Jäisiä suppiloita

Keskiviikkona olin suppilovahveroita keräämässä reilun tunnin yhdessä retkikaverini Hetan kanssa. Jätin auton tutulle paikalle ja siitä metsään, koira haisteli innokkaasti ja meni nokka alaspäin suunnattuna. Käänsin suppilovahverokatseen maastoon js sieltä niitä rupesi löytymään, välillä ei löytynyt ja sitten taas niitä oli edessäni. Näin pakkaskelien aikaan on vielä sekin hyvä puoli että hirvikärpäsiä ei lentele ja surise korvissa. Nyt on vielä luvassa lumimyräkkää huomiselle joten oli viimeinen hetki käydä hakemassa sieniä. Sain niitä reilun puoli ämpäriä tunnin aikana, se oli oikein hyvä koiran ulkoilulenkki ja miksi ei minullekin reipas ulkoiluhetki. Suosittelen kaikille muillekin, heittäytykää ylös sohvalta ja ulos, se kannattaa!

Torstai oli sitten se lumipäivä! Maanpinnan peitti vähintäin 10 cm lumikerros, paikoin lunta oli liki parikymmentä senttiä. Kaivoin lumikolan talvisäilöstä ja tein "nuoruuden innolla" lumitöitä välttäen hikeen asti menoa. Täytyy sanoa että oli hieno tehdä, päivän sää oli aste pakkasella ja iltapäivää kohti lumisade muuttui aikalailla heikommaksi, kuitenkin lunta tuli lisää koko ajan. Nyt on sitten seuraava työ laittaa mönkijään lumiaura kiinni, eihän sillä ole vielä kiire sillä mutta hyvä on laittaa se aura ja ketjut tosi talvea varten. Tämän päiväinen lumi sulaa vielä kenties pois? Päivän lintuhavikset jäi 8:aan sinitiaiseen jotka näimme yhdessä naapurin Juliuksen kanssa, hän on 4 vuotias pojanvesseli joka on hieman kiinnostunut lintumaailmasta. Hienoa että nuorena on kiinnostunut, tiedä minkälainen luontoihminen siellä sykkii!

Hakalan Karin kuva lapasotkasta 

Perjantai hain moottorisahan "huollosta", nyt taas kelpaa päästellä. Tässä kun istun ja katselen ruokintaa niin aina välillä saa silmiinsä hienoja kuvia, äsken näin samalla talipötköllä kolme lintulajia yhtä aikaa, siellä oli 3 tallaria, yksi sinitiainen ja yksi pikkuvarpunen, sulassa sovussa nautittiin päivän annosta. Sinitiaisten määrä on lisääntynyt selvästi ruokinnalla, arvioisin niitä olevan vähintäin 10 yksilöä takaruokinnalla. Siellä oli myös taas tänään yksi hömötiainen, hienoa että hömötiaiset löytävät vielä ruokinnalle, sehän on häviämässä? Mustarastaita näin tänään kaksi koirasta. Muita haviksia tänään oli vesiäisparvia 2 kpl, parvet olivat pieniä ja lajit jäivät valitettavasti määrittämättä. Joutsenia näin 7 linnun parven lentävän kohti etelää. Peippolintuja oli tänään kaksi, yksi normi naaraspukuinen ja värikkäämpi järripeippo olivat auringonkukan siementen kimpussa. Aina välillä närhet pelästyttävät  pikkulinnut oksistoon ja menevät itse syömään apetta. parhaimmillaan olen nähnyt neljä eri närheä. Myöskin oravat ovat löytäneet ruokinnan, toisaalta on harmi kun ne syövät muille tarkoitetut auringonkukat mutta eläähän niidenkin tarvii. Nyt juuri tuli eri järri kuin aamulla, on se värikäs lintu.

