Jos taas yrittäisi

Kyllä elämä on rankkaa, välillä se koettelee ja ravistelee oikein kovalla kädellä, välillä taas tuntuu että aurinko paistaa risukasaankin, meillä se ravistusote ei vaan tunnun hellittävän. Sitä ei voi ajatella mitä nuoren ihmisen aivoissa liikkuu, tässä tulee aivan kyyneleet silmiin, täytyy vaan pyyhkiä ne pois. Kaippa se aurinko rupeaa paistamaan.

Haarahaukka Harjunmäellä (Antero Alho)

Linturintamalla on rajua aikaa. Veljet olivat Harjunmäellä staijaamassa ja keräsivät uskomattomat 60 lajia kasaan päivän saldona, päivän parhaimpana oli ollut haarahaukka joka ei ole ollenkaan jokakeväinen laji. Onneksi "pojat" saivat todisteeksi joitakin kuviakin tästä harvinaisesta muutajasta.

Nyt kun kuuntelee kevään ääniä ovat rastaat tulleet, niitä on aivan vilisemällä joka puolella, kotinurmikolla olen nähnyt samalla kertaa ainakin 5 laulurastasta, pari kolme punakylkeä, useita räkättejä ja mustarastaita penkomassa keväistä nurmikkoa matojen toivossa. Toinen samalla lailla hyvin runsastunut lajiryhmä on lokkilinnut joita näkee aika usein. Ne aiheuttavat usein pientä värinää kaartelemalla taivaalla kuin petolinnut. Sitten on vielä yksi laji joka on jota ei ole aiemmin nähty näin runsaana, punarinta on valloittanut pihapiirin. Näitä pieniä ruskeita lintuja vilahtelee aika usein tuossa nurmikolla ja sitten myös kuulee aamun ensimmäisinä ja illan viimeisinä laulajina.

Ampuhaukka on yksi laji joka yllätti minut tässä eräänä päivänä. Lintu syöksähti pihanurmikolle ja nousi männyn latvaan, levähti hetken ja jatkoi matkaansa. Tämä pienikokoinen haukka ei ole ollenkaan jokapäiväinen vieras näin kotioloissa, laji oli 60. laji tästä Lintulan tantereilta tänä vuonna.
Vielä kun jaksaisi ne 40 puuttuvaa lajia metsästää niin saisi tämän vuoden tavoitteen täytetyksi.

Vapun aattona iski kova lumimyräkkä, lunta satoi 10 cm kerros kauttaaltaan ja olo oli aivan kuin talvella, ainoastaan pakkanen puuttui. Ei viitsinyt mennä laittamaan mönkkäriin lumiauraa takaisn, kyllä kesä viimeistään sulattaa! Päivän lintuhavikset ovat aika vähissä, rastasparvia lentelee sinne sun tänne, joitakin kalalokkeja kaartelee Lavajärven päällä. Yksinäinen kuovi kuikutteli Laurilan pelloilla. Ruokinnalla näin yksinäisen rautiaisen, muutenhan se on tyhjää täynnä. Siellä ei ole edes yhtään siemeniä, anteeksi linnut! Lopetin ruokinnan jokin aika sitten. Punatulkut käyvät kuitenkin katsomassa olisiko isäntä heltynyt, samoin käpytikka risteilee tuossa lähimetsikössä läskin tyoivossa.

Vapun aaton saunomisen yhteydessä tein jälleen itselleni testin, enkä lähtenyt vilvoittelemasta pois ennen kuin sain kokoon kymmenen lajia, onistuihan se lopultakin. Parhaimpana lajina oli harmaapäätikka jonka kuulin huutelevan Kierumanojalta päin. Muuta lajit olivat tuttuja, vaikka niitä saikin puristaa oikein kunnolla. Tiaisista olivat sini ja tali, viherpeippo, peippo, vihervarpunen, naakka, punarinta, sinisorsa, hapäti ja tuulihaukka joka oli tullut muutolta takaisin. Meinasin mennä lumihankeen mutta kun koitin "hangen" pintaa, joka oli aika kovaa jos nyt 5 cm hangessa voi olla kova hankipinta? Olisihan se ollut hieno muisto että melkein toukokuussa pääsi kastamaan lumihankeen!

