Syksyn tuntua

Taas mennään kohti uutta syksyä ja vuoden vaihdetta. Ainahan se tulee sieltä jostain ja tuo tullessaan sateet ja kylmät ilmat. Aina on edessä se vihoviimeinen lehtien haravointi ja kaikkien kesäkalusteiden vienti korjuuseen pois tulevien lumien alta. Mieli halajaa jonnekin etelään, sinne jonnekin mihin nämä siivekkäämme ovat jo pitkään suunnanneet nokkansa ja katoavat siivet suhisten.

Kuva viime vuodelta by Harri Partane, valkoposkihanhia

Onnistuin näkemään edes yhden kurkiparven kun 140 kurkea kaarteli kotitalomme päällä ja hetken kuluttua niiden aura olikin jo etelän kantilla, vain äänet kuuluivat. Heippa vaan, keväällä nähdään! Muiden lintujen isompaa muuttoryntäystä en ole ainakaan vielä päässyt todistamaan, ainoastaan tänään aamulla kun kävelin tuossa kotipihalla niin näin ainakin kahdeksan kulorastasta jotka muuttivat yhdessä muiden turduksien kanssa (n 16 yhteensä). Syksyn hanhiparvia ei ole vielä tullut okulaareihin, niitä odotellessa on hyvä laittaa kaukoputket ja kiikarit valmiiksi.

Muisto kuluneestä kesästä

Tein tässä viime viikon lopulla kokeilun eräänä aamuna ja heräsin seiskan aikaan ja menin terassille "keräämään" lajeja, sain kasaan reilun parituntisen session aikana vain 13 lajia, eli linnut ovat selvästi vähentyneet! Phyllareita on vähän, jokunen pajulintu vain vilahtelee puiden oksistoissa. Punarinta on uskollinen tiksuttelija, tiaisia oli ainakin kuusi tallaria omenapuun oksilla. Sinitiaisen ääntä kuulin ja yhden epävarman höntin ääntelyn. Vihervarpusten parven ääntelyä, itse parvea en onnistunut yhyttämään. Nyt syksyn tullessa ovat keltasirkut ilmestyneet puidun viljapellon jämille. Kai sitä täytyy pian kaivaa lintulaudat esiin ja käydä ostamassa ekat linnun ruoat.

Kotiphasta västäräkki

Mustarastaita on ollut näin syksyllä ilahduttavasti, sen lintusession aikana näin ainakin 3-4 eri yksilöä. Samoin ova tilhet saapuneet tyhjentämään vähiä pihlajanmarjoja sekä myös nokkimaan raakoja omenapuun hedelmiä. Nokittuja omenaraakileita on tämän tästä puiden alla, olenkin jo ihmetellyt mikä eläin niitä nakertaa. Syksyn tullen täytyy tankata muuttomatkaa varten ja sitten myös talven kylmyyttä vastaan hieman rasvaa höyhenien alle. Talvi ei armahda sitä vastaan varautumattomia, joten meidän ihmisten tulee auttaa näitä luomakunnan pienimpiä, on niistä sitten taas iloa talven pimeinä aikoina.

Sälgrund takana

Sälgrundin saari on jälleen nähty, koettu ja nyt ollaan tositoimissa kotitanhuvilla. Reissun lajimäärä jäi alle sadan, kahlaajat yllättivät jälleen! Muuten ei muuttoa noussut kovin korkealle. Kurppakomppania oli edustettuna jälleen, nyt kuuden miehen voimin. Eka päivän kommentteja olivat "mustaviklo oli hyvä havis" "kahlaajat kivellä olivat aivan huikea näky kuvattavaksi" "lokkeja tosi paljon" "rantasipi oli kova havis" "porukka täällä taas, fiilis yleensä"

Keltapaidat yhteiskuvassa

Sunnuntai-illan keskusteluaiheena olivat Hämeenkyrön kuulumiset, muisteluja ja kokemuksia Hämeenkyrön kuuluisimmista miehistä. Näiden muistelujen myötä saatiin hauskat hetket jälleen hyvin eläviksi, olimmehan kaikki "juurillamme"! Edellisestä lintupäivästä ei ollut mitään moitittavaa, nyt vaan aikalailla odottavin mielin kohden tulevaa viikkoa, illan tullen pidettiin makkaroiden paisto sille varatulla paikalla, jonne tällä viikolla kokoonuimme joka päivä. Siinä paikassa oli hyvä kerrata päivän tapahtumia ja valmistautua seuraavaan tärkeään tapahtumaan eli saunaan.

Maanantai oli sadepäivä, saimme nukkua aina puoleen päivään jonka jälkeen mentiin jälleen "töihin".
Muutto ei auennut, paikalliset tuli katseltua hyvin tarkkaan. Päivän tuuli oli sen verran kovaa että emme nousseet tuttuun paikkaan hieman korkeammalle vaan tyydyimme kallion koloon jossa ei tuuli purrut ollenkaan pahasti, siellä oli jopa miellyttävän lämmin olotila.

