Pihakisa 16.8.2019

Pidettiin heti perään pihakisa jäsenten välisenä. Hailuodon piha sai jopa 30 lajia, Hanski siis voitti, onnittelut pohjoiseen lintujen jahtaajalle! Hopeatila jäi Lavajärvelle 24 lajilla ja pronssitilan vei Siivikkala. Hakalan Kari oli suorittamassa syksyn avausta Ketunkivellä, hän jäi 13 lajiin. Kylläkin Kari sai "parhaimmat" muuttohavainnot kun näki 2 kapustarintaa ja kirvisiä ison parven, 57 lintua.
Ketunkivi ei tuottanut hyvin lajeja mutta tuttuja hirvikärpäsiä oli ilmaantunut ja havannoitsija lähti kasin jälkeen kotiin suojaan.Hailuodon saaliiksi tuli hienoja lajeja, metsäisiä tiaisia, merihanhi, keltaväiski, järripeippo, pensastasku, tervapääsky ja harmaahaikara (5 kpl) Kyllä siellä kelpaa kisailla ja viettää aikaa!

Sielläkin iski sumu, samoin kävi Lavajärvellä. Kylläkin sumu kaikkosi kymmenen jälkeen kun kisa oli jo ohi. Sain tämän päiväisestä koitoksesta yht 24 lajia. Heti kisan jälkeen tuli kolme lisää, näin harmaasiepon ja nuolihaukan, se oli tärkeä lisä tämän vuoden pihapinnoihin, siitä tuli 95:s täppä!
Muita kivoja lajeja olivat myös syksyn muuttajiksi luokiteltavat haarapääsky (7 m, 1a) ja metsäkirvinen (10 ä) ja kirvisen 13 yksilön parvi. Ei vieläkään niittykirvistä! Kolmas laji oli kuikka jonka näin lentävän Lavajärven päällä.

Närhi jäi puuttumaan

Täytyy vielä hehkutella tuolla nuolihaukalla, se lensi pohjoisesta pihan yli SW suuntaan. Luulin ensin että tuolla saapuu tervapääsky kun nopeasti katsoin lähestyvää lintua mutta pian se paljastui petolinnuksi, kapeasiipiseksi pikakiituriksi joka jahtasi varmaankin päivän ruokaansa. Näin vielä toisenkin petolinnun kun näin isohkon linnun liitävän kohden Laurilan peltoja. Kyseessä oli todennäköisesti paikallinen hiirihaukka!

Syksyn merkkejä olivat ne pikkulintujen parvet selvästi S suuntaan. Päivän kisa oli jälleen hyvää harjoitusta syksyn koitoksiin. Istuin puutarhassa tuolilla ja haravoittin taivaanrantaa, se innosti jälleen hakemaan sieltä syksyn muuttajia. Tuttua puuhaa hieman paremmilla staijipaikoilla, vielä kun hakisi kaukoputken niin avot, tästä riemu repeää. Laadin eilen iltapuhteeksi tälle päivälle tavoitelajilistan, tästä listasta sain yli kymmenen lajia, kyllähän sen pystyy aika hyvin arvaamaan mitä tulee näkemään. Vaikka koskaan ei tiedä mitä päivä tuol tullessaan. Sen on elämä osoittanut, ja siinä se piileekin ainakin tämän harrastuksen suola! Kohti uusia haasteita!!

Haastoin itse itseni kisaan 13.8.2019

Päätin maanantai-iltana että huomenna eli tiistaiaamuna pidän kisan itse itseäni vastaan tavoitteena 30 lajia. En kuitenkaan saanut itseäni ylös ennen kuin aamukasilta ja pidin kisan vain lyhennettynä versiona 8-9.30. Sain kasaan vaatimattomat 21 lajia joista ei liene paljon kerrottava jälkipolville.

Aamun ensimmäiset tiaiset olivat heti äänessä, sini ja tali. Tuttu punakylkirastaan ääni ja pajulinnun laulun tapailu olivat seuraavat. Paikallinen kurki huuteli pesimäpellollaan Laurilan vainioilla. Pikkulinnuista peippo tuntui olevan ahkerasti hyönteispyynnissä. Tämän syksyn vaeltaja pikkukäpylintu kuului seuraavaksi. Varis ja harakka olivat myös äänessä. Räkätin äänen kuulin järven rantamailta. Näin syksyn koittaessa tuntuu olevan paljon punarintoja, niitä tiksuttelee aina tämän tämän, puskien alla vilahtelee tummia juuri siihen kokoluokkaan sopivia edustajia.

;Kurki on äänessä päivittäin

Västäräkin ääntä kuulin varaston liepeiltä, myös toisestakin suunnasta kuului väiskin ääntelyä. Lieneekö joku poikue?  Seuraavski olen merkinnyt puukiipijän, sen tunnusomaista sirahtelua kuulin Kaiharin koivumetsiköstä. Pääskyt eivät vielä ole poistuneet, näin tai oikeammin kuulin räystäspääskyn ja haarapääskyn ääntä. Metsäkirvisen myös sirahtavaa ääntä kuului, alle viiden yksilön jäi kokonaismäärä. Sitten näin jonkin hyvin tumman lintukaverin lentävän, se osoittautui mustarastaaksi. Seuraavan merkinnän sain tehdä kun kuulin vihervarpusen ääntä. Nyt on huoli siitä että jääkö naakka ja sepelkyyhky havaitsematta. Nythän on seplujen jahtiaika, räiske on ollut kovaa muina aamuina. Ei onneksi näin käynyt, kuulin naakkojen ääntelyä ja näin kahden sepelkyyhkyn lentävän. Viimeisenä lajina sin merkitä korkealla taivaalla kaartelevan kalalokin, se olikin ainoa jonka läheinen Lavajärvi antoi tälle aamulle.