Hieno maisema kuva Itä-Suomesta (Harri Partanen)

Nyt kun seuloo tuota pikkuvarpusten parvea, tuli mieleeni jos näkisi tavallisen varpusen. Tehtävä taitaa olla valitettavasti toivoton mutta aina voi toivoa. Piva on vallannut totaalisesti kaikki entiset varpusten esiintymispaikat. Niin äkkiä on varpusten katoaminen käynyt, reilussa kymmenessä vuodessa on entinen jokapihan "tsilputtaja" hävinnyt, sillä on vielä esimerkiksi pari kolme paikkaa Kyröskosken taajamassa josta sen voi löytää. Saa nähdä kuinka kauan aikaa tämä on mahdolllista ?

Turpon toivossa

Jatkoin haravaointia ja siinä samalla oli hyvä tehdä päivän luontohavikset. Ensimmäisenä pääsin seulomaan isoa urpiaisparvea joka oli pysähtynyt syömään koivujen urpuja. Lintuja oli varmaankin 50 yksilöä mutta aamupäivän ilonamme ollut sumu ei suostunut kaikkoamaan vaan peitti harmaaseen usvaan koko näkökentän. Urpiaiset olivat aivan lähellä koivun latvassa mutta ei niistä saanut selkoa oliko seassa tundraurpiaisia. Ainakaan en löytänyt yhtään ehdokasta, ainoaastaan vatsastaan täysin puhtaan valkoisia oli seassa pari mutta kun ...

Järripeippo, kuva Harri Partanen

Päivän toinen vaikuttava näky oli kun sumun seasta kuulin ison naakkaparven ääntelyä, ääni voimistui ja lähestyi koko ajan. Sumun seasta alkoi näkymään naakkoja, leveä rintama meni aivan ylitseni matalalla. Arvioisin niitä olleen lähes 400 niekuttajaa. Naakkaparvi meni menojaan suoraan W-suuntaan. Taitaa olla aika myöhäinen iso muuttoparvi.

Mandariinisorsa Parikkalasta, kuva Harri Partanen

Nyt mennään maanantaita ja uusi viikko on edessä. Eilen satoi ensi lunta aivan pieni kerros joka suli heti pois, mutta keli on aamusella  niin kylmä että on syytä vaihtaa kesäkumit jo pois ja talvikiekot tilalle, varsinkin jos joutuu lähtemään aamuvarhain liikenteeseen. Poikamme Valtteri teki ison urakan ja säästi meikäläisen selkää ja vaihtoi kolmeen autoon renkaat! Se on nyt taputeltu ja turvallisia kilometrejä itse kullekin säädylle.

Kesän muistoja, kuva peiposta poikasesta by Harri Partanen

Linturintamalla on hiljaista, jopa niin että tekisi mieli kiljaista! Eiköhän kohta ala jo vilinä ja vilske kun linnut kaivautuvat esiin ja täyttämään varastojaan. Sitä odotellessa. Näin ainoastaan pienen vesilintuparven (n 10 yks) lentävän, jäivät määrittämättä.

Touhusin jälleen haravan kanssa pihassa, urpiaisparvia lenteli parikin kappaletta mutta eivät jääneet pihan puihin vaan lensivät W-suuntaan. Olisi hauskaa seuloa parvea ja löytää sieltä turpo eli tundraurpiainen. Aamun ensitöikseni laitoin lintuveljilleni viestiä jälleen koittavasta lintukisasta. Marraskuu on hyvä aika etsiä tänne jääviä tai myöhästelijöitä. Haastoin kurppakomppania nimissä "Movember"-kisaan jossa kerätään mahdollisimman eri lintulajia. Viime vuonna taisin jäädä tavoitteestani 50 lajia aivan hiukan. Kisa alkoi hyvin mutta sitten muistaakseni iski lievä kisaväsymys ja lajimetsästys jäi vajavaiseksi. Pääasia on että sain itseni liikkeelle. Teen jälleen listaa lajeistani tänne blogiini.

Sateet hellittivät

Aloitan tämän kirjoittamisen jo maanantai-iltana, takana päivä kaupungilla enkä ehtinyt ollenkaan tarkkailemaan pihan touhuja. Hain samalla lisää auringonkukkaa, vielä kun "ehtisi" käymään Palviportilla hakemassa läskiä puun kylkeen verkon alle tai sitten jos kietoisi sen läskin verkkoon?
Sitten olisi talven kannalta ruokinnan tarpeet kunnossa.

