Pihabongaus 28-29.1.

Jokavuotinen pihabongaustapahtuma on viikonloppuna 28-29.1. Ajattelin osallistua siihen, aloitan sitten kun tulee hyvä hetki, joko la tai su. Kuitenkin aamupäivällä kun linnut ovat virkeällä tuulella. Tapahtuma on hieno tapa tehdä tätä harrastusta tutuksi kaikelle kansalle. Tapahtumalle on suojelija Jenni Haukio joka hoitaa oman bongauksensa lehdistön seuratessa. Tiira täyttyy tulevana viikonloppuna ihmisten havannoista, se on hyvä asia! Kyllä sinne meikäläisenkin talitintit mahtuvat.
Saapas nähdä tuleeko kevään airueita paljon?

Tein pihabongauksen heti lauantai aamuna ja samalla hain lehden klo 10.15-11.15. Onnistuin saamaan aika hyvän saaliin, jopa kymmenen lajia, valtalajina oli naakka jota löytyi aika iso parvi 30 lintua. Perinteiset tintit tali, sini sekä pikkuvarpunen. Eilinen hauska livertäjä viherpeippo esiintyi 3 yksilön voimin. Keltsirkkuja onneksi oli jälleen pihan puissa kymmenen linnun parvi. Käpytikkoja oli kolme kappaletta, tosin kisan aikaan vain yksi. Yksinäinen harakka lenteli pitkine pyrstöineen. 2 närheä lensivät pohjoisen puolen metsikköön ja yksinäinen varis äänteli. Kisa-ajan päätyttyä huomasin koiras harmaapäätikan olevan ruokinnalla talipötkön kimpussa. Jos olisi ollut kamera valmiina niin olisi tullut hauska kuva kun hapäti ja käpytikka olivat eri makkaroiden kimpussa. Yllättävän hyvin ne tuntuivat tulevan toimeen vaikka syövätkin samoja eväitä. Kaikkiaan näin lintuja yhteensä 68 yksilöä.

Parikkalan valkoselkätikka, sopisi tännekin!
       Kuva Harri Partanen

Tämän vuotinen tapahtuma järjestetään jo 12 kerran. Viime vuonna siihen otti osaa 18 000 ihmistä!!Sen tavoitteisiin kuuluu saada osallistujat kiinostumaan lähiluonnosta ja tarkkailemaan talvisia lintulaudan vieraita. Samalla kerätään arvokasta tietoa maamme talvea viettävistä linnuista. Viime vuoden lajimäärä oli 94, saapas nähdä mihinkä lajisaldo nousee tänä vuonna.

Sunnuntaita vietetään, lunta satelee hiljalleen maahan, aivan hentoinen lumisade ja lämpötila on melkein plussan puolella. Kävimme jälleen aamulla hakemassa lehteä ja siinä samassa tarkastelin tuota ojaraivuun työmaata. Mieli polttelisi jo mennä sinne mutta nyt täytyy ihan pidätellä itseään, on se päivä vielä huomennakin eikä sitä työpaikkaa kukaan halaja. Siellä se odottaa! Nyt nautitaan luonnosta ja kroppa levähtää, kunnes......

Viikon saldoa

Maanantai 23.1.
Tein kolmetuntisen urakoinnin ojatyömaalla, upea keli ja kirves luisti oikein hyvin, ei paljon tullut valmista jälkeä mutta se tunne kun saa tehdä omaan tahtiin ilman kiireen tuntua on mahtava. Välillä satoi lunta, isoja kintaan kokoisia hiutaleita valui alas maastoon. Ei se meikäläistä haitannut. Päivän lintuhavainnot jäivät vähiin, ainoastaan kolme korppia tuli tiiraan kuitattua.

Tiistai 24.1.
Tyttäremme sanoi että tänään on 11 kuukautta jouluun! Onko hän jouluihminen? Minäkin oikein pysähdyin ajattelemaan asiaa, niin tosiaankin on. Tässähän värjötellään ja odotetaan joulupukkia, oli sitten juhannushelteet tai syyssateet. Kyllä se tulevakin joulu sieltä tulee.
Olin tänään kolme ja puolituntia raivuutyömaalla, keli oli oikein suotuisa ja sain tänään jotain aikaiseksi. Lintuhavainnot jäivät vähiin, oikeastaan nolliin! Päivän päätti hyvä sauna ja "lumihanki" jossa kävin pyörähtämässä. Se tekee kyllä hienon tunteen!

