Puikku Lavajärvessä

Päivän kovin havainto oli pikku-uikun havaitseminen joutsenten seurassa, ei kuitenkaan meikäläinen päässyt nauttimaan vaan perus Lavajärveläinen Aarre Leskinen. Näin ilmoituksen tiira-palvelussa. Järvi rupeaa jäätymään ja sula pienemään. Kannattaa varmaan mennä katselemaan rantojen kautta mutta ei jäälle ole asiaa! Kyllähän pikku-uikku olisi hieno havainto näin marraskuun lopussa! Nyt mennään 28.11. päivää ja movember-kisa loppuu näillä näppäimillä. Sain eilen kännykkäviestin että sata lajia on ohitettu kisassa, Hannu Koskinen on ollut erityisen toimelias bongari ja hänellä meni sata poikki metson ollessa sadas laji. Se on aika käsittämätöntä kuinka paljon eri lintulajeja on pystytty haarukoimaan yhden miehen toimesta, hatun noston arvoinen suoritus! Vielä on pari päivää jäljellä!

Joulukuu on jälleen  hienoa aikaa, tulee joulupukki jos hyvin käy ?! Nythän on meidänkin lähipiirissä jälleen yksi aivan pieni, Helly Farina Matilda. Nämä vanhat nimet ovat jälleen muodissa, se on hyvä tapa kunnioittaa vanhoja polvia. Kävin eilen Hetan kanssa pienellä lenkillä, kyllähän koiruus innolla on lähtemässä lenkille mutta ei hänen vauhtikestävyytensä ole entisensä, vanha mikä vanha! On se koira kuitenkin yllättävän viisas ja tarkka hajujen suhteen. Kuulo on mennyt jo meidän koiralla tai sitten sillä on valikoiva kuulo, kyllä se ainakin paperin rapinan kuulee.

Kotoiset sinitiaiset

Tänään perjantaina on kovin tuulinen ja sateinen päivä, mieleni tekisi pienelle sauvakävelylle, saapas nähdä tuleeko sitä lähdettyä ? Eilen kävelin n 6 kilsaa lähimaastoissa, tuli "tarkastettua" lähimetsän kunto ja samalla hoidettua omaa kuntoa. Huomioni kiinnittyi metsässä kävellessä että metsätiaiset ovat harvinaisen hiljaa. Yksi sinitiaisparvi tuli kohdalle, niitä oli kymmenkunta ja kaikki olivat sinitiaisia, ei ollut seassa yhtään muuta kaveria. Olisiko sinitiaisilla vaellusta? Omalla ruokinnalla löytyy koko ajan kymmenkunta sinttaria, eikä ne samat linnut ole kysymyksessä vaan on siellä vaihtuvuutta. Tässä samalla kun tätä kirjoittelen lensi yksi harmaalokki kohti Lavajärveä, linnusta tuli meikäläisen 40. movember-pinna.  Täytynee tehdä jonkinlainen yhteenveto kisasta huomenna kun kisailijat vaan ilmoittaisivat kisasaldonsa!

Hiljaista linturintamalla ja muutenkin

Kirjoitan tätä päivitystä nyt melkein päivittäin, on turha rasittaa pientä mieltään erilaisia asioita muistelemalla. Maanantaina käveltiiin koiruuden kanssa lähilenkki upeassa pienessä pakkasessa. Lavajärvi on melkein jäätynyt, ainakin meidän lahti on täysin jään peitossa, ei se mitään kanna mutta ei siellä ole enään sulaa joutsenille. Seuraavan kerran sitten keväällä löytynee jälleen sulaa vettä.

Tänään ilmestyi harmaapäätikka (naaras) tuohon pellon tolppaan, odotin sen lennähtävän ruokinnalle mutta ei näin käynyt. Täytynee tarkkailla ruokintaa aina illan tai aamun hämärissä! Toinen mukava lintu taas pitkästä aikaa oli mustarastas (koiras) joka näyttäytyi tuolla automaatilla. Mura on ollut jo pitkään kadoksissa. Kaksi oravaa tuli myös aamupäivällä ruokinnalle, toinen yritti kiivaasti syödä talimakkaraa, siinähän on verkkoa ympärillä jota olen sittemmin käyttänyt toiseen kertaan mutta nyt taitaa kierrätysidea mennä pieleen! Pari harakkaa  vieraili myös eturuokinnalla, parhaimmillaan niitä on ollut yli kymmenen. Nämä pari pelästyivät naakkoja (4) jotka lehahtivat samoille apajille. Naaras käpytikka tuli syömään läskinpalalle.

