Hyvää joulua !

Hyvän joulun toivotuksella aloitin, nyt on jo aatto käsillä. Toivottavasti maa on valkoinen ja antaa hyvän joulumielen valkoisuudellaan, se aikalailla valaisee ja tuo pientä lohtua tähän syksyllä koettuun harmauteen, Kun kävin viemässä joulukukat suvun vanhimmille se toi ainakin omaan joulumieleen hyvän rauhan. Äidin puolelta on 91 vuotias vanhin ja isän suvun puolelta 88 vuotta täyttänyt. Kummatkin ovat hyväkuntoisia, ajatus pelaa täysin eikä pahempia vaivoja ole. Täytyy olla onnellinen heidän puolestaan!

Kuva Timo Palomäki

Tänään on tiistai, maa on vielä valkoinen, saa nähdä kauanko? Toivon että lumi säilyy jouluun asti. Pihamaalla kävellessäni kuulin kuinka  parikymmentä pikkuvarpusta lenteli pihan yllä, parvessa oli seassa myös viherpeippoja (4). Oikea sekaparvi. Kun kävin täydentämässä ruokintaa läskeillä ym tulivat harakat heti saaliinjaolle närhet perässä, mistä ne huomaavat uudet tarjottavat näin pian? Kuusitiaiset (2) tulivat myös aurinkukkia penkomaan. Tämä parivaljakko on pysynyt uskollisesti. Kuulin kuinka laulujoutsenet metelöivät tuolla Lavajärven W-päässä, tänne ei vielä ole asiaa sillä järvi on jäässä mutta hyvin hataraa se on. Jäälle ei ole asiaa, paitsi pilkkimiehillä sillä he uhmaavat vaaroja.

Läskit syötynä

Tilhi yllätti minut pihamaalla, kuulin sen äänen tuolta naapurin pihan puista. Itse lintua en nähnyt mutta ääni riittää havainnoksi, talvipihakisaan laji nro 23. Vielä on paljon pahoja puutteita mutta onhan aikaa helmikuun loppuun asti! Yhtäkään mustarasta ei ole jäänyt meidän pihan maastoihin vaikka evästä kyllä riittäisi, onhan nuo tikat (käpytikka 2 ja harmaapäätikka 1 naaras) viettäneet aikaa ja napostelleet läskiä. Ainakin parikymmentä pikkuvarpusta on päivittäin ruokinnalla sekä 30:ntä talitiaista ja sinitiaisia. Unohtaa ei sovi kuutta keltasirkkua sekä joitakin viherpeippoja jotka ovat päivittäin ilonamme. Varislintuja löytyy naakkoja (n 15) ja neljä närheä. Punatulkkuja on aina silloin tällöin, max 8. Tässä ovat päivittäiset vieraat kotoiselta ruokinnalta.

Aatonaatto päivänä haettiin joulukataja kotiin! Joulupuu on hieno. Samalla reissulla näin mustarastaan, ehkä toisenkin ja sitten vielä tunnistin tundraurpiaisen kotiruokinnalla. Kummatkin linnut olivat toivelistallani talvipihakisaan. Nyt jo uskaltaa sanoa että maa on valkoinen tänä jouluna.
Myös harmaapäätikka viihtyy vieläkin ruokinnalla, hienoa! Päivän lajina voisi pitää laulujoutsenta joita olen tänään ynnännyt kaikkiaan 62 muuttolennossa suoraan SW, menivätkö linnut kylmää pakoon vai siirtyivätkö aukinaisille vesille eli Kirkkojärvelle? Samapa tuo,hienoja auroja kaikki 5 kansallislintujen nättiä muodostelmaa.

7-yötä jouluun

Aloitan tämän tarinan näin lauantaiehtoona, illalla on päivän puuhat takana. Meillä oli naapurin lapset kyläilemässä ja heidän kanssa tuli todettua että vain 7-yötä on jouluun! Jännittävää aikaa sen huomasi lapsista. Kyllä siinä kun muisteli omaaa lapsuuttaan tuli mieleen hienot muistot. Vielä kun velipojan kanssa soiteltiin päivännäöllä ja puhuttiin kuusista, elävästä tulesta näissä joulukuusissa, oli soppa valmis, JOULU TULLA JOLKUTTAA, SE ON JOKAVUOTINEN TOSIASIA JA SITÄ EI SAA KIELTÄÄ ITSELTÄÄN.

Olimme hienossa joulukonsertissa tässä pari päivää sitten, Arja Korisevan joululauluja kuunneltiin reilun tunnin ajan. Konsertti herkisti mielen joulua kohti, tunnelma oli lämmin ja ihmisiä paljon. Voiko joulun alusaikaa viettää paremmin! Joulukortit on kirjoitettu ja laitettu postin vietäviksi, joulukukat on viety suvun vanhimmille. Jos vielä hakisi itselle pienen kuusen?

Timon kuvaama hipö

Sitten on lintuasian vuoro. Hiiripöllöjä on tavaittu kaiken kaikkiaan 147 pöllöä Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella. Niillä on voimakas vaellus syötävän perään, onneksi täällä päin on löytynyt pureksittavaa. Hämeenkyrön alueella on ollut nyt näin talvikauden aluksi 21 pöllöä. Se on iso määrä vieläkin täällä aikaansa viettäviä myyrän pureksijoita. Harmittavasti ei tontilleni ole nyt eksynyt sitä ainuttakaan, sitä yhtä odotetaan.

Kun katselee tiirasta lintuhavaintoja niin se antaa uskoa että kyllä ne tännekin löytää, pitää vaan olla kotona ja tihrustella tipuja. Nyt on yöaika ja pimeys valtaa maailman. Kävin saunassa, enkä päässyt käymään hangessa, siinä on kova pinta joten jätin käynnin väliin ja tyydyin virkistävään ulkohetkeen terassilla, kyllä sekin auttoi! Nyt vaan kohti joulua!!!

Tonttipinnojen kertomaa, osa 2

Päätin jakaa kertomukseni kahteen osaan pihapinnoista, tässä tulee osa kaksi.

Kahlaajat ovat hyvin harvinaisia tällä tontilla. Kuovi nyt on jokakeväinen vieras, sen pikkuserkku pikkukuovi taas ei ole ollenkaan jokakeväinen vieras, olen sen havainnut vain yhden kerran kun keväällä lensi itäpuolen taivaalla kohti länttä yksinäinen kuovin oloinen lintu, onneksi lintu tuli kohti tonttia ja päästi tunnusomaisen "phy phy" äänen joka auttoi määrityksessä ja olihan lintu vähän pienikokoisempi isoserkkuaan. Havainto on jäänyt tähän yhteen kertaan mutta lajia odotetaan toisenkin kerran. Lehtokurppa on myös vuosittainen vieras jonka näkee usein myöhään sen kiertäessä reviirinsä rajoja ja päästää "pisit" ääntään. Metsäviklo myös soidintaa usein talomme päällä, taivaanvuohta en ole tänä vuonna onnistunut yhyttämään. Valkoviklon näin 4.5.2006 kun se lensi äännellen pihan yli. Meriharakka on yksi yllätyksellisimmistä lajeista jonka sain 20.6.2011 ollessani terassilla. Olin aivan kuin olisin kuullut meriharakan äänen. Siviilirohkeus kuitenkin loppui kesken ja määritystä en halunnut tehdä vain pienen äänen perusteella vaikka se ääni oli meriharakan ääni, tuntui kuitenkin täällä peltojen keskellä hyvin oudolta. Kyllähän tuo viereinen Lavajärvi ja sen yhteys Sarkkilanjärveen aina mahdollistaa monia lajeja! Lintukaverini asuu Hämeenkyrön Sasissa ja hän kertoi että hänen laiturinsa editse oli lentänyt meriharakka suoraan kohti Lavajärveä. Tämän uskomattoman havainnon tukemana saatoin hyväksyä oman meriharakkani.

Sorsista olen nähnyt vasta tavallisimmat, sain sadannen pinnani kuikasta kun se huuteli tuolta järveltä vuonna 2004. Kaakkurilla on ollut useita ylilentoja tontilla kun se käy saalistusmatkoillaan paremmilla kalavesillä, ensimmäinen gavia tuli kun 21.6.2004 "huolsin" mooottorisahaa pihassa kun punakaula lensi ylitseni äännellen. 24.4.2012 olin jälleen pihamaalla kun ylitseni lensi kaksi sorsalintua, huomasin niilla olevan tosi pitkät kaulat, niiden täytyi olla jouhisorsia ja näin olikin. Vuonna 2015 kävelin pihamaalla iltamyöhään kun Lavajärveltä kuului tutun tuntuista rääkynää, aivan kuin sikaa tapettaisiin. Tiesin että ääni oli tuttu, täytyi kuitenkin käydä varmistamassa äänen aiheuttaja. Tämä sorsa paljastui härkälinnuksi joka piti omaa keväistä mölyämistään juuri jäistä vapautuneesta Lavajärvessä.

