Talvinen päivä Lavajärvi kiertäen 25.2.

Tein Lavajärven laskennan lauantaina hienossa säässä, aamulla oli pakkasta -9 astetta ja päivän lopussa -3 astetta, lähdin kahdeksan aikaan ja olin takaisin kotipihassa klo 14. Aamun pakkanen ei haitannut ollenkaan, pieni länsituuli kyllä haittasi. Oli oikein talven tuntua!

Ekat lajit kuittasin kotipihasta ja siitä se lähti, kiersin Lavajärven tällä kertaa päinvastoin kuten on tehty muilla laskentakeikoilla, syy tähän oli potkukelkka, koska tiesin reitin niin näin päin ei tule ylämäkiä vastaan niin useasti joskin ne harvat ylämäet ovat sitten kovempia nousuja. Matka on kuitenkin sama 12 km ja reitti kulkee samoja polkuja!

Kotipihan tiaiset, pikkuvarpuset ja keltasirkut olivat piilossa mutta sain ne sitten iltapäivällä laskettua. Yllättäen en nähnyt ainuttakaan naakkaa enkä käpytikkaa lähdön hetkellä joten niissäkin turvauduin lopettamishetkeen. Päivän kunkuksi tuli sinitiainen (83) ja tallari (67) hävisi hieman. Viherpeippo (33) äänteli usein ja koko reissun ajan mutta en nähnyt mitään parvea, kolme lintua taisi olla isoin "keräytymä". Jos kuulen äänen mutta en näe lintua laitan vihkoon vain yhden vaikka usein niitä on enemmän! Keltasirkkujen (26) kohtalon ratkaisi tämä hyytävä tuuli sillä se oli tosiaan oikein talvinen tuuli.  Seuraavilla paikoilla löytyivät punatulkku (18), käpytikka (11), naakka (8), hömötiainen (9), kuusitiainen (5), korppi (3), harakka (2) sekä yhden kappaleen voimin edustettuina olivat närhi, koskikara ja varpuspöllö.

Koskikara löytyi tutusti Lavajoelta, siellä se sukelteli jään reunalta. Lavajoella ei ollut siellä juuri joitakin päiviä sitten olleita sinisorsia eikä joutsenta! Yritin kyllä tähystellä kaikkia vapaana virtaavia joen paikkoja mutta eivät suostuneet näkymään. Joutsenen kyllä olisi nähnyt mutta sinisorsat voivat siltikin piilotella siellä jossain.  Näin yhden närhen Komin kaupalla ja toisenkin kerran kuulin oudun äänen joka olisi voinut olla vaikka närhi. Varpuspöllön kuulin Lavajoen sillan paikkeilla, sen äänen voi sekoittaa punatulkun viheltelyyn mutta olin kuullut ao vihellystä kotona terassilla vain pari päivää aikaisemmin joten uskalsin merkitä sen lajiksi. Lintujen kokonaismääräksi tuli 294 yksilöä, määrä oli valitettavasti aika pieni.

Lajimäärä jäi vaisuksi, vain 16 lajia. Arvioisin syyksi tuon potkukelkkailun sillä kelkalla vauhti on nopeampaa vaikka yrittäisi pitää kuuntelutaukoja vähän tiuhempaa tahtia. Sitten tuo kelkkailun rahina voi sulkea äänimaailmasta aina jotain pois. Niin tai näin, menin kuitenkin kelkalla sillä tiesin voimani ja niiden rajallisuuden. Olin aikaisemminkin mennyt tämän lenkin jo potkurilla ja silloinkin jäi lajit hieman alhaiseksi mutta aina ei voittaa kuten urheilussa kulunut lausahdus kuuluu. Ainuttakaan keväistä linnunääntä en kuullut jos ei lasketa viherpeippojen iloista sirkutusta. Kevät antaa odottaa vielä itseään, oven takana se kyllä jo kolkuttelee!!