Tiistaina 27.11. oli jälleen pakkaspäivä, upea talvinen huura maan ruohojen päällä. Lintumaailmassa huomioni kiinnittyi ruokinnan alapuolella maan pinnassa oleviin tummiin lintuihin. Viherpeippojen parvi (10 yks) oli einehtimässä pudonneita tarpeita. Parven linnut täytyi tarkastaa kaikki mitkä ehti näkemään. Kymmenen naakkaa ovat talin kimpussa viiden harakan säestäessä lähioksilla. Kymmenen laulujoutsenen parvi lensi E. Kahden oravan telmimistä on hauska seurata, näkee että ne ovat nuoria kävynpurijoita.

Tempaisin ja vein itseni kunnon sauvalenkille, kävelin seurojentalo Päivölään ja takaisin, n 8 km tuli pituutta lenkille.  Kävelysauvoilla matka sujui todella upeasti, kilometrit vaihtuivat nopsaan ja matka eteni. Koska keskityin kävelyyn niin ehdin hyvin huomioida lintumaailmaa, se oli yllättävän hiljaista.
Vain tiaisia (tali, sini, hömö) oli äänessä ja lennossa. Pari käpytikkaa havaitsin, siinähän päivän tiput. Lavajärven joutsenet pitivät ääntä, olivatko huolissaan aina vaan pienenevästä sulastaan!

Luin eilen vanhoja Suomen luonto-lehtiä, niissähän oli asiaa, ei se haitannut vaikka ne olivat vuoden kaksi vanhoja. Eipä se pieni aika muuta vuoden kiertokulkua mihinkään, samat ilmiöt toistuvat aina vuosi vuoden jälkeen. Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea esim Suomen lapin tilanteesta koskien sitä kuinka he eivät tunne voimavarojansa. Suomen matkailijat kaipaavat luonnontilaista ympäristöä! Sitten oli pitkä tarina "Muukalaisia luonnossamme", joka kertoi meille tuoduista eläinlajeista jotka olivat sopeutuneet joka paremmin tai sitten huonommin eläinkuntaamme. Esim valkohäntäpeurat, fasaani, kanadanhanhi, minkki, piisami, kanadanmajavat ja saksanhirvi jonka kotiutus epäonnistui.

Järvet jäätyvät

On hienot pakkaskelit, taivas sinessä ja aurinkokin paistaa! On upeat kelit olla ulkona. Olenkin yrittänyt viettää pihalla mahdollisimman paljon aikaa, metsästäen puuttuvia movember lajeja. Tänään onnistuin vihdoin kun näin aamulehteä hakiessani merikotkan liihottelevan matalalla SW suuntaan. Olenkin jo hieman huolestuneena yrittänyt vähän väkisinkin saada mekoa listalleni. Sehän puuttui vielä tämän vuotiselta pihapinnalistaltani. Onneksi tänään saan merkitä rastin havaintoni kunniaksi. Pihapiiristä on nyt havaittu tänä vuonna 106 eri lajia.

Meko Sastamalasta kuva T Palomäki

Pihamaalla on hieno tallustella ja käydä pienillä kävelyretkillä. Samalla saa meidän koirakin ulkoilua. Heta on jo 16 v, jos koiran ikä muutetaan ihmisen iäksi niin luku kerrotaan 7:llä. Huh heijaa, sehän tekee jo yli satavuotta!! Heta jaksaa  yhä tehdä 1-2 kilsan lenkkiä mutta on sitten kyllä väsynyt ja "kuorsaa" sitten lattialla. Siihen hänellä on oikeus!

