Pihabongaus Lavajärvellä 2018

Taas on se vuodenaika jolloin on hienoa katsella lintuja, siitä on tehty hyväksyttävää tällä "Pihabongaus" tapahtumalla johon ottaa vuosittain osaa tuhansia tavallisia ihmisiä. Vaikka en sitä häpeäkään tunnustaa olevani lintuihminen on se hivenen kiusallista tavatessa tuttuja, niin aina
puheenaihe kääntyy lintuihin, eikä minun aloitteesta. Niin tai näin, meitä ihmisiä on monenlaisia, sehän tuo rikkautta meidän päivittäiseen elämänkulkuun ja kaikille täällä on paikkansa. Vaimon sisko Jaana lähetteli whats-up viestin jossa hän kertoi nähneensä huuhkajan aterioimassa jänistä heidän pihallaan. Viestittelimme tovin asiasta, hyvä havainto. Huuhkajaa ei kovin usein pääse näkemään, varsinkaan omalla pihallaan!

Räkättirastas viime kesältä

Nyt viikonloppuna on tiira-järjestelmä tulvillaan havaintoja, sieltä löytyy myös meidänkin pihan havainnot joista laitan tähän lyhyesti. Harmittavasti ei ollut mitään lintupaljoutta, koska suoritin aktiivisemman tarkkailun klo 10-11. Lajimäärä oli kyllä aivan hyvä, 15 eri lajia. 2 hömppää ja kuusitiaista, käpytikka ja varislintuja oli koko sarja, naakkoja 15 yksilöä ja yksinäinen korppi huuteli järven toisella puolen. Samoin yksinäisen räkätin äänen kuulin mökin maastosta.

Lauantain sää oli hieman sumuinen, asteita jonkin verran plussan puolella. Lumet sulavat, loska lisääntyy kunnes sää kääntyy jälleen pakkaselle, helmikuun alussa pitäis jälleen olla pakkaslukemat kymmenen asteen tienoilla. Kyllä sitten taas kelpaa ulkoilla.

Sunnuntaina tein samoin "pihabongauksen" ja sain samanlaisen tuloksen, lajeja 14 ja yksilöitä oli 80.
Parhaana lajina voisin pitää puukiipijää jonka kuulin kävellessäni pihamaalla. Muuten lajit olivat täysin samoja kuin lauantaina. Tiaisia oli neljän kattaus, tali, sini, hömö ja kuusi.  Keltasirkkuja oli päivän isoin parvi 20 lintua koivun oksistossa, pikkuvarpusia kymmenen parvi oli aamulla ensimmäisten joukossa. Yksinäisen urpiaisen kuulin samoin pihamaalle lentävän. Naakkoja lenteli pareittain, summasin 9 lintua kerralla parhaimpana. Eiliseen verrattuna oli lintujen äänimaailma hieman hiljaisempaa.

Eivät olleet kadoksissa

Tarkoitan kuusitiaista ja hömötiaista, kumpikin nähty tänään tiistaina 23.1. Puukiipijä tuli myös hyvin näkyville, se kiipeili ruokintakatoksen puissa ja telineissä. Samoin huomasin käpytikkojen pariskunnan soidintavan ruokinnan pihlajassa. Joten elämää on vaikka parinkymmenen pakkasteen ote on vielä tämän päivän, sitten se hellittää otettaan ja tulee inhimillisemmät säätilat. Lintujen suojat ovat vähissä, ystäväni Harri Partanen lähetti kuvan mustarastaasta joka viettää aikaansa pihan kääpiövuorimäntyjen alla, siellä oleilevat myös pihan tiaiset. Tämä mustarastaskoiras on hyvin arka lintu josta ei yrittämälläkään kuvanottaminen ole onnistua, kuitenkin joitakin Harri saanut ja yksi niistä on jutun yhteydessä.