Kevätlaskenta Takamaalla

Teimme Takamaan lintulaskennan 20.2. Meitä oli aluksi kaksi laskijaa ja loppumatkasta, noin puolessä välissä saimme yhden laskijan vielä mukaan. Miika, Antero ja meikäpoika kolusimme Takamaan perinteisen "vanhan koulun lenkin" hyvässä säässä, lämpötilan keskiarvoksi sain -1 astetta. Vaikka pilviä oli koko päivän taivaalla, se ei haitannut näkyväisyyttä, loppumatkasta saimme hyvin pienen lumisateen eikä sekään haitannut. Joten saimme talustella aivan upeassa kelissä. Miika ja Antero kävelivät ja allekirjoittanut tuli reissun potkukelkalla.

Meillä on ollut tapana juoda ekat kahvit uuden tein ylikulkusillalla. Siihen mennessä oli lintujen määrä ollut aika hyvä, lähelle parikymmentä lajia eikä oltu vielä puolessa välissä! Sillalta Miika huomasi yhden ison lintuparven joka valitettavasti lensi liian matalalla eikä ollut näkyvissä kuin hetken. Laji jäi tästä syystä arvoitukseksi, se saattoi olla pulmusparvi matkalla pohjoiseen tai sitten urpiaisparvi? Kuitenkin parvi jäi meitä kovasti mietityttämään ja harmittamaan.

Kukahan tähänkin pönttöön tulee?

Päivän lajimestaruuden voitti sinitiainen, 117 kpl, seuraavana oli talitiainen, 104 yksilöä. Pronssitilaa ei jaeta vaan todetaan että tämä aikaisemmin mainittu ja määrittämättömäksi jäänyt lintuparvi (50) ja pikkuvarpuset (49) kisasivat tasaisesti. Mielenkiintoisia lajeja olivat myös tiklit (2) ja isolepinkäinen (1). Myös koskikara (1) oli purollaan, yksinäinen räkättirastas oli kiva laji. Harmaapäätikka (2) on selkeästi yleistynyt laji joka on vuosi vuodelta lisääntynyt. Muistelimme paikkaa jossa näimme ekan "hapätin". Pyrstötinttejä näimme kaksi parvea, 5+8 lintua. Nämä tiaiset ovat aika hauskoja veijareita kun niitä näkee. Palokärkiä näimme tai paremminkin kuulimme 4 kaveria, yksi tosin nähtiin aivan tien vieressä kaatuneen haapapuun rungolla, on se iso lintu! Pikkuvarpusten serkkua varpusta näimme 8 yksilöä, se on aika iso määrä kun muistaa miten piva on vallannut näitten elinalueita. Näimme päivän aikana melkein 550 lintua, lintusumma on aika hyvä. Lajimääräksi tuli 24, se on kevään korvalla ihan hyvä, oikeastaan aika mukava kun ottaa huomioon että lajeista jäivät puuttumaan töyhtötiainen, pyy, hippiäinen.

Hakalan Karin tekemä pönttö

Aamulla kotona herättyäni ennen seitsemää kävin kuuntelemassa aamun ääniä ja varpuspöllö vihelteli tuolla Laurilan aukean suunnilla. Sen viheltely tuntui olevan aika aktiivista eli siellä ollaan tosissaan tartuttu toimeen ja yritetään ilmoittaa naaraalle pesintävireydestä. Toivottavasti tulevat pienokaiset saavat riittävästi ravintoa ja viheltijöiden tulevaisuus on turvattu.

Siitä huomaa että on kevätlaskennasta kyse kun puheenaiheet sivuavat hyvin voimallisesti tulevan kevään tapahtumia, niiden kalenteriaikoja sekä muuta tulevaisuuden pohdintaa. Eteenpäin on elävän mieli! Vielä tässä on paljon puita poltettavana ja pinottavana ennen kuin päästään näistä lumista.