Heta viime talvelta

Pirkanmaalla kaskettiin täällä vielä olevat laulujoutsenet, niitä saatiin niinkin iso määrä kuin 4000 yks. Sastamalassa löytyi yli 860 joutsenta, Hämeenkyrössä seuraavaksi isoin määrä n 600 joutsenta ja "pronssitilan" nappasi Virrat 500 joutsenella. Kun viettää aikaansa pihassa ei voi olla kuulematta joutsenten kailotusta jäätyvästä Lavajärvestä. Nyt kun sää selvästi kylmenee, matalat lahdet ja ruokailupellot jäätyvät on näillä edessään siirtyminen etelää kohti ja kenties vieläkin etelämmäksi. Niiden paluuta odotetaan tapahtuvan maalis-huhtikuussa, sehän tietää jo kevättä!

Uusi viikko alkaa jälleen kivassa talvisäässä. Pakkasta alle kymmenen astetta, maa aivan huurassa. Ruokinnoilla on yllättävästi aika rauhallista, yksi orava yrittää nakertaa talimakkaraa, tiaiset (sini + tali) ovat syömässä eturuokinnalla yhdessä pikkuvarpusten kanssa.Naakat rupeavat kerääntymään koivujen latvoihin. Katselin aamuhämärissä kun kaksi peuraa laskeutuivat pellolle ja etenivät hyvin rauhallisesti kohden Lavajärveä. Hieman niiden vauhtia lisäsi yksi mopoauto päristellessään kohden Ylöjärveä.

Keli on parantunut, ulkona viihtyy

Tänään 19.11 on maanantai, joutsenlaskenta on ohitse. Itse en saanut hilattua omaa ruhoani omaa pihaa pitemmälle, seurasin vain tiiran kautta että on laskettu! Määrästä on vaikea sanoa mutta sen tietää että yli kolmen sadan mennään yksilömäärissä. Lavajärvelläkin oli joitakin kymmeniä valkokaulaa. Muuten on ollut aikahiljaista linturintamalla, normaalit ruokintavieraat päivystävät ja saavat olla varuillaan kun varpushaukka on tiedostanut paikan ja vierailee helpon päiväruoan toivossa. Ainakin tähän mennessä se on vetänyt tyhjän nuotan.

Kävin pitkästä aikaa kävelysauvoilla tekemässä kevyen lenkin, 4 km tuli mittariin ja mieli oli aivan hyvä. Sauvoilla matka etenee niin joutaisasti että ei ehdi kissaa sanoa. Lavajärven entisen koulun taakse suuntautui tämän päivän reissuni. Siellä oli myös moto käynyt, oravasta oli tehty jalkamies ja uutta metsää odotetaan vuosien päästä ellei sitten kyseessä ollut uusien tonttien raivuuta, vähän kyllä epäilen tätä vaihtoehtoa. Maisemat oli kyllä upean aukeat, muistan siellä aikaisemmilta reissuiltani kuulleeni pyrstötiaisen ääntelyä, synkkä kuusikko oli näyttämönä. Nyt oli vain täysin raivattua aukeaa, tokko siemenpuuta löytyi.

Kävely sujuu rattoisasti kun on jotain tekemistä, laskin jälleen kaikki lintulajit jotka havaitsin. Normi tiaisten lisäksi oli punatulkkuja (useita), närhi, varis, harakka ja käpytikka joka hieman aiheuttikin tarkempaa katselua. Seuraavana päivänä kävelin koiruuden kanssa kilsan lenkkiä lähimetsässä samalla huomioiden lintumaailmaa. Näinkin n 30 laulujoutsenta jotka lensivät vähän sinne sun tänne. Osa muutti W (5) osa lähti pois Lavajärveltä (9) E ja pieni osa oli kierteleviä Lavajärven omaa kantaa. Kova kailotus linnuilla kyllä oli. Nyt rupeaa ilma pakastumaan ja on erittäin virkistävää olla ulkomaaailmassa.