"Kisan" päättyessä noin puoli kymmenen sain todeta että vihkosta löytyi merkintä 21 lajista. Toki olisi enemmän tullut jos olisin vain liikkunut hieman terassilta mutta en liikahtanut ollenkaan terassilautojen päältä! Puuttuvia lajeja voisi luetella ison määrän mutta ainahan niitä on, tällä kertaa harmittaa petolintujen ja niittykirvisen jääminen listan ulkopuolelle. Niittykirvinen kun puuttuu vielä tältä vuodelta vallan tonttipinnoista ne ovat tänään 94 täppää. Sata on vieläkin tavoitteena!

Elokuu alkoi

Taas on vierähtänyt pitkä aika, on aika päivittää hieman lintumaailman kuulumisia ja omia tekemisiä.
Käytiin eilen Leineperissä katsomassa "Finnhits-kuvaelmaa". Se nyt oli yhden kesäretken arvoinen ei paljon muuta. Hitit tulivat pääasiassa nauhalta, vain joissakin näyttelijä lauloi. Yleisöä oli noin satakunta paikalla, kaikki puhuivat sellaista Länsi-Suomen murretta, sanat olivat lyhyitä, ilmaisuasu oli hauska näin Tampereen murteen omaavalle. Kari Hotakaisen teksti oli välillä aika hauska, sääli että niitä ei muista seuraavana päivänä! Tekstit osuivat naulan kantaan mutta eihän sen sutkauksen ominaista hersyvyyttä voi enää muistaa. Se tilanne oli ja meni! Hankin kesälukemiseksi kirjan joka kertoo "Kulta-Kallesta" eli Kaarlo Kangasniemestä, kirja kertoo omin sanoin aika värikkäästi ja hauskoin "porilaistyylisesti venkoillen" Kallen kasvusta pienestä mökistä Leineperissä aina olympiavoittajaksi. Kirja on vielä kesken, kommentoin siitä mahdollisesti lisää!

Lintumaailmassa on hiljaiselon aikaa, punarinta syötti poikastaan terassipöydän alla, pihlajanmarjat kypsyvät lujaa vauhtia, niitä näkyy tulevan kohtalaisesti. Harmaasiepon sirahtelua kuuluu monesta paikkaa, sieppo on onnistunut pesinnöissään selvästikin! Rastaat ovat myös ilmestyneet, liekö osasyyllisenä kysyvä herukkasato ja pihlajanmarjat.

Elokuun alun kunniaksi pidettiin pihakisa "veljien" kesken, tavoitteena saada hyvä maku alkavasta syysmuutosta. Kisan saldona oli vaihtelevasti lajeja, Siivikkala sai kasaan 19 lajia, Anska joutui lopettamaan puolessa välissä! Nokian mies sai puolestaan hyvän määrän lajeja, 22 lajia. Lavajärvi keräsi ympäri pihaa haravoiden  kokoon 24 lajia, parhaina petolinnut, kalasääski ja ruskosuohaukka. Sasin edustaja keräsi ruhtinaalliset 30 lajia. Puolustuksena omalle saldolleni voin todeta että heti kun kisa päättyi tulivat hiirihaukka ja selkälokki. Sitten oli tuhottomasti poikasääniä jotka saattoivat olla mitä vain!

Kuvan varpushaukka ei tullut tänään

Yksi kurppakomppanian jäsen ei ehtinyt perjantain kisaan mukaan joten sovimme hänen kanssaan pitää kisaa su 4.8. Lavajärvellä soi herätys heti viiden jälkeen, aamukahvit ja -puurot ja kisailemaan! Kuusitintti oli äänessä heti kuuden aikaan, siitä oli hyvä aloittaa lajien kerääminen. Kiersin tonttia ympäri ämpäri ja lajimäärä kohosi ihan siedettäviin lukemiin. Laitoimme viestiä puolessä välissä, todettiin olevamme tasalukemissa, tiedossa oli siis tiukka kisa. Pajulintuja oli paljon koivun lehvästössä, niitä oli vaikea katsella jos siellä olisi ollut jotain muitakin lajeja. Kun yksi lintu lensi alas niin ehdin tarkastamaantipua hieman tarkemmin, sieltähän löytyi hernekerttu! Pikkukäpärit jatkoivat vaellustaan, laskin ainakin kuusi "parvea" joissa oli ainakin 17 lintua päivän yhteissummana. Rautiaisen äänen onnistuin erottamaan aamun äänimaailmasta, se oli hyvä! Lopussa tuli vielä rastaita, erotin sieltä kulorastaan kellonvetoäänen. Siitä tuli tämän vuoden 93. laji tonttipinnoista. Samoin pääskyt heräsivät aamun muututtua päivän lämmöksi, näin kaksi eri sorttia, räystäspääskyjä ja haarapääskyjä. Aivan loppumetreillä onnistuin näkemään päivän ainoa petolinnun, varpushaukan jota harakt ajoivat takaa. Lopputuloksena saimme tasatuloksen 29-29. Totesimme aivan yhteen ääneen että kisailu kannattaa aina, siitä oppii ja tulee treenattua syksyn koitoksia varten.