se onnistui aivan loistavasti. Eri asia on että tehtiinkö turhaa työtä, ei nyt ainakan pitäisi liiemmälti sataa lunta ja onhan kaikki aina eteenpäin. En aivan joka kolkkaan yltänyt tikkailta mutta pääosin sain ainakin vahvemmat lumet putsattua, eiköhän kevätaurinko hoida oman osuutensa aivan piakkoin. Muuten on ollut mitä mainioin keli viettää aikaa ulkosalla. Lumien siirtelyä paikasta A paikkaan B.

Maanantaina herättiin ensin puoli seiska katsomaan kuuta joka näkyikin upeasti, emme kuitenkaan ruvenneet ottamaan kuvia. Hieno kuun valaisema maisema oli valloillaan yöllä. Tipusia ei näkynyt paljoa ruokinnalla, missä lie värjöttelevät! Nyt täytys varmaan mennä tuonne pakkaseen täyttämään ruokintaa tai sitten lisäämään rasvoja mutta en tohdi. Kyllähän siellä näkyy vielä olevan jonkin verran joten se täyttö ehtii kun tulee hieman inhimillisemmät kelit. Joskus täytyy myös ajatella itseäänkin!

Pakkanen pysyy parissakymmenessä asteessa, ehkä vielä hivenen päälle! Mielestäni kylmät kelit saisivat jo riittää, mutta eihän näin pienen maanmatosen mielipide paljon paina kun luoja näin päättää. Se on vaan kärsittävä ja ajateltava positiivisesti, kyllä se aurinko rupeaa pian jo hellimään ja pakkaset ovat muisto vaan. Näin uskon luonnon elävien ajattelevan, tai ainakin toivon sillä nyt koetellaan kovalla kädellä. Katselin äsken saalistajista kertovaa luonto-ohjelmaa ja siinä aiavn tylysti jääkarhut, sudet ja napaketut tappoivat pienempiään. Sehän on luonnon laki, vahvemmat elävät ja saavat elantonsa ja pienet kärsivät!

Tämäkin pakkaskausi on ollut jo riittävän paha metsän tiitiäisille, se on huima määrä ravintoa mitä ne tarvitsevat elääkseen. Eikä se ole mitenkään selvää että sen määrän löytää luonnosta tuolta hankien keskeltä. Yritämme kaikki jalalliset auttaa tässä asiassa, eikö? Nyt onneksi pakkanen helpotti ainakin hetkeksi, -kympin mittarinlukemat ovat mielestäni inhimillisemmät. Olen aika innoisssani tuosta löydöstäni luontokirjojen parissa; Mauri Leivo on kirjailija minun makuuni. Nyt on menossa toinen isompi kirja, "Lintujärvi" joka kertoo eräästä suomalaisesta järvestä ja sen linnuista. Kirja on myös kertomus miehestä joka on lumoutunut järven elämästä ja luonnon ehtymättömästä moninaisuudesta. Kirjailijan tarinankerronta on sujuvaa, elämänmakuista! Nämä luonnehdinnat ovat kirjan esittelysivuilta.

Keskiviikon sain aloittaa lumen kolaamisella, eihän se pakko olisi ollut mutta jotta tulisi oltua ulkona päätin putsata piha-alueen lumesta. Siinä menikin aikaa joitakin tunteja. Näin naapurin miestä joka kertoikin aika yllättävän havainnon, hän oli nähnyt kaksi nuorta sutta.  Kertomansa mukaan hän oli tullut käymään ulkona ja hän oli huomannut että mikähän tuolla rapisee! Hetken siinä katseltuaan hän huomasi nämä hieman koiraa muistuttavat kaverit  jotka olivat olleet lähimmillään joidenkin kymmenien metrien päässä. Ne olivat mennet kohti Kierumanojaa. Aika yllättävä havainto! Tuli vaan mieleeni että onneksi ei Heta ollut juoksemassa missään! Koira olisi näille kierteleville susille oiva saalis. Kaikkeen täytyy varautua näillä nurkilla.