Naaraspeipot ovat saapuneet

Aloitan uuden jutun kirjoittamisen jo torstaina 13. pv. Katselen taas illalla ruokintaa ja kiinnitän huomiota siihen että naaraspeipot ovat saapuneet. Niitä näkyy pujahtelevan tämän tästä ja koiraita on vartioimassa. Iltapäivän hienoin hetki oli kun kaksi värikästä tikliä ilmestyivät kuin tyhjästä ja jäivät ruokinnalle kun lopetin tarkastelun. Vihervarpuset olivat isommalla joukolla syömässä, pieniä vihertäviä "spinareita" löytyi kaikkiaan kymmenkunta. Mustarastaita myös ilmestyy aika ajoin, välillä näen keltanokkaisen koiraan ja taas kohta on tummanokkainen nuorempi yksilö vuorossa.

Tein Pitkäperjantaina aamustaijin kotiterassilla. Aloitin 6.30 ja nyt olen hetken lämmittelemässä ja jatketulla aamukahvilla sillä hyvät eväät on aina linturetkien parasta antia. Aamuhetkistä on jäänyt mieleen, kun ruokinnalla oli oikea värien juhlafanfaari. Sieltä löytyi täysin pikimusta, keltanokkainen mustarastas, vieressä oli koiras punatulkku ja tikli, joka on hyvin värikäs lintu. Perinteinen peippo tuntui aika värittömältä mutta pohjoinen serkkunsa järripeippo puolusti hienosti pohjoisen värejä. Pieni mutta pippurinen vihervarpunen (9 yks) vaikutti olevan alati liikkeessä. Näissä linnuissa tuntui näkyvän sitä upeaa luonnon keväistä väriloistoa joka on aina ensimmäisinä merkkeinä tulevasta uudesta ajasta.

Isolepinkäinen (Timo Palomäki)

Sain lajimääräksi 26.parhaina mielestäni tikli, pikkutikka, varpushaukka, urpiainen. nämä lajit nyt nostaisin esille tämän päivän saaliista.
Pikkutikka kuikutteli jälleen tuolla rantalepikossa, kylläkin aamulla vaisusti mutta tunnistettavasti. Varpushaukka liiteli pihan yli kohden Laurilan peltoaukeaa, tikli oli aamun ruokinnan väriläiskänä. Urpiainen on harvinaista herkkua näin sulan maan aikaan. Hetken jouduin katsomaan tarkemmin tätä pientä taapertajaa tuolla ruokinnalla kun se oli yhdessä vihervarpusten seassa. Mustarastaita arvioisin olleen 5-6 kpl mustanpuhuvaa syöksyilijää, punakylkirastaita oli ainakin pari kolme eri yksilöä. Laulurastaan "tick" ääntä kuulin pari kertaa. Lavajärven joutsenpari laskeutui sulaan joka on kauenpana. Yksinäinen kalalokki lensi kohden Lavajärveä ja kuulin harmaalokin ääntelevän etelän kantilla.
Verottiko kylmä ilma päivän lintusaalista? Lopettaessani oli lämpötilka vielä pari astetta pakkasen puolella ja kylmä koillistuuli lisäsi pakkasen purevuutta. Talvi ei tunnu hevillä irrottavan otettaan vaan jäätävä keli muistuttaa meitä pukeutumisen tärkeydestä.

Hemppo langalla (Timo Palomäki)

Kari haastoi meikäläisen pihapinnakisaan 15.4. klo 6-9. Otin haasteen vastaan, oli kiva kisata taas tutussa porukassa. Itse kisa päättyi varmaankin Sasin voittoon 32 lajilla, meikäläisen lajimäärä oli 28.
Kuten on aikaisemminkin todettu niin aina kannattaa kisata. Sain yhden pihapinna  lisää kun onnistuin näkemään rautiaisen, se oli tämän vuoden 60. laji. Muita mukavia lajeja olivat kuovi, kuulin yhden kuovin äänen sekä tietenkin pikkutikka jolla tuntuu olevan reviiri tuolla puron notkossa.
Palokärki kuului Kierumanojalta päin ja sittten oli yksinäinen tikli jälleen ruokinnalla.
Kisassa oli lähellä käydä niin että en olisi nähnyt joutsenta mutta onneksi tuli 4+2 joutsenta Lavajärvelle n 5 min ennen kisa-ajan loppumista.

Kisailu piristää aina, se on todettu, vaikka pakkanen hieman uhittelee, nytkin oli alkaessa jopa -10 astetta ja loppuessa -4 astetta. Kyllä siinä oppii hyvin pukeutumisen tärkeyden, nytkin oli päällä vaatetta enemmän kuin laki sallii, silti tuli välillä aika holotna olo. Lumihiutaleita satelee tässä kirjoittaessani, on oikein varhaiskevään tuntua.

