Hyvää joulua !

Hyvän joulun toivotuksella aloitin, nyt on jo aatto käsillä. Toivottavasti maa on valkoinen ja antaa hyvän joulumielen valkoisuudellaan, se aikalailla valaisee ja tuo pientä lohtua tähän syksyllä koettuun harmauteen, Kun kävin viemässä joulukukat suvun vanhimmille se toi ainakin omaan joulumieleen hyvän rauhan. Äidin puolelta on 91 vuotias vanhin ja isän suvun puolelta 88 vuotta täyttänyt. Kummatkin ovat hyväkuntoisia, ajatus pelaa täysin eikä pahempia vaivoja ole. Täytyy olla onnellinen heidän puolestaan!

Kuva Timo Palomäki

Tänään on tiistai, maa on vielä valkoinen, saa nähdä kauanko? Toivon että lumi säilyy jouluun asti. Pihamaalla kävellessäni kuulin kuinka  parikymmentä pikkuvarpusta lenteli pihan yllä, parvessa oli seassa myös viherpeippoja (4). Oikea sekaparvi. Kun kävin täydentämässä ruokintaa läskeillä ym tulivat harakat heti saaliinjaolle närhet perässä, mistä ne huomaavat uudet tarjottavat näin pian? Kuusitiaiset (2) tulivat myös aurinkukkia penkomaan. Tämä parivaljakko on pysynyt uskollisesti. Kuulin kuinka laulujoutsenet metelöivät tuolla Lavajärven W-päässä, tänne ei vielä ole asiaa sillä järvi on jäässä mutta hyvin hataraa se on. Jäälle ei ole asiaa, paitsi pilkkimiehillä sillä he uhmaavat vaaroja.

Läskit syötynä

Tilhi yllätti minut pihamaalla, kuulin sen äänen tuolta naapurin pihan puista. Itse lintua en nähnyt mutta ääni riittää havainnoksi, talvipihakisaan laji nro 23. Vielä on paljon pahoja puutteita mutta onhan aikaa helmikuun loppuun asti! Yhtäkään mustarasta ei ole jäänyt meidän pihan maastoihin vaikka evästä kyllä riittäisi, onhan nuo tikat (käpytikka 2 ja harmaapäätikka 1 naaras) viettäneet aikaa ja napostelleet läskiä. Ainakin parikymmentä pikkuvarpusta on päivittäin ruokinnalla sekä 30:ntä talitiaista ja sinitiaisia. Unohtaa ei sovi kuutta keltasirkkua sekä joitakin viherpeippoja jotka ovat päivittäin ilonamme. Varislintuja löytyy naakkoja (n 15) ja neljä närheä. Punatulkkuja on aina silloin tällöin, max 8. Tässä ovat päivittäiset vieraat kotoiselta ruokinnalta.

Aatonaatto päivänä haettiin joulukataja kotiin! Joulupuu on hieno. Samalla reissulla näin mustarastaan, ehkä toisenkin ja sitten vielä tunnistin tundraurpiaisen kotiruokinnalla. Kummatkin linnut olivat toivelistallani talvipihakisaan. Nyt jo uskaltaa sanoa että maa on valkoinen tänä jouluna.
Myös harmaapäätikka viihtyy vieläkin ruokinnalla, hienoa! Päivän lajina voisi pitää laulujoutsenta joita olen tänään ynnännyt kaikkiaan 62 muuttolennossa suoraan SW, menivätkö linnut kylmää pakoon vai siirtyivätkö aukinaisille vesille eli Kirkkojärvelle? Samapa tuo,hienoja auroja kaikki 5 kansallislintujen nättiä muodostelmaa.

7-yötä jouluun

Aloitan tämän tarinan näin lauantaiehtoona, illalla on päivän puuhat takana. Meillä oli naapurin lapset kyläilemässä ja heidän kanssa tuli todettua että vain 7-yötä on jouluun! Jännittävää aikaa sen huomasi lapsista. Kyllä siinä kun muisteli omaaa lapsuuttaan tuli mieleen hienot muistot. Vielä kun velipojan kanssa soiteltiin päivännäöllä ja puhuttiin kuusista, elävästä tulesta näissä joulukuusissa, oli soppa valmis, JOULU TULLA JOLKUTTAA, SE ON JOKAVUOTINEN TOSIASIA JA SITÄ EI SAA KIELTÄÄ ITSELTÄÄN.

