Märkää keliä

Lokakuun puolivälissä näin pihassani yllättäen kaikkien lintujen kaikkoavan jonnekin piiloon, arvasin että petolintu on liikkeellä. Varpushaukka liihotteli pian näkyviin, siinä syy moiseen pakolentoon. Peippolintuja oli varmaankin 100 yhteensä, niin järrejä kuin tavallistakin peippoa. Samoin mustarastaita lensi rannan metsikön päällä 4-5 yksilöä. Harmaapäätikka on tänään ollut piilossa vain tavallinen käpäri käy tahkoamassa talimakkaraa.

Taas on hypätty joitakin päiviäeteenpäin, nyt mennään jo tarkasti ottaen puoltaväliä lokakuusta. Sain tänä aamuna tonttipinnan nro 99 kun näin isolepinkäisen lentävän E suuntaan tontin ylitse. Sata lähestyy, uskomatonta mutta totta! Vielä kun kävisi itätuuli joka painaisi muuttavia hanhia tännepäin, olisi edes mahkut saada valkoposkihanhi tai jopa sepelhanhi, puhumattakaan tundrahanhesta! No oli kuitenkin nyt niin tai näin, on tänäkin vuonna mahkut saada 100 lajia täyteen omalta tontilta. Pidän sitä kovana saavutuksena kun vielä ottaa huomioon keväiset poissaolot aina linturetkien aikaan ja sitten syysmuutolta samalla lailla. Sasin lintukaveri Kari H on kanssa laskenut lajinsa ja hän sai juuri sata täyteen! Tiukka "kisa" on tonttien välillä, Palomäen Timo asustelee Kaipion kulmilla ja hänellä on kanssa piha josta on havaittu "pirusti" lajeja. Uskon että kisasta tulee kova jos lähdemme mittaamaan lajimääriä, valmistaudun kyllä henkisesti jo pronssitilaan kun lähtee  näiden veijarien kanssa kisailemaan.

Ilmeinen tunrahanhi, kuvannut T Palomäki

Syyspuuhat ovat aikalailla tehtynä, vielä riittää  haravointia kunhan nuo viimeisetkin lehdet putoavat. Tänään saimme vaimon kanssa hommat jo hyvälle mallille, olisipa vielä sateettomia päiviä mutta kun ei ole tiedossa! Jos ei sataisi voisi edessä olla  reissu suppilovahveroiden perään, niistä saa tosi maukasta keittoa ja ovathan ne myös talven varalle tosi hyvää lisää muidenkin ruokien kanssa nautittavaksi. Tässä samalla kun kirjoittelen niin vilkuilen omaa ruokintaa jossa käy jova vilske. Pääasiassa ovat kylläkin pikkuvarpuset ja harakat jotka ovat tyhjentäneet (taas) ruokintaa kiitettävästi, täytynee käydä täydentämässä. Tiedä vaikka tulisi se sadas laji!!
 

Lokakuun puoliväli

Nyt rupeaa jo puoliväli lokakuusta lähestymään, vielä puuttuu pari lajia sadasta lajista nähtynä tai oikeammin pitää sanoa että havaittuna omalta tontilta. Tämähän on oikeastaa aikuisten lintuharrastajien hiekkalaatikkoleikkiä ja itsensä tuntien se leikki otetaan täysillä! Niitä "läheltä piti" lajeja kyllä kertyy, esim eilen näin neljän sorsalinnun laskeutuvan  Lavajärveen, linnut eivät olleet sinisorsia eivätkä taveja, jotain siltä väliltä, todennäköisesti haapanoita! Haapana puuttuu vielä tältä vuodelta! Samoin pyrstötinttejä on ollut jo liikkeellä mutta ovat hyvin vältelleet Lintulan tonttia! Tällaisia lajeja voisi luetella äkkisiltään kymmenkunta:

Urpiainen Palomäen kuvaamana. 