Kylmä kausi

Nyt on vallalla tammikuun pakkaset, kylmä kausi. Onneksi ei ole kolmenkympin pakkasia! Kylllä näissä parinkymmenenkin lukemissa on sietämistä mutta ohimenevää se on, kohti kevättä mennään! Kun tuolla ulkona tallustelee ja aurinko sattuu paistamaan, se luo heti keväisen tunnelman. On vielä vajaa pari kuukautta kun voi jo puhua kevätlämmöstä. Ihmismieli on vaan niin malttamaton, ei se jaksa odottaa.

Tässä kun näitä ajatuksia kirjoittelen, tuijotan samalla tuonne ruokinnalle. Yhden hömötiaisen ja kuusitiaisen olen jo onnistunut löytämään, sini- ja talitiaisista puhumattakaan. Myös käpytikka on siellä takomassa itselleen voimaa pakkasta vastaan. On se kovaa noilla luonnonelävillä, höyhenet pörhöllään jonnekin koloon yöpymään, mittari näyttää -25 astetta! Siinä pätee kova laki, heikot sortuvat ja vahvat jäävät jatkamaan sukua. Kyllä meidän ihmisten täytyy auttaa edes ruokintaa ylläpitämällä. Minulla on hieman yksipuolista einettä tarjolla, talipötköjä ja -palloja ja auringonkukan siemeniä. Sitten on ihraa, se on tikoille mieleistä puuhaa näitä takoessa. Naakat ja harakat ovat päivittäin myös hakemassa oman osansa. Kaikkien täytyy saada osansa, myös oravat ovat ottamassa omat siemenensä.

Kuvan on ottanut Harri Partanen, meillä ei ole pähkkinänakkelia näkynyt

Olen lukemassa jälleen Mauri Leivon kirjaa ; "Kevätmuutto". Mielestäni kirjoittaja osaa oikein hyvin purkaa niitä tuntoja joita lintumies kokee taipaleellaan. Voin vain suositella tämän kirjan kahlaamista läpi. Mauri on myös tosi hyvä kuvaamaan. Nämä kuvat elävöittävät luettuja tekstejä oikein hyvin. Tapanani on aina lukea vastaavia kirjoja näin lintutyhjiön aikaan, ne ruokkivat hienosti lintumiehen kovaa kaipuuta tuonne luonnon keskelle. Kirjoissa on useita satoja sivuja enkä oikein malta lopettaa niiden läpilukemista aina vuosi vuoden jälkeen.

Kävin pihassa patsastelemassa, kuuntelin käpytikan voimakasta ääntelyä Kierumanojalta päin, tuli aivan keväthuuma mieleen. Kotiruokinnalla on kaksi käppäriä, ne ovat jo pari eikä niillä vielä ole tuollaista "kiihkoa" vaan ne keskittyvät evästämään. Naapurin tontin käpytikat ovat jo askeleen edellä. Pikkuvarpusilla on samoin myös voimakasta "tsilppausta" jo. Naapurin tontilta aina silloin tällöin pölähtää iso parvi (n 50 yks) ruokailemaan ja silloin on elämää ja touhua myös meidän puskissa. Siinähän innostuvat myös kotoiset tintitkin ja meteli on valtavaa. Aivan turha on yrittää laskea yksilötasolle, noin arviossa mennään.

Lavajoella hyvin hiljaista 15.1.

Sain itseni kelkkailemaan, lähdin aivan tuosta vaan potkukelkalla ja päätinkin käydä Lavajoella katsomassa olisiko koskikara paikalla. Kävin siellä puolenpäivän aikaan eikä siellä ollut mitään liikettä. Pysähtelin matkalla aina siellä täällä mutta ei yhtään ollut ääntä eikä liikettä. Metsä huokui hiljaisuutta. Ainoat elävät metsänasukit olivat kaksi kaurista puolivälissä reissua matkalla kohti Lavajokea. Kauriin jälkiä kyllä oli useassa kohtaa, on hyvä olla kaasujalka tarkkana, jalka on muututtava aika pian jarrujalaksi! Vaikka kauris ei ole hirveen verrattava asukki,on sekin hyvä ottaa huomioon! Niitä jälkiä oli paljon.