Valkoselkätikka Parikkalasta (H Partanen)

Muista vielä mielenkiintoisista  lajeista voisi vielä mainita lapinsirkku joita vieraili läheisessä sänkipellossa, useampia yksilöitä niitä oli mutta kun vielä vihreämpänä lintumiehenä en niiden ääntä heti tunnistanut, vasta kun sain ne kiikariini sain määrityksen. Ensimmäiset pikkuvarpuset tulivat ruokinnalle vuonna 2008 kun kaksi pivaa ilmestyivät syömään auringonkukan siemeniä ja talipallon murusia. Näin se varpusen alamäki ja pivan nousu on kirjattu myös meidän tontille. Neljä taviokuurnaa tuli syömään vuoden 2014 runsassatoisia pihlajanmarjoja. Näin linnut oikein hyvin, lajeista tuli pihapinna nro 136.

Pohjantikka Hämeenkyröstä (T Palomäki)

Tikkalinnuista olen havainnut tontilla kaikkiaan kuusi eri lajia, käenpiika kuuluu tikkalintuihin ja sen olen kuullut useasti, harmaapäätikka tuli lajiksi tontille kun naapurin vanha emäntä pyysi katsomaan jotain outoa tikkalintua heidän ruokinnallaan, se paljastui hapätiksi. Hetken päästä tikka tuli meillekin ja siitä lähtien tikka on ollut jokavuotinen vierailija. Pohjantikka tuli lajiksi kun vuonna 2005 vaimoni hälytti minut katsomaan jotain outoa tikkalintua. Tunnistin linnun pohjantikaksi joka oli tullut hakemaan evästä itselleen meidän tukkipinoista. Laji oli yllättävän peloton eikä se häiriintynyt meidän katselustamme.

Tässä oli pientä koostetta Lintulan mäeltä havaituista tonttipinnoista. Suosittelen vastaavaa kirjaamista, vaikka sitten ranskalaisin viivoin ja päivämäärä talteen, aika kuluu eikä näitä muista sitten pitkän ajan kuluttua, ei se vaadi paljon! Vain sen että ottaa "kynän" käteensä ja paperin, vihkon johon ryhtyy näitä kirjaamaan. Näitä on sitten hieno lukea vuosien kuluttua ja huomaa että muistaa monia asioita tapahtumista kun saa pienen vinkin jostakin.

Tonttipinnojen kertomaa

Lintulan tantereilta on tällä hetkellä 143 tonttipinnaa. Lajit ovat havaittu oman tontin alueelta seisten istuen tai vaikkapa selällään maaten. Pääasia on että joku ruuminosa koskettaa tontin aluetta, kuten pesäpallossa vaikka sormi pesässä! Itse lajin ei tarvitse olla tontin alueella ainoastaan havannoitsijan. Tonttipinnoja olen kerännyt talon rakentamisesta alkaen vuodesta 2000. Lukumäärä 143 on aika kova, tahti on hiipunut alun hyvistä vuosista, hyvä jos saa yhden vuodessa. Sekin olisi ihan mannaa jos saisi sen yhden vuosittain! Nyt ei ole enään helppoja lajeja, ehkä kahlaajissa ja sorsalinnuissa olisi vielä parannettavaa.

Olen koonnut tähän perään joistakin mielenkiintoisista lajeista hieman luettavaa kun olen aina lajia löydettäessä siitä tilanteesta laittanut jotain muistiin.

Sinisuohaukka Timon kuvaamana

Metsäkanoista on havaittuna teeri jonka olen kuullut kahdelta suunnalta, Laurilan peltojen takaa nyt viimeisenä alle vuosi sitten ja sitten tuolta pohjoisen puolelta metsien kätköistä ensimmäisen kerran. Metsoa en ole saanut tonttipinnaksi, ainoastaan tuolta kaupan mäeltä on näköhavainto metsosta. Metsosta voisi aivan hyvin tulla seuraava pinna sillä tuolla Laurilan peltojen takana on joitakin lintuja joista voisi kevätinnoissaan tulla yksi kaveri soidintamaan tänne päin. Fasaanin sain pari vuotta sitten vai oliko se viime talvena kun naarasfasaani tuli yllättäen ruokinnalle viipyen pari kolme kuukautta. Samalla saimme Lavajärven laskentaan hyvän pinnan. Pyyn sain pari talvea sitten keväällä kun kuulin sen äänen, pitkään pohdin uskoako sitä todeksi mutta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pyyn ääni.

Petolinnuista, haukoista olen saanut useita pinnoja, puuttuvia on esim muuttohaukka ja sirosuohaukat. Piekana on viimeisin haukkalaji jonka sain tontille, olin sitä jo pitkään hakenutkin. Piekana oli pitkään viettänyt aikaansa tuolla Laurilan pelloilla ja sitten se varmaan päätti jatkaa muuttomatkaansa. Näin sen valkoisen yläperän oikein hyvin! Suohaukoista olen nähnyt sinisuohaukan vain pari kertaa ja ruskosuohaukka on ollut useamminkin. Pöllörintamalla on täällä ollut hyvä tuuri kun Suomen pöllöistä puuttuu vain suopöllö. Viirupöllön sain eräänä kevätiltana kun kävin huilaamassa saunasta terassilla ja kuulin viirun äänen pari kertaa tuolta pohjoisen puolen metsiköstä. Aina kannattaa tulla ulos vilvoittelemaan. Metsän isoimman pöllön, huuhkajan olen nähnyt jo rakennusvaiheen aikana kun tulimme illan hämyssä käymään tontilla niin silloin auton valoissa näimme kun huuhkaja lähti "kotikuusesta", viime keväänä kuulin huuhkajan äänen tuolta E-puolelta. Hiiripöllö on nähtynä jo parina talvena, tänä vuonna se oli sähköpylvään nokassa, sain se kuvattuakin. Sarvipöllö on pesinytkin tässä piha-alueen vieressä!

hiiripöllö kotitontilla

Kyyhkyistä olen havainnut tietenkin sepelkyyhkyn ja sitten vähän harvinaisemman uuttukyyhkyn parikin kertaa, sitten eräänä talvipäivänä näin kiertäessäni järveä juuri kun tulin tänne kotinurkille pulun joka myös viihtyi parikin päivää näillä tienoin. Varislinnuista mielenkiintoisin kaveri on mustavaris jonka olen nähnyt syksyllä naakkaparvessa muuttamassa etelän lämpöön. Myös koskikara on hyvä pihapinna, kuulin sen ääntelevän Lavajärveltä kun se syksyllä asettui jälleen Lavajoelle.

Harri Partasen kuvaamat pulut ja uuttukyyhky Parikkalasta

Kangaskiuru laittoi määritystaitoni puntariin kun lintu lensi suoraan ylitseni, lintu oli melkein pyrstötön. Onneksi se äänteli lentoääntään. Konsultoin kyllä kavereiltani mikä lintu on kyseessä, olin vielä aika lailla keltanokka näiden harvinaisempien lintujen kanssa. Kesän yölaulajien kanssa olen taistellut paljonkin, Alkuvuosina oli pitkä hellejakso ja menin yön ääniä kuuntelemaan kotiterassille ja kuulin viitakerttusen taiturimaista visertelyä, pihapinna nro 124 oli siinä. Lintu lauloi samassa puron notkossa kuin satakielikin edellisenä vuotena. Heinäkuun puolivälissä v. 2012 olin pihanurmikolla kun aloin kuulemaan sirinää järven rannasta, se ei ollut pensasirkkalinnun ääntä vaan jotenkin erilaista, aivan kuin helisyttäisi tulitikkulaatikkoa. Olin koko kesän tuolloin kuullut pensassirkkelin ääntä joten sen eron kyllä huomasi. Kyseessä oli viitasirkkalintu joka oli matkalla kohden pohjoista ja pysähtyi hetkeksi lauleskelemaan Lavajärven rantapusikoihin sillä lintua enää toista kertaa en kuullut.

Meillä on tapana aina silloin tällöin pitää lintukavereiden kesken pinnakisoja, etenkin keväällä ja alkukesällä. Pidimme skaban 26.6.2014 ja kisamme päättyi tasalukemiin 27-27, sain kuitenkin kisasta uuden tonttipinnan, kultarinta löytyi laulavana järven itäpään pensaikosta, kuulin sen laulun oikein hyvin pihaan. Pinnamäärä nousi silloin 135. Kavereiden apu on tärkeää, olin nähnyt aikaisemmin autoni edestä lentävän linnun jolla oli selvä valkoinen T-kuvio pyrstössä. Konsultoin jälleen kavereitani ollessamme muuttolintuja staijaamassa eivätkä hekään keksineet mitään muuta vaihtoehtoa kuin kivitasku, tästä rohkaistuneena uskalsin lyödä lukkoon havaintoni ja tonttipinna nro 142 oli tosiasia.