Keskiviikko 25.1.
Tämä päivä on mennyt pelastusarmeijalle, olen tehnyt koiruuden kanssa vain kilometrin lenkin tuolla pienessä pakkasessa ja viettänyt päivää sisätiloissa laskien ruokinnan lintuja. Takaruokinnalla on käynyt välillä aikamoinen vilske mutta yleensä siellä on hyvin rauhallista. Harakoita löytyi 3 yksilöä, närhiä yksi, sinitiaisia ynnäsin arviolta ainakin 20 lintua, talitiaisia hieman vähemmän, arvioisin niitä olleen kymmenisen tinttiä, pikkuvarpusia tänään vähän vähemmän vain 10 lintua, keltasirkkuja parisenkymmentä kappaletta sekä kaksi käpytikkaa kuusen latvassa. Tässä on tämän päivän vieraat linturuokinnalla. Sitten on mennyt ainakin 6-8 kuppia kahvia.

Torstai 26.1.
Tämä päivä oli raivauspäivä, 4 h tuolla ojalla. Kelin puolesta mitä parhain päivä olla ulkona ja työn touhussa. Nyt rupeaa jo näkymään käsien ja kirveen jälki. Vaikka aamulla oli hiukan vaikeuksia saada "kone" käyntiin niin kyllä se kauramoottori alkoi toimia. Päivän lintuhavikset on aika pieniä vaikka odottelin jo enemmän. Aamupäivällä varpushaukka pyörähti alaruokinnalla mutta veti tyhjän nuotan. Samaan aikaan oli harmaapäätikka ruokinnalla. Päivän aikana korpit huutelivat tuolla N-puolella mutta en nähnyt kavereita.

Perjantai 27.1.
Kolmen asteen pakkanen väritti maailmaa, aurinko nousi yhdeksän jälkeen. Voisiko maailma näyttää hienommalta! Käpytikka päivysti tutussa kuusen latvassa ja hetken kuluttua se oli jo talimakkaran kimpussa, pari viherpeippoa pyöri myös ruokinnan puissa. Naakkoja lensi myös tähystämään koivun latvaan josko ruokinnalle olisi turvallista laskeutua. Nyt on taas vuorossa raivuu meikäpojalla.
Puronraivuussa meni 5 h, tein pikkuhiljaa kun ei ole kiirettä. Linnut antoivat hyvän kuvan lämpöisestä "kevätaamusta", niin paljon oli ääntä. Viherpeippot selvästi jo visertävät kuin keväisenä aamuna, niitä tuntui olevan vähän jokapuolella. Ruokinnalla oli kaksi käpytikkaa iltapäivällä, olisiko niilläkin jo parinmuodostusta?

Lauhaa keliä

Nyt ollaan jo ohitettu tammikuun puoliväli, kevään tohinat on mielessä mutta kyllä se talvi vielä iskee takaisin. Näin ajattelee pessimistinen mies! Kun kaivaa ne fakta-asiat esille niin tammikuussa on aina ennenkin ollut tosi kylmä. Mutta jos nyt olisikin toisin?!
Ainakin sään puolesta sopivat päivälämpötilat ovat olleet hyvinkin inhimilliset, tänäänkin plusasteita koko armaan päivän. Mikäs tässä ollessa! Eilen jatkoin sitä puronvarren urakkaa, sieltähän ei työmaa helpolla lopu. Jatkoin kirveellä tekemistä, kyllä moottorisaha on valmiina mutta haluan tehdä hommia hyvin perinteisesti. Onko siinä järkeä vai turhaanko heilun kirveen kanssa? Olen tullut siihen päätelmään että kun ei saa itseään muuten liikkumaan niin edes tällä tavoin tulee pidettyä kropastaan huolta. Eilisen nelituntisen urakoinnin jälkeen katselin jälkeä, ei näyttänyt paljolta mutta uskon kun vaan jaksaa painaa, tulee hyvää puuta kotioloihin sekä puronvarsi siistiytyy.

Ruokinnan läskit ovat lopussa

Urakoinnin lomassa on hyvä aina hetki huokaista, siinä pystyy hyvin havainnoimaan ympäristöä ja kuuntelemaan luonnon ääniä. Eilisen päivän paras havainto oli kun kotipihaan tullessa ylitseni lensi 13 linnun tilhiparvi. Nämä veikeät helisyttäjät olivat pihan koivujen latvustossa pienen hetken kunnes päättivät jatkaa kiertelyään lentäen W-suuntaan. Pihan ruokinnoilla on ollut hyvin tavanomaiset tiaiset ja käpytikat syövät ahkerasti. Pikkuvarpusten pieni parvi tulee aina joskus myös atrialle.

