Mielenkiintoinen päivä

Tuleva päivä, 2.3. tulee olemaan mielenkiintoinen. Linnustollisesti sinä päivänä käydään kolme laskentareittiä ja ne ovat kaikki lähialueilta, Takamaan laskenta, Siivikkalan laskenta ja Lavajärven laskenta. Ne vain sattuivat kaikki kolme samalle päivälle, johtuisikohan sääennusteista? Kuitenkin tämä tarkoittaa sitä että en joudu valinnan eteen vaan menen tietenkin tämän kotilenkin.

Kaikki kolme laskentaa ovat sellaisia joita kierrän vuosittain. Nyt sen tekee mielenkiintoiseksi vielä se että voimme olla yhteydessä toisiimme läpi päivän ja "vertailla" lajejamme. Onhan meissä kaikissa ihmisissä pieni kilpailuvietti! Totta puhuen tässä on kyllä ideaa. Saamme aika hyvän vertailupohjan nyt laskennoillemme.

Aikainen kevät vielä tuo lisämausteen päivän linturetkille. Näkyykö kotkia, ovatko koskikarat puroillaan, onko uusia kevätmuuttajia ilmaantunut? Tänään 26.2. on jälleen lämmin päivä, tulevat päivät ovat sitten jo taas pakkaspäiviä, ainakin öisin on kova pakkanen. On aika upeat hiihtokelit aamuisin! Olen kytännyt puukiipijää, syksyllä useasti kuulin ja näinkin kaverin mutta talven tullen se on "hävöksissä", liekö lähtenyt muutolle. Laji puuttuu vielä kisasta Lavajärvi-Parikkala, joka päättyy helmikuun lopussa.Samoin on puutelistalla hippiäinen. Ainahan jotain jää puuttumaan, se vain täytyy myöntää. Siinä mielessä ovat nämä kisat hyvä oppikirja elämään.

Omalla ruokinnalla on kova pikkuvarpusten, viherpeippojen, keltasirkkujen, tallareitten ja sinitiaisten hyörinä. Metsän puolella ovat taas naakat kovimpia rohmuamaan pitopöydästä. Silloin tällöin kuuluu hömpän ja kuusitiaisten ääntä unohtamatta harakoita jotka ovat selkeästi vähentyneet. Käpytikka pariskunta on myös metsänpuolella. Kyllähän sinne sopisi joku uusi laji esim mustarastas. Kun vaan jaksaa tähystellä niin kaipa sieltä voisi jonkun löytää.

Keskiviikkona kävin kävelysauvalenkillä, oli jälleen kerran mukavaa mennä ja tarkastella ympäristöä mitä on tehty. Reilun 6 km tuli käveltyä hieman pilvisessä mutta lämpimässä säässä. Tiestö rupeaa jo sulamaan ja hanget putovat päivittäin. Kävin ent. Lavajärven koulun takana ja siellä on tehty oravasta jalkamies. Metsää kaadettu aika tavalla. Oli se aika lohdutonta katseltavaa mutta asialla on aina kääntöpuolensa, myös metsien omistajia täytyy ymmärtää. Kasvaahan se metsä sieltä jälleen. Kävelyn aikana on minulla tapana pysähdellä ja kuunnella metsän äämiä, tänään kuulin palokärjen huutelevan, kiva tietää tämäkin reviiri!

Kevään tuntua ilmassa

Vaikka nyt mennään helmikuun puoliväliä oli ilmassa jo tuhti annos kevättä, koko päivän plussan puolella ja aurinko paistoi upeasti! Jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin ei se kevät vielä ilmoille iske vaan seantoi näytteet mitä se voisi parhaimmillaan olla.

Nyt kun katsoi tiiran sivuja, sieltä näki hyvin että kiurut olivat ilmestyneet jo eteläsuomalaisille, niiden havaintoja oli varmaankin jo kymmenkunta eri paikoilla. Kiuru on kevään ensimmäisiä maahanmuuttajia! Niiden muuttoa eivät voi mitkään poliittiset päättäjät voi estää. Samoin oli länsi-Suomessa jo hemppoparvi sekä joitakin pulmusia ilmoitettu. Kotkien ilmaantuminen myös taivaalle on varma merkki muuttopaineista siivekkäillä. Nokialla oli jo nähty 5 muuttavaa maakotkaa puolen päivän seutuvilla. Täytynee olla tarkkana kun liikkuu ulkona.

Tänään sai (taas!) kolata lunta pihalla kun oli pudonnut tiilikatolta suoraan  mönkkärin tallin ovien eteen aika kasan, eikä se ollut mitään kevyttä pakkaslunta vaan täyttä tavaraa. Tulihan siinä samalla päivän kuntoilukin hoidettua! Iltasauna on saunottu ja hyvä sauna olikin! Samalla kun vilvoittelin löylyistä kävin kuuntelemassa olisko pöllöt jo äänessä. Olihan ne, Lehtopöllö äänteli ja ja näin oli kevään pöllökausi korkattu!

