Famskin Wiuhti 21.3.2004 --- 28.12.2018

Meidän Heta oli jo iäkäs vanha rouva, syntynyt vuonna 21.3.2004. Lapinkoiraa voin suositella esim lapsiperheisiin, se on hyvin ystävällinen, ei hauku juuri ollenkaan (mitä nyt vanhempana kotioloissa)
Heta kaipaa kyllä ulkoilmaan ja lenkille, alkuvuosina hän vietti paljon aikaa omalla koirankopilla mutta nykyään hän oli täysin sisäkoira. Omilla lintureissuilla Heta oli mukana, kyllä hän tiesi mistä saa maukkaat eväsmakkaran palaset! Lintukaverit oppi hyvin tuntemaan ja päinvastoin, siellä missä eväspaperi rapisee oli mahku saada makupaloja!

Jos omistaa koiran niin täytyy olla valmis ulkoilemaan sen kanssa. Ne lenkit jotka olen tehnyt Hetan kanssa ovat mittaamattoman pitkät ja arvokkaat. Välillä kierrettiin järvi ja toisina päivänä tahkottiin Päivölän seurojentalolle eli puolikas järven kierrosta. Heta jos mikä on saanut meikäpojan kävelyille.

Heta oli tosi hyvä vahtija kotioloissa, hän aisti ja kuuli hyvin jos pihaan tuli auto, sitten jos vieras tulikin sisälle niin hänet täytyi haukkua ensin ja haistella häntä heiluen. Ei Heta ollut yhtään ärhäkkä mutta itse olimme varovaisia uusien lapsivieraiden kanssa. Hetken kuluttua nämäkin vieraat kuuluivat jo laumaan.

Koiramme historiaan kuuluu myös Riasa-kissa joka oli meillä Heta tullessa taloon. Riasa näytti kyllä aika pian kaapin paikan innokkaalle nuorelle koiralle, he kuitenkin ystävystyivät, heistä oli hyvin seuraa toisilleen. Riasa kuitenkin katosi mystisesti, epäillään kettua syypääksi! Toinen hyvä kaveri oli Fox-koira joka myös siirtyi ajasta ikuisuuteen reilu vuosi sitten.

Kun tein eväitä seuraavan päivän linturetkeä varten täytyi ottaa huomioon myös Hetalle eväät ja vesi.
Aamun valjetessa oli Heta aina valmiina lähtöön, Lähtiessämme joko meikäpojan autolla tai sitten muiden kyydillä hyppäsi koiruus aina mukaan ja pelipaikalla hän vietti aikaansa meidän lähellä vartioiden mahdollisia evässaataviaan. Niitähän kyllä löytyi, näin oli päivän annos turvattu ja retken tutkimukset saattoivat jatkua. Pakkasherkkä Heta ei ollut, hänellä oli lämmin karvapeite yllään, sen havaitsi myös kotioloissa kun lattioilla oli karvatuppoja solkenaan. sehän oli Hetalle kauhistus jos otti harjan esille, silloin katosi koira. Olisi varmaan tarvinnut opettaa jo nuoresta pitäen harjauksen merkitys.

Muistan erään kerran joltain alkuvuosien ajalta. Olin koiran kanssa pihamaalla ja hän alkoi yhtäkkiä tuijottamaan taivaalle, minäkin katsoin samaan suuntaan ja sieltähän lensi hanhiparvi aivan suoraan ylitsemme, metsähanhia oli kymmenen linnun parvi. Kyllä Heta tiesi mistä minä pidän! Voiko koira olla noin viisas tai sitten aistia jotenkin mitä hänen kuuluisi tehdä.

Hetalle rakkaita oli myös anoppi Seija, jolla oli maaginen sielunyhteys koiran kanssa. Johtuiko se kenties siitä että Seija antoi Hetalle aina makupaloja salaa meiltä muilta. Hetan toinen koti olikin melkein anoppila, kaupanmäki jossa koira vietti paljon aikaa, siellä oli myös yksi varma hoitopaikka. Hetan hyvä kaveri Fox oli myös usein siellä.

