Susi-ilta 22.11. Päivölässä

Vipu eli Viljakkalan puolesta ry ja Ylöjärven luonto järjestivät jälleen yhdessä mielenkiintoisen illan, tällä kertaa Sudesta, sen elämästä ja kulusta luonnossa. Paikalle oli tullut melkein satakunta ihmistä, pääosin miehiä, metsästäjiä ja muuten vaan luonnosta kiinnostuneita. Väkipaljous yllätti järjestäjät, näin kertoi tilaisuuden avannut mieshenkilö. Hän toivotti tervetulleeksi Maria Paldenin joka piti meille mielenkiintoisen esitelmän suden elämästä. Maria valotti ensimmäiseksi omaa historiaansa ja sen jälkeen hän kertoi sudesta.

Susi on ristiriitainen laji, tai eihän susi ole millään tavoin ongelmallinen vaan käyttäytyy kuten luonnosssa pitääkin. Ristiriidat tulevat ihmisten mielipiteistä ja niiden menemisestä ristiin. Susi luokitellaan ns. kasi-ryhmään eli karhu, ahma, susi ja ilves. Susi syö myös kasviravintoa, kalaa ja talvella pääosin lihaa. Susi on reviirieläin jonka reviiri voi olla tosi iso. Tämän eläimen liikkuminen voi yltää jopa 1000 km laajuiselle alueelle kun se lähtee liikkeelle etsimään omaa uutta reviiriään. Ja sitten se saattaa palata takaisin vanhaan laumaansa!

Suden vuosi voi alkaa syntymästä äitienpäivänä, ensimmäinen pentue on aina pieni, 1-3 poikasta ja sen jälkeen tulevat poikueet kasvavat 5-6 poikaseen. Alfauros on hallitseva yhdessä alfaäidin kanssa. Pesäalue on aina siisti, susi on hyvin leikkisä. Syksyllä pennut opettelevat metsästyksen taitoja yhdessä emojen kanssa. Pentujen koko kasvaa hyvin nopeasti, jäljistä ei enää syksyllä erota onko kyseessä pentu vai aikuinen.  Perhelauma on suden perusyksikkö!

Susi vai koirasusi? Suomessa yritetään pitää kanta puhtaana, aina kun havaitaan merkkejä koirasudesta niin siinä käy tuonen miekka! Susi on ihmisarka! Tämä on hyvä tietää, aina kun on mahdollista niin susi väistää. Yksiavioisuus on sudelle hyvin tyypillistä. Kysyin esitelmöitsijältä suden ikäennätystä eikä hän osannut vastata vaan sanoi että suden ikää voi hyvin verrata koiran ikään. Kyllä kymmenen vuoden jälkeen alkaa alfaurokselle jo lähtölaskenta, se ikäänkuin siirtyy normaaliksi lauman jäseneksi ja siitä sitten vähitellen hiipuu. Lauman tulisi saada 1 hirvi per viikko, sitten se pärjää.

Maria lopetti esityksensä yleisökysymysten jälkeen. Ne hieman kirvoittivat  selvästikin "metsästäjien" mieliä, niin paljon tuli kommentteja! Hyvin Maria selvisi kiirastulestaan, täytyy oikein nostaa hattua tälle naisesitelmöitsijälle.
"Tehdään tyhmyyksiä, vihataan vaikka sutta, aivan kuinka jokainen haluaa. Tässä on oppimisen paikka meille kaikille. Susi on rauhallinen metsäneläin joka metsästää vain omaan tarpeeseen"
Jos eläintä jahdataan koirien kanssa, vähemmästäkin stressaantuu ja silloin ei eläin ole enään turvallinen edes itselleen. Tällainen eläin voi vaikka tappaa emähirven ja kaksi sen jälkeläistä, syödä niistä vain pienet palat.

Tämän jutun kuvat ovat kaikki Timo Palomäen ottamia Kuhmosta, Suurkiitos Timolle!