Sain lehtopöllön talvipihakisaan

Sain hyvän korvauksen siitä kömmähdyksestäni jolloin nukuin lehtopöllön huutelun. Yöllä 16.2. heräsin ennen neljää ja päätin mennä kuuntelemaan jos se pöllö olisi äänessä, Olihan se,  vieläpä toinenkin lehtopöllö aloitti soidinhuhuilun tuolla Komin suunnalla. Tämä pöllö oli joko Komin pöllö tai sitten Oiva Mäenpään luona, kaukaa se kuitenkin kuului, kotipöllö lensi pihavalon loisteessa ääntä kohti, jossain Kierumanperän paikkeilla se aloitti oman soidinhuutelunsa joten kaksi eri lehtopöllöä väritti yön äänimaailmaa. Ne olivatkin ainoat äänet yön pimeinä tunteina, en jaksanut väijyä kuin reilun vartin tätä maailmaa ja sitten takaisin pehkuihin.

Pakollisia tiaisia; sini, tali ja kuusi

Hyvin nukutun loppuyön jälkeen olen jälleen palannut maanpinnalle ja tähän päivään. Lepopäivän touhuja tässä vietetään, kävelin pihamaalla ja katse oli tiukasti suunnattu yläilmoihin. Harmaan pilvinen päivä oli vallannut maankamaran. Pihassa kuuntelin ja ainoa ääni oli palokärjen ääntely Kiikan vuorelta, aktiivista ääntelyä. Kummasti kuulee sitä lintua jonka just eilen oli saanut vasta pinnakseen, siinä on jotain taikaa! Nelisenkymmentä naakkaa kiertelee tässä ihan lähellä ja jälleen kerran ne samat tiaiset, samoin käpytikkapari aloittelee soidinmenojaan.

Nyt tuli jo toinen lepopäivä! Ei se haittaa, kaikki on plussaa kun miettii tuota ihmiskehoa ja sen monimutkaisia rakenteita. Se on loppujen lopuksi aivan pienestä kiinni että tässä mennään ja porskutetaaan eteenpäin, ollaan onnellisia ja nautitaan tästäkin päivästä!
Oli kyllä hieno hetki kun pääsi seuraamaan lukion tokaluokkalaisten vanhojen tansseja, siinä melkein vetreytyi hakemaan tanssiin!
Koin jälleen hienon hetken kun olin pihamaalla illan hämärtyessä. Ihmettelin mikä tuo ääni on? Aivan kuin olisi kipeä koira haukkunut kimeällä äänellä, vain kaksi haukahdusta aina kerrallaan! Mietin pääni puhki, vaimokin sanoi että mene nyt kuuntelemaan vielä sitä! Ehdotin äänten aiheuttajaksi kettua, Kokeilin internetin ihmeellistä maailmaa ja sieltä löysin ketun äänen ja se sopi. Arvoitus ratkesi! Eipä parane nyt päästää koiraa ulos ilman valvojaa.

Lauantaina aamulla heräsin jonkun etiäisen voimasta seitsemän aikaan, mikäs siinä herätessä. Keitin kahvikupilliset ja menin terasille kuuntelemaan aamun ensimmäisiä ääniä. Siellähän kuului varpuspöllön viheltely, se oli hyvin kannattava herätys! Talvikisapinna nro 29! Nyt maistui kupillinen kuumaa aivan erilaiselta, hyvin maukkaalta,

Kiasen Hanski löysi työpaikaltaan Tampereelta pulun pesän jossa oli jo poikanen. Se lienee Tampereen varhaisin vauva. Ohessa kuva babypulusta ja emosta. Hakalan Helge ilmoitti myös hyvän havainnon, hänen ruokinnallaan oli vieraillut punarinta. Tämä lintu voi olla vielä talvehtinut kaveri?
Se on kevättä ilmassa aikalailla. Sen huomaa myös siitä että kevään lintulaskennat iskevät päälle. Nokian laskenta on 4.3. ja tänään sovittiin Takamaan laskenta päivämäärälle 20.2. Vielä kun saa kotoisen Lavajärven laskennan sovittua niin siitä alkaa varsinainen keväthuuma.