Töyhtötintti Timon kuvaamana 

Nyt on läskit kunnossa ja muutenkin rupeaa olemaan "ready" talvikylmän tuloon. Ruokinnalla on hyvää vilinää, pääosin vierailijat ovat tallareita, sinitiaisia ja pikkuvarpusia. Sekaan mahtuu aina jotain kivaakin. Neljä peippoa (2 k + 2 n) ovat jo olleet useana päivänä mutta ei tänään torstaina, ovatko jo lähteneet muutolle? Näiden pohjoinen serkku, järripeippo ilmestyi sen sijaan auringonkukkaa syömään. Järripeippo on aina piristävä ilmestys! Rastaita lentelee tuhka tiheään, olenkin summannut 4 mustarastasta parhaana päivänä, Räkättejä on kyllä enemistönä heidän sukukunnastaan. Kai ne viihtyvät niin kauan kuin pihlajassa marjoja riittää.

Hömötiainen Timon kuvaamana

Laulujoutsenen  (18 yksilöä, kaikki vanhoja) hienon auran näin tänään aamusella taivaalla, niiden suuntana oli etelän kantti. Se on jotenkin "lohdutonta" kun joutsenet lähtevät, niiden jälkeen tulee aina kylmää. Toisaalta kun ne ovat lähteneet eteleän hieman lämpöisempiin vesiin on se aina merkki siitä että kohta ne tulevat takaisin. Näin se vuodenkierto menee. Olkoonkin siinä välissä lunta ja tuiskua, pakkasta ja viimaa. Kaikki ne on "kärsittävä" jotta taas pääsee nauttimaan upeasta keväästä!!

Hippiäinen

Tässä on vielä paljon tätäkin syksyä koettavana, nautittavana. Täytyy vaan kiertää aikaratasta sellaiseen asentoon jossa saa ja osaa nauttia tänäänkin paistavasta auringosta. Todella hieno sää tehdä pihahommia, haravoida nurmikkoa puhtaaksi puista pudonneista lehdistä. On se vaan kova homma, hiki ei aivan yllätä mutta ei paljon muutakaan. Lintuhavannoista ei ole paljon kerrottavaa, normaalit ruokinnan vieraat pyörivät vilkkaana koko ajan, saa olla tarkkana että jos kuuluu joku outo ääni!

Vihervarpunen Timon kuvaamana

Nyt rupeaa olemaan koko piha haravoitu, sen huomaa kropassaan kun ei ole enää nuori, kylläkin mieleltään mutta se ei auta yleisvointiin. Täytyy levätä yksi päivä jotta olo hieman "priskaantuu" samalla voi tehdä lintuhavaintoja!

Eipä voi itselleen mitään, piti viettää lepopäivää mutta tartuin haravanvarteen ja tein puolen tuntia pientä siistimistä. Toki jäi vielä muillekin päiville mutta niillä ei ole kiire! Katsoin hiirenloukut ja yksi tuli, vein sen tuhkatynnyriin. Eiliset saaliit jäivät pihatantereelle ja ne olivat yötä myöten hävinneet?? Joko meidän koiruus on ne napannut taikka sitten joku yöllinen vieras, esim pöllö tai sitten harakka, mene ja tiedä! Kuitenkin olivat hävöksissä.

Sateen keskellä

Päivä on hyvin sateinen, märkää ja "mörkkiä", eipä tee mieli mennä ulos kuin pakolliset kuviot.
Rastaita on paljon, pihlajanmarjoja onneksi riittää. Tänäänkin katselin pihan edustalla olevaa marjojen satoa, niitä on runsaasti ja rastaat ovat hyviä löytämään niitä. Odotan vain aikaa kun tilhet saapuvat ahmimaan näitä vitamiinipommeja. Kun vaan rastaat jättäisivät marjoja muillekin linnuille. Olen kylläkin varustautunut talveen laittamalla pihlajan marjaisia oksia kuivumaan varastoon. Niitä voi sitten laittaa lumien keskellä yllätyksenä.