Palomäen Timon kuvaama kauris 

Paljon puhutun lumimyräkän keskellä voi vain ihmetellä! Kun ihmisten asuinpaikan lähistölle alkaa satamaan lunta, on maa aivan sekaisin. Olemme niin eteläosien kasvukeskuspainotteisia että unohdamme tosiasiat. On aina satanut lunta, välillä enemmän ja välillä vähemmän. On kuitenkin selvitty ja aurinko ruvennut paistamaan (risukasaankin!).  Kyllähän tuolla liikenteessä se lumentulo haittaa, se on vaarallista! Aura-autot menevät ja tulevat, lumi pöllyää eikä näe kunnolla ja tulee vaaratilanteita. Malttia täytyy olla, aja hiljaa!

Päivän kuntoilu on edessä. Lumikola odottaa sateen taukoamista, se aivan malttamattona kuopii tuolla seinään nojaten, missä viipyy isäntä/emäntä? Älä huoli, kyllä kohta tullaan! Itä ja Etelä-Suomessa ovat uudet hanget paljon pahemmat. Sehän on vain asuinpaikkakysymys!

Päivän urakointi ohitse, mönkijää hyväksi käyttäen ja kolalla viimeistely. Aikaa meni joitakin tunteja mutta nyt saa uutta lunta sataa! Kävin myös täyttämässä ruokinnat, huomasin että taas on haettava auringonkukkaa, tuntuu olevan aika suosittua. Täyttäessäni takaruokintaa ihmettelin missä on ystäväni kuusitiainen. Kyllähän se jälleen tuli esiin, hyvä niin.

Kuusitiainen on kiva kaveri

10.1. täytin ruokintaa ja haeskelin kuusitiaista. Hömötintin näin mutta kuusitintti oli piilossa kunnes meikäläistä melkein osui päähän joku lentävä pikkulintu, mikä se oli? No kuusitiainen siinä kävi katsastamassa ruokkijaa läheltä. On se hauska kaveri, hentoinen piipittävä ääni, utelias luonne ja pelkäämätön metsikön asukas. Onkohan harakoilla aina joku kaveri tähystämässä vaaraa, näyttää ainakin siltä kun meillä on kymmenkunta harakkaa ruokinnalla talimakkaroiden kimpussa ja yksi pitkähäntä on lähikuusen latvassa. Muiden on paljon turvallisempaa einehtiä.

Tänään 11.1. oli jälleen yksi kuusitiainen ja yksi hömötiainen tyhjentämässä auringonkukkavarastoa. Päivä oli hieno talvipäivä, joitakin pakkasasteita ja aurinko paistaa tuuliselta taivaalta. Voisiko talvipäivä olla upeampi! Lauantai 12.1. oli myös selkeä, pikkupakkaspäivä. Hain eilen uutta läskiä joten tulepa vaan valkoselkätikka! Näin tänään aika ison parven pääasiassa keltasirkkuja, siinä oli varmaankin70 lintua. Mitä seassa olikaan? Parvi nousi ilmoille aamun valjettua joten sitä ei päässyt katselemaan tarkemmin. Viherpeippoja oli myötä, näin uskon. Muuten päivä on ollut hiljaiseloa.
Ruokinnan lintuja ovat pikkuvarpunen (n 30 yks), sinitiainen (n 30 yks) ja talitiainen (n 20 yks). Läskinpalat ovat käpytikan heiniä sekä myös harakoiden (n 10 yks). Myös naakatkin (n 20 yks) ovat ruokinnan verkkoesteen  "paremmalla" puolella. Närhet ovat nykyään selvästi piilottelevia, menee monta päivää että en havaitsen yhtään närheä.

Foreca ennustaa hyytävän kylmää lopputalvea? Ei sentään kolmenkympin miinus lukemia mutta kesälämpöiseen tottuneelle parinkymmenen asteenkin lukemat ovat kylmiä. Kaikkeen täytyy varautua, kolasin talon perustuksille lumikerroksen "suojaksi". Tämä on kai sitä vanhan kansan viisautta!

