Famskin Wiuhti 21.3.2004 --- 28.12.2018

Meidän Heta oli jo iäkäs vanha rouva, syntynyt vuonna 21.3.2004. Lapinkoiraa voin suositella esim lapsiperheisiin, se on hyvin ystävällinen, ei hauku juuri ollenkaan (mitä nyt vanhempana kotioloissa)
Heta kaipaa kyllä ulkoilmaan ja lenkille, alkuvuosina hän vietti paljon aikaa omalla koirankopilla mutta nykyään hän oli täysin sisäkoira. Omilla lintureissuilla Heta oli mukana, kyllä hän tiesi mistä saa maukkaat eväsmakkaran palaset! Lintukaverit oppi hyvin tuntemaan ja päinvastoin, siellä missä eväspaperi rapisee oli mahku saada makupaloja!

Jos omistaa koiran niin täytyy olla valmis ulkoilemaan sen kanssa. Ne lenkit jotka olen tehnyt Hetan kanssa ovat mittaamattoman pitkät ja arvokkaat. Välillä kierrettiin järvi ja toisina päivänä tahkottiin Päivölän seurojentalolle eli puolikas järven kierrosta. Heta jos mikä on saanut meikäpojan kävelyille.

Heta oli tosi hyvä vahtija kotioloissa, hän aisti ja kuuli hyvin jos pihaan tuli auto, sitten jos vieras tulikin sisälle niin hänet täytyi haukkua ensin ja haistella häntä heiluen. Ei Heta ollut yhtään ärhäkkä mutta itse olimme varovaisia uusien lapsivieraiden kanssa. Hetken kuluttua nämäkin vieraat kuuluivat jo laumaan.

Koiramme historiaan kuuluu myös Riasa-kissa joka oli meillä Heta tullessa taloon. Riasa näytti kyllä aika pian kaapin paikan innokkaalle nuorelle koiralle, he kuitenkin ystävystyivät, heistä oli hyvin seuraa toisilleen. Riasa kuitenkin katosi mystisesti, epäillään kettua syypääksi! Toinen hyvä kaveri oli Fox-koira joka myös siirtyi ajasta ikuisuuteen reilu vuosi sitten.

Kun tein eväitä seuraavan päivän linturetkeä varten täytyi ottaa huomioon myös Hetalle eväät ja vesi.
Aamun valjetessa oli Heta aina valmiina lähtöön, Lähtiessämme joko meikäpojan autolla tai sitten muiden kyydillä hyppäsi koiruus aina mukaan ja pelipaikalla hän vietti aikaansa meidän lähellä vartioiden mahdollisia evässaataviaan. Niitähän kyllä löytyi, näin oli päivän annos turvattu ja retken tutkimukset saattoivat jatkua. Pakkasherkkä Heta ei ollut, hänellä oli lämmin karvapeite yllään, sen havaitsi myös kotioloissa kun lattioilla oli karvatuppoja solkenaan. sehän oli Hetalle kauhistus jos otti harjan esille, silloin katosi koira. Olisi varmaan tarvinnut opettaa jo nuoresta pitäen harjauksen merkitys.

Muistan erään kerran joltain alkuvuosien ajalta. Olin koiran kanssa pihamaalla ja hän alkoi yhtäkkiä tuijottamaan taivaalle, minäkin katsoin samaan suuntaan ja sieltähän lensi hanhiparvi aivan suoraan ylitsemme, metsähanhia oli kymmenen linnun parvi. Kyllä Heta tiesi mistä minä pidän! Voiko koira olla noin viisas tai sitten aistia jotenkin mitä hänen kuuluisi tehdä.

Hetalle rakkaita oli myös anoppi Seija, jolla oli maaginen sielunyhteys koiran kanssa. Johtuiko se kenties siitä että Seija antoi Hetalle aina makupaloja salaa meiltä muilta. Hetan toinen koti olikin melkein anoppila, kaupanmäki jossa koira vietti paljon aikaa, siellä oli myös yksi varma hoitopaikka. Hetan hyvä kaveri Fox oli myös usein siellä.

Heta kuoli 28.12.2018 armopiikin voimasta. Vietimme aika rankan viimeisen päivän, kävimme vielä metsäkävelyllä, ei hän jaksanut lähteä alas rantaan mutta kiertämään pienen lenkin tutussa metsikössä oli hän valmis. Sen jälkeen hänet vietiin viimeiselle automatkalle. Meillä on kova IKÄVÄ!