Tein aamustaijin kotiterassilla näin pääsiäispyhien lopuksi. Olin parituntisen kylmässä värjöttelemässä, sain kasaan 27 lajia. Lintujen muutto on täysin pysähdyksissä, johtuisiko kylmästä ilmasta. Aamulämpö oli -10 pakkasta ja aurinko rupesi lämmittämään selvästi ilmaa. Vain viimeiset auringonkukansiemenet tarjolle, saapas nähdä tuleeko vielä ostettua lisää.
Päivän tarjonta oli edellisen kerran toisintoa mutta aina sekaan mahtuu kivoja ylläreitä. Aamun yllätys oli teerien pulputus koillisesta, uudesta suunnasta. Sitten harmaapäätikka kuikutteli myös koillisesta, sekin oli taas kiva kuulla. Päivän toinen tikkalaji oli pikkutikka tuolla puronnotkossa. Palokärki huuteli länsipuolella, päivän neljäs tikkalaji oli tuttu käpytikka joka kävi ruokinnalla. Aika hyvin kun kuulee neljä tikkalajia! Kerran kuulin taas tiklin äänen myös ruokinnalta.

Ruokinnan vilinääääääää

Tuijottelin ruokinnan touhuja tiistaina 11.4. iltapäivällä. Siellä tuntui olevan aika karkelot menossa. Lintuja tuli ja meni koko ajan. Kaikilla oli vain yksi päämäärä, saada apetta höyhenyksen sisään. Seuraavassa pientä luettelomuodossa olevaa raporttia linnuista: Peippoja oli kumpaakin sorttia, tavallisia ja pohjoisen serkkuja järripeippoja (naaraita ja koiraita yht 6), viherpeippoja  max 8 , vihervarpusia joitakin yksilöitä, punatulkkuja 2 (k+n), keltasirkku, normi tiaiset tali (4) ja sini (6), kylläkin tiaisten määrä koko ajan vaihtui. Sitten löytyi yksi kuusitiainen, yksi punarinta, pikkuvarpusia (n 6 yks), yksinäinen punakylkirastas oli nurmikolla. Mustanpuhuva koiras mustarastas lennähti myös siemenpöydän ääreen. Myös aika värittömät laulurastaat (2) penkoivat nurmikon pintaa rikkoen.

4 metsähanhea ja tundrahanhi (Timo Palomäki)

Yritin koko ajan tähyillä päivälle uutta lajia mutta ei ainakaan vielä ole ilmaantunut. On kuitenkin hienoa katsella tuota alituisesti liikkuvaa lintupaljoutta. Nyt vielä sataa tihuuttaa pieniä lumihiutaleita kovan  tuulen kera. Talvi ei irroita otettaan.
Kahvitauolta tullessani takaisin sorvin ääreen näin lokkien kaartelevan Lavajärven päällä ja mennessäni katsomaan hieman tarkemmin näin suoraan yläpuolellani aivan kuin jokin petolintu etenisi pohjoiseen. Nopeasti siirryin paremmalle katselupaikalle mutta petolintu jäi minulle arvoitukseksi. Siinä se meni päivän uusi laji! Näin ne nopeasti tulevat tilanteet. Hieman harmittaa mutta aina ei voi voittaa kuten kulunut sanonta kuuluu. Nyt on jo 59 lajia kotitontilta, vielä puuttuu 41 lajia tästä 100 lajin tavoitteesta, se ei ole paha saavutettava, toki "työtä" sekin vaatii.

Isokäpylintu (Timo Palomäki)

Nyt mennään keskiviikkoa, lintuvilinä ei ole ollenkaan eilisen kaltaista. Aamulla näin pari järriä, tavallisia peippoja ja sinitiaisia. Vihervarpunen on aika rohkea pieneksi linnuksi, se ei kaihda mennä aterialle hieman isompien lintujen sekaan. Käpytikka oli hauska näky kun se haki evästä itselleen terävällä nokalla penkoen siemenkasaa, aivan kuin se heittäisi kaikki ylimääräiset levelleen muiden tongittavaksi. Samoi teki myös mustarastas. Silloin eivät pikkulinnut olleet samalla jaolla. Tänään tuntuu kuin iltapäivävuoro alkaisi nyt kolmen jälkeen, näin punatulkkuparin tulevan jälleen, punarinnan kömpivän esiin, talitintin syöksähtelevän, peippoja istui pari kappaletta ruokinnan puissa.