Merikotka Timon kuvaamana Hämeenkyröstä

Kotkat ovat lintujen aatelia. Näin ensimmäisen kotkani tältä tontilta syksyllä 2007 kun kokko tuli muuttolennossa Komin suunnasta kohti Ylöjärveä. Maakotkan näin vuonna 2010 keväällä kun autoin kevättä ja kolasin lumia pois terasseilta. Huomasin jotain isoa kaartelevan melkein päälläni. Kotka oli matkalla kohti pohjoista, upea näky!!

Talvipihakisan lintuja jahdaten

Nyt ollaan siirrytty "talviaikaan". Pilyn järjestämä talvipihojen lintujen kisa on käynnissä, se on aina tuonne ensi vuoden helmikuun loppuun! Olen aikaisempina vuosina ottanut osaa tähän leikkimieliseen kisaan ja kerännyt 30 lajia, eikä se vaadi mitään erikoista kiertämistä vaan olemista hoksottimet hereillä seuraten pihan luonnon tapahtumia. Äänihavainnot ovat tärkeitä, koska linnut eivät liiku niin ahkerasti kuin keväällä vaan palloilevat tuolla metsien kätköissä ja sitten tietenkin ruokinnalla!

Tämöän vuotisessa kisassa olen kerännyt nyt jo 14 lajia, paljon puuttuu mutta kun en ole ehtinyt olemaan pihamaalla vaan pääasiassa ikkunoiden läpi olen saanut havaintoni. Joitakin kertoja olen koiran ulkoiluttamisen yhteydessä ollut korvat ja näköelimet herkkänä ja saanut jonkun lentävän tipun haaviini. Tänäänkin kuulin kun viherpeippo äännähti kerran jostain kaukaa, se riittää.

Nyt on jälleen lumi maassa, on valoisampaa, mutta kauanko sitä riemua riittää? Ennustukset povaavat että pian on jälleen maa paljaana. Päivät sen näyttävät. Yö on nukuttu ja päästy itsenäisyyspäivän aattoon. Lunta satoi jälleen, se tekee kyllä ihmeitä! Vaikka pakkanen kiristyisikin niin ulkoilukelit ovat mainiot. Tänään pääsi tuossa pihamaalla ollessani minut yllättämään yksi lintu aikalailla. Huomasin yläpuolellani koivujen oksistossa yhden tikan, nopeasti vilkaistuna se herätti heti minut, pikkutikkahan siinä haki itselleen evästä, jonkin aikaa se meni pitkin oksia kunnes käpytikka pelotti sen ja tikka katosi jonnekin. Oma ennusteeni hyvästä pinnavuodesta tämän vuotiseen kisaan saa katetta, pikkutikkaa harvoin pääsee näkemään! Samaan syssyyn kuulin puukiipijän "srii" äänen pari kertaa joten pääsin saldoon 17 lajia. Mieli on hyvä!

6.12. valkeni hienon lumisena ja pikkupakkasen vallitessa. Nyt on talvi kohdillaan! Sain tänään pari uutta pinnaa, kun aamulla heti herättyäni ja näkökyvyn petrattua normilukemiin näin ruokinnalla keltasirkkuja ja päivän kuluessa lensi laulujoutsen nelikko kohden etelää. Nyt on pinnat 19. Päivä kului kolatessa lunta vaikka sade sitä kyllä vähentää melkoisesti kun se valtaa Suomen kamaran.

Harmaapäätikka on edelleen ruokinnalla, se löytyy aivan hämärissä aamupäivällä takomassa läskiä. Nyt pakkanen "paukkuu" -8 asteeessa ja lumi on maassa, isänmaamme on 100-vuotias. Voimme siitö olla kiitollisia sotiemme veteraaneille, kaikki kunnia heille! On hyvä olla vapaassa maassa oman lipun alla. Varjelkaamme sitä vielä tuleville polville. Tämä on kaino pyyntö ja toivomus näin uuden satavuotiskauden alkaessa.

Susi-ilta 22.11. Päivölässä

Vipu eli Viljakkalan puolesta ry ja Ylöjärven luonto järjestivät jälleen yhdessä mielenkiintoisen illan, tällä kertaa Sudesta, sen elämästä ja kulusta luonnossa. Paikalle oli tullut melkein satakunta ihmistä, pääosin miehiä, metsästäjiä ja muuten vaan luonnosta kiinnostuneita. Väkipaljous yllätti järjestäjät, näin kertoi tilaisuuden avannut mieshenkilö. Hän toivotti tervetulleeksi Maria Paldenin joka piti meille mielenkiintoisen esitelmän suden elämästä. Maria valotti ensimmäiseksi omaa historiaansa ja sen jälkeen hän kertoi sudesta.

Susi on ristiriitainen laji, tai eihän susi ole millään tavoin ongelmallinen vaan käyttäytyy kuten luonnosssa pitääkin. Ristiriidat tulevat ihmisten mielipiteistä ja niiden menemisestä ristiin. Susi luokitellaan ns. kasi-ryhmään eli karhu, ahma, susi ja ilves. Susi syö myös kasviravintoa, kalaa ja talvella pääosin lihaa. Susi on reviirieläin jonka reviiri voi olla tosi iso. Tämän eläimen liikkuminen voi yltää jopa 1000 km laajuiselle alueelle kun se lähtee liikkeelle etsimään omaa uutta reviiriään. Ja sitten se saattaa palata takaisin vanhaan laumaansa!

Suden vuosi voi alkaa syntymästä äitienpäivänä, ensimmäinen pentue on aina pieni, 1-3 poikasta ja sen jälkeen tulevat poikueet kasvavat 5-6 poikaseen. Alfauros on hallitseva yhdessä alfaäidin kanssa. Pesäalue on aina siisti, susi on hyvin leikkisä. Syksyllä pennut opettelevat metsästyksen taitoja yhdessä emojen kanssa. Pentujen koko kasvaa hyvin nopeasti, jäljistä ei enää syksyllä erota onko kyseessä pentu vai aikuinen.  Perhelauma on suden perusyksikkö!

Susi vai koirasusi? Suomessa yritetään pitää kanta puhtaana, aina kun havaitaan merkkejä koirasudesta niin siinä käy tuonen miekka! Susi on ihmisarka! Tämä on hyvä tietää, aina kun on mahdollista niin susi väistää. Yksiavioisuus on sudelle hyvin tyypillistä. Kysyin esitelmöitsijältä suden ikäennätystä eikä hän osannut vastata vaan sanoi että suden ikää voi hyvin verrata koiran ikään. Kyllä kymmenen vuoden jälkeen alkaa alfaurokselle jo lähtölaskenta, se ikäänkuin siirtyy normaaliksi lauman jäseneksi ja siitä sitten vähitellen hiipuu. Lauman tulisi saada 1 hirvi per viikko, sitten se pärjää.

Maria lopetti esityksensä yleisökysymysten jälkeen. Ne hieman kirvoittivat  selvästikin "metsästäjien" mieliä, niin paljon tuli kommentteja! Hyvin Maria selvisi kiirastulestaan, täytyy oikein nostaa hattua tälle naisesitelmöitsijälle.
"Tehdään tyhmyyksiä, vihataan vaikka sutta, aivan kuinka jokainen haluaa. Tässä on oppimisen paikka meille kaikille. Susi on rauhallinen metsäneläin joka metsästää vain omaan tarpeeseen"
Jos eläintä jahdataan koirien kanssa, vähemmästäkin stressaantuu ja silloin ei eläin ole enään turvallinen edes itselleen. Tällainen eläin voi vaikka tappaa emähirven ja kaksi sen jälkeläistä, syödä niistä vain pienet palat.

Tämän jutun kuvat ovat kaikki Timo Palomäen ottamia Kuhmosta, Suurkiitos Timolle!

Movemberissa tapahtuu

Kurppakomppanian Movember-kisassa ollaan puolivälissä ja "jyvät alkavat erottua akanoista" kuten sanonta kuuluu. Itse kuulun tähän akanoiden isompaan ryhmään, koossa on  vasta 46 lajia joka on ilmeisesti hännänhuippu. Jyvinä ovat nousseet esille perinteisen Kurppakomppanian ex-aktiivi, Koskisen Hannu kärjessä saldona todennäköisesti 84(?), kakkosena tulee Tuomisen Juha Ylöjärveltä tasan 80. Laurinsalon Tommi tulee kolmantena 79 lajia. Muita en nyt lähde luettelemaan koska tilanne elää päivittäin.

Hannu oli saanut tänään hienon  kuvan tuulihaukasta Tampereen Santalahdessa. Hän kertoi linnusta että hän olettaa sen olevan sama yksilö joka väijyi katulamppujen päällä elo-syyskuussa. Sittemmin on tinnu muuttanut taktiikkaa ja se onkin enemmän maassa tai kasoilla josta Hannun ottama kuvakin on.