Mustarastas (Harri Partanen)

Keskiviikkona pyrytti oikein rankasti, ei ulos ollut mitään asiaa. Harmittelin sitä että kohta täytyy mennä lumitöihin, kaivan mönkijän kyllä esille ja teen sillä isommat alta pois. Käsipelillä sitten loput.
Nyt on päivän urakointi ohitse, aikaa meni nelisen tuntia. Eka tunti meni mönkkärillä isompia lumia auratessa, esim tien aukaisu ja oma piha. Sitten olikin vuorossa kolaus, se oli suht kevyttä mutta aikaa vievää. Tulipa nyt "puhdasta". Uutta lunta odotellessa. Sauna virkisti hyvin, kävin tottakai hangessa! Päivän ainoa merkittävä lintuhavis oli se kun näin hömötiaisen ruokinnalla, se oli hyvä todiste siitä että ei hömppä ole minnekään kadonnut.

Piha oli liukas kuin luistinrata, olisi voinut mennä hokkareilla, potkukelkalla sai upean vauhdin mutta jalan jos liikuit niin kannatti mennä töpöttämällä pienin askelin jos ei halunnut liukastua. Ilma oli muuten ok, lievä tuuli vähän kylmensi mutta plussan puolella oltiin. Tänään en katsellut lintuja, ainoastaan sivusilmällä kun kävin anopin luona kävellen Hetan kanssa. Jos menis tuonne Sirkan sillalle siellä on tiiran mukaan 3 joutsenta, uskoisin että koskikarakin sieltä löytyisi vaikka ei tämän päivän havannoissa sitä ollutkaan.

Kanahaukka, kuva netistä Luontoportin sivuilta

Perjantaina 26.1. olin ulkona pihassa koiran kanssa, ihmettelin talvista luontoa kun kuulin naakkojen kovaa ääntelyä, hain linnut näköpiiriini, huomasin siellä olevan yhden joka ei sopinut naakkojen profiiliin. Se oli joku petolintu, pitkäpyrstöinen lintu joka näytti aivan varpushaukalta mutta isompi. Lintu eteni suoraan kohti N, välillä liitäen kuin accipiter konsanaan. Petolintu oli kanahaukka! Se oli minulle ensimmäinen muuttaja tälle kaudelle. Päivä oli pelastettu.

Tammikuun taikaa

Nyt on edessä viikonloppu ja mieli tekisi hiihtämään, olisko huomenna sellainen päivä että saisi sukset jalkaan. Ekaks täytys kyllä tehdä ladut tuohon pellolle, matkaa ei ole kuin alle kilsa. Ans kattoo nyt mitä tapahtuu huomenna.

Pakkasta reilu kymmenen ja ilma oli ulkoiluun oikein sopiva. Laitoin sukset jalkaan ja edessä oli lumen peittämä peltomaisema, eka kierros oli hiljaiseen tahtiin latu-uraa aukaisten, oikein hieno hiihtää vaikka hiljaista tahtia, mihinkä minulla olisi kiire. Hiihdin kaikkiaan viisi kertaa sen 800 metrin ladun. Kuulin kuusitiaisen laulua tien toisen puolen metsiköstä, kotiruokinnalla en ole kuusitiaista onnistunut näkemään varmaan viikkoon. Sen sijaan kuulin jälleen hömötiaisen aivan ruokinnan yläpuolisissa puissa. Aika piilotteleva tapaus. Sinitiaisia arvioisin olevan ruokinnalla lähes 40 kaveria. Tallareita sen sijaan on kolmisenkymmentä. Muuten ei mitään erikoista.

Hipö langalla Parikkalassa (H Partanen) ei näkynyt tänään

Kävin reippailemassa kävellen kääntymässä Päivölän aukealla näin upean talvi-ilman vallitessa.  Laskin taas linnut kävelyn ohessa. Matkaa tuli yhteensä 8 km edestakaisin, minulla oli kävelysauvat "apuna", täytyy kyllä kehua että askel pitenee sauvoja käyttäessä, niistä on apua! Ryhti ikäänkuin paranee kun työntää sauvalla vauhtia. Oli aivan upea pikku pakkanen ( n -7 astetta) ja taivas pilvetön. Olin aamulla kuulevinani radiosta että nyt on talven kylmin jakso menossa ? Aikaa meni 2 tuntia, sen jälkeen pieni huilitauko, ruokailu ja seuraavaksi kolan varteen. Olin parisen tuntia ja lopussa vein isoja jäätilsoja eli autoin kevättä. Hulle tunne, kun viimeksi autoin kevättä oli maaliskuu. Onko tämä vaan ohimenevä ilmiö?

