Nyt on kesää!

Siitä onkin jo hyvin pitkä aika kun olen viimeksi päivittänyt blogin sivuja, laiskuutta vai jotain muuta, en tiedä. Tänään ajattelin tehdä sen. Kävimme kurppakomppanian kesken aamukisan joska tuloksista ei ole paljon kerrottavaa. Sasi sai kasaan hulppeat 40 lajia, Ylöjärvi ja Lavajärvi 34 lajia kumpainenkin ja Nokia vähän alle 30 lajin. Pääasia on että saimme itsemme taas hereille ja ulos luontoon, vaikka matka ei ollut pitkä, kukin kotonansa. Nokian osasto harmittteli hieman leppälinnun puuttumista, puukiipijän ollessa paras laji. Lavajärven parhaana lajina voisin pitää mustapääkerttua joka lauloi hyvin lyhyesti, liekö ollut juuri palautunut muuttomatkaltaan?

Nyt on parasta aikaa, lintujen äänimaailma on huimaava, ei meinaa pystyä erotteleen eri lajeja. Kisan jälkeen olen ollut jälleen pihamaalla, kuulin metsäkirvisen ja hernekertun uusina lajeina tälle päivälle. Metsäkirvinen oli vuoden eka havainto tällä tontilla, voihan olla että lintu on laulanut jo aiemminkin mutta tuossa äänten sekamelskassa en ole vain pystynyt erottamaan tätä yhtä Suomen yleisintä lintua. Se oli tälle vuodelle 85:s laji.

Kohta on jälleen aika pönttöjen tarkastamisen, rengastamisen mikäli ystävämme Kim Kuntze ehtii tulemaan. Ainakin kirjosiepolla on useita pönttöjä varattuna ja nyt ei ole tulossa kylmiä öitä joten ennustan hyvää poikastuottoa. Sitten on aina jokin yllätyslaji, kuten kuusitiainen tässä pari kesää sitten. Ainakin rastailla ovat jo poikaset pesässään, niin ahkerasti ne hakevat matoja nurmikolta.

Puut ovat kuivuneet myös kovaa vauhtia, ne saa rahdata jo sisälle. Olemme sitä jo tehneet lastemme suosiollisella avustuksella. Aina joka päivä kun vie päällimmäisiä puita niin kaikki puut ovat  hetkessä sisällä. Kyllähän puut vielä jatkavat kuivumistaan varastossa kun jaksaa pitää ovia auki, siellä käy aika huiku kun lämmin ilma kiertää. Kyllä niitä kelpaa taas poltella lämmityskauden alkaessa. Nyt vielä lämmittää nuo aurinkokeräimet varaston katolla. Vesi on n 50 asteista hetkessä ja vielä aurinko lämmittää vaan lisää. Nurmikko vaan kasvaa todella nopeasti, täytynee jälleen kääntyä naapurin puoleen, nyt talven aurausten korvauksena olemme jälleen solmineet yhteistyösopimuksen ja Husqvarna rouhii meidänkin nurmikkoa.

Arktika odottaa

Viime vuosi kun jäi väliin niin tämän vuoden arktika retkeä odotan hyvin innokkaana, ehkä jopa poikamaisella innokkuudella. Katselen tiirasta Hamina seudun havaintoja todella tarkkaavaisena. Meinaa jopa kotihommat jäädä liian pienelle huomiolle. Tänään "perkasin" etupihan kukkamaita ja sitten pääsin korjaamaan ajan syömiä terassin aitoja. Kyllä 15 vuotta saa jo aikaan pientä mädännäisyttä aitoihin, se vaan täytyy myöntää että ei päivää jolloin ei korjattavaa nurkkaa löydy. Työn teon ohessa kuulin kuikan huutelevan jossain Lavajärvellä. Sitten normaalit keväiset laululinnut olivat äänessä, eipä vielä ole kerttujen aika. 