Olimme hienossa joulukonsertissa tässä pari päivää sitten, Arja Korisevan joululauluja kuunneltiin reilun tunnin ajan. Konsertti herkisti mielen joulua kohti, tunnelma oli lämmin ja ihmisiä paljon. Voiko joulun alusaikaa viettää paremmin! Joulukortit on kirjoitettu ja laitettu postin vietäviksi, joulukukat on viety suvun vanhimmille. Jos vielä hakisi itselle pienen kuusen?

Timon kuvaama hipö

Sitten on lintuasian vuoro. Hiiripöllöjä on tavaittu kaiken kaikkiaan 147 pöllöä Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella. Niillä on voimakas vaellus syötävän perään, onneksi täällä päin on löytynyt pureksittavaa. Hämeenkyrön alueella on ollut nyt näin talvikauden aluksi 21 pöllöä. Se on iso määrä vieläkin täällä aikaansa viettäviä myyrän pureksijoita. Harmittavasti ei tontilleni ole nyt eksynyt sitä ainuttakaan, sitä yhtä odotetaan.

Kun katselee tiirasta lintuhavaintoja niin se antaa uskoa että kyllä ne tännekin löytää, pitää vaan olla kotona ja tihrustella tipuja. Nyt on yöaika ja pimeys valtaa maailman. Kävin saunassa, enkä päässyt käymään hangessa, siinä on kova pinta joten jätin käynnin väliin ja tyydyin virkistävään ulkohetkeen terassilla, kyllä sekin auttoi! Nyt vaan kohti joulua!!!

Tonttipinnojen kertomaa, osa 2

Päätin jakaa kertomukseni kahteen osaan pihapinnoista, tässä tulee osa kaksi.

Kahlaajat ovat hyvin harvinaisia tällä tontilla. Kuovi nyt on jokakeväinen vieras, sen pikkuserkku pikkukuovi taas ei ole ollenkaan jokakeväinen vieras, olen sen havainnut vain yhden kerran kun keväällä lensi itäpuolen taivaalla kohti länttä yksinäinen kuovin oloinen lintu, onneksi lintu tuli kohti tonttia ja päästi tunnusomaisen "phy phy" äänen joka auttoi määrityksessä ja olihan lintu vähän pienikokoisempi isoserkkuaan. Havainto on jäänyt tähän yhteen kertaan mutta lajia odotetaan toisenkin kerran. Lehtokurppa on myös vuosittainen vieras jonka näkee usein myöhään sen kiertäessä reviirinsä rajoja ja päästää "pisit" ääntään. Metsäviklo myös soidintaa usein talomme päällä, taivaanvuohta en ole tänä vuonna onnistunut yhyttämään. Valkoviklon näin 4.5.2006 kun se lensi äännellen pihan yli. Meriharakka on yksi yllätyksellisimmistä lajeista jonka sain 20.6.2011 ollessani terassilla. Olin aivan kuin olisin kuullut meriharakan äänen. Siviilirohkeus kuitenkin loppui kesken ja määritystä en halunnut tehdä vain pienen äänen perusteella vaikka se ääni oli meriharakan ääni, tuntui kuitenkin täällä peltojen keskellä hyvin oudolta. Kyllähän tuo viereinen Lavajärvi ja sen yhteys Sarkkilanjärveen aina mahdollistaa monia lajeja! Lintukaverini asuu Hämeenkyrön Sasissa ja hän kertoi että hänen laiturinsa editse oli lentänyt meriharakka suoraan kohti Lavajärveä. Tämän uskomattoman havainnon tukemana saatoin hyväksyä oman meriharakkani.

Sorsista olen nähnyt vasta tavallisimmat, sain sadannen pinnani kuikasta kun se huuteli tuolta järveltä vuonna 2004. Kaakkurilla on ollut useita ylilentoja tontilla kun se käy saalistusmatkoillaan paremmilla kalavesillä, ensimmäinen gavia tuli kun 21.6.2004 "huolsin" mooottorisahaa pihassa kun punakaula lensi ylitseni äännellen. 24.4.2012 olin jälleen pihamaalla kun ylitseni lensi kaksi sorsalintua, huomasin niilla olevan tosi pitkät kaulat, niiden täytyi olla jouhisorsia ja näin olikin. Vuonna 2015 kävelin pihamaalla iltamyöhään kun Lavajärveltä kuului tutun tuntuista rääkynää, aivan kuin sikaa tapettaisiin. Tiesin että ääni oli tuttu, täytyi kuitenkin käydä varmistamassa äänen aiheuttaja. Tämä sorsa paljastui härkälinnuksi joka piti omaa keväistä mölyämistään juuri jäistä vapautuneesta Lavajärvessä.