Käytiin katsomassa päivän iskelmätähtiä risteilyllä Tallinnan sataman edustalla, olihan siinä menoa ja meininkiä. Tallinna ei ollut muuttunut yhtään, kävin siellä kävellen lyhyen tunnin lenkin. Näin siellä yhden mustavariksen naakkojen laumassa. Tuon laivan vieressä oli koko ajan lokkeja,
pääasiassa harmaalokkeja, merilokkeja ja kalalokkeja. Joitain pienempiä naurulokkejakin oli metsästämässä itselleen pyörtyneitä kaloja. Laivan seilatessa merellä näin pari hanhiletkaa, ekassa parvessa oli vain n 50 yksilöä mutta toisessa oli jo selvästi enemmän, n 300 yksilöä. Kaikilla oli suuntana etelän lämpöiset vedet.

Nyt tulee pimeä jo varhain, eikä ole luonnon ääniä paljon mitään. Onneksi ei ole, saamme asua täällä hieman sivummalla, vaikka etäisyyttä Tampereen keskukseen ole kuin puoli tuntia. Kunnan katuvalot onneksi palavat tuolla tien varrella.  Eipä sitä muuta valoa kaipaakaan.

Ruokinnan linnut ovat olleet aktiivisia, ei mitään maata mullistavaa, peruslajeja jotka selvästi aktivoituivat sään parannuttua. Talitintit (25) olivat hyvin vilkkaita ja runsaslukuisia. Vain viisi sinitiaista, kaksi kuusitiaista ja hömötiaisen ääni. Pikkuvarpusia näin kymmenen linnun parven, närhiä oli yhtäaikaa kolme kaveria. Niitä saattoi olla enemmänkin mutta kerralla näin vain kolme. Yksinäinen käpytikka käy myös tankkaamassa auringonkukan siemeniä, selvästi odottaen läskinpaloja! Harmittavasti minulla ei ollut kameravälineet valmiina kun näin pihlajanmarjoissa neljä mustarastasta. Siitä tilanteesta olisi saanut oivan kuvan! Pari peippoa, koiras ja naaras ovat myös jäämässä nauttimaan ruokintani tarjoiluista.

Ruokinta aloitettu

Aloitin tämän kauden ruokinnan näin lokakuun alkupuoliskolla, 9.10. Olen muinakin vuosina aloittanut ruokintani samoihin aikoihin. Vein auringonkukkaa 5 kg ja talipalloja roikkumaan telineissä. Perustin ns. eturuokinnan tuonne viljapellon ja nurmikon rajamaille. Viljapelto on puitu, täytyy sanoa että sääliksi käy viljelijää. Kyllä vilja ehti valmistua mutta hiton märkää se oli. Kuivatuskustannukset tulevat viljelijälle kohtuuttoman kalliiksi. Ei siinä paljon huvita mennä kyselemään mitään.

Ruokinnalla ei vielä ole näkynyt mitään, onhan aikaa vasta mennyt puolisen tuntia. Odotan sinne tiaisten armaadaa, käpytikkaa, pikkuvarpusia sekä joitain yllätyksiä, kunhan vielä käyn täydentämässä ruokatarjontaa niin siellä voi sitten tavata vaikka mitä. Takaruokinalla on tyypillisesti auringonkukkaa auromaatissa sekä läskin palat tuolla pihlajan rungolla.

Hömötiainen ruokinnalla

Siinä kun pystytin ruokinnan puita kuulin hanhien ääntelyä. Todennäköisesti ne olivat metsähanhia, ainakin niiden ääni oli aivan kuin metsurien. Arvioisin niitä olleen vähintäin 5 yksilöä mutta todennäköisesti niitä oli enemmän. Samaan hetkeen huomasin pyrstötiaisia tulevan puiden latvoja pitkin, onnistuin näkemään niitä pitkäpyrstöjä yhdeksän kappaletta.