 Kuva Timo Palomäen 

Katselin säätiedotusta tv:stä ja siellä kerrottiin että nyt säätila sahaa edestakaisin, ainakin viikon ajan on valloillaan sekava tilanne. Eipä se kauheasti kyllä hetkauta, paras kelin kertoja on se kun avaa ikkunaverhot ja katsoo kuinka maa makaa. Hanski soitteli, hänen kanssaan puhuttiin siitä että kohta alkaa iso rytinä, ensimäisiä tarkkailijoita ja tunnustelijoita ilmaantuu näille leveysasteille. Tällaista se on aina kun optimistiset lintuihmiset povaavat tulevaisuutta. Hanski on aivan erityisen yltiöoptimisti se on huomattu kun ollaan lintureissussa. Täytyy kyllä kateellisena myöntää että usein Hanskin ennusteet osuvat oikeaan, lintu jota tämä mies kaipailee niin tulee hetken päästä kiikareihin.

Harrin kuvaama helmnarimamma

Tänään perjantaina vietin valoisan ajan tuolla "työmaalla" eikä siellä kuulunut kuin normi tiaiset ja urpiaisen ääniä. Eipä tullut tiiraan ilmoitettavia vaan oli tyhjään tyytyminen. Sehän on selvää että aina ei voi voittaa, tyhjiä arpoja saa vetää aika useasti. Mutta tulipa oltua ulkona ja huhkittua oikein hyvin, puupino rupeaa kasvamaan ja oksan rippeitä on aika paljon mutta ne maatuvat ajan kanssa
Päivän päätti hyvä sauna, oli miedot mutta riittävät löylyt, sitten pyörähtämään lumihankeen. Sen jälkeen istumaan löylyyn herra Sandelsin kanssa, voiko päivän urakat lopettaa paremmalla fiiliksellä?
Mielestäni ei voi, ainoastaan tulee mieleen lottovoitto, 7 oikein ja ainoana lottoajana! Sehän selviää huomenna.

Palom,äen  varppari

Ei tullut lottovoittoa, tuli hieno sunnuntaipäivä! Katselin eilen ja tänään 22.1. tiiraa ja havaitsin että pöllöillä on jo liikettä ja ääntelyä. Pirkanmaalla on ainakin ollut jo havaintoja lehtopöllöstä täällä kotoisella Hämeenkyrön nurkilla, helmipöllöstä ja viirupöllöstä jossain Tampereen itä- ja eteläpuolella. Varpuspöllöjä on ollut monessakin paikkaa. En tiedä on kyseessä jo soidinvireen heräämisestä johtuvaa vai onko ollut vain aktiivinen lintumies? Mene ja tiedä niin kuin  sanonta kuuluu. Kelien puolesta sopisi jo soidinvireen herääminen, on ollut sen verran lauhaa ja käsittääkseni sään pitäisi jatkua samanlaisena. Se vaan tietää että aamuisin ja iltaisin täytynee tehdä tarkastuksia kotiterassilla.

Talven selkä rupeaa taittumaan

Pohjois-Suomessa iloitaan kun kaamosaika on päättynyt, nyt myös aivan pohjoiskärjessä eli Utsjoella. Aurinko nousi jokaisessa Suomen kunnassa. Utsjoella Nuorgamissa on tätä hetkeä odotettu sillä aurinko ei ole noussut sitten marraskuun 25. päivän. Meillä täällä hieman etelämmässä on jo huomioitu auringon nousun varhentuminen ja laskun pidentyminen. On aika hienoa havaita että valoisaa riittää jo aika pitkälle. Tämä kohta on suurelta osin lainattu päivän aamulehdestä.

Linturuokinnalla riittää vielä vipinää, auringonkukan siemenet, kauran siemenet, talipötköt rupeavat hupenemaan, lisää tarvitaan. Kävinkin tänään täydentämässä varastojani joten tirpat saavat piakkoin lisäyksen ruokinnan vaihtoehtoihin. Huomasin tässä joku aika sitten että talipalloilla roikkuu joku lintu. Katselin sinne kiikarilla ja totesin että nyt on käynyt ohraisesti, siellä joku lintu on yrittänyt saada itselleen makupalaa ja takertunut pallopussin pauloihin. Näin oli käynytkin, kävin tänään katsastamassa hieman lähempää ja siellähän roikkuu pikkuvarpunen, nyt hengettömänä. Vaikka kuinka olen laittanut ne pussit huolella niin jostain tämäkin lintu oli jäänyt yhteen pussin naruista kiinni, valitettava tapahtuma ja olen siitä hyvin pahoillani.

Tänään muita vierailijoita oli ruokinnalla keltasirkkuparvi (20 yks), viherpeippoja kaksin kappalein, yksittäinen kuusitiainen ja käpytikka. Sinitiaisia arvioisin olleen n 20 kpl ja tallareita kymmenen. Sitten naakkaparvi ( 20 yks) käy tyhjentämässä viimeisiä läskin riekaleita. Tässä olivat tämän päivän nähdyt vierailijat. Toki siellä maastossa on hieman isompia jälkiä joita epäilen fasaaninaaran tekemiksi. Sitten siellä löytyy pienen pieniä myyrien jotoksen jälkiä joten näitä otuksia on maastossa ja sietää odotella pöllöjen ääntelyä piakkoin.