Kuinka voi kasvaa koiraan kiinni näin paljon? Sitä olen ihmetellyt, meillähän ei ollut koiria lapsuusaikaan, pikemmin pelkäsin koiria. Nyt rakastan niitä, ainakin yhtä olen rakastanut!
Tämä muistokirjoitus on omistettu "Hetalle" oikealta rotunimeltään Famskin Wiuhti jonka äidin nimi oli Famskin Tassu ja isän nimi oli Staalon Hervoton. Rekisteröintikirjassa on myös muitakin nimiä kantaisistä ja -äideistä, jätän ne kumminkin ulkopuolelle. Heta sai myös omia pentuja, kerran niitä tuli yht 8 pentua, joista yksi syntyi kuolleena. Uskon että Hetasta olisi tullut myös hyvä vanhempi myöhemmille pennuille mutta emme halunneet niitä. Meille riitti pelkästään Heta. REST IN PEACE

Jouluna 2018

Nyt on aatonaatto jouluun 2018, ulkona on kirpakka -10 asteen pakkanen. Oikein upea ulkoilusää! Tulispa vaan mentyä ulkoileen, on harras toiveeni. Mitä nyt käy hakemassa päivän lehden yhteislaatokosta, matkaa noin 500 m! Enköhän minäkin vielä osaa tempaista itseni ulos ja lenkille.
Kävin lisäämässä pannuun puita ja pihassa ollessa kuulin joutsenen äänen. Nythän ne ovat kyllä jo kaikonneet näiltä alueilta joten tiesin ääntelevien olevan muuttomatkalla, ja näinkin hetken kuluttua kuuden joutsenen matkaavan SW suuntaan. Ilta oli jo tummumassa joten ilman kiikareita en nähnyt oliko porukassa vain ad-joutsenia. Näin sen kuitenkin ilmoitin tiiraan.

Nyt on korkattu lumihanki, vajaa 5 cm oli hankea mutta takana oli hyvä löyly ja hikinen iho. Kuitenkin päätin mennä pyörimään "hankeen", se oli taas kerran iloisen virkistävää, heti kun nousi oli kiire taas löylyyn jossa iho ilmoitti jälleen hyvästä vaikutuksesta. Täytyy odottaa vielä tovi että lumen pinta nousee

Jouluaattona
keli on pakkasen sävyttämä. Päivä on pidentynyt jo 7 min, tarkemmin ottaen valoisa aika, senhän on jo huomaavinaan! Yli 30 pikkuvarpusta ahertaa eturuokinnalla, seassa on joitakin tali- ja sinitiaisia. Tietenkin harakoita  ja naakkoja käy samassa ruokailemassa. Takaruokinnalla  on iltapäivän aikaan jo täysin rauha maassa. Toivottavasti ihmisilllä on myös rauha sielussaan ja näin koko maassa.

Taas on joulu, nauttikaamme!

Joulu tulee aina ajallaan, se saa ihmiset hieman "sekaisin". Kun vaan osaisimme nauttia tästä yhdessäolon juhlasta, saamme viettää kaiken ajan läheistemme kanssa. Joulu on tyypillinen aika jolloin muistetaan poisnukkuneita, mekin kävimme vaimon kanssa laittamassa kynttilät sekä toivottamassa hyvää joulua. vaikka eivät ne vainajat kuulekaan on se kuitenkin hieno ja lämmin tapa muistaa heitä. Se antaa muistajille hyvän mielen ja varmasti myös antaisi nukkuneille.

Kotipihaan palattuamme kävin lisäämässsä ruokinnalle eilen hankkimani siemenseospussillisen auringonkukan siementen lisäksi. Kun hetken aikaa katselin lähellä metsäruokintaa sen tapahtumia niin tulihan kuusitiainen jälleen käymään. Se on vakivieras aina kun olen lisäämässä einettä. Lintu ikäänkuin palkitsee ruokkijan! Toinen yhtä peloton lintu on hömötiainen joka myös ilmestyy aika tarkasti heti kun olen täydentämässä tarjottavia.