Käydessäni kaupoilla Hämeenkyrössä, tapasin Oiva Mäenpään jonka kanssa turisimme hetken kurkimuutosta Lavajärven seudulla. Oiva kertoi nähneensä useita satoja kurkia menevän aivan pienessä hetkessä, totesin nähneeni osan näistä kurjista. Sitten Oiva kertoi aivan huikean tarinan minkä hän oli päässyt todistamaan. Hänen pellollaan oli synnyttänyt lehmä ja kaikki oli mennyt aivan hyvin. Hän oli kuitenkin vaimonsa kera mennyt vielä katsomaan sitä vasta syntynyttä vasikkaa hämärän hetkillä. Siinä samassa yhteydessä hän oli nähnyt ison haukan, sen täytyi olla kotka, niin valtava se oli ollut, se oli tullut syömään pellolla olevia "jälkeisiä". Nehän ovat vallan mainiota ravintoa! Se tapahtuma oli jättänyt Oivan mieliin hienon kuvan tästä isosta petolinnusta. Kysellessäni kumpi kotka se oli ollut, oli Oivalla aivan selkeä mielipide asiasta, maakotka!

Käpytikka viime vuodelta

Kun nyt vielä tuo ilmojen haltija laittaa vesihanansa kiinni niin kyllä tästä vielä hyvä syksy tulee. Maaperä on saanut kosteutta jo aivan tarpeeksi, ei tuonne sekaan oikein sovi. Sienimetsään ei huvita lähteä kastelemaan itseään. Nythän olisi vielä suppilovahveroita vaikka kuinka metsissä, kun vaan kelit hieman paranisi niin sieltä meikäläisen löytää.

 

Keltapaidat mehiläistä jahtaamassa Kaskisissa syyskuussa

Tämän jutun otsikko juontaa juurensa siihen että kaikki keltapaidat saivat eliksen tuolla reissulla!!
Siitä tapahtumasta on hyvä aloittaa. Olimme siellä Sälgrundin saaren eteläkärjessä jälleen staijaamassa kun huomiomme kiinnittyi hieman outoon ääneen, mikä tuo ääni on? Emme saaneet paikallistettua sitä heti mutta onneksi se lähestyi ja lopultakin löydettiin ääneen aiheuttaja. Emme olleet uskoa sitä todeksi, mehiläissyöjä! Äänestä löytyi hetken kuluttua jotain tuttua, olimme sen kuulleet jo ulkomaanreissullamme.  Linnun seuraaminen oli jo vaikeaa, se kaarteli välillä aivan päällämme, emme olleet pysyä pystyssä vaan piti hakea jotain tukea. Kiikareilla pystyimme seuraamaan lintua. Soitimme Epalle joka välitti tiedon bongareille, Vaasasta olivat jo lähtökuopissa! Mutta sitten mehiläissyöjä päätti lähteä kohden pohjoista joten ilmoitimme asian jälleen Eskon välityksellä eteenpäin. Tämä hetki on syöpynyt mieliimme ja jättänyt jäljen kovalevyllemme. Tällaisia tilanteita ei vaan tule enään monta kertaa.

Onneksi porukassamme on myös yksi jolla on hyvä kamera, saimme ikuistettua tämän idän ihmeen. Kiitos Anterolle hienoista kuvista!

Nyt pääsen jo kertomaan sitten mitä muuta tapahtui tuona syyskuun viikkona Kaskisten Sälgrundetin saarella.

Sunnntaina päästiin aloittamaan staijaukset ja heti tuli hiiripöllö, aivan kuin ennustaen pöllöjen runsautta. Tämä pöllö vietti päivänsä meidän lähellä ja oli aivan kuin omaa porukkaa. pikkulintujen muutto oli hyvin vilkasta, tuli aivan kuin Nidan muutto mieleen, siellä muutti toki paljon enemmän mutta aivan samoin niitä vaan tuntui riittävän. Ne olivat pääasiassa niittykirvisiä, ainakin siltä tuntui. Saimme seurata kun muuttohaukka saalisti itselleen evästä, sekin oli jälleen hieno elämys!