Päivn lintulajit olivat: tiaisia neljää eri sorttia, tali-, sini-, kuusi-, hömötiainen. Keltasirkku, vasta kotitiellä, pikkuvarpunen lähtiessä kotona. Puukiipijän äänen kuulin kerran. Punatulkkuja oli äänessä useampia. Naakka oli Päivölän aukealla. Käpytikkoja arvioisin olleen äänessä nelisen yksilöä. Päivän korppi kuului myös lähellä Päivölää. Eli lajimäärä 11 kpl ei ole iso mutta se kertoo hyvin lintujen talvenvietosta, ne ovat metsien kätköissä ja eivät liiku turhan tähden. Elävät hiljaista aikaa. Kotipihan keltasirkut ja pikkuvarpuset nauttivat pienimmästäkin auringon suomasta lämmöstä puiden latvuksissa kunnes illan tullen katoavat yöpymissuojiinsa, kuka minnekin.

Lumikenkäilyä

Tammikuu on kumma kuukausi, se saa ihmiset liikkumaan ja kaikentyyppinen itsensä kurittaminen on suosiossa. Minäkin kaivoin sukset esille ja jonkun radio-ohjelman seurauksena kävin kaivamassa vielä harvemmin tarvittavat talviurheiluvälineet, lumikengät esille. Meillä on pieni tavoite yhdessä Parikkalan fyssarin Partasen Harrin kanssa eli kesäksi kuntoon. Tästä päähänpinttymästä johtuvat meikäläisen kävelylenkit ja nyt vieläpä hiihto ja lumikenkäily. Pienin askelin tässä edetään, hosumalla ei tule kuin pi... ä. kakaroita!

Varpuspöllö onnistui saalistamaan kotiruokinnalta keltasirkun. Pääsin näkemään kun varpuspöllö syöksyi sirkun kimppuun, lensi saaliin kanssa pihatammeen ja hetken kuluttua lähimetsään nauttimaan saaliistaan. Se oli keltasirkun loppu! Tänään on 16.1. ja päivä on selkeä mutta pirun kylmä, tuuli tekee alle kympin asteen pakkaslukemat vähintäin kaksinkertaisiksi. Ei tee mieli mennä ulos kuin pakon edestä. Huomasin ruokinnalla kolme käpytikkaa, se oli hieno asia. Varmaankin viime kesän poikanen on vielä kotitanhuvilla.

Keskiviikkona 17.1. kävin antamassa ääneni presidentin vaaleissa ja muutenkin isolla kirkolla. Pihalla on kova lumimyteri joten sinne ei ole asiaa, mitä nyt lämmittämässä käyn. Kyllä sinne sitten lumisateen jälkeen ehtii hyvin kävelemään kolan kanssa. Linturuokinnalla ei ollut mitään ihmeellistä, ainoastaan pikkuvarpusten parvi nousi yläilmoihin. Pääsin hyvin niiden määrän arvioimaan ja tulin huimaan tulokseen 40 lintua. Parveen on pakko olla tullut pivoja lähialueilta. Tiaisia arvioisin olevan parinkymmenen linnun verran kumpaakin sorttia, kuusitiaisia on ainakin kaksi eri yksilöä ruokinnalla. Yksinäinen räkättirastas käy tyhjentämässä niitä pihlajanmarjan oksia joita olen viime syksynä kerännyt talteen ja nyt talven kiristäessä otettaan laittanut niitä ruokinnalle esille.

Kävin koekävelemässä lumikengillä ja hyväksi jälleen havaisin vaikka lunta ei ollut reilu kymmenen senttiä mutta oli kuitenkin. Sitten vielä ennen illan hämärtymistä kävin hiihtämässä samoin tuossa kotipellolla. tein pari kierrosta ja huomasin että hiihto on hyvää harjoitusta hartioille ja käsille. Tänään 18.1. olikin vuorossa pientä kolausta, lumi oli hyvin kevyttä pakkaslunta joten kolan ulkoiluttanista se oli. Tein parisen tuntia hommia, samalla tein naapurin piha-alueen. Linnustollisesti päivä oli niiden tavallisten talvilintujen lentelyä.