Sinisuohauka (Harri Partanen)

Torstai on toivoa täynnä, kyllä kaikki kääntyy vielä niin hyväksi kuin on mahdollista. Elämä koettelee välillä aika kovalla kädellä eikä kaikkia koettelemuksia saata ymmärtää! Luonnossa on vanhemmilla kova halua suojella jälkeläisiään eikä niille toivoisi pahoja kompastuskiviä matkalle, aivan kuin on ihmisilläkin. nyt mennään näin eikä huomisesta vielä ole käsitystä. Toivoa ei paremmasta saa kuitenkaan heittää vaan täytyy luottaa.vaikka se luottamus on välillä aika kovilla.

Tämän aamun suunniteltu aamustaiji jäi väliin, ihminen kaipaa vain unta ja se on myönnettävä. Maa oli peittynyt valkoiseen lumeen joka päivännäön koittaessa puolen päivän aikaan oli jo sulanut. Tallustellessani pihamaalla huomioni kiinnittyi hyvin heikkoon "tick" ääneen, sehän oli laulurastas joita näinkin pari kappaletta, myös yksinäinen mura lensi lähistöllä. Samassa näin myös yksinäisen koiras isokoskelon lentävän Lavajärveltä, tarkistin sen ainoa sulan mutta tyhjää se oli täynnä. Tuntuu kuin luonto odottaisi lämpöisen tuulen kääntyvän etelän kantille jotta seuraava muuttoaalto voisi saapua. Mitähän sieltä oikein tulee?

Kevät ja kesä on huulilla

Keskiviikko aukeni hieman sateisessa säässä mutta ilma selkenee koko ajan. Laitoin pannua päälle ja aina välillä kävin pihassa kuuntelemassa kevään ääniä, niitä riittää!
Kotipihaan kuulin kiurujen laulua, summasin niitä lauleskelevan ainakin 3 yksilöä. Samoin pihaan kuului Laurilan peltoaukealta töyhtöhyyppien naukaisuja. Kevään lämpöisten öiden tuomia rastaita liikkui jonkin verran, ei vielä näitä tuttuja kummempia, näin seitsemän räkätin parven ja sitten kuului myös muiden räksien ääniä. Mustarastaita liikkui myös pihan ympäristössä, arvioin niitä olleen 4 kaveria. Harmaalokkeja ilmoitin tiiraan 3 eri yksilöä, kaikki ne hakevat avovettä jota ei vielä Lavajärvessä ole.

Punarinta by Harri Partanen

Yksinäinen närhi piti outoa ääntä, täytyi oikein kastoa tarkemmin ja hakea tämä yksilö näkyviin. Talviset äänet hömötintiltä ja kuusitintiltä kuuluivat myös aamun äänimaailmaan. Tässä juttua kirjoitettaessa näin isohkon rastaan koivun latvassa, se oli kulorastas. Hieno kevään pinna taas tontilta. Pinnojen tulo vaan jatkuu, näin naurulokkeja 9 kpl lentävän Lavajärvelle päin.
Torstai-illan päätöksenä kävin ulkorappusilla ja kuulin tutun "pisit" äänen, Lehtokurppa on palannut etelän mailta.

Lauantai aamuna päätin pitää aamustaijin kotitontilta, sain kasaan 7.30-14.00 välisenä aikana 36 eri lajia! Mielestäni se on hyvä määrä. Parasta havaintoa on vaikea sanoa, ehkpä se oli pikkutikka joka kerran päästi oman tunnusomaisen kiikittävän äänensä joka kylläkin muistuttaa käenpiian kiikitystä mutta nyt täytyy ottaa realiteetit huomioon ja jättää käenpiika pois laskuista. Toinen mukava havainto oli paikalliset hiirihaukat (2 kpl) jotka kaartelivat Sorvajärvven päällä. Näin myös yhden varpushaukan nousevan samalta suunnalta. Sitten oli myös vesilinnuista kolme havaintoa, telkkäpari oli uimassa pienessä sulassa Lavajärvellä. Saman sulan rannoilla oleskeli myös heinuripari. Isokoskelo koiras lensi Lavajärven suuntaiseti.

Metsähanhia by Harri Partanen

Muita mukavia lajeja olivat hyvin pienen pakkasyön jäljiltä saapuneet pikkurastaat, näin punakylkirastaita 3 muuttavaa ja 4 ä paikallista. Laulurastaita näin vain yhden varman tapauksen hakemasssa matoja pihanurmikolla. Västäräkkien muutto tuntuu olevan käynnissä, näin 7 linnun parven ja kuulin ainakin 4 eri yksilön ääntelyä. En nyt lähde luettelemaan kaikkia lajeja, 36 eri lajia on oikein kiva määrä näin huhtikuun alkupäivinä. Jos saisi itsensä vielä huomena ylös samaan aikaan niin tulisi aika mukava kevään muuttajalista.