Kävimme paremman puoliskoni kanssa katsastamassa olisivatko suppilovahverot jo nousseet. Vanhoilla tutuilla paikoilla käveltiin ja saimme sienikorin pohjalle vain malliksi joitakin suppiloita, olimme selvästikin parisen viikkoa etuajassa. Tulipa ulkoiltua ja kaveltyä metsässä, se on terapiaa jos mikä! Samalla tulee tarkkailtua luontoa! Löysimme itsemme pienestä "pyykeskittymästä" sillä siinä kun käveltiin näimme yhden pyyn ja kuulimme varmaankin vielä neljä eri pyytä!

Vihervapuset ovat kaikonneet, kuva by Palomäki Timo

Nyt täytyy käydä täydentämässä ruokintavarastoja sillä ensimmäinen 25 kg auringonkukkaa on jo jaossa ja tikkojen rasvat vielä puuttuvat, eilen tosin näin tämän syksyn ekan harmaapäätikan (naaras) käyvän talipötköllä, se on hyvä merkki että hapäti on vielä maisemissa. Tämä tikka osaa kyllä olla hyvin hiljainen kaveri, se vaan ilmestyy jostain, syö hetken ja häviää jälleen.  Muita kivoja lajeja ovat olleet pari hömötiaista sekä yksinäinen kuusitiainen. Tutut talitiaiset ja pikkuvarpuset ovat voimallisesti edustettuina, kumpaakin lajia on lähelle 30:n parvi ollut aina ruokinnalla. Vielä viime talvena oli sinitiaisia hyvin runsaasti mutta ainakin tähän asti ne ovat olleet hävöksissä, vain kuuden linnun olen nähnyt einestävän. Samoin syksyllä oman vaelluksensa aloittaneet närhet ovat olleet piilossa, parhaimmillaan olen havainnut 4 närheä. Rastaista on edustajat olleet aika vähissä, punakylkirastas (1) ja laulurastas (1) eivät ainakaan vielä ole löytäneet tälle ruokinnalle mutta mustarastaat ovat sillä parhaimmillaan olen laskenut 8 tummaa yksilöä, kylläkin lähipihlajan marjoja napsimassa. Sitten ovat viime päivinä olleet hyvin näkyvästi peipot ja järripeipot. Järrejä olen arvioinut olevan alun kolmattakymmentä ja etelän serkkuansa, Suomen yleisintä lintua samansuuruinen parvi. Kyllä siinä on saanut auringonkukat kyytiä!

Syystauko on ohitse

Ehkä nyt on jo aika päivittää hieman blogia, onhan tässä pidetty taukoa (lue latausta itselle) jo useita viikkoja. Olen tässä välissä käynyt Virossa, Latviassa, Liettuassa eli autoretkellä Kuurin kynnäillä, Itämeren rannoilla upeissa hiekkaharjumaastoissa. Kävimme siellä Kurppakomppanian veljien kanssa 9-vuoden takaisissa maastoissa katsastamassa sitä valtavaa peippomuuttoa, niithän muuttaa kohden etelän auvoisia, lämpimämpiä talvehtimispaikkoja satoja tuhansia päivässä! Lisäksi näimme hienoa närhien vaellusta, yli 300 sataa yksilöä/päivässä ja muuttoa jatkui koko ajan. Normaaliin tapaan kirjasimme kaikki lajit joita saimme 126 tällä viikon retkellä.

Kotisuomessa on aika ryhtyä talviruokintaan, olen käynyt ostamassa auringonkukamn siemeniä, talipötköjä näin aluksi. Ruokinta on vetänyt hyvin puoleensa, pikkuvarpuset, talitiaiset, sinitiaiset, närhet (ne jotka ovat jääneet tänne viettämään talvea), harakat, mustarastaat ja sitten hieman harvemmin havaittuja lajeja edustavat punarinta(1-2), peippo(2), järripeippo(2), punakylkirastas(1), laulurastas(1). Ruokinnan olen aina aloittanut lokakuun alkupuolella.