Tiistai aamuna menin aamukahville terassille totuttuun tapaan. Äänimaailmassa oli yksi iloinen yllätysääni, satakieli luritteli ainakin pariin otteeseen tuolta samaisesta puronnotkosta jossa lintu oli jo vieraillut pari vuotta sitten. Tein siinä notkossa raivuuhommia ja ajattelin silloin että satakieli ei enää tänne ilmesty mutta toisin kävi. Tämä tuhattaituri on palannut muuttomatkallaan ja nyt vaan täytyy toivoa että lintu jäisi pitemmäksi aikaa!

Tundrahanhia Hämeenkyrössä, kuva T Palomäki. Vastaavia hanhiauroja mennään katselemaan

Nyt mennään keskiviikkoa ja aamu alkoi jälleen aamukahvilla, hyvin varhaiasilla kahvilla terassilla. aamun ääniä oli tuhottomasti, lintujen sekamelska josta oli vaikea erottaa mitään yksittäistä lintua, näillä taidoilla mitä minulle on suotu en pystynyt saaman ainuttakaan uutta lajia joten painuin jatketuille aamu-unille sohvan nurkkaan, kyllä uni oili makoisaa ja tuli heti kun laittoi itsensä pitkälleen. Nousin parin tunnin kuluttua ja terasilla rupesin kuuntelemaan että tuo ääni on kyllä jonkun kertun laulun tapailua. Mustapääkerttu yritti laulaa, tunnistin äänen sävyn ja sain uuden pinnan nro 78. Sata lähestyy!

Tyllejä ja jänkäsirrejä, kuva T Palomäki

Nyt on jo perjantai, huomenna lähdetään, käännetään auton nokka kohti Virolahtea. Nyt on kesä! Kotipihassa kuulin tänään hernekertun, odotettu vieras ja pinna nro 79! Pian on auto pakattuna ja on the road! Aamulla kävin ulkona pesemässä hampaitani ja näin yllättäin kun puskasta juoksi musta kissa perässään kettu, tietämättäni pelastin kissan hengen. Kettu varmaan pelästyi minua ja näin kissan yksi yhdeksästä hengestä pelastui. Vaikea sanoa etrtä olenko iloinen. Onhan se kissa aika hellyttävä tapaus mutta samalla se on peto. Niin tai näin, kissan henki säilyi ainakin tämän kerran.

Hyvä taisto

Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia, tornien taisto on käyty. Saimme kasaan hienot 67 lajia, parhaimpana ilmoitettiin merihanhi ja uuttukyyhky, ne kun ovat aika harvinaisia näin sisämaassa. Vaikka merihanhi on yleistymässä ja leviämässä hyvin hiljalleen ja ystävämme uuttukyyhky on joka keväinen laji. Lopullisissa tuloksissa olimme sijaluvulla 140. Kuitenkin voitimme Hämeenkyrön mestaruuden.

Lintuihmiset olivat kansoittaneet 340 lintutornia ympäti suomenniemen, se oli uusi ennätys. Paras tulos oli Kristiinankaupungin Siipyyn tornissa, 116 eri lajia löytyi heidän havaintolomakkeeltaan. "harvinaisin" havainto tuli esille Parikkalasta jossa oli havainto merhiläissyöjästä, lajista jonka saimme elislistoillemme viime syksyn Kaskisten reissulta.

Samanaikaisesti käytiin myös samanlainen kamppailu eri pohjoismaissa, Ruotsissa ja Tanskassa, mutta ei Suomen voittajaa löytynyt. Kuitenkin se on hienoa että tämänlaatuinen yhteistyö on virinnyt eri valtioiden väleillä, samalla on tämä luonnonläheinen harrastus ollut tapetilla ihmisten tietoisuudessa. Sää suosi meitä ulkoilijoita, aamu oli keväisen viileä, ehkä asteen verran oli pakkasta mutta ilmatila lämpeni päivän kuluessa. Pilviverho oli suojanamme melkein koko päivin, iltapäivällä se katosi ja aurinko rupesi hellimään ja lämmittämään.