Heta kuoli 28.12.2018 armopiikin voimasta. Vietimme aika rankan viimeisen päivän, kävimme vielä metsäkävelyllä, ei hän jaksanut lähteä alas rantaan mutta kiertämään pienen lenkin tutussa metsikössä oli hän valmis. Sen jälkeen hänet vietiin viimeiselle automatkalle. Meillä on kova IKÄVÄ!

Kuinka voi kasvaa koiraan kiinni näin paljon? Sitä olen ihmetellyt, meillähän ei ollut koiria lapsuusaikaan, pikemmin pelkäsin koiria. Nyt rakastan niitä, ainakin yhtä olen rakastanut!
Tämä muistokirjoitus on omistettu "Hetalle" oikealta rotunimeltään Famskin Wiuhti jonka äidin nimi oli Famskin Tassu ja isän nimi oli Staalon Hervoton. Rekisteröintikirjassa on myös muitakin nimiä kantaisistä ja -äideistä, jätän ne kumminkin ulkopuolelle. Heta sai myös omia pentuja, kerran niitä tuli yht 8 pentua, joista yksi syntyi kuolleena. Uskon että Hetasta olisi tullut myös hyvä vanhempi myöhemmille pennuille mutta emme halunneet niitä. Meille riitti pelkästään Heta. REST IN PEACE

Jouluna 2018

Nyt on aatonaatto jouluun 2018, ulkona on kirpakka -10 asteen pakkanen. Oikein upea ulkoilusää! Tulispa vaan mentyä ulkoileen, on harras toiveeni. Mitä nyt käy hakemassa päivän lehden yhteislaatokosta, matkaa noin 500 m! Enköhän minäkin vielä osaa tempaista itseni ulos ja lenkille.
Kävin lisäämässä pannuun puita ja pihassa ollessa kuulin joutsenen äänen. Nythän ne ovat kyllä jo kaikonneet näiltä alueilta joten tiesin ääntelevien olevan muuttomatkalla, ja näinkin hetken kuluttua kuuden joutsenen matkaavan SW suuntaan. Ilta oli jo tummumassa joten ilman kiikareita en nähnyt oliko porukassa vain ad-joutsenia. Näin sen kuitenkin ilmoitin tiiraan.

Nyt on korkattu lumihanki, vajaa 5 cm oli hankea mutta takana oli hyvä löyly ja hikinen iho. Kuitenkin päätin mennä pyörimään "hankeen", se oli taas kerran iloisen virkistävää, heti kun nousi oli kiire taas löylyyn jossa iho ilmoitti jälleen hyvästä vaikutuksesta. Täytyy odottaa vielä tovi että lumen pinta nousee

Jouluaattona
keli on pakkasen sävyttämä. Päivä on pidentynyt jo 7 min, tarkemmin ottaen valoisa aika, senhän on jo huomaavinaan! Yli 30 pikkuvarpusta ahertaa eturuokinnalla, seassa on joitakin tali- ja sinitiaisia. Tietenkin harakoita  ja naakkoja käy samassa ruokailemassa. Takaruokinnalla  on iltapäivän aikaan jo täysin rauha maassa. Toivottavasti ihmisilllä on myös rauha sielussaan ja näin koko maassa.

Taas on joulu, nauttikaamme!

Joulu tulee aina ajallaan, se saa ihmiset hieman "sekaisin". Kun vaan osaisimme nauttia tästä yhdessäolon juhlasta, saamme viettää kaiken ajan läheistemme kanssa. Joulu on tyypillinen aika jolloin muistetaan poisnukkuneita, mekin kävimme vaimon kanssa laittamassa kynttilät sekä toivottamassa hyvää joulua. vaikka eivät ne vainajat kuulekaan on se kuitenkin hieno ja lämmin tapa muistaa heitä. Se antaa muistajille hyvän mielen ja varmasti myös antaisi nukkuneille.

Kotipihaan palattuamme kävin lisäämässsä ruokinnalle eilen hankkimani siemenseospussillisen auringonkukan siementen lisäksi. Kun hetken aikaa katselin lähellä metsäruokintaa sen tapahtumia niin tulihan kuusitiainen jälleen käymään. Se on vakivieras aina kun olen lisäämässä einettä. Lintu ikäänkuin palkitsee ruokkijan! Toinen yhtä peloton lintu on hömötiainen joka myös ilmestyy aika tarkasti heti kun olen täydentämässä tarjottavia.