Lämpöaalto iski

Tänään on sunnuntai ja aloitan tämän kertaisen blogitekstin luomisen näin päivittäin. Tein tänään pari tuntisen työpäivän ja hieno oli tehdä. Päivän lintuhavikset jäi pariin korppiin jotka huusivat tuolla pohjoisen kantilla. Keli oli parisen astetta miinuksella ja hieno sää jatkunee koko viikon, se tietää meikäläiselle paljon työtunteja, kirves heiluu ja puut kasautuu. Meille tulee paljon leppäpuuta ja miksi ei muitakin "risuja". Pääasia on että maisema tulee siedettävämmäksi ja puron kohta paljon paremmin kuljettavaksi.

Pellon päässä on minun työmaani

Maanantai koitti upeana ja lämpöisenä päivänä, tein jopa 5 h työrupeaman ja jälkeä tuli, nyt on vuorossa jo isojen puiden kaataminen. Siihen urakkaan täytyy täytyy syödä hyvä aamupala, varata juomaa mukaan, terävä kirves ja reipas mieli, ei auringonpaiste ole huono juttu. Tänään poikkesi Jämsän Miika hänen "bongausreissullaan" hiiripöllön saamiseksi Komista, mutta vesiperän sai tällä kertaa vetää. Hän kerää ekopinnoja taas tänä vuonna, nyt niitä pinnoja on jo 36, tänään hän sai harmaapäätikan Komista joten hyvässä vauhdissa Miika on. Hän käy töissä Tampereella pyörällä ja tänäänkin hän kävi moikkaamassa pyörän kanssa. Kyllä siinä kunto kasvaa! Tämän päivän lintuhavikset ovat sitä samaa kuin muinakin päivinä joten vielä tänään en saanut kokea sitä kevään muuttajien huumaa.

Tiistai oli välipäivä eilisen rypistyksen jälkimainngissa, kyllähän sitä ehtii vähän hitaamminkin. Orava on näköjään ehtinyt ensinmäisenä luonnon taapertajana takaruokinnalle, vain naakkaparvi (4 kaveria) ovat lintumaailman edustajina ohilennossaan. Näyttää tulevan jälleen upea päivä, täysin pilvetön taivas, upea auringonnousu, lämpötila on joitakin asteita plussan puolella.
Kävin Tampereen kylässä magneettikuvauksissa, oli jännää mennä putkeen! Sitten päivän kruunasi poikamme Valtterin antama hieronta, kyllä teki nannaa. On se jännää vaikka tietää hieronnan antaman nautinnon, ei sitä osaa silti hakea automaattisesti vaan aina tarvitsee jonkun muun antaman herätteen! Tässähän tämä päivä on kulunut.

Talvinen kuva toiseen suuntaan

Keskiviikko oli jälleen hieno päivä, aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ei tuullut ja lämpötila oli vielä plussan puolella. Sain jälleen "työmaalla" paljon aikaan, olin tänään noin kuuden tunnin päivän mukaanlukien ruokatunnin jonka pidin vaimon kanssa perinteisellä mustamakkaralinjalla, oli oikein hyvää ja maittavaa. Sen jälkeen taas jaksoi painaa pitkää päivää.
Linturintamalla päivä oli palokärjen päivä, sain talvipihakisaan hyvän lajin, se oli 27. Samoin 100-lajia tontilta, se oli 23 laji. Katselin tiirasta havaintoja ja totesin että nyt kannattaa mennä ulos kuunteleen, pöllöjä oli ollut useita, viirupöllö Hkyrössä, varpuspöllö Lavajärven toisessa päässä ja teerien soidinpulinaa samoin Lavajärven toisessa päässä Oiva Mäenpään havaintona. Hiirihaukka oli ollut selkeästi muuttavana NE suuntaan. Samoin kotkatunnilla klo 13-14 merikotkia 3 m samoin NE suuntaan. Joten nyt kannattaa olla pihalla tarkkana kevätmuuttajien kanssa.