Sauvakävelyn kehittäjä, keksijä on Matti Heikkilä. Siitä on nyt jo 20 vuotta kun hän tällaisen idean sai ja kehitti siitä oikein mainion kuntoilumuodon meille tavallisille ihmisille. Kiitos siitä Matti! En ole häntä ikinä tavannut mutta näin blogin välityksellä suon siitä hänelle kiitoksen! Nyt on vuoden pimeintä aikaa, pian tahti muuttuu ja kelkan suunta kääntyy. Tänään urakoivat Hakalan Kari ja Järvisen Hannu ne kaikki 6 pöllön pönttöä metsien kätköihin. Onnittelen myös heitä työn raskaan raatajia kun saivat ne pöntöt paikoilleen. Hannu tietää kyllä oikeat maastot niin pöntöt löytävät oikeat uudet omistajat. Arvokasta työtä! Lehtopöllöt saivat oikein hyvän joululahjan!

Kuvien linnut ovat kotiruokinnalta, Harri Harakka ja Timo Talitiainen

Nyt on maa valkoisena, lisää lunta satelee koko ajan, saamme valkoisen joulun joka ei nykyään ole enää itsestään selvyys. Täytyy iloita tästä kauneudesta, tehkää Tekin samoin!

Huh heijaa

Talvi tekee tuloaan, keli kylmenee, lunta tulee? Näin ovat säätieteilijät povanneet mutta onneksi vauhti ei ole kova. Meillä on "koira päivät" ohi, ei ole kuin yksi, vanha rouvamme Heta. Oltiin tänään saunassa, kävin taas kuuntelemassa "huilutauolla" mutta eipä ollut mitään luonnon ääniä. Ainoat äänet kuuluivat entisen koulun kentältä jossa jotkut harrastivat pientä pelailua tms. Se on hyvä merkki, kylä elää vaikka kunta lopetti koulun! Tänne on muuttanut paljon lapsiperheitä, se on sääli että heidän lapsukaiset eivät pääse kokemaan maalaiskoulun tunnelmaa. Pienessä koulussa kasvaa paljon ehyempiä lapsia kuin tuolla kasvukeskuksissa. Se oli suuri virhe Hämeenkyrön kunnalle kun lopettivat monia kouluja.

Lunta on ripotellut maan pinnalle aivan pieni kerros, lisää odotetaan! Kävin tänään tiistaina koiran kanssa pienellä lenkillä, hän ei kuitenkaan halunnut tulla metsäosuudelle vaan palasi kotikonnuille. Eipä siinä ollut muuta tehtävissä kuin myötäillä vahvemman tahdon mieltä. Samalla kun olin siellä lähimetsässä päätin tarkastaa sinne ripottelemiani pönttöjä. Useimmat niistä olivat täysin tyhjiä, ei ollut pesintöjä eikä yöpymisjälkiä. Yhden pöntön katon sain viedä kuitenkin korjattavaksi. Tulihan päivän hyvä työ tehtyä. Korjauksen jälkeen vein pöntön takaisin. Sitten kävelin metsässä uusien talvilajien toivossa, eipä tullut uusia vain punatulkun ääntä kuulin. Kotiruokinnalla ovat sinitiaiset ja pikkuvarpuset pääosissa, kumpaakin laitoin tiiraan 25 parven, harakoita on ollut tusinan parvi.

Edellisen talven jälkiä 

Nyt on 19 pv, keli on oikein hieno talvisää, lunta saisi olla hieman enemmän. Pakkanen on sopiva, meilläkin saatetaan olla lämmittämättä aina silloin tällöin. Kyllä sen sitten huomaa puun kulutuksessa ja kotolojen viileytenä. Talvi rupeaa kietomaan vaippaansa vähitellen. Lintumaailmassa mennään tuttua polkua, päivittäin saa katsella eri lintulajien temmellystä joko eturuokinnalla tai sitten metsän puolella. Tänäänkin katselin kun käpytikkapari ajoi toisiaan takaa, liekö lämpimät kelit hieman laittaneet hormoonit hyrräämään? Tulevaa lumitalvea varten hain tänään potkukelkan ja lumikolan valmiiksi. Tiettävästi jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin luntakin saadaan vielä kolattavaksi ja kelkka on talven kulkupeleistä parhain.