Viikonloppu on edessäpäin, nyt on kolme viikkoa jo hoidettu tätäkin vuotta.Olo oli eilisen kolaamisen jäljiltä yllättävän voipunut joten nukuin tänään hieman pitempään. Nyt istun jälleen koneen ääressä ja katselen kuinka asiat oikein ovat. Mustarastas koiras yllätti ja lenteli tuossa ruokinnalla, hienoa että sekin näyttäytyi. Kuten Partasen Harri on todennut , sillä linnulla ei ole suojaväritys kohdillaan näin talvella. Korppipariskunta lenteli tuossa aivan yläpuolellamme, olisko jo orastavaa soidinlentelyä. Yksinäinen punatulkku, koiras sekin, istui ruokinnan yläpuolisessa pihlajassa. Käpytikka, sekin vielä koiras yksilö, kävi ruokinnalla maistelemassa talipötköä. ehkä se halusi huomauttaa että talit alkavat olla kaluttuja, lisää halutaan! Siis tuumasta toimeen ja talin lisäykseen.

Kadonnut hömötiainen

Otsikko johtuu siitä että olin huolissani kadonneesta linnusta. En ollut havainnut hömötiaista sitten joulukuun kotitontilla ja hömppä on ollut jo pitkään katoava laji lintulaskentojen perusteella. 12.1. olin pihamaalla ja kuulin pari eri kertaa hömpän äänen rinteen isojen kuusten suunnasta eli lintu ei olekaan kadonnut vaan en ole havainnut sitä ruokinnallani! Helpotus valtaa mieleni. Vielä kun saisi töyhtötiaisen palaamaan ruokinnalle olisi kaikki taas hyvin.

Pyrstötiainen Parikkalasta (H Partanen)

Lauantaina 13.1. tein hyvän urakan kun kävelin Mutalaan ja takaisin, matkaa tuli 8 km. Ajankulukseni laskin lintulajit päivän kävelystä ja sain yhteensä 16 eri lajia, parhaimpana jos sellainen täytyy hakea voisi pitää puukiipijää, kuulin linnun äänen kävelyn puolessa välissä. Käpytikkoja summasin yhteensä 3 tällä Sorvajärven tien pätkällä.  Yhden korpin näin liihottelevan tien päällä samoin puolessa välissä. Päivä oli hienon talvinen, kolmen asteen pakkanen antoi hyvät puitteet ulkoiluun. Kotiruokinnalla oli jälleen isot parvet keltasirkkuja, pikkuvarpusia, tallareita ja sinitiaisia.

Eilen tuli arktika-ohjelma joka kertoi vesilintujen muutosta arktisille seuduille. Meillähän on tämä arktisen muuton seuraaminen tuttua Virolahdelta jossa olemme vuosittain rantakallioilla näkemässä ja kokemassa tätä herkkua. Alussa olimme teltoilla ja nykyään vuokraamme mökin. Se tapahtuma ikäänkuin päättää kevätmuuton ja alkaa kesätouhut. Sitä on vaikea kuvitella näin talviaikaan mutta kun on siellä viettänyt ison ajan neljänkymmenen vuoden aikana niin sen voi hyvin maistaa ja sitä odottaa jälleen tapahtuvaksi tänäkin vuonna. Aamuhetket siellä rantakallioilla ovat jotain ainutlaatuista

Varpuspöllö (T Palomäki)

Taas on mennyt pari päivää eikä hömötiainen ole tullutkaan näköpiiriin, eikä äänihavaintoja ole pihapiiristä, Kyllä se taitaa olla hävinnyt, valitettavasti! Samoin en ole havainnut viherpeippoja pitkään aikaan, ovatko nekin lähteneet "muutolle"? Kieltämättä linnut ovat nyt talviteloilla, on aika tyhjän näköistä. Ilman parinkymmenen keltasirkun parvea olisi tontti aika tyhjä, mitä nyt pikkuvarpuset (n 20), talitiaiset (n 20) ja sinitiaiset (n 20) tuovat eloa varislintujen ja käpytikan arkeen. Nyt vaan täytyy odottaa kunnes pankki on jälleen pullollaan, eihän siihen mene kuin parisen kuukautta jos sitäkään

Uudet 100 lajia kotitantereilta ja muitakin havaintoja

Pilyllä on jälleen mielenkiintoinen "kisa", jossa pitäisi havaita 100 lajia kotipiiristä, jonka rajat menevät 1000 m joka ilmansuuntaan kotipesästä. Meikäläinen kuitenkin laskee tonttipinnat jälleen tänäkin vuonna joten se menee aivan hyvin siinä sivussa. Tänään tuli heti hyvä pinna kun puukiipijä oli ruokinnalla, vain metrin päässä meikäläisestä! Siinä ihmeteltiin toisiamme hetki ja sitten lintu katosi jonnekin Myös kuusitiaisia näin ainakin kaksi, ellei jopa kolmekin lintua. Niitä oli hieman vaikeampi laskea kun ne liikkuvat nopeasti.