Nyt on kova into saada se sata lajia täyteen tälle vuodelle omalta tontilta. Tällä hetkellä on saldo lukemassa 98! Vielä puuttuu "ns helppoja" lajeja kuten pyrstötiainen ja niittykirvinen sekä arktiset hanhet ja joitakin petolintuja. Täytyy olla tarkkana eikä kiikareita saa vain kuljettaa mukana vaan niitä täytyy käyttää ja olla hoksottimet hereillä koko ajan.

Nyt on ollut hieman surun aikaa kun anoppi kuoli pitkällisen sairauden murtamana, hän sai elää hyvän elämän, tästä olemme kiitollisia. Elämä jatkuu!

 

Pihakisa 16.8.2019

Pidettiin heti perään pihakisa jäsenten välisenä. Hailuodon piha sai jopa 30 lajia, Hanski siis voitti, onnittelut pohjoiseen lintujen jahtaajalle! Hopeatila jäi Lavajärvelle 24 lajilla ja pronssitilan vei Siivikkala. Hakalan Kari oli suorittamassa syksyn avausta Ketunkivellä, hän jäi 13 lajiin. Kylläkin Kari sai "parhaimmat" muuttohavainnot kun näki 2 kapustarintaa ja kirvisiä ison parven, 57 lintua.
Ketunkivi ei tuottanut hyvin lajeja mutta tuttuja hirvikärpäsiä oli ilmaantunut ja havannoitsija lähti kasin jälkeen kotiin suojaan.Hailuodon saaliiksi tuli hienoja lajeja, metsäisiä tiaisia, merihanhi, keltaväiski, järripeippo, pensastasku, tervapääsky ja harmaahaikara (5 kpl) Kyllä siellä kelpaa kisailla ja viettää aikaa!

Sielläkin iski sumu, samoin kävi Lavajärvellä. Kylläkin sumu kaikkosi kymmenen jälkeen kun kisa oli jo ohi. Sain tämän päiväisestä koitoksesta yht 24 lajia. Heti kisan jälkeen tuli kolme lisää, näin harmaasiepon ja nuolihaukan, se oli tärkeä lisä tämän vuoden pihapinnoihin, siitä tuli 95:s täppä!
Muita kivoja lajeja olivat myös syksyn muuttajiksi luokiteltavat haarapääsky (7 m, 1a) ja metsäkirvinen (10 ä) ja kirvisen 13 yksilön parvi. Ei vieläkään niittykirvistä! Kolmas laji oli kuikka jonka näin lentävän Lavajärven päällä.

Närhi jäi puuttumaan

Täytyy vielä hehkutella tuolla nuolihaukalla, se lensi pohjoisesta pihan yli SW suuntaan. Luulin ensin että tuolla saapuu tervapääsky kun nopeasti katsoin lähestyvää lintua mutta pian se paljastui petolinnuksi, kapeasiipiseksi pikakiituriksi joka jahtasi varmaankin päivän ruokaansa. Näin vielä toisenkin petolinnun kun näin isohkon linnun liitävän kohden Laurilan peltoja. Kyseessä oli todennäköisesti paikallinen hiirihaukka!

Syksyn merkkejä olivat ne pikkulintujen parvet selvästi S suuntaan. Päivän kisa oli jälleen hyvää harjoitusta syksyn koitoksiin. Istuin puutarhassa tuolilla ja haravoittin taivaanrantaa, se innosti jälleen hakemaan sieltä syksyn muuttajia. Tuttua puuhaa hieman paremmilla staijipaikoilla, vielä kun hakisi kaukoputken niin avot, tästä riemu repeää. Laadin eilen iltapuhteeksi tälle päivälle tavoitelajilistan, tästä listasta sain yli kymmenen lajia, kyllähän sen pystyy aika hyvin arvaamaan mitä tulee näkemään. Vaikka koskaan ei tiedä mitä päivä tuol tullessaan. Sen on elämä osoittanut, ja siinä se piileekin ainakin tämän harrastuksen suola! Kohti uusia haasteita!!