Koskikaroja on todettu olleen Pilyn toimialueella n 300 yksilöä. Määrä on hieman pienempi kuin aikaisemmin mutta mielestäni oikein hyvä karapopulaatio! Kiitoa Kim Kuntzen kun hän toimi laskennan koordinaattorina, hänen havaintojaan löytyi hyvin monista koskikara tiedoista. Nyt vaan odotetaan kevään muuttajia!

Hienot talvisäät

Helmikuun alkupäivien kepeä pakkasjakso on nyt sitten jo ohi (ennen sitä seuraavaa!!)
Lintumaailma on aivan "kuollutta", on aika osallistua miljoona pönttöä aiheeseen. Olen tehnyt jo viime vuoden puolella kuutisenkymmentä pönttöä, sain Partasen Harrilta hienoja pikkulinnuille tarkoitettuja pönttöjä kuusi terveisinä Parikkalasta hänen käydessään kesän korvalla täällä kotikulmillani. Työn alla on 5 pönttöä jotka sain puiden kaadosta tuossa mökin rannoilla. Ne ovat onttoja haapapöllejä jotka tarvitsevat vain sisääntuloaukon, katon ja pohjan. Sitten on taas tämän vuoden pöntöt tehtynä. Vielä kun saa ne vietyä tuonne metsän kätköihin. Suomen kansa on jo tehnyt lähes 1 000 000 pönttöä ja siitä me voimme olla ylpeitä!

Koskikara Timo Palomäen kuvaama

Lavajoella talvehtii yksi joutsen, jota odotan lentävän tästä ohi. Minultahan puuttuu vielä joutsen talvipihalajeista tälle vuodelle joten kova on polta saada se plakkariin vielä helmikuun puolella. Toinen puutuva laji on koskikara, se on täysin mahdollinen nähdä kun se viilettää tuolla Lavajärven päällä. Onhan se jo tonttipinnoissakin. Kara on ollut vuoden lajina 2016 Pilyllä. Laji on jo luokiteltu vaarantuneeksi, sitä pesinee n 300 paria.Levinneisys painottunee Koillismaalle sekä Itä- ja Pohjois-Lappiin. Suomeen saapuu talvehtimaan arvolta 5000 karaa tuolta Skandien vuoristoalueelta. Suomen oma kanta talvehtii Venäjän Karjalassa.

Koskikara on ainoa sukeltava varpuslintumme, pakkanen ei haittaa sen päivittäistä pulahtelua sillä sen höyhenpuku säilyy vesitiiviinä pyrstön rauhasrasvan avulla. Lintu sukii rasvan höyheniinsä. Vuoden 2016 toukokuussa varmistuivat pesinnät Pirkanmaalla Juupajoella ja Sastamalassa. Koskikaran pesintä on harvinaista herkkua. Kara on norjalaisten kansallislintu ja sen tieteellinen nimi "Cinclus" tarkoittaa pyhää. Virolaisille koskara on "vesipapp", ruotsalaisille virtakottarainen "strömstare" ja briteille valkokaulainen sukeltaja "white throater dipper" Nämä tiedot korkikarasta olen lainannut Hannu Järvisen artikkelista aamulehteen 9.12.2016.

Nukuin onneni ohitse kun vaimo oli ollut yöllä hereillä klo 2.30 ja kuullut lehtopöllön soidintavan Hän ei raaskinnut sikeästi nukkuvaa herättää. Jos vaimo olisi tiennyt kuinka kovasti halajan kuulla mitä tahansa pöllön ääntä olisi hän kyllä herättänyt! Lohdutin häntä että kyllä sen vielä ehtii kuulla.
Näin mokan tehneenä unilukkarina voin vain harmitella asiaa ja toisaalta olen hyvilläni siitä että myyriä löytyy! Eli näin seuraavana iltana olen varautunut hieman valvomaan ja olemaan kuloelimet herkkänä pöllön varalta.