Keltapaidat Kaskisissa

Maanantai oli petopäivä, näimme päivän aikana 40 petolintua. Ampuhaukka ja nuolihaukka löytyivät kirjoistamme. Nisareita näimme yhteensä 33. Kahlaajiakin näkyi, lapinsirrejä 5 parvi ja valkoviklo edustivat näitä rantojen lintuja  Pikkulinnuista löytyy merkinnät hernekertusta (2 p) ja taigauunilinnusta joilla on jonkinmoinen vaellus näin syksyllä. Pikkulintuja näimme yhteensä 7100 muuttavaa, sepelkyyhkyjen pallomaisia parvia oli hieman alle 3000 yksilöä. Iltahuudossa summasimme reissun lajit ja saimme niitä 85. Tuntui aika hyvältä määrältä.

Tiistai oli jälleen pikkulintujen päivä, 7065 yksilöä  ja sepelkyyhkyjä noin 2000 lintua. Varpushaukkoja oli tänään parisenkymmentä ja sitten ylvästä petolintua, lintumiesten käyttämää nimitystä "pere" muuttohaukasta oli kaksikin kappaletta. On se vaan vaikuttava ilmestys kun se saalistaa, pere saa aikaan pakokauhun lintujen keskuudessa. Muita mukavia lajeja olivat pikkutikka (2), ruokki (2), harmaasorsa pariskunta, yksi lapinsirkku, pohjantikka (2) ja sitten meidän matkaseuralainen hiiripöllö. Pääsin kuvaamaan kännykällä päivän yhtä runsasta vaeltajaa eli hippiäistä aika läheltä. Tämä lintu oli muutosta jo niin väsynyt että tarttui talomme kivijalkaan viettäen pitkän tovin huilaten siinä. Pääsin kuvaamaan lintua puolen metrin etäisyydeltä! Päivän jälkeen olivat lajimme jo luvussa 92.

Keskiviikoista tuli melkein "oharipäivä", pöllöt pelastivat sen. Näimme vaeltavan suopöllön ja sitten löysimme yhden helmipöllön joka oli myös vaelluksestaan niin väsynyt että vietti päiväänsä yhden männyn rungon kyljessä. Tämän linnun löytämisessä meitä auttoi eräs maallikko joka oli "törmännyt" lintuun keskipäivällä. Se oli hieno kokemus jälleen! Päivän muita petoja olivat jälleen pere ja ampuhaukka. Kivoin pikkulintuhavainto oli luotokirvinen joita oli vähintään kaksi yksilöä.

Torstaipäivä oli se alussa kuvaamani mehiläissyöjän päivä. Näimme toki myös muitakin lintuja, varpushaukkojen muutto oli tyrehtymään päin, vain kolme kaveria tuli merkittyä, yksi suopöllö nähtiin ja ampuhaukka. Päivän kurkihavainnot olivat vain 139 muuttavaa, ne rupeavat olemaan jo viimeisiä pitkäkauloja. Kahlaajia kirjasimme taivaanvuohi (2), tylli (5) ja pikkusirri (2). Mielenkiintoinen päivän muuttaja oli myös isolepinkäinen joita näimme kahden yksilön lähtevän kohti Ruotsia, lanttuja jäi vielä saareen ainakin yksi edustaja. Myös keltavästäräkki oli aika myöhäinen muuttaja. Pikkulintujen muutto oli tällä kertaa vihervarpusten päivä, näitä merkitsimme lähes 600 muuttajaa. Päivän iltahuudossa summasimme lajimääräksi hulppeat 106 lajia.

Olimme niin vaikuttuneita Sälgrundin lajeista että varasimme paikan ensi vuodeksikin samoille viikolle. Tiedä vaikka mitä mähdään! Sälgrundetin saaressa yövyimme luotsiasemalla joka olikin oikein hyvä paikka, sauna kuului tietenkin päivämme ohjelmaan, siellä löylyissä tuli aina purettua päivän tapahtumat ja hieman ounasteltua tulevaakin. Vaikuttavin kokemus oli kuitenkin mehiläissyöjän näkeminen, kuten jo kirjoitinkin on se syöpynyt kovalevyillemme!