Haastoin itse itseni kisaan 13.8.2019

Päätin maanantai-iltana että huomenna eli tiistaiaamuna pidän kisan itse itseäni vastaan tavoitteena 30 lajia. En kuitenkaan saanut itseäni ylös ennen kuin aamukasilta ja pidin kisan vain lyhennettynä versiona 8-9.30. Sain kasaan vaatimattomat 21 lajia joista ei liene paljon kerrottava jälkipolville.

Aamun ensimmäiset tiaiset olivat heti äänessä, sini ja tali. Tuttu punakylkirastaan ääni ja pajulinnun laulun tapailu olivat seuraavat. Paikallinen kurki huuteli pesimäpellollaan Laurilan vainioilla. Pikkulinnuista peippo tuntui olevan ahkerasti hyönteispyynnissä. Tämän syksyn vaeltaja pikkukäpylintu kuului seuraavaksi. Varis ja harakka olivat myös äänessä. Räkätin äänen kuulin järven rantamailta. Näin syksyn koittaessa tuntuu olevan paljon punarintoja, niitä tiksuttelee aina tämän tämän, puskien alla vilahtelee tummia juuri siihen kokoluokkaan sopivia edustajia.

;Kurki on äänessä päivittäin

Västäräkin ääntä kuulin varaston liepeiltä, myös toisestakin suunnasta kuului väiskin ääntelyä. Lieneekö joku poikue?  Seuraavski olen merkinnyt puukiipijän, sen tunnusomaista sirahtelua kuulin Kaiharin koivumetsiköstä. Pääskyt eivät vielä ole poistuneet, näin tai oikeammin kuulin räystäspääskyn ja haarapääskyn ääntä. Metsäkirvisen myös sirahtavaa ääntä kuului, alle viiden yksilön jäi kokonaismäärä. Sitten näin jonkin hyvin tumman lintukaverin lentävän, se osoittautui mustarastaaksi. Seuraavan merkinnän sain tehdä kun kuulin vihervarpusen ääntä. Nyt on huoli siitä että jääkö naakka ja sepelkyyhky havaitsematta. Nythän on seplujen jahtiaika, räiske on ollut kovaa muina aamuina. Ei onneksi näin käynyt, kuulin naakkojen ääntelyä ja näin kahden sepelkyyhkyn lentävän. Viimeisenä lajina sin merkitä korkealla taivaalla kaartelevan kalalokin, se olikin ainoa jonka läheinen Lavajärvi antoi tälle aamulle.

"Kisan" päättyessä noin puoli kymmenen sain todeta että vihkosta löytyi merkintä 21 lajista. Toki olisi enemmän tullut jos olisin vain liikkunut hieman terassilta mutta en liikahtanut ollenkaan terassilautojen päältä! Puuttuvia lajeja voisi luetella ison määrän mutta ainahan niitä on, tällä kertaa harmittaa petolintujen ja niittykirvisen jääminen listan ulkopuolelle. Niittykirvinen kun puuttuu vielä tältä vuodelta vallan tonttipinnoista ne ovat tänään 94 täppää. Sata on vieläkin tavoitteena!