Nyt mennään jo tammikuun 10 pv:n tienoilla ja pinnamäärä on kasvanut kuuteentoista. Siinä listassa on aivan peruskauraa, voisin luetella lajit tähän seuraavaksi, tuleehan siinä tehtyä lista omiin muistiinpanoihin. Tiaisista hömö, kuusi, tali, ja sini, viherpeippo, pikkuvarpunen, keltasirkku, punatulkku, urpiainen, tundraurpiainen, käpytikka, närhi, varis, naakka, harakka, puukiipijä, eiköhän ne lajit tulleet siinä.

Mustaleppälintu (A Alho)

!0.1. keskiviikko on hieman harmaa, pikkupakkanen mutta muuten aika hyvä päivä. Sain varpushaukan tänään kun se saalisteli ruokinnalta, veti tyhjän nuotan mutta nro 17 pinna kotipihasta. Ruokinnalla on aika vilske, arviolta 20 pikkuvarpusta, tiaisia kanssa parinkymmenen linnun parvet kumpaakin. Harakoita on neljän kopla jotka hallitsevat automaatilla. Yksinäinen kuusitintti kanssa kuusen latvassa odottaa vuoroaan tulla syömään.

Sain itsestäni potkaistua persuuksille ja kävin potkukelkkailemassa järven ympäri, matkaa 12 km. Aikaa meni parisen tuntia aina välillä lintuja hakien. Paras laji oli koskikara Lavajoella sekä kaksi palokärkeä järven länsipäässä. Yksinäinen räkättirastas lensi jossain kohtaa ylitseni sekä pari hömötiaista onnistuin kuulemaan. Jos olisin tänä vuonna ottanut osaa Eko lintuskabaan olisin saanut hyviä lajeja plakkariin! Ei kaikkeen voi aina ottaa osaa vaikka haluaisikin eikä kannata hajottaa itseään. Kyllä se saa riittää jos hoidan tonttipinnat tänä vuonna. Päivän sää oli yllätys minulle kun puolilta päivin lähdin kelkkaretkelleni oli näkyväisyys pudonnut ja kaiken kattava "sumu" oli vallannut Lavajärven, 3-4 km oli enää näkyväisyytenä.

Nokian laskenta 6.1.

Seuraava koitos oli perinteinen Naulonvuoren laskenta Nokialla 6.1. Meitä lähtee reissuun ainakin "perusporukka" ja 2 uutta Nokialaista lintuihmistä. Meillä on tarkoitus luopua tästä reitistä, olemmehan jo sitä marssineet aina 1980-luvulta alkaen ja meidän puolesta voimme luopua tästä koitoksesta ja siirtyä ehkä uusille maisemille.

Niinhän siinä kävi kuinka pelkäsin, mahalihakset pettivät meikäläisen ja jouduin jättämään leikin kesken nuotiolle, tai vähän ennen sitä. On se kaamea tunne kun huomaa että ei pääse eteenpäin, ei saa jalkaa nousemaan ja ryhti on harvinaisen suora mutta ei mikään vakaa. Se vaan täytyy tunnustaa itselleen (ja samalla muille) että nyt on stoppi, mun reissu pysähtyy tähän. Ajatuksissa on lievä häpeän tunne kun ei pysty jatkamaan, se tunne täytyy vaan jättää ja ajatella positiivisesti; jaksoin puoleen väliin, ole onnellinen.