Kalasääski pääsi myös listoillemme, kuva T palomäki

Birdlife keräsi myös tietoa havaituista punasotkista, onhan se lintu tämän vuotinen erityislintu. Näimme  päivän aikana 2 koirasta ja yhden naaraan. Tämä sotka rupeaa olemaan jo hyvin harvinaista herkkua. Meille oli myös pyrstötiaispari hieno nähtävä, pari varmaankin pesii jossain lähistöllä, sen verran ahkerasti linnut vierailivat tornin lähipuissa. Timo Palomäki otti myös kuvia tästä hellyttävästä pyöreästä, pitkäpyrstöisestä tiaisesta. Kirkkojärven tornilla on yleensä nähty jonkinlaista kahlaajamuuttoa ja tänäänkin saimme todistaa sitä, pikkukuoveja näimme ainain pari kappaletta muuttamassa yhdessä isoserkkunsa kuovin kanssa, näin saimme jälleen verrata lintujen kokoeroa ja samalla tuli myös ääninäytteet kummaltakin lajilta.

Kohti taistoa

Nyt viritellään kaikki vermeet kuntoon ja hyvään iskuun, lauantaina on valtakunnallinen Tornien taisto. Olen valmistautunut siihen harjoittelemalla kotikonnuilla tunnistamaan lintujen ääniä, toki hieman leikin varjolla mutta tosissaan. Tänään kuulin Suomen yleisintä lintua kun kävelin pihamaalla. Pajulintu lauloi aivan selvästi, lyhyesti. Se oli 71. tonttipinna. Eilen saunasta vilvoitellessani terassilla tapoihini kuuluu että en poistu saunaan ennen kuin olen havainnut kymmenen lajia.  Eilisillan lajit olivat tuiki tavallisia, viimeistä lajia sain kuulostella aika pitkään mutta tulihan se kymmenen täyteen ja samantien kaksi yli tingin. Kalalokki ja käpytikka olivat näitä "ylittäjiä".

Pinna nro 72 tuli kun näin haarapääskyn lentävän pihan yli. Kiva kesäntuoja, meillä oli sopivasti jäätelön maku huulilla juhlistamassa tätä hetkeä. Päivän kolmas pinna tuli kun kävelin hakemaan postia ja lähellä postilaatikkoa kuulin hippiäisen laulua. Pysähdyin oikein kuulostelemaan ja hippiäinen se tosiaan oli. Pinna nro 73 oli tosiasia.

Pikkulepinkäinen puuttuu vielä tonttipinoista, kuva T Palomäki

Pidimme jälleen kisan Sasi--Lavajärvi, jossa lopputuloksena oli tasapeli, 23% pihan pinnoista kummallakin taholla. Sain taas yhden "uuden" pihapinnan, kuulin leppälinnun äänen tuolta Laurilan suunnalta, se oli pinna nro 74. Tuli jälleen todistettua että kisa kannattaa aina. Muita kivoja lajeja oli metsähanhi, kuikka, pajulintu jälleen, haarapääsky, pyrstötiainen vieläkin ruokinnalla. Lokkilintuja ei ollut likkeellä, sain kalalokin vasta 5 minuuttia ennen kisan päättymistä! Olisihan se ollut aika pommi jos on järven rannalla eikä saa lokkia plakkariinsa. Lavajärvi toi tällä kertaa kalatiiran, telkän, sinisorsan, kuikan, joutsenen ja metsähanhen. Kyllä se järvi vaan tuo lajeja.