Elokuu alkoi

Taas on vierähtänyt pitkä aika, on aika päivittää hieman lintumaailman kuulumisia ja omia tekemisiä.
Käytiin eilen Leineperissä katsomassa "Finnhits-kuvaelmaa". Se nyt oli yhden kesäretken arvoinen ei paljon muuta. Hitit tulivat pääasiassa nauhalta, vain joissakin näyttelijä lauloi. Yleisöä oli noin satakunta paikalla, kaikki puhuivat sellaista Länsi-Suomen murretta, sanat olivat lyhyitä, ilmaisuasu oli hauska näin Tampereen murteen omaavalle. Kari Hotakaisen teksti oli välillä aika hauska, sääli että niitä ei muista seuraavana päivänä! Tekstit osuivat naulan kantaan mutta eihän sen sutkauksen ominaista hersyvyyttä voi enää muistaa. Se tilanne oli ja meni! Hankin kesälukemiseksi kirjan joka kertoo "Kulta-Kallesta" eli Kaarlo Kangasniemestä, kirja kertoo omin sanoin aika värikkäästi ja hauskoin "porilaistyylisesti venkoillen" Kallen kasvusta pienestä mökistä Leineperissä aina olympiavoittajaksi. Kirja on vielä kesken, kommentoin siitä mahdollisesti lisää!

Lintumaailmassa on hiljaiselon aikaa, punarinta syötti poikastaan terassipöydän alla, pihlajanmarjat kypsyvät lujaa vauhtia, niitä näkyy tulevan kohtalaisesti. Harmaasiepon sirahtelua kuuluu monesta paikkaa, sieppo on onnistunut pesinnöissään selvästikin! Rastaat ovat myös ilmestyneet, liekö osasyyllisenä kysyvä herukkasato ja pihlajanmarjat.

Elokuun alun kunniaksi pidettiin pihakisa "veljien" kesken, tavoitteena saada hyvä maku alkavasta syysmuutosta. Kisan saldona oli vaihtelevasti lajeja, Siivikkala sai kasaan 19 lajia, Anska joutui lopettamaan puolessa välissä! Nokian mies sai puolestaan hyvän määrän lajeja, 22 lajia. Lavajärvi keräsi ympäri pihaa haravoiden  kokoon 24 lajia, parhaina petolinnut, kalasääski ja ruskosuohaukka. Sasin edustaja keräsi ruhtinaalliset 30 lajia. Puolustuksena omalle saldolleni voin todeta että heti kun kisa päättyi tulivat hiirihaukka ja selkälokki. Sitten oli tuhottomasti poikasääniä jotka saattoivat olla mitä vain!

Kuvan varpushaukka ei tullut tänään

Yksi kurppakomppanian jäsen ei ehtinyt perjantain kisaan mukaan joten sovimme hänen kanssaan pitää kisaa su 4.8. Lavajärvellä soi herätys heti viiden jälkeen, aamukahvit ja -puurot ja kisailemaan! Kuusitintti oli äänessä heti kuuden aikaan, siitä oli hyvä aloittaa lajien kerääminen. Kiersin tonttia ympäri ämpäri ja lajimäärä kohosi ihan siedettäviin lukemiin. Laitoimme viestiä puolessä välissä, todettiin olevamme tasalukemissa, tiedossa oli siis tiukka kisa. Pajulintuja oli paljon koivun lehvästössä, niitä oli vaikea katsella jos siellä olisi ollut jotain muitakin lajeja. Kun yksi lintu lensi alas niin ehdin tarkastamaantipua hieman tarkemmin, sieltähän löytyi hernekerttu! Pikkukäpärit jatkoivat vaellustaan, laskin ainakin kuusi "parvea" joissa oli ainakin 17 lintua päivän yhteissummana. Rautiaisen äänen onnistuin erottamaan aamun äänimaailmasta, se oli hyvä! Lopussa tuli vielä rastaita, erotin sieltä kulorastaan kellonvetoäänen. Siitä tuli tämän vuoden 93. laji tonttipinnoista. Samoin pääskyt heräsivät aamun muututtua päivän lämmöksi, näin kaksi eri sorttia, räystäspääskyjä ja haarapääskyjä. Aivan loppumetreillä onnistuin näkemään päivän ainoa petolinnun, varpushaukan jota harakt ajoivat takaa. Lopputuloksena saimme tasatuloksen 29-29. Totesimme aivan yhteen ääneen että kisailu kannattaa aina, siitä oppii ja tulee treenattua syksyn koitoksia varten.