Sauvakävelyn kehittäjä, keksijä on Matti Heikkilä. Siitä on nyt jo 20 vuotta kun hän tällaisen idean sai ja kehitti siitä oikein mainion kuntoilumuodon meille tavallisille ihmisille. Kiitos siitä Matti! En ole häntä ikinä tavannut mutta näin blogin välityksellä suon siitä hänelle kiitoksen! Nyt on vuoden pimeintä aikaa, pian tahti muuttuu ja kelkan suunta kääntyy. Tänään urakoivat Hakalan Kari ja Järvisen Hannu ne kaikki 6 pöllön pönttöä metsien kätköihin. Onnittelen myös heitä työn raskaan raatajia kun saivat ne pöntöt paikoilleen. Hannu tietää kyllä oikeat maastot niin pöntöt löytävät oikeat uudet omistajat. Arvokasta työtä! Lehtopöllöt saivat oikein hyvän joululahjan!

Kuvien linnut ovat kotiruokinnalta, Harri Harakka ja Timo Talitiainen

Nyt on maa valkoisena, lisää lunta satelee koko ajan, saamme valkoisen joulun joka ei nykyään ole enää itsestään selvyys. Täytyy iloita tästä kauneudesta, tehkää Tekin samoin!

Huh heijaa

Talvi tekee tuloaan, keli kylmenee, lunta tulee? Näin ovat säätieteilijät povanneet mutta onneksi vauhti ei ole kova. Meillä on "koira päivät" ohi, ei ole kuin yksi, vanha rouvamme Heta. Oltiin tänään saunassa, kävin taas kuuntelemassa "huilutauolla" mutta eipä ollut mitään luonnon ääniä. Ainoat äänet kuuluivat entisen koulun kentältä jossa jotkut harrastivat pientä pelailua tms. Se on hyvä merkki, kylä elää vaikka kunta lopetti koulun! Tänne on muuttanut paljon lapsiperheitä, se on sääli että heidän lapsukaiset eivät pääse kokemaan maalaiskoulun tunnelmaa. Pienessä koulussa kasvaa paljon ehyempiä lapsia kuin tuolla kasvukeskuksissa. Se oli suuri virhe Hämeenkyrön kunnalle kun lopettivat monia kouluja.

Lunta on ripotellut maan pinnalle aivan pieni kerros, lisää odotetaan! Kävin tänään tiistaina koiran kanssa pienellä lenkillä, hän ei kuitenkaan halunnut tulla metsäosuudelle vaan palasi kotikonnuille. Eipä siinä ollut muuta tehtävissä kuin myötäillä vahvemman tahdon mieltä. Samalla kun olin siellä lähimetsässä päätin tarkastaa sinne ripottelemiani pönttöjä. Useimmat niistä olivat täysin tyhjiä, ei ollut pesintöjä eikä yöpymisjälkiä. Yhden pöntön katon sain viedä kuitenkin korjattavaksi. Tulihan päivän hyvä työ tehtyä. Korjauksen jälkeen vein pöntön takaisin. Sitten kävelin metsässä uusien talvilajien toivossa, eipä tullut uusia vain punatulkun ääntä kuulin. Kotiruokinnalla ovat sinitiaiset ja pikkuvarpuset pääosissa, kumpaakin laitoin tiiraan 25 parven, harakoita on ollut tusinan parvi.

Edellisen talven jälkiä 

Nyt on 19 pv, keli on oikein hieno talvisää, lunta saisi olla hieman enemmän. Pakkanen on sopiva, meilläkin saatetaan olla lämmittämättä aina silloin tällöin. Kyllä sen sitten huomaa puun kulutuksessa ja kotolojen viileytenä. Talvi rupeaa kietomaan vaippaansa vähitellen. Lintumaailmassa mennään tuttua polkua, päivittäin saa katsella eri lintulajien temmellystä joko eturuokinnalla tai sitten metsän puolella. Tänäänkin katselin kun käpytikkapari ajoi toisiaan takaa, liekö lämpimät kelit hieman laittaneet hormoonit hyrräämään? Tulevaa lumitalvea varten hain tänään potkukelkan ja lumikolan valmiiksi. Tiettävästi jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin luntakin saadaan vielä kolattavaksi ja kelkka on talven kulkupeleistä parhain.