Valkoselkätikka Parikkalasta (H Partanen)

Muista vielä mielenkiintoisista  lajeista voisi vielä mainita lapinsirkku joita vieraili läheisessä sänkipellossa, useampia yksilöitä niitä oli mutta kun vielä vihreämpänä lintumiehenä en niiden ääntä heti tunnistanut, vasta kun sain ne kiikariini sain määrityksen. Ensimmäiset pikkuvarpuset tulivat ruokinnalle vuonna 2008 kun kaksi pivaa ilmestyivät syömään auringonkukan siemeniä ja talipallon murusia. Näin se varpusen alamäki ja pivan nousu on kirjattu myös meidän tontille. Neljä taviokuurnaa tuli syömään vuoden 2014 runsassatoisia pihlajanmarjoja. Näin linnut oikein hyvin, lajeista tuli pihapinna nro 136.

Pohjantikka Hämeenkyröstä (T Palomäki)

Tikkalinnuista olen havainnut tontilla kaikkiaan kuusi eri lajia, käenpiika kuuluu tikkalintuihin ja sen olen kuullut useasti, harmaapäätikka tuli lajiksi tontille kun naapurin vanha emäntä pyysi katsomaan jotain outoa tikkalintua heidän ruokinnallaan, se paljastui hapätiksi. Hetken päästä tikka tuli meillekin ja siitä lähtien tikka on ollut jokavuotinen vierailija. Pohjantikka tuli lajiksi kun vuonna 2005 vaimoni hälytti minut katsomaan jotain outoa tikkalintua. Tunnistin linnun pohjantikaksi joka oli tullut hakemaan evästä itselleen meidän tukkipinoista. Laji oli yllättävän peloton eikä se häiriintynyt meidän katselustamme.

Tässä oli pientä koostetta Lintulan mäeltä havaituista tonttipinnoista. Suosittelen vastaavaa kirjaamista, vaikka sitten ranskalaisin viivoin ja päivämäärä talteen, aika kuluu eikä näitä muista sitten pitkän ajan kuluttua, ei se vaadi paljon! Vain sen että ottaa "kynän" käteensä ja paperin, vihkon johon ryhtyy näitä kirjaamaan. Näitä on sitten hieno lukea vuosien kuluttua ja huomaa että muistaa monia asioita tapahtumista kun saa pienen vinkin jostakin.

Tonttipinnojen kertomaa

Lintulan tantereilta on tällä hetkellä 143 tonttipinnaa. Lajit ovat havaittu oman tontin alueelta seisten istuen tai vaikkapa selällään maaten. Pääasia on että joku ruuminosa koskettaa tontin aluetta, kuten pesäpallossa vaikka sormi pesässä! Itse lajin ei tarvitse olla tontin alueella ainoastaan havannoitsijan. Tonttipinnoja olen kerännyt talon rakentamisesta alkaen vuodesta 2000. Lukumäärä 143 on aika kova, tahti on hiipunut alun hyvistä vuosista, hyvä jos saa yhden vuodessa. Sekin olisi ihan mannaa jos saisi sen yhden vuosittain! Nyt ei ole enään helppoja lajeja, ehkä kahlaajissa ja sorsalinnuissa olisi vielä parannettavaa.

Olen koonnut tähän perään joistakin mielenkiintoisista lajeista hieman luettavaa kun olen aina lajia löydettäessä siitä tilanteesta laittanut jotain muistiin.

Sinisuohaukka Timon kuvaamana

Metsäkanoista on havaittuna teeri jonka olen kuullut kahdelta suunnalta, Laurilan peltojen takaa nyt viimeisenä alle vuosi sitten ja sitten tuolta pohjoisen puolelta metsien kätköistä ensimmäisen kerran. Metsoa en ole saanut tonttipinnaksi, ainoastaan tuolta kaupan mäeltä on näköhavainto metsosta. Metsosta voisi aivan hyvin tulla seuraava pinna sillä tuolla Laurilan peltojen takana on joitakin lintuja joista voisi kevätinnoissaan tulla yksi kaveri soidintamaan tänne päin. Fasaanin sain pari vuotta sitten vai oliko se viime talvena kun naarasfasaani tuli yllättäen ruokinnalle viipyen pari kolme kuukautta. Samalla saimme Lavajärven laskentaan hyvän pinnan. Pyyn sain pari talvea sitten keväällä kun kuulin sen äänen, pitkään pohdin uskoako sitä todeksi mutta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pyyn ääni.