Hannun kuvaama tuulihaukka

Tuomisen Juha on aktiivi lintustaijari Ylöjärveltä joka on kuun alkupäässä kiertänyt kovastikin mutta nyt on tahti vähän hiipunut. Viimeisin on eiliseltä kun hän sai lehtopöllön Viljakkalasta. Hän oli saanut maamerkit varmaankin tiira-palvelusta ja niiden avulla hän kuuli lehtiksen. Tommi on viimeksi saanut koskikaran ja huuhkajan ja näin on saldo noussut jo 79:ään! Tämä on tosi metsästystä ja bongausta parhaimmillaan.

Koskikara by Timo Palomäki

Olen ollut tekstiviestien avulla yhteydessä pohjoisempaan jäseneen eli Jopeen joka valitteli töiden haittaavan harrastusta. Parina päivänä hän ehti kiertämään ja sai kasaan 45 lajia. Jatkossakin on aikalailla kiireitä joten hän varmaankin jää alle 50 lajiin. Pohjoisen pään heivaaminen on sääli kun muistaa viime vuoden kärkipäässä ollutta Jopea.

Hiiripöllö by Timo Palomäki

Oma kisa on nyt jo nautiskelua ja oman ruokinnan ylläpitämistä, siinäkin on hommaa ihan riittävästi. Eurot vaan vilahtelee silmissä kun käy tuolla isolla kirkolla. Tänään sain seurata hiiripöllöä joka on nyt näkynyt pari kolme kertaa täällä päässä Lavajärveä. Varmaankin on toinen hiiripöllö järven W-päädyssä, näin epäilee Leskisen Matti joka viestitti asiasta. Tämänpäiväinen hipö oli iltahämärissä tolpan nokassa tuossa kotipellolla, näin kun se pari kertaa syöksyi peltoon mutta jäi auki saiko se mitään.

Sastamalassa 10.11.

Sain Palomäen Timolta "kutsun" tulla mukaan reissulle Sastamalan lintuparatiisiin. Eihän tuollaisesta voi kieltäytyä vaan siitä vaan, kohti Sastamalaa. Lähtö oli pe 10.11 aamuysiltä ja sain vieläpä kyydin takaisin kotiovelle jonne saavuttiin ilta neljältä. Retken aikana näimme yhteeensä 41 eri lintulajia. 11 uutta pinnaa tuli november kisaan ja Timokin sai kolme uutta merkintää.

Pikkujoutsen

Sastamala tuntuu aivan lintuparatiisiltä näin Hämeenkyrön tyhjentyessä talviajaksi. Vaikka ensimmäiset pinnat tulivatkin Hämeenkyrön puolelta, tuntui aivan siltä kuin olisin tullut eri maailmaan kun kiertelimme eri puolilla Sastamalaa. Laitan tähän pienen kuvakoosteen joistain kivoista lajeista joista Timo otti kuvat.

Pikkukäpylintu

Reissun aikana ei paljon kävelty vaan ajeltiin autolla Timolle tuttuja polkuja. Sastamala on Hämeenkyrön naapurikunta ja sinne on vain n 40 km matka. Täytyy muistaa tämä lähella oleva mainio paikka kevään koittaessa!

Pähkinähakki

Movember 2017

Hellurei ja hellät tunteet, nyt on marraskuu ja "Movemberin" aika. Mikä on Movember? sehän on meidän lintumiesten vai pitäisikö sanoa lintuhenkilöiden yhteinen kisa, jossa haetaan lintumaailman myöhästelijöitä, viivyttelijöitä tai tänne talven viettoon halajavia tipusia. Nimi on lähtenyt Hakalan Karin tokaisusta, hyvä lausahdus sillä se poiki osuvan nimen marraskisaamme. Kutsu kisaan on "lähtenyt" Hämeenkyröläisille lintumiehille, jotka kaikki tietävät nimen "Kurppakomppania".
Kurpat ovat oikeastaan Hämeenkyrön yhteiskoulun biologian maikan Heikki Joukion perillisiä, olemme kaikki saaneet tämän lintuharrastuksen siemenen opettajamme perua, siitä kuuluu antaa hänelle iso kiitos!

Järripeippo by Timo Palomäki

Tämän vuotiseen kisaa on jo ilmottautunut neljätoista innokasta "bongaria" ympäri Suomen, pohjoisin on Oulusta ja etelän kantilta löytyy kaksi kisailijaa, Sääntönähän on että kotikuntansa lisäksi naapurikunnat ovat alueena ja marraskuu on kisa-aika. Kisan myötä ollaan löydetty hyviä lajeja aikaisempina vuosina, täytyy toivoa että tämä vuosi ei tee poikkeusta. Olen tehnyt tämän blogin sivuille oman sivun "Movember" jossa käyn läpi kisan vaiheita. Tässä malttamattomana odotan marraskuun alkua tehden samalla luontohavaintoja kotipihalta. Tänään näin pitkästä aikaa kuusitintin ja hömötintin (2) sekä järrin ja tavallisen peipon. Ei vieläkään tilheä syömässä pihlajanmarjoj, vain rastaita joista erikoisimpana pitäisin punakylkirastasta. Joitakin mustarastaita vilahtelee aina silloin tällöin puiden lomassa.

Koskikara by Timo Palomäki

Tänään maanantaina vietin kotipuuhastelujen päivää, sää oli suotuisaa, kävin emopitäjän kirkolla hakemassa täydennystä ruokinnalle, Huomenna olisi tarkoitus laittaa ruokintaa kuntoon. Sillä Hämeenkyrön reissulla näin yhden hiiiripöllön istuskelevan langalla jossain Mahnalassa, se olisi hyvä laji movemberiin. Mitään muita eläviä olentoja en nähnyt järvien selillä kun ajelin. Täällä kotona huomasin joko kala- tai harmaalokin kaartelevan Lavajärven päällä, se täytyy tunnistaa sitten kisan alettua lajilleen jos se vaan näkyy vielä.

Tilhi by Timo Palomäki

Kisan aattona tuntuvat linnut hiljentyneen, niin rauhallista on touhu pihan puissa. Pihlajanmarjoja on vielä runsaasti. Laitoin ruokinnalle uudet läskit ja auringonkukkaa on riittävästi. Harakka penkoo ruokinta-automaattia ja heittelee siemeniä joka puolelle, harakoita on ollut viisi nähtynä.Nyt olisi jo 5.11. ja kisa on täydessä käynnissä. Hyvin ovat veljet hakeneet lajeja, on rautiaista, valkoposkihanhea, metsoa, merilokkia tms..... Ties mitä nuo isojen paikojen kaverit vielä löytävätkin. Omalla kohdalla kisa jää vajavaiseksi, on luonnollisia esteitä. Pääasia on että saadaan hyviä havaintoja. Helsingin päästä on tiedossa jo 60 lajin rajan rikkoutuminen! Täällä emopitäjässä ollaaan varmaankin jossain 50 paikkeilla (?), oma saldo näyttää tällä hetkellä 23.  Lisää hamuaa kunhan ehtisi kiertämään.


 

Jäisiä suppiloita

Keskiviikkona olin suppilovahveroita keräämässä reilun tunnin yhdessä retkikaverini Hetan kanssa. Jätin auton tutulle paikalle ja siitä metsään, koira haisteli innokkaasti ja meni nokka alaspäin suunnattuna. Käänsin suppilovahverokatseen maastoon js sieltä niitä rupesi löytymään, välillä ei löytynyt ja sitten taas niitä oli edessäni. Näin pakkaskelien aikaan on vielä sekin hyvä puoli että hirvikärpäsiä ei lentele ja surise korvissa. Nyt on vielä luvassa lumimyräkkää huomiselle joten oli viimeinen hetki käydä hakemassa sieniä. Sain niitä reilun puoli ämpäriä tunnin aikana, se oli oikein hyvä koiran ulkoilulenkki ja miksi ei minullekin reipas ulkoiluhetki. Suosittelen kaikille muillekin, heittäytykää ylös sohvalta ja ulos, se kannattaa!

Torstai oli sitten se lumipäivä! Maanpinnan peitti vähintäin 10 cm lumikerros, paikoin lunta oli liki parikymmentä senttiä. Kaivoin lumikolan talvisäilöstä ja tein "nuoruuden innolla" lumitöitä välttäen hikeen asti menoa. Täytyy sanoa että oli hieno tehdä, päivän sää oli aste pakkasella ja iltapäivää kohti lumisade muuttui aikalailla heikommaksi, kuitenkin lunta tuli lisää koko ajan. Nyt on sitten seuraava työ laittaa mönkijään lumiaura kiinni, eihän sillä ole vielä kiire sillä mutta hyvä on laittaa se aura ja ketjut tosi talvea varten. Tämän päiväinen lumi sulaa vielä kenties pois? Päivän lintuhavikset jäi 8:aan sinitiaiseen jotka näimme yhdessä naapurin Juliuksen kanssa, hän on 4 vuotias pojanvesseli joka on hieman kiinnostunut lintumaailmasta. Hienoa että nuorena on kiinnostunut, tiedä minkälainen luontoihminen siellä sykkii!