Sain joululahjaksi hyviä kirjoja, nyt on aika kahlata tässä viidakossa. "Ajatuksia miehestä ja miehelle" on hauska runoteos (Hannu Tarmio), sitä lueskellessa tulee hauskoja ajatuksia ja mielleyhtymiä, tässä joitakin hymyä herättäneitä "Muijaton mies on kuin hännätön susi" ja lähelle samanlaista ajatuskuviota "Akaton mies on kuin aidaton pelto". Tämä viimeinen on aika osuva monille poikamiehille! Sitten oli yksi vähän pitempi ajatuksen juoksu " Köyhä mies on tyhmä, rikas mies on roisto, jos mies käy kirkossa on hän tekopyhä, jos hän ei käy on hän syntinen. Jos hän on poliitikko, hän on huijari. Jos hän ei osallistu, hän on epäkelpo kansalainen. Jos hän kuolee nuorena, hänellä on ollut valtava tulevaisuus edessään. Jos hän elää kypsään ikään, hän on taakka yhteiskunnalle. Hyvä mies on vain hän joka ei ole syntynyt.

Harmaapäätikka kuva Harri Partanen

Olenkohan koukussa kun minulla on viikottain toistuva lottorivi? Siihen hukkuu rahaa 3,- / vko. Katsoin juuri veikkaustilin saldoa eikä sinne ole tullut isoja voittoja. Ainahan sitä toivoo että tällainen ihme tapahtuisi. Kun malttaa pitää pelaamisen rajoissa niin se sallittakoon!?  Toivossa on hyvä elää sanoi entinenkin lapamato! Mitään ei saa jos vaan katsoo!

Takamaan laskentaa ja talvipäiviä tammikuussa

Olemme Jämsän Miikan kanssa perustaneet laskentareitin Ylöjärven Takamaalle vuonna 1993. Sitä kierrettiin innokkaasti, pituudeltaan se reitti on 12 km, kylläkin maantieta pitkin suurin osa. Ainoa paikka missä poiketaan tiemaastoista on Vähä-Vahantajoen laskujoella, missä koskikara usein talvehtii. Parhainpia havaintoja on pähkinänakkeli Takamaan kylältä. Tänä vuonna jätin retken väliin kun olin juuri ollut vastaavassa laskennassa Siivikkalassa. Retkellä oli onneksi laskijoita, tänään oli Miikan mukana kaksi muuta linnuista kiinostunutta. Päivän lajimäärä oli 19 ja yksilömäärä niinkin iso kuin 462! Laskijat valittelivat kuitenkin keltasirkkujen ja viherpeippojen niukkuutta. Tiaisia ja naakkoja oli muuten runsaasti.

Seitsemäs päivä on valjennut pilvisenä, lauhana talvipäivänä. Kävin laittamassa ruokintaa kuntoon ja heti tuli kuusitiainen katsomaan mitä olisi tarjolla. Lintu oli parhaimmillaan alle metrin päässä, se on hyvin utelias tiainen jonka erottaa hyvin tiaismassasta. Se oli meikäläiselle tälle vuodelle tonttipinna! Keli on hyvin keväisen oloinen mutta sen tietää että paukkupakkaset ovat vielä tulossa. Huomasin  jonkun pitkäsiipisen linnun lentävän matkalentoa suoraan pohjoiseen. Jos oltaisiin kuukausi eteenpäin niin olisin juossut hakemaan kaukoputkea, mutta todennäköisesti myöhästynyt. Niin rivakasti lintu eteni. Lintu oli varmaankin korppi?!