Movemberissa tapahtuu

Kurppakomppanian Movember-kisassa ollaan puolivälissä ja "jyvät alkavat erottua akanoista" kuten sanonta kuuluu. Itse kuulun tähän akanoiden isompaan ryhmään, koossa on  vasta 46 lajia joka on ilmeisesti hännänhuippu. Jyvinä ovat nousseet esille perinteisen Kurppakomppanian ex-aktiivi, Koskisen Hannu kärjessä saldona todennäköisesti 84(?), kakkosena tulee Tuomisen Juha Ylöjärveltä tasan 80. Laurinsalon Tommi tulee kolmantena 79 lajia. Muita en nyt lähde luettelemaan koska tilanne elää päivittäin.

Hannu oli saanut tänään hienon  kuvan tuulihaukasta Tampereen Santalahdessa. Hän kertoi linnusta että hän olettaa sen olevan sama yksilö joka väijyi katulamppujen päällä elo-syyskuussa. Sittemmin on tinnu muuttanut taktiikkaa ja se onkin enemmän maassa tai kasoilla josta Hannun ottama kuvakin on.

Hannun kuvaama tuulihaukka

Tuomisen Juha on aktiivi lintustaijari Ylöjärveltä joka on kuun alkupäässä kiertänyt kovastikin mutta nyt on tahti vähän hiipunut. Viimeisin on eiliseltä kun hän sai lehtopöllön Viljakkalasta. Hän oli saanut maamerkit varmaankin tiira-palvelusta ja niiden avulla hän kuuli lehtiksen. Tommi on viimeksi saanut koskikaran ja huuhkajan ja näin on saldo noussut jo 79:ään! Tämä on tosi metsästystä ja bongausta parhaimmillaan.

Koskikara by Timo Palomäki

Olen ollut tekstiviestien avulla yhteydessä pohjoisempaan jäseneen eli Jopeen joka valitteli töiden haittaavan harrastusta. Parina päivänä hän ehti kiertämään ja sai kasaan 45 lajia. Jatkossakin on aikalailla kiireitä joten hän varmaankin jää alle 50 lajiin. Pohjoisen pään heivaaminen on sääli kun muistaa viime vuoden kärkipäässä ollutta Jopea.

Hiiripöllö by Timo Palomäki

Oma kisa on nyt jo nautiskelua ja oman ruokinnan ylläpitämistä, siinäkin on hommaa ihan riittävästi. Eurot vaan vilahtelee silmissä kun käy tuolla isolla kirkolla. Tänään sain seurata hiiripöllöä joka on nyt näkynyt pari kolme kertaa täällä päässä Lavajärveä. Varmaankin on toinen hiiripöllö järven W-päädyssä, näin epäilee Leskisen Matti joka viestitti asiasta. Tämänpäiväinen hipö oli iltahämärissä tolpan nokassa tuossa kotipellolla, näin kun se pari kertaa syöksyi peltoon mutta jäi auki saiko se mitään.

Sastamalassa 10.11.

Sain Palomäen Timolta "kutsun" tulla mukaan reissulle Sastamalan lintuparatiisiin. Eihän tuollaisesta voi kieltäytyä vaan siitä vaan, kohti Sastamalaa. Lähtö oli pe 10.11 aamuysiltä ja sain vieläpä kyydin takaisin kotiovelle jonne saavuttiin ilta neljältä. Retken aikana näimme yhteeensä 41 eri lintulajia. 11 uutta pinnaa tuli november kisaan ja Timokin sai kolme uutta merkintää.

Pikkujoutsen

Sastamala tuntuu aivan lintuparatiisiltä näin Hämeenkyrön tyhjentyessä talviajaksi. Vaikka ensimmäiset pinnat tulivatkin Hämeenkyrön puolelta, tuntui aivan siltä kuin olisin tullut eri maailmaan kun kiertelimme eri puolilla Sastamalaa. Laitan tähän pienen kuvakoosteen joistain kivoista lajeista joista Timo otti kuvat.

Pikkukäpylintu

Reissun aikana ei paljon kävelty vaan ajeltiin autolla Timolle tuttuja polkuja. Sastamala on Hämeenkyrön naapurikunta ja sinne on vain n 40 km matka. Täytyy muistaa tämä lähella oleva mainio paikka kevään koittaessa!