Hakalan Karin kuva lapasotkasta 

Perjantai hain moottorisahan "huollosta", nyt taas kelpaa päästellä. Tässä kun istun ja katselen ruokintaa niin aina välillä saa silmiinsä hienoja kuvia, äsken näin samalla talipötköllä kolme lintulajia yhtä aikaa, siellä oli 3 tallaria, yksi sinitiainen ja yksi pikkuvarpunen, sulassa sovussa nautittiin päivän annosta. Sinitiaisten määrä on lisääntynyt selvästi ruokinnalla, arvioisin niitä olevan vähintäin 10 yksilöä takaruokinnalla. Siellä oli myös taas tänään yksi hömötiainen, hienoa että hömötiaiset löytävät vielä ruokinnalle, sehän on häviämässä? Mustarastaita näin tänään kaksi koirasta. Muita haviksia tänään oli vesiäisparvia 2 kpl, parvet olivat pieniä ja lajit jäivät valitettavasti määrittämättä. Joutsenia näin 7 linnun parven lentävän kohti etelää. Peippolintuja oli tänään kaksi, yksi normi naaraspukuinen ja värikkäämpi järripeippo olivat auringonkukan siementen kimpussa. Aina välillä närhet pelästyttävät  pikkulinnut oksistoon ja menevät itse syömään apetta. parhaimmillaan olen nähnyt neljä eri närheä. Myöskin oravat ovat löytäneet ruokinnan, toisaalta on harmi kun ne syövät muille tarkoitetut auringonkukat mutta eläähän niidenkin tarvii. Nyt juuri tuli eri järri kuin aamulla, on se värikäs lintu.

Hieno maisema kuva Itä-Suomesta (Harri Partanen)

Nyt kun seuloo tuota pikkuvarpusten parvea, tuli mieleeni jos näkisi tavallisen varpusen. Tehtävä taitaa olla valitettavasti toivoton mutta aina voi toivoa. Piva on vallannut totaalisesti kaikki entiset varpusten esiintymispaikat. Niin äkkiä on varpusten katoaminen käynyt, reilussa kymmenessä vuodessa on entinen jokapihan "tsilputtaja" hävinnyt, sillä on vielä esimerkiksi pari kolme paikkaa Kyröskosken taajamassa josta sen voi löytää. Saa nähdä kuinka kauan aikaa tämä on mahdolllista ?

Turpon toivossa

Jatkoin haravaointia ja siinä samalla oli hyvä tehdä päivän luontohavikset. Ensimmäisenä pääsin seulomaan isoa urpiaisparvea joka oli pysähtynyt syömään koivujen urpuja. Lintuja oli varmaankin 50 yksilöä mutta aamupäivän ilonamme ollut sumu ei suostunut kaikkoamaan vaan peitti harmaaseen usvaan koko näkökentän. Urpiaiset olivat aivan lähellä koivun latvassa mutta ei niistä saanut selkoa oliko seassa tundraurpiaisia. Ainakaan en löytänyt yhtään ehdokasta, ainoaastaan vatsastaan täysin puhtaan valkoisia oli seassa pari mutta kun ...

Järripeippo, kuva Harri Partanen

Päivän toinen vaikuttava näky oli kun sumun seasta kuulin ison naakkaparven ääntelyä, ääni voimistui ja lähestyi koko ajan. Sumun seasta alkoi näkymään naakkoja, leveä rintama meni aivan ylitseni matalalla. Arvioisin niitä olleen lähes 400 niekuttajaa. Naakkaparvi meni menojaan suoraan W-suuntaan. Taitaa olla aika myöhäinen iso muuttoparvi.

Mandariinisorsa Parikkalasta, kuva Harri Partanen

Nyt mennään maanantaita ja uusi viikko on edessä. Eilen satoi ensi lunta aivan pieni kerros joka suli heti pois, mutta keli on aamusella  niin kylmä että on syytä vaihtaa kesäkumit jo pois ja talvikiekot tilalle, varsinkin jos joutuu lähtemään aamuvarhain liikenteeseen. Poikamme Valtteri teki ison urakan ja säästi meikäläisen selkää ja vaihtoi kolmeen autoon renkaat! Se on nyt taputeltu ja turvallisia kilometrejä itse kullekin säädylle.

Kesän muistoja, kuva peiposta poikasesta by Harri Partanen

Linturintamalla on hiljaista, jopa niin että tekisi mieli kiljaista! Eiköhän kohta ala jo vilinä ja vilske kun linnut kaivautuvat esiin ja täyttämään varastojaan. Sitä odotellessa. Näin ainoastaan pienen vesilintuparven (n 10 yks) lentävän, jäivät määrittämättä.

Touhusin jälleen haravan kanssa pihassa, urpiaisparvia lenteli parikin kappaletta mutta eivät jääneet pihan puihin vaan lensivät W-suuntaan. Olisi hauskaa seuloa parvea ja löytää sieltä turpo eli tundraurpiainen. Aamun ensitöikseni laitoin lintuveljilleni viestiä jälleen koittavasta lintukisasta. Marraskuu on hyvä aika etsiä tänne jääviä tai myöhästelijöitä. Haastoin kurppakomppania nimissä "Movember"-kisaan jossa kerätään mahdollisimman eri lintulajia. Viime vuonna taisin jäädä tavoitteestani 50 lajia aivan hiukan. Kisa alkoi hyvin mutta sitten muistaakseni iski lievä kisaväsymys ja lajimetsästys jäi vajavaiseksi. Pääasia on että sain itseni liikkeelle. Teen jälleen listaa lajeistani tänne blogiini.

Sateet hellittivät

Aloitan tämän kirjoittamisen jo maanantai-iltana, takana päivä kaupungilla enkä ehtinyt ollenkaan tarkkailemaan pihan touhuja. Hain samalla lisää auringonkukkaa, vielä kun "ehtisi" käymään Palviportilla hakemassa läskiä puun kylkeen verkon alle tai sitten jos kietoisi sen läskin verkkoon?
Sitten olisi talven kannalta ruokinnan tarpeet kunnossa.

Töyhtötintti Timon kuvaamana 

Nyt on läskit kunnossa ja muutenkin rupeaa olemaan "ready" talvikylmän tuloon. Ruokinnalla on hyvää vilinää, pääosin vierailijat ovat tallareita, sinitiaisia ja pikkuvarpusia. Sekaan mahtuu aina jotain kivaakin. Neljä peippoa (2 k + 2 n) ovat jo olleet useana päivänä mutta ei tänään torstaina, ovatko jo lähteneet muutolle? Näiden pohjoinen serkku, järripeippo ilmestyi sen sijaan auringonkukkaa syömään. Järripeippo on aina piristävä ilmestys! Rastaita lentelee tuhka tiheään, olenkin summannut 4 mustarastasta parhaana päivänä, Räkättejä on kyllä enemistönä heidän sukukunnastaan. Kai ne viihtyvät niin kauan kuin pihlajassa marjoja riittää.

Hömötiainen Timon kuvaamana

Laulujoutsenen  (18 yksilöä, kaikki vanhoja) hienon auran näin tänään aamusella taivaalla, niiden suuntana oli etelän kantti. Se on jotenkin "lohdutonta" kun joutsenet lähtevät, niiden jälkeen tulee aina kylmää. Toisaalta kun ne ovat lähteneet eteleän hieman lämpöisempiin vesiin on se aina merkki siitä että kohta ne tulevat takaisin. Näin se vuodenkierto menee. Olkoonkin siinä välissä lunta ja tuiskua, pakkasta ja viimaa. Kaikki ne on "kärsittävä" jotta taas pääsee nauttimaan upeasta keväästä!!

Hippiäinen

Tässä on vielä paljon tätäkin syksyä koettavana, nautittavana. Täytyy vaan kiertää aikaratasta sellaiseen asentoon jossa saa ja osaa nauttia tänäänkin paistavasta auringosta. Todella hieno sää tehdä pihahommia, haravoida nurmikkoa puhtaaksi puista pudonneista lehdistä. On se vaan kova homma, hiki ei aivan yllätä mutta ei paljon muutakaan. Lintuhavannoista ei ole paljon kerrottavaa, normaalit ruokinnan vieraat pyörivät vilkkaana koko ajan, saa olla tarkkana että jos kuuluu joku outo ääni!