Lehtopöllö by Hannu Järvinen

Sunnuntaina oli sää vastaavanlainen, upea ulkoiluilma. Tänään sai kolata sen eilen tai sitten yöllä pudonneen lumen taas pois. Nyt ei ole enää mönkijän tallin lähellä lunta katolla!! Olin melkein koko päivän ulkona katse tiukasti kiinnittyneenä taivaalle mutta en nähnyt ainoatakaan muuttavaa lintua. Tiirasta kun katsoin siellä oli taas ilmoitettuna kotkia muuttavina NE suuntaan eli ne tulivat aikalailla meidän kotitalon näköpiiristä mutta kun en nähnyt! No onhan noita kevätpäiviä vielä edessäpäin runsaasti. Täytyy vaan toivoa että jokunen vielä osuu kohdalle.

Lumi on valkoista, sinitintit kurkkivat pönttöihin

Kun olen ollut ulkohommissa ja teutaroinut lumen kanssa, olen voinut todeta että lumi on valkoista! Sen hohde aivan sattuu silmiin. Tänään tiistaina on ilmoilla jo aivan kevätsään tuntua. Sen huomaa myös siitä kuinka ahkerasti viherpeipot ja sinitiaiset ääntelevät. Myös kuusitiaiset laulavat aika innokkaasti. Nämä keväiset puuhat ovat hyvä merkki, vielä puuttuu pöllöjen soidinääntelyt! No eihän se kevät aivan vielä ole, uskon että takapakkia tulee vielä.

Kuuntelin eilen kotipihassa kun käpytikat rummuttelivat. Meille kuului kaikkiaan kolmen eri käppärin rummutusta, talon itäpuolelta, talon länsipuolelta ja sitten kotitikka. Vielä kun palokärki huuteli talon eteläpuolelta seuraavana päivänä olivat tikkalinnut hyvin esillä! Vielä kun saisi sen vasetin (valkoselkätikka) meille vierailemaan! Se taitaa olla turha toive niin uskollisesti se on pysynyt tuolla järven länsipäässä, eihän matka ole kuin 5 km mutta kuitenkin. Myös harvinaisiin vieraisiin kuuluva punatulkku näkyi tänään yhden naaraan voimin, toki tulkkujen ääntä olen kuulut toisina päivinä.

Ensimmäinen kevään selkeä muuttaja on havaittuna. Olin käymässä ulkona ja kun kävelin sisälle näin kotkan liihottelevan NE suuntaan. Harmin paikka kun ei ollut kiikareita käsillä, jäi laji tarkemmin määrittämättä. Jotenkin jäi kyllä sellainen tuntuma että kyseessä olisi ollut maakotka, sen verran pienemmältä se vaikutti? Kuitenkin tälle päivämäärälle (13.2.2019) tuli merkintä kirjoihin ja kansiin.

Ystävänpäivää vietetään auringonpaisteessa, luonto ympärillämme on aivan kuin kevätluonto. Lunta on paljon mutta eiköhän se sula! Tänään saa taas laittaa ruokintalistat ajantasalle, pari kertaa kuukaudessa ne pitää täyttää. Ruokinnan tarjottavat sapuskat ja linnut tietenkin, suurin määrä kutakin lajia  mitä on havaittu. Siis ruokinnalla olleet eivätkä ruokinnan ympäristöstä. Se on jossain kohtaa aina vaikea rajata mutta kyllä siihen tottuu.
.

Pihan siivousta, turhaa työtä?

Maananatina sai sitten siivota viikonlopun lumimyräkän jälkiä, eihän niitä paljon ollut mutta kumminkin. Uutta lunta näkyy vielä ripsivän, kylläkin hyvin pientä pakkaslunta. On aika upea talvipäivä mutta nyt vietetään pientä lepopäivää eilisen aherruksen jäljiltä. Yritän kartuttaa pinnasaldoa eri kisoissa mutta uusia lajeja ei vaan löydy. Tuttu kuusitintti, epäilen niitä olevan kaksikin laulajaa, antoivat ääninäytteitään. Nyt varoitetaan painavasta lumikuormasta katoilla. Katselin meidänkin katoilla olevaa lumimäärää, ei se vielä ole hälyttävä mutta jos se olisi märkää lunta niin sitten voisi jo tehdäkin jotain, onneksi se on pakkaslunta. täytynee olla hoksottimet hereillä tulevaisuudessa!