Pähkinähakki

Movember 2017

Hellurei ja hellät tunteet, nyt on marraskuu ja "Movemberin" aika. Mikä on Movember? sehän on meidän lintumiesten vai pitäisikö sanoa lintuhenkilöiden yhteinen kisa, jossa haetaan lintumaailman myöhästelijöitä, viivyttelijöitä tai tänne talven viettoon halajavia tipusia. Nimi on lähtenyt Hakalan Karin tokaisusta, hyvä lausahdus sillä se poiki osuvan nimen marraskisaamme. Kutsu kisaan on "lähtenyt" Hämeenkyröläisille lintumiehille, jotka kaikki tietävät nimen "Kurppakomppania".
Kurpat ovat oikeastaan Hämeenkyrön yhteiskoulun biologian maikan Heikki Joukion perillisiä, olemme kaikki saaneet tämän lintuharrastuksen siemenen opettajamme perua, siitä kuuluu antaa hänelle iso kiitos!

Järripeippo by Timo Palomäki

Tämän vuotiseen kisaa on jo ilmottautunut neljätoista innokasta "bongaria" ympäri Suomen, pohjoisin on Oulusta ja etelän kantilta löytyy kaksi kisailijaa, Sääntönähän on että kotikuntansa lisäksi naapurikunnat ovat alueena ja marraskuu on kisa-aika. Kisan myötä ollaan löydetty hyviä lajeja aikaisempina vuosina, täytyy toivoa että tämä vuosi ei tee poikkeusta. Olen tehnyt tämän blogin sivuille oman sivun "Movember" jossa käyn läpi kisan vaiheita. Tässä malttamattomana odotan marraskuun alkua tehden samalla luontohavaintoja kotipihalta. Tänään näin pitkästä aikaa kuusitintin ja hömötintin (2) sekä järrin ja tavallisen peipon. Ei vieläkään tilheä syömässä pihlajanmarjoj, vain rastaita joista erikoisimpana pitäisin punakylkirastasta. Joitakin mustarastaita vilahtelee aina silloin tällöin puiden lomassa.

Koskikara by Timo Palomäki

Tänään maanantaina vietin kotipuuhastelujen päivää, sää oli suotuisaa, kävin emopitäjän kirkolla hakemassa täydennystä ruokinnalle, Huomenna olisi tarkoitus laittaa ruokintaa kuntoon. Sillä Hämeenkyrön reissulla näin yhden hiiiripöllön istuskelevan langalla jossain Mahnalassa, se olisi hyvä laji movemberiin. Mitään muita eläviä olentoja en nähnyt järvien selillä kun ajelin. Täällä kotona huomasin joko kala- tai harmaalokin kaartelevan Lavajärven päällä, se täytyy tunnistaa sitten kisan alettua lajilleen jos se vaan näkyy vielä.

Tilhi by Timo Palomäki

Kisan aattona tuntuvat linnut hiljentyneen, niin rauhallista on touhu pihan puissa. Pihlajanmarjoja on vielä runsaasti. Laitoin ruokinnalle uudet läskit ja auringonkukkaa on riittävästi. Harakka penkoo ruokinta-automaattia ja heittelee siemeniä joka puolelle, harakoita on ollut viisi nähtynä.Nyt olisi jo 5.11. ja kisa on täydessä käynnissä. Hyvin ovat veljet hakeneet lajeja, on rautiaista, valkoposkihanhea, metsoa, merilokkia tms..... Ties mitä nuo isojen paikojen kaverit vielä löytävätkin. Omalla kohdalla kisa jää vajavaiseksi, on luonnollisia esteitä. Pääasia on että saadaan hyviä havaintoja. Helsingin päästä on tiedossa jo 60 lajin rajan rikkoutuminen! Täällä emopitäjässä ollaaan varmaankin jossain 50 paikkeilla (?), oma saldo näyttää tällä hetkellä 23.  Lisää hamuaa kunhan ehtisi kiertämään.