Töyhtötintti kuva (T Palomäki)

Nokian laskenta alkoi hyvällä lajilla kun kuulimme kaksi töyhtötiaista noustessamme Naulonvuoren rinnettä. Porukalla ihmettelimme lintujen vähyyttä, ei ollut mitään tiaisten ilotulitusta eikä muidenkaan lintujen runsasta esiintymistä. Näimme päivän aikana 21 lajia, joka on aika sopiva määrä talvilintulaskentaan. Lintuyksilöitä tuli yli 300 joka määrä hieman yllättää meikäläistä. Sehän ei ollutkaan mikään tyhjä reissu.

Meitä oli mukana yhteensä seitsemän lintuihmistä, vanhaa porukkaa 5 ja kaksi uutta nokialaista laskijaa. Perintönä he saavat meiltä Karin tekemät listat lajeista ja me olemme vielä ainakin kevätlaskennassa mukana. Sitten Naulonvuoren laskenta jää taakse. Tai sitten se on jäänyt jo meikäläiseltä ainakin tämän päiväisen taaperruksen jälkeen.

Tali- ja sinitiaisten epäonnistuneet pesinnät näkyvät niiden runsaudessa, tänään tali (33) ja sini (18). Yksi kuusitiainen tuli tänään ja sitten pojat kuulivat reissun lopussa pyrstötiaisia 7 kpl. Varislintuja löytyvät harakka (4), varis (3), korppi (3) ja naakka (43). Tikkalintuja oli palokärki ja neljä käpytikkaa.

Räkätti kesältä

Yhden pyyn ehdin kuulemaan ennen nuotiopaikkaa, samoin tilhen (2). Rastaita olikin päivän tilastoissa aika mukavasti, mustarastas (3) ja räkättejä (108) joka olikin päivän massalaji. Yllätys oli varpusen esiintyminen tutulla paikalla kolmen yksilön voimin. Pikkuvarpusia näimme retken alkupuolella 8 myös tutussa paikassa orapihlaja-aidassa. Punatulkkuja oli päivän mittaan aina siellä täällä 27 kiertelevää ja urpiaisia samoin kiertelevinä 48. Listan viimeisenä lajina voi vielä mainita keltasirkut joita löytyi 9. Tässä tuli lueteltua kaikki päivän lajit

Lavajärven kierros 2.1.-18

Lavajärven talvilintulaskenta tehtiin 2.1. hyvän sään vallitessa eli ei satanut ja lämpötila oli lievästi plussan puolella. Se vaan täytyy todeta että lintu ei liikkunut eikä äännellyt, jäimme lintujen kokonaismäärässä selkeästi alle hyväksyttävän rajan, saimme kasaan 177 lintuyksilöä! Lajimäärä jäi myös aika alhaiseksi, vain 17 lajia. Mutta plussanpuolelle jäätiin kuitenkin, saimme raittiin ilman myrkytyksen oltuamme koko valoisan ajan ulkoilmassa. Meitä oli tällä kertaa kaksi laskijaa, Isokivijärven Kari ja meikäläinen potkukelkan kanssa.

Aamu alkoi kyllä hyvällä lajilla kun kuulimme hippiäisen (3 ) ääntelevän aika pian kun olimme lähteneet vaelluksellemme. Kuitenkin urpiainen sai kunnian olla ensimmäinen laji. Näitä vaeltajia näimme päivän aikana kymmenen yksilöä. Yllättävän vähän huomioon ottaen urpiaisten määrän tällä hetkellä eteläisessä osassa maatamme. Tundraurpiaista emme nähneet vaikka kuinka yritimme löytää
sitä tuosta vähästä määrästä.

Hömöjä saimme vain yhden (kuva T Palomäki)

Silmiin pistävää oli pikkulintujen vähyys, liikkumattomuus. Ei ollut tallareita päivän aikana kuin 20 ja sinitiaisia vain 27. Runsain lintu oli keltasirkku (44) joita yhytimme eräältä ruokinnalta, tai pikemminkin hevostilalta 30 parven joka jäikin päivän isoimmaksi. Käpytikkoja oli äänessä aika tasaisin välein yhteensä 8 yks. Kari sai havaintoihin vielä loppusuoralla harmaapäätikan, se oli varmaankin Karin ruokinnalla?