Keskiviikkona puuhasteltiin aamupäivällä ulkona ja satuin kuulemaan varpuspöllön ääntelyä, sellaista "skaalalaulun" tapailua. Vapö oli mukava pinna movember-kisaan, meikäläisellä menee kisa vähän ohi kun painopiste ei ollut lintumaailmassa vaan normaalissa arjessa. Siihen nähden olen kyllä tyytyväinen tuohon vähäänkin määrään pinnoja. Nyt ovat kyllä talven valmistelut mallillaan, voi aivan hyvillä mielin antaa lumen ja pakkasten tulla. Niinhän se on että mitä nopeammin saamme lumipeitteen sitä nopeammin se myös häviää. Tiedä sitten mitä sääprofeetat ovat ennustaneet tulevasta talvesta? Talvilintujen ruokinta on nyt ykkösasiana päivän ohjelmsissa. Yllättävän paljon siihen kyllä saa kulumaan aikaa ja valuuttaa, iso säkki auringonkukansiemeniä maksaa n 20 e, meidän pihassa on menossa jo kolmas säkki aloitettuna. Lisäksi siihen talipallot ja talipötköt niin kyllä siihen saa euroja jonoon asti laittaa. Menee sitä rahaa kyllä turhempaankin, olen näin asian pähkäillyt.

Lueskelin vanhoja lintulehtiä ja huomasin siellä artikkelin tammikussa pidettävästä "pihabongaus-tapahtumasta". Siinä oli luettelo kaikista linnuista mitä on havaittu tämän tapahtuman historiassa.
Pihabongaus on järjestetty jo vuodesta 2006 alkaen. "Kisassa" on nähty n 140 lajia joista lehden jutussa oli lueteltu 100 lajia. Näistä linnuista olen havainnut tontillani 77 lajia. Mielenkiintoista verrata kahta listaa. Ne eivät ole kuitenkaan täysin samasta asiasta mutta leikinomaisesti voi asiaa katsella. Saahan sitä aikaansa kulumaan näinkin.

Lavajärvi ympäri sauvoilla

Tein uroteon,  otin jälleen kävelysauvat käteeni ja kiikarit kaulaani, ja heppoisen aamupalan jälkeen lähdin kiertämään järveä. Tavoite oli hienolla syksyilmalla olla ulkona ja hakea november-pinnoja. Retkelle tulee mittaa 12 kilometriä maalaismaisemassa. Kiirettä ei ole, matkan ensimmäinen iso mäki on Laurilan mäki, siinä näessä tarvitaan talvisin hiekoitusta, se on tosi jyrkkä. Mutta mäen jälkeen alkaa hieno peltoaukea jossa on joka talvi talvehtinut joku petolintu tai sitten isolepinkäinen. Niinhän siellä oli isolanttu nytkin. Kannatti kantaa kiikareita.

Muuta mainittavaa ei ollut aukealla, seuraavaksi on vuorossa "metsäpätkä", päätin kokeilla atrapin avulla eri tiaisia, pääasiassa töyhtötiaista! Muut tiaiset kyllä tulivat häärimään lähimaastoon mutta ei töyhtistä. Innostuin kokeilemaan myös pyyn ääntä. Löysinkin uuden pyyn reviirin. Se on hyvä talvilintulaskentaa ajatellen. Kohta koittavat myös laskentojen ajat. Pari kertaa vuodessa kierrämme järven laskien kaikki siivelliset, jos näkyy siivettömiä niin ne pannaan merkille ja ilmoitetaan eteenpäin. Onnistuin saamaan töyhtötintinkin vastaamaan, se oli hyvä pinna movember-kisaan.

Lähestyin Lavajokea, sillan tuntumasta rupesi jo näkemään Lavajärvelle ja näin pääsin laskemaan myös laulujoutsenet. Näin valkokauloja kaikkiaan 4 vanhaa lintua ja 4 nuorta, harmahtavia lintuja. Leskisen Aarre oli myös tänään  laskenut joutsenet saaden niitä 12 yks. Enhän nähnyt jokaiseen niemen mutkaan ja ruovikkoon joten aina jää katvealueita! Lavajoella ei näkynyt koskikaraa mutta jokialue jatkuu sillan jälkeen joten kyllä siellä on kätköpaikkoja.

Matka jatkuu kohti Komin kylää, länsipäätä Lavajärvestä. Sieltä etenin kohti Päivölän juhlapaikkaa. Päivölän aukealla on hyvät mahdollisuudet nähdä hiiripöllö ja myös isolepinkäinen. Hipö oli tolpan nokassa päivystämässä, on se hieno näky! Isolanttua en löytänyt. Yllättäen kuulin tutun sirinän, pyrstötiaisen ääntä. Niitä näkyi kaikkiaan 8 yksilöä, ne ylittivät tien joten oli helppo laskea matkaten kohden pohjoista.