Vihervarpunen Timon kuvaamana

Nyt rupeaa olemaan koko piha haravoitu, sen huomaa kropassaan kun ei ole enää nuori, kylläkin mieleltään mutta se ei auta yleisvointiin. Täytyy levätä yksi päivä jotta olo hieman "priskaantuu" samalla voi tehdä lintuhavaintoja!

Eipä voi itselleen mitään, piti viettää lepopäivää mutta tartuin haravanvarteen ja tein puolen tuntia pientä siistimistä. Toki jäi vielä muillekin päiville mutta niillä ei ole kiire! Katsoin hiirenloukut ja yksi tuli, vein sen tuhkatynnyriin. Eiliset saaliit jäivät pihatantereelle ja ne olivat yötä myöten hävinneet?? Joko meidän koiruus on ne napannut taikka sitten joku yöllinen vieras, esim pöllö tai sitten harakka, mene ja tiedä! Kuitenkin olivat hävöksissä.

Sateen keskellä

Päivä on hyvin sateinen, märkää ja "mörkkiä", eipä tee mieli mennä ulos kuin pakolliset kuviot.
Rastaita on paljon, pihlajanmarjoja onneksi riittää. Tänäänkin katselin pihan edustalla olevaa marjojen satoa, niitä on runsaasti ja rastaat ovat hyviä löytämään niitä. Odotan vain aikaa kun tilhet saapuvat ahmimaan näitä vitamiinipommeja. Kun vaan rastaat jättäisivät marjoja muillekin linnuille. Olen kylläkin varustautunut talveen laittamalla pihlajan marjaisia oksia kuivumaan varastoon. Niitä voi sitten laittaa lumien keskellä yllätyksenä.

Käytiin katsomassa päivän iskelmätähtiä risteilyllä Tallinnan sataman edustalla, olihan siinä menoa ja meininkiä. Tallinna ei ollut muuttunut yhtään, kävin siellä kävellen lyhyen tunnin lenkin. Näin siellä yhden mustavariksen naakkojen laumassa. Tuon laivan vieressä oli koko ajan lokkeja,
pääasiassa harmaalokkeja, merilokkeja ja kalalokkeja. Joitain pienempiä naurulokkejakin oli metsästämässä itselleen pyörtyneitä kaloja. Laivan seilatessa merellä näin pari hanhiletkaa, ekassa parvessa oli vain n 50 yksilöä mutta toisessa oli jo selvästi enemmän, n 300 yksilöä. Kaikilla oli suuntana etelän lämpöiset vedet.

Nyt tulee pimeä jo varhain, eikä ole luonnon ääniä paljon mitään. Onneksi ei ole, saamme asua täällä hieman sivummalla, vaikka etäisyyttä Tampereen keskukseen ole kuin puoli tuntia. Kunnan katuvalot onneksi palavat tuolla tien varrella.  Eipä sitä muuta valoa kaipaakaan.

Ruokinnan linnut ovat olleet aktiivisia, ei mitään maata mullistavaa, peruslajeja jotka selvästi aktivoituivat sään parannuttua. Talitintit (25) olivat hyvin vilkkaita ja runsaslukuisia. Vain viisi sinitiaista, kaksi kuusitiaista ja hömötiaisen ääni. Pikkuvarpusia näin kymmenen linnun parven, närhiä oli yhtäaikaa kolme kaveria. Niitä saattoi olla enemmänkin mutta kerralla näin vain kolme. Yksinäinen käpytikka käy myös tankkaamassa auringonkukan siemeniä, selvästi odottaen läskinpaloja! Harmittavasti minulla ei ollut kameravälineet valmiina kun näin pihlajanmarjoissa neljä mustarastasta. Siitä tilanteesta olisi saanut oivan kuvan! Pari peippoa, koiras ja naaras ovat myös jäämässä nauttimaan ruokintani tarjoiluista.

Ruokinta aloitettu

Aloitin tämän kauden ruokinnan näin lokakuun alkupuoliskolla, 9.10. Olen muinakin vuosina aloittanut ruokintani samoihin aikoihin. Vein auringonkukkaa 5 kg ja talipalloja roikkumaan telineissä. Perustin ns. eturuokinnan tuonne viljapellon ja nurmikon rajamaille. Viljapelto on puitu, täytyy sanoa että sääliksi käy viljelijää. Kyllä vilja ehti valmistua mutta hiton märkää se oli. Kuivatuskustannukset tulevat viljelijälle kohtuuttoman kalliiksi. Ei siinä paljon huvita mennä kyselemään mitään.

Ruokinnalla ei vielä ole näkynyt mitään, onhan aikaa vasta mennyt puolisen tuntia. Odotan sinne tiaisten armaadaa, käpytikkaa, pikkuvarpusia sekä joitain yllätyksiä, kunhan vielä käyn täydentämässä ruokatarjontaa niin siellä voi sitten tavata vaikka mitä. Takaruokinalla on tyypillisesti auringonkukkaa auromaatissa sekä läskin palat tuolla pihlajan rungolla.

Hömötiainen ruokinnalla

Siinä kun pystytin ruokinnan puita kuulin hanhien ääntelyä. Todennäköisesti ne olivat metsähanhia, ainakin niiden ääni oli aivan kuin metsurien. Arvioisin niitä olleen vähintäin 5 yksilöä mutta todennäköisesti niitä oli enemmän. Samaan hetkeen huomasin pyrstötiaisia tulevan puiden latvoja pitkin, onnistuin näkemään niitä pitkäpyrstöjä yhdeksän kappaletta.

Käydessäni kaupoilla Hämeenkyrössä, tapasin Oiva Mäenpään jonka kanssa turisimme hetken kurkimuutosta Lavajärven seudulla. Oiva kertoi nähneensä useita satoja kurkia menevän aivan pienessä hetkessä, totesin nähneeni osan näistä kurjista. Sitten Oiva kertoi aivan huikean tarinan minkä hän oli päässyt todistamaan. Hänen pellollaan oli synnyttänyt lehmä ja kaikki oli mennyt aivan hyvin. Hän oli kuitenkin vaimonsa kera mennyt vielä katsomaan sitä vasta syntynyttä vasikkaa hämärän hetkillä. Siinä samassa yhteydessä hän oli nähnyt ison haukan, sen täytyi olla kotka, niin valtava se oli ollut, se oli tullut syömään pellolla olevia "jälkeisiä". Nehän ovat vallan mainiota ravintoa! Se tapahtuma oli jättänyt Oivan mieliin hienon kuvan tästä isosta petolinnusta. Kysellessäni kumpi kotka se oli ollut, oli Oivalla aivan selkeä mielipide asiasta, maakotka!

Käpytikka viime vuodelta

Kun nyt vielä tuo ilmojen haltija laittaa vesihanansa kiinni niin kyllä tästä vielä hyvä syksy tulee. Maaperä on saanut kosteutta jo aivan tarpeeksi, ei tuonne sekaan oikein sovi. Sienimetsään ei huvita lähteä kastelemaan itseään. Nythän olisi vielä suppilovahveroita vaikka kuinka metsissä, kun vaan kelit hieman paranisi niin sieltä meikäläisen löytää.

 

Keltapaidat mehiläistä jahtaamassa Kaskisissa syyskuussa

Tämän jutun otsikko juontaa juurensa siihen että kaikki keltapaidat saivat eliksen tuolla reissulla!!
Siitä tapahtumasta on hyvä aloittaa. Olimme siellä Sälgrundin saaren eteläkärjessä jälleen staijaamassa kun huomiomme kiinnittyi hieman outoon ääneen, mikä tuo ääni on? Emme saaneet paikallistettua sitä heti mutta onneksi se lähestyi ja lopultakin löydettiin ääneen aiheuttaja. Emme olleet uskoa sitä todeksi, mehiläissyöjä! Äänestä löytyi hetken kuluttua jotain tuttua, olimme sen kuulleet jo ulkomaanreissullamme.  Linnun seuraaminen oli jo vaikeaa, se kaarteli välillä aivan päällämme, emme olleet pysyä pystyssä vaan piti hakea jotain tukea. Kiikareilla pystyimme seuraamaan lintua. Soitimme Epalle joka välitti tiedon bongareille, Vaasasta olivat jo lähtökuopissa! Mutta sitten mehiläissyöjä päätti lähteä kohden pohjoista joten ilmoitimme asian jälleen Eskon välityksellä eteenpäin. Tämä hetki on syöpynyt mieliimme ja jättänyt jäljen kovalevyllemme. Tällaisia tilanteita ei vaan tule enään monta kertaa.

Onneksi porukassamme on myös yksi jolla on hyvä kamera, saimme ikuistettua tämän idän ihmeen. Kiitos Anterolle hienoista kuvista!

Nyt pääsen jo kertomaan sitten mitä muuta tapahtui tuona syyskuun viikkona Kaskisten Sälgrundetin saarella.