Tundraurpiainen (kuva T Palomäki)

Pysähdyimme perinteisesti Lavajoelle ensimmäiseen kahvitteluhetkeen. Siellä toivoimme näkevämme koskikaran, joka oli ollut edellisinä päivinä esillä mutta ei tietenkään tullut meidän laskentaamme. Sen sijaan näimme siellä yllätyksenä yhden laulujoutsenen ja kahvittelun lomassa kuulimme sinisorsan "rääkäisyn" pariin otteeseen, mutta kun emme nähneet lintua tai lintuja laitoimme papereihimme vain yhden yksilön. Sinisorsia on talvehtinut Lavajoella muina talvina 3-6 yksilöä joten varmaankin siellä oli muitakin kuin se yksi.

Hiiripöllö löytyi ns. Päivölän aukealta. samaan satoon sinne saapui muitakin linnuista kiinnostuneita ja pääsimme katsomaan kaukoputkella tätä talvehtijaa. Hienoa että hipöllä löytyy syötävää ja niinpä se viihtyy näillä tantereilla. Samalla paikalla näimme ystävällisen lintukaverimme avustuksella vielä 17 räkättirastasta. Kuulin vielä kotimaisemissa yhden räkätin äänen joten kokonaismääräksi tuli 18.

Urpiaisia (kuva T Palomäki)

Tämän talvinen laskenta jää muistin kätköihin vähäisten lintujen määristä. Onhan nyt tietenkin talvi ja lintuja on vähän mutta kuitenkin niitä olisi pitänyt nähdä tuplamäärä tai edes 5-6 lajia enemmän ja lintumäärän suhteen kaksinkertainen määrä. Nämä olivat nyt lintumiehen toiveita, eihän aina voi saada sitä parasta, täytyy olla tyytyväinen edes tähänkin tulokseen.

Hyvää uutta vuotta 2018

Taas on yksi vuosi lusittuna ja saadaan kirjoittaa uusi vuosiluku 2018. Mennyt vuosi sisälsi paljon, oli hienoja tapahtumia, paljon sattui ja aikakirjoihin saattoi merkitä useita tilanteita. Oli kylläkin sellaisia sattumuksia joita ei toivoisi tapahtuneenkaan. Mutta niin tai näin, vuosiluku 2017 on historiaa ja on aika kääntää katse kohti uutta, toivottavasti menestyksekästä vuotta 2018. Linturintamalla sain vuoden aikana yhden uuden elämänpinnan, mehiläissyöjän.joka nähtiin syksyn reissulla tuolla Sälgrundetissa Kaskisissa. Kotoisella tonttilla ei ole tullut uusia pinnoja mutta aivan hyviä havaintoja.
Ehkä voisinkin tähän laittaa nyt uuden vuoden lupauksen, eikä sellaisia ole aina tapana tehdä ja luvata näin vuodenvaihteessa, yritän kohentaa omia pönttöjäni vuioden aikana, uusia vanhoja ja korjata sellaisia joita vain voi korjata!

Vuodenvaihteessa on aina edessä talvilintulaskennat joita minulla on tiedossa kolme, Takamaan laskenta yhdessä Jämsän Miikan kanssa, Lavajärven kierros yhdessä Kari Isokivijärven kanssa ja sitten Nokian Naulunvuoren laskenta yhdessä vanhojen lintukavereiden kanssa. Ne tuntuvat aivan "helpoilta" näin kirjoituspöydän takaa ajateltuna mutta erilaista on totuus. Muistan oikein hyvin sen ikävän tunteen kun mahalihakset ovat eri mieltä eikä jalka nousu haluttuun malliin. Senpä vuoksi olen tyytynyt nyt vanhemmalla iällä sellaiseen apukeinoon kuin potkukelkka. Menen kelkalla jos sää/ keli sallii. Ainakin noilla reissuilla joissa kulkumaastona on tie ja matkaa on reilut kymmenen (12 km) kilometriä. Ei se ole häpeä tunnustaa että ei pysty vaan järjen käyttö on sallittua.

Nyt on vuosi vaihtunut, valtakunnan valuutta on vieläkin euro, lumi peittää maan ja keli on lievästi plussan puolella. Taitaa olla upea talvipäivä tuolla neljän seinän ulkopuolella. vuoden eka lintuhavis oli sinitiainen, hopean nappasi harakka ja pronssille ylsi pikkuvarpunen. Tästä se taas lähtee!
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!

Kuvat ovat Harri Partasen ottamia Parikkalan seudulta