Lähestyn jo kotikulmia. Sain kerättyä kolme uutta lajia movember-saldooni joka on nyt 37. Parhailla kavereilla löytyy jo yli 80 pinnaa joten en voi ollenkaan röyhistellä vaan olla hyvin nöyränä. Olenkin jo laskenut kisatavoitteeni 40 pinnaan joka vaatii kyllä vielä paljon ulkonaoloa ja kiertämistä. Alunperin oli tavoitteeni saada 50 täppää mutta kun olen hieman laiskanoloinen ja kierrän vain näitä kotikulmia niin tavoitteen laskeminen oli paikallaan.

Päivän kokonaissaldoksi tuli 19 lajia. Ehkäpä parhaimmat lajit ovat hiiripöllö, isolepinkäinen ja pyy.
Laitoin kuitenkin lajit tiiraankin. Päivän toinen tavoite oli saada happimyrkytys joka toteutuikin oikein hyvin. Samalla selvisi se että meikäläisen pitemmät reissut on nyt taputeltu ja saan tyytyä vain lähimaastojen koluamiseen. Onhan tässä jo kierretty ja kaarreltu pitkin poikin ja on aika ottaa lusikka kauniisti käteen, todeta että hyvä kun vielä jalka nousee ja mieli on virkeä. Silmät ja korvat pelaavat auttavasti joten tarkkailut jatkuvat!

Marrakuu on edelleen lauhaa

Voi rähmänkäpälä sentään kun on märkää, lauhaa, eikä tee mieli ulkoilmaan. Kai sitä on tulossa vanhaksi kun arvostaa sisätilojen lämpöä. Oikein hävettää olla sisällä! Eipä kai tällaista kestä enää kuin kuukaudenpäivät sitten jo rupeaa "valkaistumaan", tulee muutakin kuin rapakeliä. Vaikka eihän säässä muuten mitään vikaa ole mutta kun on vaan tottunut hieman kuivempaan ja sitten kun ei ole mikään pakko olla ulkona niin valitsee sen mielekkäämmän vaihtoehdon.

Movemberissa ovat veljet kiertäneet hyvin ahkerasti, pääsee tiiran havaintojen kautta seuraamaan edistymistä. Johtavalla taitaa olla jo yli 80 lajia marraskuulta. Kuukauttahan ei ole kulunut vasta kuin reilu kymmenen päivää ja nythän on Suomessa lintutyhjiön aikaa. Muuttolinnut ovat kaikonneet lämpimille maille aina Afrikkaan asti kun taas löytyy joitakin urheita jotka viivyttelevät täällä pesimäseuduillaan harkiten jopa talvehtimista pohjolan perukoilla valmistautuen seuraavaan pesimäkauteeen. Tiedä sitten mikä on viisainta, värjötellä kovassa pakkasessa, lumituiskussa ja saada etulyöntisema pesimätouhujen suhteen lajikumppaneihin verrattaessa vai sitten kokea muuttomatkan vaarat, rasitukset ja selviytyä jotenkuten. On siitä miettimistä pienillä linnunaivoilla!

Olosuhteet näillä leveysasteilla ovat aina yhtä kovat ja vaativat, Nytkin en ennustettu lauhan sään jatkuvan vielä parisen viikkoa. Pitemmälle eivät sääprofeetat uskalla sanoa mitään vaikka sen jo tietää vanhan kansan isäntäkin että kyllä lumi tulee satamaan ja paukkupakkaset jylläämään. Silloin otetaan mittaa niin ihmisistä kuin eläinkunnastakin. Kasvikunta osannee suojautua tähän kylmään kauteen.

Ruokinnalla on kova pikkuvarpusten (n 30) tsirkutus jatkuvasti. Myös oravat pitävät puolensa auringonkukan siementen jaossa. Meillä on käynyt 2-4 oravaa päivittäin, niitä vastaan ei voi taistella, ainoastaan hankkimalla erilaisen syöttöautomaatin. Ehkä se on seuraava hankinta tulevaisuudessa? Kaikkihan ovat luojan luomia. Joskus vaan tulee mieleen että vähempikin oravaliikenne olisi kyllä riittävä!