Petolinnuista, haukoista olen saanut useita pinnoja, puuttuvia on esim muuttohaukka ja sirosuohaukat. Piekana on viimeisin haukkalaji jonka sain tontille, olin sitä jo pitkään hakenutkin. Piekana oli pitkään viettänyt aikaansa tuolla Laurilan pelloilla ja sitten se varmaan päätti jatkaa muuttomatkaansa. Näin sen valkoisen yläperän oikein hyvin! Suohaukoista olen nähnyt sinisuohaukan vain pari kertaa ja ruskosuohaukka on ollut useamminkin. Pöllörintamalla on täällä ollut hyvä tuuri kun Suomen pöllöistä puuttuu vain suopöllö. Viirupöllön sain eräänä kevätiltana kun kävin huilaamassa saunasta terassilla ja kuulin viirun äänen pari kertaa tuolta pohjoisen puolen metsiköstä. Aina kannattaa tulla ulos vilvoittelemaan. Metsän isoimman pöllön, huuhkajan olen nähnyt jo rakennusvaiheen aikana kun tulimme illan hämyssä käymään tontilla niin silloin auton valoissa näimme kun huuhkaja lähti "kotikuusesta", viime keväänä kuulin huuhkajan äänen tuolta E-puolelta. Hiiripöllö on nähtynä jo parina talvena, tänä vuonna se oli sähköpylvään nokassa, sain se kuvattuakin. Sarvipöllö on pesinytkin tässä piha-alueen vieressä!

hiiripöllö kotitontilla

Kyyhkyistä olen havainnut tietenkin sepelkyyhkyn ja sitten vähän harvinaisemman uuttukyyhkyn parikin kertaa, sitten eräänä talvipäivänä näin kiertäessäni järveä juuri kun tulin tänne kotinurkille pulun joka myös viihtyi parikin päivää näillä tienoin. Varislinnuista mielenkiintoisin kaveri on mustavaris jonka olen nähnyt syksyllä naakkaparvessa muuttamassa etelän lämpöön. Myös koskikara on hyvä pihapinna, kuulin sen ääntelevän Lavajärveltä kun se syksyllä asettui jälleen Lavajoelle.

Harri Partasen kuvaamat pulut ja uuttukyyhky Parikkalasta

Kangaskiuru laittoi määritystaitoni puntariin kun lintu lensi suoraan ylitseni, lintu oli melkein pyrstötön. Onneksi se äänteli lentoääntään. Konsultoin kyllä kavereiltani mikä lintu on kyseessä, olin vielä aika lailla keltanokka näiden harvinaisempien lintujen kanssa. Kesän yölaulajien kanssa olen taistellut paljonkin, Alkuvuosina oli pitkä hellejakso ja menin yön ääniä kuuntelemaan kotiterassille ja kuulin viitakerttusen taiturimaista visertelyä, pihapinna nro 124 oli siinä. Lintu lauloi samassa puron notkossa kuin satakielikin edellisenä vuotena. Heinäkuun puolivälissä v. 2012 olin pihanurmikolla kun aloin kuulemaan sirinää järven rannasta, se ei ollut pensasirkkalinnun ääntä vaan jotenkin erilaista, aivan kuin helisyttäisi tulitikkulaatikkoa. Olin koko kesän tuolloin kuullut pensassirkkelin ääntä joten sen eron kyllä huomasi. Kyseessä oli viitasirkkalintu joka oli matkalla kohden pohjoista ja pysähtyi hetkeksi lauleskelemaan Lavajärven rantapusikoihin sillä lintua enää toista kertaa en kuullut.

Meillä on tapana aina silloin tällöin pitää lintukavereiden kesken pinnakisoja, etenkin keväällä ja alkukesällä. Pidimme skaban 26.6.2014 ja kisamme päättyi tasalukemiin 27-27, sain kuitenkin kisasta uuden tonttipinnan, kultarinta löytyi laulavana järven itäpään pensaikosta, kuulin sen laulun oikein hyvin pihaan. Pinnamäärä nousi silloin 135. Kavereiden apu on tärkeää, olin nähnyt aikaisemmin autoni edestä lentävän linnun jolla oli selvä valkoinen T-kuvio pyrstössä. Konsultoin jälleen kavereitani ollessamme muuttolintuja staijaamassa eivätkä hekään keksineet mitään muuta vaihtoehtoa kuin kivitasku, tästä rohkaistuneena uskalsin lyödä lukkoon havaintoni ja tonttipinna nro 142 oli tosiasia.