Sunnntaina päästiin aloittamaan staijaukset ja heti tuli hiiripöllö, aivan kuin ennustaen pöllöjen runsautta. Tämä pöllö vietti päivänsä meidän lähellä ja oli aivan kuin omaa porukkaa. pikkulintujen muutto oli hyvin vilkasta, tuli aivan kuin Nidan muutto mieleen, siellä muutti toki paljon enemmän mutta aivan samoin niitä vaan tuntui riittävän. Ne olivat pääasiassa niittykirvisiä, ainakin siltä tuntui. Saimme seurata kun muuttohaukka saalisti itselleen evästä, sekin oli jälleen hieno elämys!

Keltapaidat Kaskisissa

Maanantai oli petopäivä, näimme päivän aikana 40 petolintua. Ampuhaukka ja nuolihaukka löytyivät kirjoistamme. Nisareita näimme yhteensä 33. Kahlaajiakin näkyi, lapinsirrejä 5 parvi ja valkoviklo edustivat näitä rantojen lintuja  Pikkulinnuista löytyy merkinnät hernekertusta (2 p) ja taigauunilinnusta joilla on jonkinmoinen vaellus näin syksyllä. Pikkulintuja näimme yhteensä 7100 muuttavaa, sepelkyyhkyjen pallomaisia parvia oli hieman alle 3000 yksilöä. Iltahuudossa summasimme reissun lajit ja saimme niitä 85. Tuntui aika hyvältä määrältä.

Tiistai oli jälleen pikkulintujen päivä, 7065 yksilöä  ja sepelkyyhkyjä noin 2000 lintua. Varpushaukkoja oli tänään parisenkymmentä ja sitten ylvästä petolintua, lintumiesten käyttämää nimitystä "pere" muuttohaukasta oli kaksikin kappaletta. On se vaan vaikuttava ilmestys kun se saalistaa, pere saa aikaan pakokauhun lintujen keskuudessa. Muita mukavia lajeja olivat pikkutikka (2), ruokki (2), harmaasorsa pariskunta, yksi lapinsirkku, pohjantikka (2) ja sitten meidän matkaseuralainen hiiripöllö. Pääsin kuvaamaan kännykällä päivän yhtä runsasta vaeltajaa eli hippiäistä aika läheltä. Tämä lintu oli muutosta jo niin väsynyt että tarttui talomme kivijalkaan viettäen pitkän tovin huilaten siinä. Pääsin kuvaamaan lintua puolen metrin etäisyydeltä! Päivän jälkeen olivat lajimme jo luvussa 92.

Keskiviikoista tuli melkein "oharipäivä", pöllöt pelastivat sen. Näimme vaeltavan suopöllön ja sitten löysimme yhden helmipöllön joka oli myös vaelluksestaan niin väsynyt että vietti päiväänsä yhden männyn rungon kyljessä. Tämän linnun löytämisessä meitä auttoi eräs maallikko joka oli "törmännyt" lintuun keskipäivällä. Se oli hieno kokemus jälleen! Päivän muita petoja olivat jälleen pere ja ampuhaukka. Kivoin pikkulintuhavainto oli luotokirvinen joita oli vähintään kaksi yksilöä.

Torstaipäivä oli se alussa kuvaamani mehiläissyöjän päivä. Näimme toki myös muitakin lintuja, varpushaukkojen muutto oli tyrehtymään päin, vain kolme kaveria tuli merkittyä, yksi suopöllö nähtiin ja ampuhaukka. Päivän kurkihavainnot olivat vain 139 muuttavaa, ne rupeavat olemaan jo viimeisiä pitkäkauloja. Kahlaajia kirjasimme taivaanvuohi (2), tylli (5) ja pikkusirri (2). Mielenkiintoinen päivän muuttaja oli myös isolepinkäinen joita näimme kahden yksilön lähtevän kohti Ruotsia, lanttuja jäi vielä saareen ainakin yksi edustaja. Myös keltavästäräkki oli aika myöhäinen muuttaja. Pikkulintujen muutto oli tällä kertaa vihervarpusten päivä, näitä merkitsimme lähes 600 muuttajaa. Päivän iltahuudossa summasimme lajimääräksi hulppeat 106 lajia.

Olimme niin vaikuttuneita Sälgrundin lajeista että varasimme paikan ensi vuodeksikin samoille viikolle. Tiedä vaikka mitä mähdään! Sälgrundetin saaressa yövyimme luotsiasemalla joka olikin oikein hyvä paikka, sauna kuului tietenkin päivämme ohjelmaan, siellä löylyissä tuli aina purettua päivän tapahtumat ja hieman ounasteltua tulevaakin. Vaikuttavin kokemus oli kuitenkin mehiläissyöjän näkeminen, kuten jo kirjoitinkin on se syöpynyt kovalevyillemme!

Harjunmäellä 17.9.-17

Olimme Helgen kanssa "hyvin" ajoissa 06.10 kapuamassa Harjunmäen staijirinteeseen, toiset, eli Kari ja Anska tulivat vasta seitsemäksi. No eipä se meitä haitannut, aika kului hyvin rupatellessa ja samalla saatiin hyvä kuva kuinka luonto herää kun päivä rupeaa valkenemaan. Siinä todettiin että tämänlaatuista hiljaisuutta ei ole tuolla taajamissa.

Räkättirastaita oli jo hieman liikkeellä

Aamun ekat lajit olivat rastaita, vihkoon tuli merkittyä 4 eri rastaslajia kunnes kuului ensimmäinen hieman erilaisempi ääni, punrinnan tiksutus. Siitä rupesi päivän lajit kehittymään, jäimme kuitenkin aika pieneen määrään, n 40 lajia. Odotimme paljon enemmän päivältä. Vesiäisiä ei näkynyt yhtään, laulujoutsen kuului vain äänen voimalla.

Odotimme pikkulintuja olevan liikkeellä, ehkä tuijotimme liikaa kalenteriin sillä linnut eivät liiku aivan kalenterin mukaan. Näimme aina silloin tällöin pikkulintuparvia jotka olivat melko varmaan kaikki kirvisiä. Suurin parvi oli melkein 20 yks, kaiken kaikkiaan näimme 11 parvea saaden päivän summaksi 86 lintua. Peippolinnut eivät aivan vielä olleet lähteneet liikkeelle mutta ehkäpä pian nekin lähtenevät.

Kurkia jäimme kaipaamaan (kuva Timo Palomäki)

Västäräkkejä näkyi 6 isompaa parvea, yht 21 m, muuttamassa suoraan S Pientä liikettä oli myös tiaisilla . Eräässä sekaparvessa oli tali, sini, pajulintuja (?), tiltaltteja (?), sekä hieman erilaisempana lajina pyrstötiaisia joita nähtiin 12 kierteleväksi merkattua kaveria. Staijikukkulan vieressä on toinen hiekkamäki josta nämä pienet ystävämme hakivat kiivaasti evästä, niitä oli mukava seurata!

Petojen muutto alkoi aika tarkkaan klo 11.00. Ensimmäisenä nähtiin pohjoisen pesijä, piekana ja kohta perään tulivat tulivat myös päivän muutkin pietsut, näimme kolme eri yksilöä suoraan muuttolennossa, päivän sää ei tarjonnut mitään hulppeaa muuttosäätä vaan linnut saivat tehdä matkalentoa koko ajan. Tokan piekanan kanssa kaarteli hetken paikallinen varpushaukka joka olikin selvästi pienempi tätä lajiserkkuaan. Lisäksi löytyi kaksi hiirihaukkaa paikallisiksi tulkittuna.

Olisko nyt syksyllä pientä vaellusta käpylinnuilla? Näimme tänään 3 eri parvea yhteensä 17 kieteleviksi merkattua ristinokkaa. Mielestämme ne olivat kaikki pikkukäpylintuja. Koko vuoden Harjunmäellä viettänyt isolepinkäinen oli vieläkin reviirillään, jääkö lintu talvehtimaan tuohon ympäristöön, se jää arvoitukseksi.

Punarinta (kuva Antero Alho)

Helge taikoi mukavan makkaratulen jossa saimme käristää mukana tuodut "hampparin väärät" joten päivän ulkoruokinta tuli samalla hoidettua. Tässä samalla tuli keskusteltua tulevan Kaskisten retken asioista, joten sekin puoli rupeaa olemaan järjestyksessä.  

Varkauden satoa 7-10.9 2017

Vietimme hienot päivät Varkaudessa, meitä oli 8 "äijää" ympäri Suomea ja yhteinen nimittäjä oli ms-sairaus. Ohjelma rakentui toki sairaudesta ja sen kanssa elämisestä. Kaiken muun ohjelman seassa toki nautimme ympäröivästä luonnosta. Kävimme eräänöä päivänä "kivikurussa" sekä myös kanoottiretkellä. Ihminen löytää itsestään hieman ehkä yllättäen kipeitäkin paikkoja, kuten tein melomisen yhteydessä, onneksi emme meloneet liian pitkällä vaan tyydyimme lähietäisyydelle. Joella ei näkynyt ainuttakaan lintua joten täytyy todeta että nyt on syksy.