Eipä ole lehtopöllö huhuillut, ainakaan parina iltana, nyt on lauantai ja tein jälleen pienen kirvesurakan Nyt rupeaa jo tulemaan näkyvää joka kerta kun vaan viitsii hieman ahkeroida. Aina voi samalla kunnella luonnon ääniä kun ei tee hosumalla. Vihereipot, sinitiaiset ja talitiaiset ovat silloin tällöin äänessä. Naakat lentävät, melkein aina parittain. Käpytikalla on toinen reviiri meidän pohjoispuolella, kotiruokinnalla löytyy kotoiset käpytikat, tänäänkin kolme yksilöä, yksi naaras ja kaksi koirasta. Saapas nähdä millaiset soidinmenot tulevat?

Heleää helmikuuta

Paukkupakkanen on valloittanut etelä-Suomen, parinkymmenen miinusasteen hujakoilla pyörivät lukemat eikä ulos tee kauheasti mieli mennä. Olin eilen kuitenkin kaatamassa parit lepät ja muutenkin siivoamassa tuolla työmaalla, sitä hommaa vielä riittää! Sinä työntouhussa ei oikein huomannut tuota kylmyyttä mutta sitten kun piti hengähdystaukoa niin silloin kylmyys iski. Eipä sitä tullut oltuakaan paria tuntia enempää vaan sitten oli jo tultava pirtin lämpöön. Valoisa aika on lisääntynyt selkeästi, nyt sen jo hullukin huomaa.

Illalla olin lisäämässä puita pannuun ja siinä pihassa ollessa kuuntelin varhaisillan ääniä. Äänimaailmaa hallitsivat iloiset lasten kiljahdukset tuolta koulun kentältä. Lavajärven kouluhan on lopetettu mutta kylän onneksi on löytynyt sopivasti talkoohenkeä kiekkokaukalon ylläpitämiseksi. Laidat kumisevat kun hieman isommat lyövät kiekkoa. Maalien rautojen kilkahtelut kertovat että into on kova pelaamiseen. On hienoa että kenttää käytetään, se on jo elävän kylän merkki. Kateellisena mutta onnellisena jätän tämän talviurheilun tällä kertaa muille.

Kodin urheilut ovat näin pakkasilla tuttuakin tutumpaa puuhaa, mattojen tuuletusta ja pölyttämistä. Pölypunkkien tappaminen on  hienoa siivousta jossa näkyy työnsä tulokset. Etenkin se raikas tuulahdus joka tulee kun matot taas tulevat sisätiloihin. Eihän niillä ole kiire, yön ylitse ne voivat hyvin viettää aikaansa ja sitten kun ovat tuulettuneet vasta sen jälkeen ne saavat armon.

Timo Palomäen kuvaama töyhtötintti

Lintumaailma on tosiaankin hyvin rauhallinen, ne samat tiaiset käyvät tyhjentämässä ruokintaa. Vain kolme käpytikkaa poikkeavat normaalista. Onkohan kyseessä käpytikkaparin viimevuotinen poikanen joka ei ole vielä malttanut lähteä omille teilleen? Niin tai näin, yksi käpäri on selkeästi liikaa. Pikkuvarpusia on parinkymmenen linnun parvi syömässä eturuokinnalla, siellä on pienen pientä siemenruokaa tarjolla joten ne viihtyvät sen ruokinnan tarjoiluissa.

Luin tuossa iltojen iloksi vanhan kirjan, Heikki Turusen kirjoittama "Hupeli" kertoi sodan runtelemasta invalidista ja hänen vaimostaan. Kirjan kieli oli välillä aika vaikeaselkoista mutta kun tekstin luki hitaasti sen kyllä ymmärsi. Tämä kainuulainen murre oli hauskanoloista vääntämistä! Pariskunta sai itselleen tilan Hupelin ja sen ympärille rakentuvista asioista koostui aika hauska tarina. Voisihan tuon ajan käyttää hullumminkin kuin lukemalla. Nyt on aika lopettaa ja siirtyä sivummalle.