Iltahuudossa

Tiistaina oli tuttuun tapaan "herätys" puoli seiska, miehet olivat yllättävänkin pirteinä aloittamassa uutta päivää kovin odotuksin mutta saimme jälleen pettyä. Päivä oli luotokirvisen äänen opiskelua, olihan meillä nyt mukana reissussa äänten kova "mestari" Timo, jolla ei mennyt yksikään ääni ohi. Hömötiaisilla tuntui olevan vaellus, sen verran kovaa muuttoa niillä oli. Seisoessamme staijipaikalla lensi 4 linnun hömppäparvi melkein pahki Anteroon ja kertoman mukaan melkein meikäläisenkin päälle. Katselimme kun kuusi pähkinähakkia yritti lähteä muuttamaan meren yli mutta eivät lähteneet liian kovan vastaisen tuulen vuoksi vaan palasivat aina takaisin, ei hakkikaan ole kovin hyvä lentäjä joten niiden epäröinti oli aivan aiheellista. Päivän ehkä kovin havis oli kun näimme saukon pujahtelevan kivien välissä ja lopulta se päätyi aivan viereemme pieneen lammikkoon kadoten siitä omille teilleen. Mukavana yllättäjänä kahlaaja oli punakuiri.

Keskiviikko, torstai ja osin perjantaikin toistivat samaa kaavaa. Merilintujen muutto oli yllättävän vaimeaa ja samoin oli myös petolintujen muutto. Näimme kyllä jonakin päivänä kattavan lajikirjon pedoista mutta emme päässeet lähellekään viime vuoden yllättävän kovaa muuttoa. Ampuhaukka, muuttohaukka olivat alussa melkein päivittäisiä. Sinisuohaukka kuului myös yleisimpiin muuttajiin, päivittäin oli pari kolme sisua. Yksi piekana lensi läheltä kohden etelää.

Helge Hakala

Reissuihimme olennaisena osana kuuluva lintukisa muodostui yllättävän tasaiseksi, voittaja saatiin vasta loppukirissä. Näimme koko reissulla 96 lajia, viime vuonna vastaavaan aikaan 106 lajia, viimeiseksi uudeksi lajiksi tuli taigauunilintu jonka kuuli kolme kaveria lähtöhetkellä satamassa. Näin jouduin luovuttamaan jo lähes varmana pidettyä sääkirjan tulevalle voittajalle Helgelle. Pisteissä mitattuna hävisin 1:llä pisteellä! Ei yhtään harmittanut sillä Helge on pitkän tien lintumies joka ansaitsi voittonsa.

Kaskinen odottaa

Meidän tämän syksyisen reissun kohteena on tuttu Sälgrundin saari Kaskisten edustalla. Meitä lähtee tiukka porukka, kuusi lintumiestä ja tarkoitus on katsella syksyn muuttoa, nauttia luonnosta ja tutusta seurasta. Olemme jälleen tehneet kuin omat veikkauksemme nähtävistä lajeista ja kyllä siellä oli tullut erojakin lajilistoissa, vaikka laitoimme kukin sadan lajin listan. Kisamestarina toimiva Kari pitää listat vielä piilossa jotta havaintotehokkuus säilyy kunnioitettavana.

Mustapääkerttu

Tämä aika ennen reissua on pakkaamisen aloittelua, että kaikki tarvittava tulee mukaan. Mutta tässä on vielä viikonpävät retkeen aikaa joten aina jotakin ehtii vielä touhuta. Itse olen alkanut käydä meidän vanhan rouvan (Heta) kanssa pikku lenkeillä, eihän meidän koiruus oikein jaksa millekään pitkälle lenkille vaan "hän" puuskutttaa jo pienemmästäkin lenkistä. Ikää meidän lappalaisella on jo 15 v, sehän on muutettuna ihmisen iäksi yli 100 v! Kunnioitettava ikä!

Tämän päivän metsälenkillä näin 2 tuulihaukkaa, yhden hiirihaukan sekä yhden kanahaukaksi tulkitsemani muuttavan kaverin. Pikkulintuja ei ollut mitään isompaa parvea liikkeellä, tässä kotipihassa olen nähnyt nyt todennäköisesti vihervarpusia piene parven sekä pari pajulintua puutarhan puissa. Muuten on ollut yllättävän hiljaista.

Sinirinta

Hyvä ystäväni Parikkalasta Partasen Harri on ollut lintukavereidensa kanssa rengastamassa lintuja, tai eihän Harri rengasta mutta on siellä mukana puhtaasta kiinnostuksestaan. Hän laittoi minulle useampia kuvia eri lajeista, olen tämän kertaisen juttuni kuvittanut niillä. Olemme myös näillä syysretkillä olleet Signilskärissä yhdessä rengastajien kanssa ja se on kyllä jännittävää mennä kokemaan verkkoja, sillä ei sitä koskaan tiedä mitä siellä odottaa.