Kurssien aikana saimme kerättyä kaiken kaikkiaan 18 eri lajia, mitenkään bongaamatta, täysin kurssin ohjelman merkeissä. seuraavassa luettelen havaitsemamme lajit merkitsemisjärjestyksessä. Västäräkki oli aika yleinen, räkättirastaita näimme vain muutamia, punakylkirastas jäi pariin yksilöön. Punarinta tiksutteli aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä, vihervarpusia näimme pienen muuttoparven. Harakka löytyi kurssipaikan antennilla istuskelemassa ja peippojen muuttoääniä kuului aina siloin tällöin. Korppeja näimme kivikurun retkellä. Hippiäinen äänteli kanoottiretkelle lähtiessä. Varis oli aina silloin tällöin näköpiirissä.

Kuikka jäi yhteen kertaan, kuva ei ole näistä linnuista (A Alho)

 Närhen ääntä kuului rantapuiden lomasta ja käpytikka näkyi samoin kanootiretkellä. Tallari ja sinitiainen ääntelivät pihapuissa kuten puukiipijäkin. Yritimme myös kovasti metsästää syksyn vaeltajaa taigauunilintua mutta varmistusta emme saaneet. Yksinäinen harmaalokki lenteli ylitsemme ja laulujoutsenen äänen kuulimme ollessamme perhokalastusta harjoittelemassa. Parhaana lajina pidimme kuitenkin Savon maakunntalintua kuikkaa jonka näki aika moni kurssilainen rantasaunalla. Itse en kuulunut tähän joukkoon.

Tässä oli lyhyt kuvaus lintumetsästyksestämme. Kävin saunassa ja vilvoitellessani terassilla kuulin puukiipijän äänen, se oli 99. laji kotipihasta tänä vuonna, sata lähestyy kovaa kyytiä.

Aamusta heti Harjunmälle 2.9.

Näin syyskun alun kunniaksi, kun vielä oli luvattu kohtuullista keliä, suuntasimme auton nokan kohti Ylöjärven hiekkamäkeä, Harjunmäkeä. Olimme siellä kuin partiopojat heti aamukuudesta alkaen. Kari oli paikalla jo meitä ennen, Helge ja meikäpoika saavuimme hopeatilalle ja pronssia saivat Antero ja Hanski. Rytmiryhmä oli koossa. Säänhaltija pidätteli kuitenkin sumun voimin, usvamatto seilaili estäen kaukaisuuteen tujottamisen mutta ainahan saattoi tehdä äänihavaintoja ja muitakin lähellä lentäneitä tuli kirjattua.

Päivän massalajiksi tuli kesäinen vieras, haarapääsky. Päivän mittaan saimme summattua näitä hyvin löyhissä parvissa lentäviä haarapyrstöjä reilut 110. Serkkuaan räystäspääskyä, joka oli ollut edellisellä kerralla hyvin runsas näimme vain kaksi muuttavaa.  Totesimme lähes yhteenääneen että harvoin on nähty tämänlaatuista pääskymuuttoa.

Palokärki oli hyvin äänessä (kuva Antero Alho)

Toinen pikkulintu joita muutti aika hyvin oli keltavästäräkki, näiden lintujen ääni on kyllä syytä tuntea. "Oppikirjamme lintuopas" kertoo siitä että se on "ohut psih tai vähän täyteläisempi tslie. Hankala se on kuitenkin näin kesän jälkeen. Näitä keltaväiskejä näimme kuitenkin 16:ssa parvessa 37 yksilöä.

Metsähanhi (kuva T Palomäki) 

Metsähanhien syysmuuttokin on jo alkamassa, näimme kaksi parvea (11+20) matkalla lounaaseen. Hanhien muutto on vielä hyvin alkutekijöissään mutta piristyy tässä syyskuun aikana. Kuikkalintuja ei tällä kertaa ollut liikkeellä, ainoastaan paikalliset kaakkurit huutelivat tutuilla kotijärvillään.

Vietimme aikaa harjunpäällä istuen yli puolen päivän joten pääsimme näkemään myös petojen muuttoa, saimme hyvää oppia taas mehiläishaukasta kun Harjunmäki on meharien muuttoreitillä. Näitä tänä vuonna pesinnöissään monin paikoin epäonnistuneita haukkoja muutti 5 (1+2+2)  läheltä joten saimme seurata ja opiskella tätä isohkoa petolintua aina pitkään. Näimme myös pari isompaa petolintua jotka jäivät määrittämättä, todenäköisesti nekin olivat mehareita(?). Jos näkee siipien alapuolelta valkoisena loistavan isohkon petolinnun se on varmaankin kalasääski, tällaisen kaverin näimme myös muuttavan kohti etelää. Paikallisia varpushaukkoja oli vielä liikkeellä ainakin 3 yksilöä.

Hapäti (T Palomäki)

Muita kivoja lajeja olivat tuon lauantain muistiinpanoissa harmaapäätikka, kivitasku, tiltaltti (2), isolepinkäinen ja harmaasieppo. Päivän lajisaldo lähelle 50:tä. Mielestäni se on aika hyvä, heitinkin eläkeläiskumppanille ajatuksen että josko mentäisiin vielä jonain arkipäivänä seuraamaan muuttoa. Täytyy seurata forecan sivuja ja haistella sopivia tuulia.

Syyskuu alkaa

Tässä on kulunut piiitkä aika kun olen viimeksi "päivittänyt" blogiani. Nyt ajattelin sen tehdä. Mitä sitten on tapahtunut näillä kotikurkilla, terveysasioista en tässä nyt viitsi lähteä raportoimaan, hengissä ollaan kaikki, se on pääasia!

Luontorintamalla ei mitään maata järisyttävää. Hyvin tuiki tavallista, tuttuja polkuja kuljetaan. Syysmuutto on linnuilla alkanut, sen huomaa hyvin siitä että pikkulintuja ei ole niin paljon. Ne ikäänkuin häviävät jonnekin.

Pihlajanmarjoja on onneksi ilmestynyt, toisiin puihin vähän runsaammin kuin toisiin. Täytynee hieman säilöä joitakin marjaterttuja talven iloksi, vaikka yksi banaanilaatikollinen, kyllä siitä jo jakaa pakkastalvena lintujen iloksi. Kyllä se talvi tulee!!

95 lajia olen tällä tontilla nyt nähnyt, tavoitteeni on saada sata täyteen. Joitakin helppoja puuttuu, esim puukiipijä, keltavästäräkki, peukaloinen, samoin haukoista kanahaukka, sääksi, vesilinnuista valkoposkihanhi, haapana, tavi. Tätä luetteloa voisi jatkaa pitkään mutta sehän ei hyödytä kiertää veistä haavassa, täytyy vaan todeta että vuodet eivät ole veljeksiä, tänä vuonna ei sitten nähdä kun ei vaan osu kohdalle!

Syyskauden avaus oli meillä "kurppakomppanialaisilla" tässä joitakin päiviä sitten. Olimme Harjunmäellä, sielläkin todettiin että vaisua on vielä muutto. Näimme vain runsaat 30 lajia, ei mitään todella sykähdyttävää. Tässä joitakin poimintoja havaintovihkosta. Gavioita (kuikka-kaakkuri) näimme 7 kiertelevää, yksi oli todennäköinen kuikka, kuulimme paljon kaakkurien ääntelyä lähijärviltä joten tästä parvesta on hyvin vaikea mennä sanomaan mitä ne olivat. Sitten harmaahaikaroita näimme 2 kierteleviä. Petopuolelta löytyi sinisuohaukka (naaras) meni S ja varpushaukka yksi kietelevä, samoin kaksi tuulihaukkaa jotka tulkittiin muuttaviksi.

Pikkulepinkäinen

Yksi selkeä keltaväiski muutti meidän päämme yli S, rautiaisia summasimme vain kolme muuttavaa. Yksi uusi "mäenpinna" saatiin kun havaittiin nuori pikkulepinkäinen lähipuskassa, Antero otti kuvia tapauksesta. Isolanttu pyöri tutulla reviirillään Sitten näimme räystäspääskyjä muutavan, 4+3+1 lintua, tämähän on varma merkki syksystä.

Pian on edessä syksyn kohokohta, reissu Sälgrundetin majakkasaarelle. Täydet valmistelut on jo käynnissä. Sitä ennen käyn viikon kuntoutuksessa Varkaudessa, sielläkin voi seurata mitä luonto tarjoaa itä-Suomalaislle. Tuleehan sinne myös Parikkalan oma "poika" Partasen Harri joten lintukeskustelu on kovaa.