Tiistai päivä kului mönkkärin lumiauraa korjatessa ja sitten tietenkin ajaessa koneella kunhan sain sen ensiksi käyntiin. Helppoa hommaa ja saa paljon näkyvää aikaan pienessä ajassa. Lintumaailma on yllättävän hiljaista, sinitintit ja talitintit näkyvät yhdessä pikkuvarpusten kanssa. Joten taas kun täytin ruokkinnan auringonkukan siemenillä on näille pienille eläjille apetta.

Tottakai aurasta piti lähtemän toinenkin puoli irti, sokka hukkui jonnekin lumeeen ja täytyi odotella pari päivää ennen kuin sai sen kuntoon. Siellä se malttamattomana odottaa tallissaan. Eilen sattui vielä hauska tapahtuma kun olimme juuri Harrin kanssa puhuneet varpushaukan vaikutuksesta ruokinnan lintuihin. Olin tallissa kun kuulin jonkun linnun lentävän päin ikkunaa autokatoksessa, menin katsomaan ja näin varpushaukka koiraan yrittävän lasin läpi. Lintu hätääntyi mutta löysi oikean tien vapauteen.Se oli pinna nro 13 kisassa Parikkalaan vastaan.

Täytyyhän mönkärin koetella vähän isäntäänsä, lähti taas aura irti. Mutta sain sen laitettua takaisin ja näin homma pelitti jälleen. Nyt on lunta aivan riittävästi, mielestäni ei saisi sataa enempää mutta sateen isäntä on aivan eri mieltä, jälleen viikonloppuna sataa aivan sitä itseänsä. Nyt lumikerrokset painavat! Jos vaikka ensi viikolla jo olisi auringonkin vuoro?

Nyt on jo ensi viikko, maanantai ja piha on "puhdas" lumesta ja tiet ovat auki. Tänään oli keli aivan kuin keväällä, lämpötila on plussan puolella, ei aurinko paista mutta pilviharson takaa se kuitenkin lämmittää! Sen huomaa hyvin noista aurinkokennovalaisimista joita vaimoni on hankkinut pihan kaunistukseksi. Illan koittaessa ne valaisevat hieman. Kyllä on olo aivan kuin keväällä, mieli on pirteämpi ja sitä jaksaa paljon paremmin. Auringossa on voimaa!

Pedot vaivaavat

Tammikuu on lusittu, tai ainakin melkein. Puoli päivää on jäljellä ja täytyy todeta että on noilla pikkulinnuilla hankalaa, ruoka on vähissä ja petolinnut tietävät ruokintapaikat, niinpä ne päivystävät niiden liepeillä ja ovat aina uhkana. Tänäänkin näin kun varpushaukka jahtasi jotain pienempää lintua, todennäköisesti se ei saanut sitä kiinni mutta jahti oli kovaa! Tälle päivämäärälle tuli toinenkin hyvä havainto kun lumenluonnin yhteydessä kuulin yllättäen palokärjen kuikutusta ja näinkin sen linnun. Se oli hyvä havainto näin talviolosuhteissa ja hyvä lisä pihapinnakisaan, nyt on koossa 26 täppää.

Parikkala versus Lavajärvi pihakisassa on alkuhuuma ohitettu ja nyt on alkanut "asemasotavaihe". Sain kasaan kymmenkunta lajia mitenkään puristamatta, nyt ovat vuorossa ne harvemmin näkyvät mutta melkein päivittäin esiintyvät, korppia kaipaan, samoin punatulkkua. Onhan tässä aikaa helmikuun loppuun joten ei ole hätä, täytyy vaan olla tarkkana.

Sattumalla on suuri osuus havainnoissa, jos sattuu katsomaan juuri oikeaan suuntaan ja tietenkin sattuu olemaan ulkona. Tuli mieleen tämä kun eilen havaitsin palokärjen. Eipä tämä isoin tikkamme ollut kauan näkyvissä, kuulin sen kuikuttavan ja siitä tiesin hakea lintua. Jos sattuu avaamaan oven aamuhämärissä ja kuulee varpuspöllön äänen on siinäkin osuutta sattumalla, näin minulle kävi vielä kun meillä oli Heta-koira ja päästin hännänheiluttajaa ulos aamupissalle. Sattuman sanelema juttu!

Nyt on taas vuorossa yllätys yllätys lumituiskua! Eihän sitä ole satanutkaan vielä riittävästi! Taitaa olla ennätyslukemat lumen syvyydessä. Ruokintakin on lumen peitossa ja sitä kannattaa putsata aina silloin tällöin. Parempi näin kuin kova pakkanen. Hieman hatuttaa kyllä tämä tulevan lumen paljous, sehän tietää (taas) hikeä ja kolan lykkäystä, mutta sehän on vain asuinpaikkakysymys kuten olen joskus "vitsaillutkin". Nyt pääsi haukku puremaan omaan nilkkaan.