Lehtopöllölle pönttöjä

Sain viestin että 8.12 olisi talkoot isojen pönttöjen merkeissä. Kurppakomppanian retkiryhmällä oli tarkoitus tehdä esim pöllöille asuntoja liimapuulankkuista. Hakalan Kari oli onnistunut saamaan edullisesti (lue ilmaiseksi) komeita palkin pätkiä. Tuumasta toimeen. Väki kokoontui la aamukymmeneltä ja sirkeli rupesi laulamaan. Osa teki pöntön reikiä ja loput kantoivat valmiita pätkiä kokoomista varten. Kaikille riitti puuhaa ja askaretta. Pöntöistä tuli hyviä näin hukkapätkistä tehtynä. Ne painoivat 30 kg/pönttö joten se on vielä kova urakka saada ne puuhun. Sitä siinä keskusteluissa pohdittiin mutta todettiin että miksi miettiä sitä etukäteen, eiköhän joku keino keksitä. Kuusi pönttöä saatiin lankuista tehtyä. Kyllä niissä kelpaa lehtopöllöjen pesiä!

Sateinen sunnuntai ja lumet sulavat, siinäkö se talvi sitten oli? Tämä kysymys tuli mieleen kun patsastelin pihamaalla. Eihän toki, ei talvi vielä ole alkanutkaan. Kyllä pakkasia ja lunta vielä saadaan kokea. Lauljoutsenia kierteli tusinan parvi E-suuntaan, kuulin kuinka puukiipijä piti omaa ääntään lähimetsässä. Tuli jälleen hyvä pinna "talvipihakisaan", numeroksi tuli 18. Vielä puuttuu reilu kymmenen lajia tältä talvikaudelta, joten ihan hyvässä vauhdissa ollaan.

Maanantai ei auennnut yhtään aurinkoisempana, harmaa pilvimassa leijui Lavajärvenkin päällä. On aika harmittavaa olla vaan sisällä.Kaippa sitä vaan täytyis tempaista itseään niskasta kiinni mutta kun .... Kaikenlaisia  tekosyitä sitä helposti keksiikin ja vieläpä heikko mieli antaa luonnolle periksi ja siinä sitä ollaan! Miksi ei hyväksyisi sitä paljon kaivattua lepopäivää, lukisi hyvää kirjaa ja vaan olisi itsensä kanssa. Kyllä vielä ehtii tämänkin vuoden puolella, Päivän paras lintuhavainto oli kun näin kuusitiaisen ruokinnalla.

Taas tuli päivä ilman isommalta ulkonaoloa, kävin vain kilsan lenkin koiruuden kanssa. Sekin pieni pätkä maistui tosi hyvältä joten uskon että ke pääsen jo pitemmälle. Nythän on keli muuten tosi nappi ilkoiluun, ei sada eikä tuule. Ei tullutkaan lähdettyä lenkille kun kotona on puuhaa, tuli jälleen koira hoitoon. Oikein mukava paimenkoira, on siinä sitten seuraa meidän lappalaiselle, olkoon vaikka aikalailla nuorempi lajitoveri. Eihän meidän Heta enää leiki kun ei jaksa riekkua samalla tavalla.

Itsenäisyys vai itsepäisyys

Suomi vietti 101-vuotis päiviään kauniissa talvisäässä, pikku pakkanen ja kaunis huura maan pinnalla. 101 vuotta on jo kunnioitettava ikä, itsenäisenä kansakuntana täällä pohjolan perukoilla. Vaikka pahat kielet sanovatkin että Suomi on myynyt itsensä EU:lle, mielestäni sitä se ei ole kuitenkaan tehnyt.  Meillä on yhteinen valuutta. Meitä varmastikin puolustetaan tilanteen ollessa päällä, emme jää enää yksin niin kuin talvisodassa ja jatkosodassa. Tästä kaunista maasta kannattaa jatkossakin taistella!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi touhusin jälleen pihalla, kuulin harmaapäätikan äänen tuolta W-puolelta. Samassa rytäkässä kuulin myös punatulkun äänen. Kumpikin oli minun puutelistalla talvipihakisassa. Nyt on kasassa 14 lajia. Arvioisin että jos peruslajisto tulee niin pääsen hyvinkin 30:een lajiin. Se lajimäärä olisi ihan mukava saada, uskallan toivoa vielä siihen vielä joitakin ylläreitä. Onhan tässä pitkät talvipäivät aikaa, täytynee vaan viettää ulkoilmassa mahdollisimman paljon aikaansa.