Merikotka Timon kuvaamana Hämeenkyröstä

Kotkat ovat lintujen aatelia. Näin ensimmäisen kotkani tältä tontilta syksyllä 2007 kun kokko tuli muuttolennossa Komin suunnasta kohti Ylöjärveä. Maakotkan näin vuonna 2010 keväällä kun autoin kevättä ja kolasin lumia pois terasseilta. Huomasin jotain isoa kaartelevan melkein päälläni. Kotka oli matkalla kohti pohjoista, upea näky!!

Talvipihakisan lintuja jahdaten

Nyt ollaan siirrytty "talviaikaan". Pilyn järjestämä talvipihojen lintujen kisa on käynnissä, se on aina tuonne ensi vuoden helmikuun loppuun! Olen aikaisempina vuosina ottanut osaa tähän leikkimieliseen kisaan ja kerännyt 30 lajia, eikä se vaadi mitään erikoista kiertämistä vaan olemista hoksottimet hereillä seuraten pihan luonnon tapahtumia. Äänihavainnot ovat tärkeitä, koska linnut eivät liiku niin ahkerasti kuin keväällä vaan palloilevat tuolla metsien kätköissä ja sitten tietenkin ruokinnalla!

Tämöän vuotisessa kisassa olen kerännyt nyt jo 14 lajia, paljon puuttuu mutta kun en ole ehtinyt olemaan pihamaalla vaan pääasiassa ikkunoiden läpi olen saanut havaintoni. Joitakin kertoja olen koiran ulkoiluttamisen yhteydessä ollut korvat ja näköelimet herkkänä ja saanut jonkun lentävän tipun haaviini. Tänäänkin kuulin kun viherpeippo äännähti kerran jostain kaukaa, se riittää.

Nyt on jälleen lumi maassa, on valoisampaa, mutta kauanko sitä riemua riittää? Ennustukset povaavat että pian on jälleen maa paljaana. Päivät sen näyttävät. Yö on nukuttu ja päästy itsenäisyyspäivän aattoon. Lunta satoi jälleen, se tekee kyllä ihmeitä! Vaikka pakkanen kiristyisikin niin ulkoilukelit ovat mainiot. Tänään pääsi tuossa pihamaalla ollessani minut yllättämään yksi lintu aikalailla. Huomasin yläpuolellani koivujen oksistossa yhden tikan, nopeasti vilkaistuna se herätti heti minut, pikkutikkahan siinä haki itselleen evästä, jonkin aikaa se meni pitkin oksia kunnes käpytikka pelotti sen ja tikka katosi jonnekin. Oma ennusteeni hyvästä pinnavuodesta tämän vuotiseen kisaan saa katetta, pikkutikkaa harvoin pääsee näkemään! Samaan syssyyn kuulin puukiipijän "srii" äänen pari kertaa joten pääsin saldoon 17 lajia. Mieli on hyvä!

6.12. valkeni hienon lumisena ja pikkupakkasen vallitessa. Nyt on talvi kohdillaan! Sain tänään pari uutta pinnaa, kun aamulla heti herättyäni ja näkökyvyn petrattua normilukemiin näin ruokinnalla keltasirkkuja ja päivän kuluessa lensi laulujoutsen nelikko kohden etelää. Nyt on pinnat 19. Päivä kului kolatessa lunta vaikka sade sitä kyllä vähentää melkoisesti kun se valtaa Suomen kamaran.

Harmaapäätikka on edelleen ruokinnalla, se löytyy aivan hämärissä aamupäivällä takomassa läskiä. Nyt pakkanen "paukkuu" -8 asteeessa ja lumi on maassa, isänmaamme on 100-vuotias. Voimme siitö olla kiitollisia sotiemme veteraaneille, kaikki kunnia heille! On hyvä olla vapaassa maassa oman lipun alla. Varjelkaamme sitä vielä tuleville polville. Tämä on kaino pyyntö ja toivomus näin uuden satavuotiskauden alkaessa.