Palomäen kuvaama urpiainen

Kasi päivä on lopuillaan ja pieni hiki pinnassa kun kävin ulkona ja kolasin piha-alueen johon oli viiden sentin kerros uutta lunta ilmestynyt sitten edellisyön. Hieman turhaa hommaa se oli mutta jokainen kolanveto on eteenpäin ja poissa huomiselta. Tänään vietettiin anopin luona rattoisa kahvihetki kun siellä oli myös anopin sisko miehensä kanssa. Heidän kanssa juttu luistaa! Kuulin myös hyvän vanhan kansan sanonnan; "Pianhan tämäkin vuosi menee, viedään kuusi ulos ja tuodaan koivu sisälle!" Siinä lauseessa kiteytyy hyvin suomalaisten vuodenkierto, joulusta juhannukseen. Nyt tuntuu päivä jo pidentyneen selvästi, kunhan on vaan pilvetön päivä niin valoisuutta riittää.

Taas mennään, uusi laskentareitti Siivikkalassa

Vuodenvaihde oli ja meni. Tänään toisena päivänä sain siivota eilisen myräkän tuotoksia. Lunta oli satanut reilut kymmenen sentin kerros, kolaamalla sain putsattua piha-alueen, aikaa se vei yhden neljä tuntia, loput jää huomiselle. Ensi yönä pitäisi taas sataa lisää joten täytynee ottaa mönkijä esiin. Laitoin mönkkäriin auran ja ketjut vielä puuttuvat. Ehkäpä nekin saan alle lähipäivinä. Sitten taas kelpaa aurailla. Lumenkolauksen yhteydessä oli hyvä tarkkailla ruokinnan ja yleensä muutenkin lintuja. Näin aika ison corvus-parven, parikymmentä lintua lensi aivan piha-alueen yli. Näistä jotka ehdin näkemään oli suurin osa korppeja, niiden ääntäkin kuului. Kolatessa tuli jälleen mieleen meidän lapinkoiramme Heta, joka olisi mielellään mönkinyt lumivalleissa. En nyt osaa sanoa että olisiko Heta enää loppuaikana ollut niin riemuissaan kuin oli reilu kymmenen vuotta sitten!

Pakkasaamu hellii tätä lohkoa Suomen niemestä, 15 astetta tuntuu jo jossain. Eivät linnutkaan ole täysillä mukana, ainoastaan valoisana aikana käyvät tankkaamassa. Täytyykin käydä laittamassa täydennystä tarjouspöytään. Pirkanmaan lintutieteellisellä yhdistyksellä on jälleen talvipihakisa, jossa yritetään mahdollisimman monta lintulajia sada havaituksi  joulukuun ja helmikuun lopun välillä omasta pihasta. Meitä on mukana n 50 enemmän tai vähemmän innokasta talvilintujen ruokkijaa. Olen tällä hetkellä sijalla 8 kun havaittuna on 23 lajia. Tällainen pikkukisa "pilke silmäkulmassa" antaa hyvin pientä puuhaa näin normaaliin arkeen. Tuleehan pidettyä ruokintaa kunnossa!

Antero Alhon kuvaama koskikara

Viidennen päivän urotyönä voisi pitää sitä kun pääsin ekaa kertaa Siivikkalassa laskentareitille. Tämä reitti on uusi reitti, meidän Nokian laskennan (Naulonvuori) korvaava. Kokoonnuimme yhdeksän jälkeen Siivikkalaan Anteron luokse josta lähdimme kävelemään. Meitä oli neljä uskalikkoa, vietimme upean talvipäivän, valoisasta valoisan loppumiseen asti. Lunta oli joka puolella 10 cm kerros, ei häirinnyt pakkanen joskaan ei myöskään aurinko. Reitti kulki upeassa vanhassa metsikössä, Siellä oli vanhaa puustoa, hienoja pitkiä kuusia, kilpikaarnaisia mäntyjä sekä myös paljon haapametsikköä. Oikein upeaa tikkojen aluetta! Hieno taukopaikka löytyi Harjun Veikkojen (partiolippukunta) paikasta Näsijärven rannasta.