Varpushaukka by Harri Partanen

Sain itseni ylös jo kuuden aikaan, kävin kuulostelemassa mutta menin vielä takaisin vällyjen alle ja päätin nousta samaan aikaan kuin eilenkin eli puoli kahdeksan. Se kannatti kun heti oli hanhiparvi ilmassa. 16 metsähanhea lensi koilliseen hienossa aurassa, lisäksi oli vielä korkealla samaan suuntaan matkalla 2+2+2 eli 6 metsuria. Seuraavaksi oli vuorossa kuovin merkkaaminen kirjoihin, yksi kuovin ääni kuului koillisesta. Sitten löytyvät merkinnät tutuista lajeista eiliseltä päivältä. Tälle päivälle uutena lajina sain kaksi naurulokkia jotka matkasivat Lavajoen siltaa kohden. Pari joutsenta oli parkkeerannut Lavajärven sulaan halliten sulan elämää. Yksinäinen telkkä koiras kyllä uhitteli sulan joutsenille. Korppeja näin kuuden linnun parven, liekö poikue ensilennoillaan. Sitten päivän viimeinen merkintä muistivihosta oli jälleen pikkutikasta joka on nyt selkeästi pýsähtynyt Lavajärven rantalepikkoon. Sehän on hieno lisä alueen linnustoon!
Päivän lajimääräksi sain 30 parin tunnin jaksolle. Sitten kutsui lämpöinen aamukahvin jatke ja kevään virpojien vastaanottaminen.

Kun nyt jaksaisi....

Nyt on maanantai 3.4. Sää on oikein sopiva muutolle, tuulta ei ole yhtään ja lämpötila on aamu ysiltä jo plussan puolella. Perheen oma tumma varjo on yhä päällämme, eikä se siitä taida hevillä kaikotakaan. Eteenpäin on mentävä!

Korppi, kuva Antero Alho

Tein oman aamuvakioni 2.4. kl 7-9 kotiterassilla ja sain kasaan lähes parikymmentä lajia. Ehkä parhaimpana voisi niistä pitää yhtä koiras telkkää joka suoritti aamulentonsa. Toinen minun mittapuun mukaan yhtä "harvinainen" laji joka näkyi näiden aamutuntien aikana oli yksinäinen kottarainen, sekin lensi suoraan koilliseen. Aamun kovin ääntelijä oli viherpeippo jonka ääntä tuntui olevan vähän jokapuolella. Samoin kuusitiainen lauleskeli hyvin innokkaasti tuossa mökin metsikössä, samassa jossa se pesi viime vuonna.

Käpytikoilla tuntui olevan kovasti kevättä rinnoissaan. Niin ahkerasti se rummutteli läheisen sähkötolpan peltipäällystä. Ainakin kaksi eri lintua koitti herättää naaraan huomion, toinen koputteli meiltä hieman itään päin. Ruokinnalla oli vieraana peippojen lisäksi järripeippo, hetken kesti kunnes se näytti puhtaan valkean yläperänsä. Samoin yksinäinen punarinta haki evästä. Muuten hyvin rauhallista.

3.4. meidän mäellä soi sirkeli, leppäpuut vaan valittavat! Kurjet pitävät omaa mekkalaansa meiltä itään, Kuusi töyhtöhyyppää lenteli Lavajärven yllä. Kolme laulujoutsenta haki laskeutumista mutta jatkoivat kiertelyään.
Iltapäivän urakoinnin siivouksen lomassa huomasin pienempiä lintuja koivun yläoksilla, samassa kuului tuttu  vihervarpusen ääntelyä. Kyllä nyt tulee uusia lajeja kovalla tahdilla, tänään ja eilen olen saanut kuusi uutta lajia omalta tontilta.

Tänään tiistaina hetki puusouvia ja sitten katsomaan tiiran havaintoja, huomasin kolme hiirihaukkaa saapuvan etelän kantilta ja kaartelevan talomme päällä. Ne katosivat pian taas etelän suuntaan. Samassa rytäkässä näin yksitoista kurkea nousevan myös etelän suunnasta ja jatkavan matkaansa pohjoiseen. Tämä on hienoa seurata! Vielä hetken kuluttua näin yksinäisen varpushaukan nousevan kaartelemaan, tulkitsin sen paikalliseksi kaveriksi.