Nyt vielä tässä "päivännäöllä" tuli hauska lintu nurmikolle evästä hakemaan, pensastasku lensi jostain ja nokki hetken kasteista ja märkää nurmikkoa ja katosi sitten pois. Tuli taas yllättäen hieno pinna nro 75. Eli aina kannattaa olla hoksottimet hereillä ja valmiina, kiva luontohavis voi tulla koska vaan! Nyt on keli muuttumassa sateen jäljiltä hieman kuivemmaksi joten eipä sitten muuta kuin tuulta päin ja pihalle mars! Aina kannattaa kuikuilla pihamaalla, kävin katsomassa täältä ylhäältä päin Lavajärven rantoja ja kuulin tutun äänen jälleen pitkästä aikaa, Rantasipi oli tullut jälleen reviirilleen. En nähnyt lintua mutta äänen tunnistin, sipi oli pihapinna nro 76.

Lumet ovat hävinneet, jäät osittain kadonneet

Nyt mennään kohti vappua, olemme päässeet lumesta ja jäistä osittain sillä meidän kohdalla on Lavajärvessä vielä "ohut" jääharso mutta se katoaa aivan näinä päivinä. On kesän tuntua, hajumaailma on keväisen raikas ja säätila on samoin hyvin keväinen, oikeastaan kesäinen. Nyt täytyy käydä kävelemässä vielä näin ilta-aikaan kuuntelemassa luonnon ääniä. 70 lajia on plakkarissa nyt tonttipinnoissa.

Tänään vappuaattona on ilma seesteinen, kävelin pihamaalla ja nautin ulkoilmasta. Telkkiä oli parivaljakko samoin kuin sinisorsiakin Lavajärvessä, olisi kiva jos ne suunnittelisivat pesintää. Kirjosieppoja oli jo useampi yksilö pyörimässä pihamaan pöntöillä, joillakin pöntöillä tulee vielä kova taistelu niissä jo nyt pesintää haluavien tiaisten kanssa. Pari oravaa on vieläkin päivittäin tyhjentämässä automaattia, en henno ajaa niitä poiskaan.

Nyt on vappu lusittu ja arki koittanut, sateisena eikä tee mieli mennä ulkosalle. Terassillekaan ei ole asiaa. Nyt on vain ikkunahavannointia hieman vajaatehoisesti. Sitten on vielä kaivurin tehokas ääni. Eipä se montaa päivää enää mellasta tässä nurkilla, ja kaikki ne äänet ovat eteenpäin menoa. Nurmi vihertää näin sateen jäljiltä aika lailla. Tulee mieleen kesäinen nurmikon leikkaminen, kaikki se on vielä edessäpäin.

Lavajoella on ollut valkoselkätikka vieraisilla josta on kuva todisteena Kirsi Meriläisen ottamana. Kunpa se vaseti tulisi käymään meilläkin, täytynee olla tarkkana. Tänään keskiviikkona olen nähnyt kaksi petolintua, kumpikin on ollut todennäköinen hiirihaukka joka pyörii reviirinsä tuntumassa, toista ehdin katsella hetken kiikareilla mutta toista en ollenkaan, se jäi vaimoni havainnon varaan. Havaintotilanteet ovat hyvin nopeita, ne tulevat niin äkkiä ja katoavat aina jonnekin. Olen lopettanut aktiiviruokinnnan, kyllä linnut jo löytävät luonnosta hyvin ruokaa. Saapujat ovat jo parinmuodostuksensa tehneet, nyt on edessä vielä pesän valinta. Eipä voi muuta kuin toivotella onnea tulevalle kaudelle.

Seuraava koitos on edessä lauantaina, tornien taisto. Kautta Suomenniemen on tulevana lauantaina "taistelemassa" eri torneissa yli 380 tornia, kussakin tornissa on vähintäin pari lintuhenkilöä joissakin jopa viisi/kuusi innokasta. Me olemme Hämeenkyrön Kirkkojärven tornilla aamuviidestä aina iltapäivän ensi tunteihin klo 13:een. Kisassa nähdään parhaimmilla paikoilla sijaitsevissa torneissa yli 100 lajia, meillä on lukumäärä jäänyt jonnekin 65-70 lajiin. Osanotto on tärkeintä ja samalla tuemme birdlifen toimintaa.