Samat linnut, todennäköisesti

Nyt on 4.2. Keli on hyvin lauhaa, suorastaan vesikeliä. Sääennusteiden mukaan ilmat pysynevät samanlaisina lähipäivät, maanantaina kiristyy pakkanen ja sitä kestänee viikonpäivät. Lintumaailma on vaipunut pysähtyneisyyden tilaan, ne odottavat kevään kääntymistä kartalle, lähellähän se toki on. Ruokinnalla pyörii samat tiaiset, tali kymmenkunta ja sinitiaisia kaksinkertainen määrä. Keltasirkkuja on ollut vaihtelevasti parista yksilöstä aina parinkymmenen linnun parveen. Pikkuvarpusia on ollut samoin hyvin vaihteleva määrä.

Käpytikka on selkeästi jo pariutunut, kaksi yksilöä käy päivittäin talimakkaran kimpussa. Täytynee käydä hakemassa hyvää ihraa kaupasta jälleen kerran, jos saisi sen hapätin taas vierailemaan. Harmaapäätikka on harvinaista herkkua joka on selkeästi yleistynyt. Tai sitten on ihmisten lajitietämys parantunut. Meilläkin on ollut parhaimmillaan kolme tikkaa. Olen kuullut hapätin äänen monena vuonna ja tänä vuonna siitä on tullut ruokinnan lintu näille nurkille. Tuolla ojatyömaalla olen nähnyt leppien kyljessä tikkojen naputtelujälkiä, olen kylläkin kaatanut leppiä surutta sillä alueella löytyy rantapusikoista hienoja haapametsikköjä ja siellä saavat tikat mellestää aivan miten tahtovat.

Nyt iltapäivällä satelee kevyesti lunta, maassa on vajaa viiden sentin hanki joten maakuori kaipaa lisää vahvistumista. Tämä lintujen vähyys kyllä hieman ihmetyttää mutta toisaalta sen kyllä ymmärtää. Nyt mennään keskitalvea, Pahimmat pakkaset ovat varmaankin vielä kokematta. Kaikki täytyy kestää jotta kevät saa saapua. Minulla on 26 lajia kasassa Pilyn talvipihakisassa, tavoitteeni on saada 30 lajia johon vielä uskon. Helmikuu on aikaa ja loppukuusta on jo luonnon eläjillä kevättä rinnoissa joten äänimaailma monipuolistuu. Palokärki, pöllöt, mustarastaat, hippiäinen, puukiipijä tässä nyt näin lyhyesti kerättynä pahimpia puutteitani ja sitten tietenkin ovat ne yllättävät lajit joita aina mahtuu sekaan.

Hyvät tutut lintumiehet Parikkalasta olivat jo aikoneet mennä pöllöretkelle mutta taisi sää tehdä tepposet ja homma jäi aikomukseksi. Kyllä meikäläinenkin halajaa pöllöretkelle, voin tehdä miniretken menemällä kotiterassille kuuntelemaan pimeyden koittaessa. Vielä se on ollut turhaa mutta kunhan vähän mennään eteenpäin niin sitten!!

Koskikara Timon kuvaamana

Nyt on aika laskea koskikarat. Pilyllä on vuotuinen kartoitus talvehtivista karoista ja täällä Lavajärven seudulla on useita mahdollisia puroja jotka tulisi kartoittaa.En ole lupautunut varsinaiseksi laskijaksi mutta varmaankin käyn pari kolme paikkaa läpi kunhan ehdin. Aika näyttää.
Naputtelen tätä kirjoitusta sunnuntaiaamuna ja samalla katselen kuinka ne samat tiaiset käy jälleen ruokinnalla, on siellä aika vilske.