Itsenäisyyden 101-vuotta julistamisen juhlinnan jälkeisenä päivänä tein pitkästä aikaa kävely lenkin sauvoilla. Ensin koiruuden kanssa lyhyt lenkki ja sitten itsekseni hieman pitempi. Päivän ulkoiluille tuli mittaa 7 kilsaa, hyvän happimyrkytyksen verran. Noilla lenkeillä sain jälleen täydennystä talvipihakisaan kun kuulin heti aamulla korpin huutelevan ja palatessani lenkeiltä näin kolmen variksen tekevän leikkejään ilmojen teillä. Kyllä sitä on iloinen kun näkee tavallisen variksenkin.
Näin perjantain kunniaksi satelee hieman lunta, se on hyvä että maa valkaistuu, tulee heti enemmän valoa ja mieli piristyy. Pakkanen pysyy lähipäivinä nollan tienoilla joten on hyvät ulkilukelit. Suosittelen kaikille happimyrkytyksen hakemista!

Elämää taajaman ulkopuolella

Kävimme eilen hieman kaupunkiajelulla, katsomassa humua taajaman sisällä. Olihan sitä vaikka muille jakaa. Jouluvaloja oli jos minkälaisia, kirkkaita yai sitten vähemmän valoa suotavia mutta valoja kuitenkin. Tampere on muuttunut paljon ja muuttuu koko ajan, tulee isoja rakennuksia, vanhoja puretaan. Ilme muuttuu, raitsikkakiskot ilmestyvät jälleen katukuvaan. Tänne maaseudulle palatessa huomasin täälläkin jouluvalojen lisääntyneen, on kotiseudullakin elämää!

Sunnuntaina päivän lehteä hakiessa, tällä kertaa autolla, kuuntelin kuinka jääkiekkokaukalon laidat kumisivat. Hienoa että on ollut viitseliäitä jäädyttäjiä, tuohan on mitä parasta ulkoliikuntaa kun voi viilettää hyvällä jäällä pienen kumilätkän perässä. Muistan kuinka nuorempana Kyröskosken kaukalossa sormet jäässä "pelattiin" hyvinkin ahkerasti, hienoja muistoja nuoruudesta! Nykyään vaan katsellaan sisätiloissa pehmeiden penkkien keskeltä ja ajatellaan kuinka toisin itse olisi tehnyt tuossa tilanteessa. Niin ne vuodet vierivät!

Sain eilen jo varhaisen joululahjan tai oikeammin sanottuna pihan linnut saivat uuden automaatin ruokinnalle. Täytin sen ja heti alkoi tiaisten hyöriminen sen ympärillä. Se on sijoitettu tuonne metsän puolelle. Olen jo useasti sellaista haikaillut ja nyt se toteutui, kiitos joulupukille ja hänen apulaisilleen luonto ja linnut kiittävät!

Tänään ma 3.12. oli pihapuuhastelujen päivä, katkoin pihamaalta tummuneita pihakasvustoja. On aika lumen jo tulla, sitä varmaan saadaan odottaa vielä viikko tai kaksi. Lavajärven pinta on hienon näköinen, jää peittää ainakin tämän meidän "perän", ei se vielä ole kokonaan jään peitossa, sinnehän ne kymmenen joutsentakin laskeutuivat tänään.

Movember-kisa päättyi, voittajaksi julistettiin Koskisen Hannu 102 lajilla. Käsittämätön määrä yhden kuukauden aikana marraskuussa lajeja! Onnittelut Hannulle, olet ansainnut kultamitalisi. Palomäen Timo tuli toiseksi 87 lajilla, määrähän oli parempi kuin viime vuotinen tulos joten onnittelut myös Timolle. Muita sijoituksia en lähde erittelemään, kaikilla oli hyvä tulos ja saivathan kaikki voimakkaan buustin harrastukseensa näin vuoden pimeimpänä aikaan. Omakohtainen kokemus oli jälleen positiivinen, "voimat" loppuivat täytyy myöntää. Kisassa havaittiin hyvin mielenkiintoisia lajeja, kuten tiiralokki, kirjokerttu, kuhankeittäjä. Ensi vuonna uudestaan?

Näin ilokseni tumman linnun eturuokinnan maassa ja hetken katseltuani se tuli paremmin näkyviin, peippo-koiras siinä haki evästä lumen peittämästä maasta. Lintu liikkui hieman ja huomasin sillä olevan jonkun patin vasemmassa jalassa, sääli tulee. Linnulla on jokin tauti ja on saanut sen jäämään tänne Suomen kamaralle. Nyt vaan täytyy toivoa että se selviäisi mutta näyttää huonolta. Ennustukseni lumen peittävästä maasta meni hieman pieleen, nyt on maan pinta valkoisena, todenäköisesti lumi kuitenkin sulaa pois ja maa on jälleen tutun syksyinen.