Ensi viikonloppuna on taas jokavuotinen joutsenlaskenta jolloin selvitetään paljonko näissä vesistöissä on joutsenia. Kieltämättä mieleni tekisi käydä laskemassa jokunen järvenselkä mutta taidan kuitenkin tyytyä kotoisen Lavajärven katseluun, onhan Lavajärvi yksi suurimmista järvistä Hämeenkyrössä. Laulujoutsenen mahdollinen talvehtiminen vaatisi meiltä ihmisiltä jälleen kerran kovaa syöttörumbaa jotta valkokaulat selviävät paukkupakkasista, olisihan se hienoa saada jälleen Suomen kansallislintu selviämään seuraavaan kesään!

Yksi tavoitteistani on tälle ruokintakaudelle löytää uusi laji tonttipinnoihin. Lähiseudulla esiintynyt valkoselkätikka olisi hyvä saada listoille mukaan. Vaseti olisi lajina 145:s. Se vaatisi ruokinnan läskitason pitämistä hyvänä, kunhan pääsen taas tuonne Palviportilla käymään saan tuon tikkaläskin paremmaksi. Käpytikkoja käy yksi pariskunta melkein päivittäin ja tikan ilmestyminen ruokinnan maastoon saa aina toivonkipinän heräämään. Tähän mennessä ei ole kipinä vielä syttynyt!

Marraskuu on lauhaa

Käynnissä oleva marraskuu on hyvin lämmin, lauha. Lumesta ei ole tietoakaan. Maailma on tasaisen märkää ja lohduttoman näköinen. Movember kisa on menossa ja olen käynyt joitakin kertoja autolla hieman pidemmällä, kuitenkaan en ole poistunut kotikunnasta. Näin tämän vuotisesta kisasta näyttää tulevan meikäläisen osalta vain kotikylän lajeista koostuva lista. Siten kisataan kuinka ehditään (lue "viitsitään"), ei joka paikkaan ehdi.

Kävin kuitenkin bongaamassa Komin kylällä olevan hiiripöllön ja samana päivänä vielä ajelin Lavajoelle katsomaan olisiko joella mitään. Olihan siellä, koskikara oli jo saapunut joelle talveksi. Kävin myös kokeilemassa kännykkäatrappia joenkulmantiellä mutta johtuisiko myöhäisestä ajasta vastausta en saanut sillä olin siellä vasta kolmen jälkeen. Pyyn metsästys jatkuu vielä muina päivinä.

Kotoisella ruokinnalla on pikkuvarpusia aika tavalla. Summasin määräksi n 30 yksilöä kun yritin seuloa seasta tavallista varpusta, turhaan sain vain mustapilkullisia poskia näkyviin. Varpunen taitaa olla kadotettua kauraa näin omalta ruokinnalta.

Kosteus vaan jatkuu. Nyt meinaa vielä iskeä syysflunssa, vastaan taistelen, pysyn sisätiloissa,  juon lämmintä. Eiköhän sekin tauti hellitä, ainakin toivottavasti hellittää otettaan niin pääsee taas normaaliin "arkeen". Tämä on nyt sellaista odottelua, odotetaan lunta maahan ja luonnon kauneuden heräämistä. Svenska dagen oli eilen, se on muisto jostain ajasta ennen kuin isä lampun osti. Kyllähän minä sen ymmärrän että täytyy vanhoja asioita kunnioittaa mutta ...

Kuva Aarre Leskinen

Keskiviikkona livahdin omille reissuille, hakemaan pyytä joenkulmalta. Sillä on vakio reviiri joenkulmantien varrella ja niinhän se lintu löytyi sieltä. Pääsin näkemään  kaverin kun se oli tuli tarkastamaan äänen aiheuttaja. Atrappia käyttäen sain sen houkuteltua esiin. Lajista tuli meikäläisen pinna nro 31, nyt täytyy kyllä mainita että vasta vähän yli 30 kun kisassa olevilla on lajeja jo n. 70 nähtynä marraskuun aikana! Itsellä on yksi selkeä tavoite täsä kisassa, saada valkoselkätikka tontille.
Lintuhan on havaittu jo aika lähellä, 4 kilometrin päässä. Ruokinta täytyy pitää kunnossa!