Omenapalat maistuvat myös linnuille

Tämän päivän aherrukseni tuolla jokipenkalla jäi vallan väliin kun iski iili lähteä tuonne kotipitäjän ostomarkkinoille. Sinne ajellessa muistelin tuota "movember-kisaa" ja kun olin tehtaan kohdilla ajattelin puluja. Kuinka ollakkaan näin niitä heti parinkymmenen linnun parven lentävän tehtaan katolla. Eipä enää tarvi tuota kesykyyhkyä jäljittää kun ei ole mikään kisa päällä. Nautin vain niiden lentonäytöksestä.

Olen lukenut tässä tammikuun alkupäivinä ukulista kertovaa kirjaa. Kirja on Eero Murtomäen hengentuote, Tunturipöllö Pohjolan valkea vaeltaja jossa hän valottaa linnun pesimistä pohjolan perukoilla. pesimisen iloja ja suruja sekä lappilaisten henkimaailman tapahtumista. Eräs kohta kirjassa kertoi aika hauskasti korpin ja tunturipöllön satukertomuksen kuinka ne koristivat toisensa sievemmeksi. Korppi maalaa ensin tunturipöllöön joka seisoo aivan paikallaan ruskeita pilkkuja. Mutta kun pöllö vuorostaan yrittää koristella korppia, ei siitä tule mitään, koska korppi tapansa mukaan hypähtelee sinne tänne. Pöllön kärsivällisyys pettää ja se kaataa rasvalampun noen korpin päälle. Mustaksi muuttunut korppi vihaa siksi tunturipöllöä vielä tänäkin päivänä.

Kävin tänään saunassa ja tietenkin pyörähtämässä tuolla nurmikolla hyvin pienessä "lumihangessa". Jälleen kerran se teki oikein hyvää ja voisin sitä määrätä lääkärin ominaisuudessa jokaiselle oman terveyden tähden. Tätä hoitomääräystä voi itse kukin noudattaa oman sietokykynsä mukaan. Eipä kuulunut pöllöjen ääniä kun terassilla vilvoittelin. Ei vielä tänään mutta ehkäpä tulevaisuudessa.

Tammikuun taikaa

Meillä kävi vanhanaikaisesti tässä reilu viikko sitten kun tietokone otti ja lopetti yhteistyönsä, kaikki vanha on täysin muistinvaraista, osa saatiin kyllä pelastettua, mutta aikalailla paljon meni . Esim tämän blogikirjoittelun "avaimet" katosivat ja siksi olen tekemässä uusia sivuja joissa jatkan "lavajarvenlinnut,blogspot.fi" tarinointia. Toivottavasti mahdollisiman moni löytää tämän uuden sivun!

Ihminen on yllättävän avuton kun tietokone sanoo että "räts" eikä suostu enää toimimaan. Tai onko se vaan tunne että kaikki meni nyt, mitään ei saada takaisin. Tämä tunne tuli kun valkeni totuus koneen hajoamisesta. "Dollarin kuvat" vaan vilahteli silmissä kunnes maailmankuva aukeni, tietokoneemme oli jo vanha (yli 14 v) ja tullut tiensä päähän. seuraavaksi haettiin edulliseksi tiedetystä kaupasta uusi ja samalla näyttökin meni uusiksi, oli aika putsata pölyt kunnolla!

On vähän hankalaa kirjoitella kun ei vielä tiedä paljonko vanhoja kirjoituksia saan tallennettua. Aika näyttää sen, tein tämän kirjoituksen nyt aloituksena uudesta kaudesta, tämän blogin aloituksena: Nyt olen raivaamassa tuolta pellonpäästä leppäpensaikkoa, teen hommia vain kirveen avulla (ainakin  aluksi!). Aloitin tänään raivaamalla vähän polun paikkoja ja jatkan tässä kunhan kerkiän, ei ne hommat sieltä minnekään karkaa, kukaan ei tule tekemään sitä minun puolestani. Itse se pitää "otsasi hiellä" voiteleman!

Lintuhavaintoja voi tehdä koko ajan, tänäänkin lensi isohko parvi urpiaisia siitä ohi, en nähnyt parvea mutta kuulin äänen. Harmin paikka kun en päässyt katsomaan oliko siellä mukana turpoa! Tundraurpiainen on laji joka pitäisi nyt löytää, niitä tuntuu olevan aikalailla liikkeellä. Minulta puuttuu laji tämänvuotisesta talvipiha-kisasta. No, se tulee jos on tullakseen. Isolepinkäinen on ollut anopin pihassa, näin sen viikonloppuna. Nyt vaan puron raivuun lomassa hoksottimet hereillä ja hyviä haviksia.