Keskikesällä

On heinäkuun puoliväli, 16.7. jos ollaan tarkkoja! Käytiin kääntymässä Kreikassa, siellä oli tosi lämmin, parempi sanoa että KUUMA! Viikko meni turistirantoja kiertäessä, se on nähty jo ennenkin mutta kyllä sen kestää! Vaimon kanssa reissattiin, käytiin Albaniassa, tuli korkattua uusi maa. Vahinko että enää ei löydä leimoja passeihin! Albaniasta olisi varmaankin tullut kotkankuva. Linja-auto retkellä näin bussin ikkunoista  useita kattohaikaroita, kotkia, haukkoja ja jossain tien vieressä oli hyvä kahlaajapaikka, sieltähän nousi ilmoihin joku isompi kahlaaja. Hotellimme sijaitsi Pargassa, Joonian meren rannoilla, siellä ei ollut vilkasta lintuelämää. Haarapääskyjen pesän jämiä, kenties pääskyt pesivät vielä toisenkin pesueen? Turkinkyyhkyjä oli langoilla aika usein, eipä siellä muita kyyhkyjä näkynytkään. Varpusia oli aika paljon, tunnistin muista pikkulinnuista vain viherpeipon ja  tiklin, isommista lentävistä vain variksen ja joitakin lokkeja, luulisin niiden olleen kalalokkeja. Ehkäpä myös harmaalokkeja?

18.7. kävimme mustikassa, löysimme jonkun verran. Nyt on mustikat jo perattuna odottamassa "jatkokäsittelyä". On upea keskikesän poutainen sää, aurinko paistaa minulle hieman liikaa joten olen pitäytynyt näihin sisähommiin. Mustikkareissulla noukkimisen ohella on hyvä tarkkailla ympäröivää luontoa, kuulin hömötiaisten ääntelyä, hienoa että ainakin jossain on hömppä onnistunut pesinnässään. Muita ääniä en lähtenyt erittelemään. Mustikkaan kyllä lähdemme toistekin, tai ainakin meikä käy poimimassa!

Käytin eilen katsomassa yhtä paikkaa mutta ei siellä ollut kuin nimeksi, tulihan tehtyä pieni metsäretki! Linnustollisesti kiinnitin huomiota tiltaltin lauluun sekä peukaloisen kovaan lauluun!On se vaan kumma kun käy oman piirin ulkopuolella tulee heti hyviä havaintoja. Paitsi tänään 20.7. näin kalasääsken, linnusta tuli pihapinna nro 91 tälle vuodelle! Sata on tavoitteena joten pikkuhiljaa lähestytään.

Kurki kuului päivän havaintoihin

Kitkin pihamaalla kukkapenkkiä ja huomasin käpylinnun lähestyvän, lintu aloitti laulunsa. Päätin mennä heti googlen kautta kuuntelemaan kumpi olisi kyseessä. Laulaja paljastui isokäpylinnuksi, pihapinnat tänä vuonna 92! Lähestytään pikkuhiljaa sataa. Keskiviikkona kävimme jälleen mustikassa, saalis jäi hyvin pieneksi, luontohavaintona näin kaksi kurkea lähtevän metsäautotieltä edestämme. Tokko ne ovat pesineet aivan metsän keskellä vaan jossain lähimaastossa. Tiltaltti lauloi aika innokkaasti, hienoa kuulla! Sitten kävimme Pässärinvuorella katsomassa olisiko siellä mustikoita mutta saimme haaviimme vain vesiperän! Ainoa luontohavainto oli laulava idänuunilintu. Kotipihassa sitten kävimme mustien viinimarjojen kimppuun ja siinä kerätessä näimme hiirihaukan lentävän kohti Laurilan peltoja tai sitten kohti omaa pesää, oli miten oli sil
lä roikkui kuitenkin joku risu tai sitten käärme jaloissa!