Antero Alhon kuvaama pohjantikka

Päivän linnuista (137 yks) jäivät mieleen ainakin ponjantikka, harmaapäätikka, pyrstötiainen (5), kuusitiainen (2), töyhtötiainen (4) sekä varpushaukka. Uusi reitti oli tarjoaa monia mahdollisuuksia kuten päivän lajeista voi huomata. Koskikaralle on siellä parikin eri paikkaa kunhan eivät pakkaset pääse jäädyttämään sulana virtaavia ojanuomia. Tässä reitissä on varmaan kevätlaskennassa jälleen paljon tuulia, sitä jännityksellä odotetaan!

Nyt on syytä päivittää tätä juttua. Kävin saunassa huuhtomassa päivän hiet ja tietenkin saunasta lumihangessa. Se oli taivaallisen upea tunne!! Eihän sielä hangessa voinut olla kauan mutta sen jälkeen löylyissä oli mukava tunne istuskella ja antaa lämpöisyyden hiipiä iholle. Tunsin olevani jossain muualla. Ajatukset riensivät päivän retkeen, moniin poluilla olleisiin kohtiin. Saunajuomana oli "Kozel - dark" se maistui aivan taivaallisen hyvältä, pehmeältä. Tämä tilanne kruunasi päivän retken! Jutun yhteydessä olevat kuvat ovat Antero Alhon ottamia Siivikkalassa mutta ne eivät ole päivällä näkemiämme tipusia.

Kohti laskentoja ja HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2019

On taas se aika vuodesta jolloin kaivetaan esille vetreä mieli, toivotaan edes hieman selkeämpää säätä ka kunnon talvivarusteet. Lintulaskennat alkavat meidän osalta. Itse olen ahnehtinut kolme mahkua toteuttaa tätä lintumiehen talvenrientoja. Tänä vuonna on Lavajärven laskenta ensimmäisenä edessä, 29.12 kierretään Lavajärvi maanteitä pitkin, Kari Isokivijärven kansssa perustettiin reitti vuonna -14.
Olemme havainneet kiertäessämme järveä yht 36 lajia, määrällisesti eniten keväällä vuonna -14 lintuja oli 384 ja vähiten talvilaskennassa -15 määrä oli 153.

Nyt on Lavajärvi kierretty ja reissu onnistui hyvin. Aamuyhdeksältä lähti viisi kävelijää Komista kiertämään kotijärveämme. Laskentaan otti osaa jopa viisi innokasta lintuihmistä. Lintuja nähtiin kaikkiaan 308 lintuyksilöä, lajeja tuli 17. Parhaimpana ehkäpä yksinäinen räkättirastas ja pari pyrstötiaista. Puuttumaan jäivät punatulkku, koskikara, joutsen, sinisorsa eli Lavajoen seutu oli täysin tyhjä. Metsäpätkillä silmiinpistävää oli metsätiaisten vähäinen määrä. Muuten reissu oli onnistunut. Sauvakävellen kävi matkanteko ainakin osaltani hyvin.

Hyvää uutta vuotta! Nyt on menossa aaton kiihkein hetki, kolmisen tuntia vielä jäljellä tätä kuluvaa vuotta. Ensimmäiset uuden vuoden raketit on nähty, kova pauke siivitti valosuihketta. Arvioimme siinä menneen pari sataa euroa, oli sen verran näkyvää. Hetken se kesti, nyt on jäljellä vaan autioa tyhjyys. Monien koirien tuskaiset hetket ovat pian käsillä, joka puolella rätisee ja paukkuu. Samoin oli meidän Hetan kanssa, uuden vuoden aattona täytyi aina soittaa radiota aika kovalla että koiruus ei täaysin sekoa paukkeesta. Kun katselen pimeässä tuonne pihalle, saatoin hyvin kuvitella Heta sinne . Mutta ei näkynyt vaan Hänellä on nyt rauha.

Illalla kuulin tv:stä mielenkiintoisen lausahduksen; uuden vuoden raketit on tarkoitettu pelottamaan pahoja henkiä!? Jos tuo pitää paikkansa niin ei ainakaan Helsingin Senaatintorin liepeillä ole pahoja henkiä! Täytyy myös toivoa että ei niitä tule Lavajärven seudullekaan!