Lehtopöllölle pönttöjä

Sain viestin että 8.12 olisi talkoot isojen pönttöjen merkeissä. Kurppakomppanian retkiryhmällä oli tarkoitus tehdä esim pöllöille asuntoja liimapuulankkuista. Hakalan Kari oli onnistunut saamaan edullisesti (lue ilmaiseksi) komeita palkin pätkiä. Tuumasta toimeen. Väki kokoontui la aamukymmeneltä ja sirkeli rupesi laulamaan. Osa teki pöntön reikiä ja loput kantoivat valmiita pätkiä kokoomista varten. Kaikille riitti puuhaa ja askaretta. Pöntöistä tuli hyviä näin hukkapätkistä tehtynä. Ne painoivat 30 kg/pönttö joten se on vielä kova urakka saada ne puuhun. Sitä siinä keskusteluissa pohdittiin mutta todettiin että miksi miettiä sitä etukäteen, eiköhän joku keino keksitä. Kuusi pönttöä saatiin lankuista tehtyä. Kyllä niissä kelpaa lehtopöllöjen pesiä!

Sateinen sunnuntai ja lumet sulavat, siinäkö se talvi sitten oli? Tämä kysymys tuli mieleen kun patsastelin pihamaalla. Eihän toki, ei talvi vielä ole alkanutkaan. Kyllä pakkasia ja lunta vielä saadaan kokea. Lauljoutsenia kierteli tusinan parvi E-suuntaan, kuulin kuinka puukiipijä piti omaa ääntään lähimetsässä. Tuli jälleen hyvä pinna "talvipihakisaan", numeroksi tuli 18. Vielä puuttuu reilu kymmenen lajia tältä talvikaudelta, joten ihan hyvässä vauhdissa ollaan.

Maanantai ei auennnut yhtään aurinkoisempana, harmaa pilvimassa leijui Lavajärvenkin päällä. On aika harmittavaa olla vaan sisällä.Kaippa sitä vaan täytyis tempaista itseään niskasta kiinni mutta kun .... Kaikenlaisia  tekosyitä sitä helposti keksiikin ja vieläpä heikko mieli antaa luonnolle periksi ja siinä sitä ollaan! Miksi ei hyväksyisi sitä paljon kaivattua lepopäivää, lukisi hyvää kirjaa ja vaan olisi itsensä kanssa. Kyllä vielä ehtii tämänkin vuoden puolella, Päivän paras lintuhavainto oli kun näin kuusitiaisen ruokinnalla.

Taas tuli päivä ilman isommalta ulkonaoloa, kävin vain kilsan lenkin koiruuden kanssa. Sekin pieni pätkä maistui tosi hyvältä joten uskon että ke pääsen jo pitemmälle. Nythän on keli muuten tosi nappi ilkoiluun, ei sada eikä tuule. Ei tullutkaan lähdettyä lenkille kun kotona on puuhaa, tuli jälleen koira hoitoon. Oikein mukava paimenkoira, on siinä sitten seuraa meidän lappalaiselle, olkoon vaikka aikalailla nuorempi lajitoveri. Eihän meidän Heta enää leiki kun ei jaksa riekkua samalla tavalla.

Itsenäisyys vai itsepäisyys

Suomi vietti 101-vuotis päiviään kauniissa talvisäässä, pikku pakkanen ja kaunis huura maan pinnalla. 101 vuotta on jo kunnioitettava ikä, itsenäisenä kansakuntana täällä pohjolan perukoilla. Vaikka pahat kielet sanovatkin että Suomi on myynyt itsensä EU:lle, mielestäni sitä se ei ole kuitenkaan tehnyt.  Meillä on yhteinen valuutta. Meitä varmastikin puolustetaan tilanteen ollessa päällä, emme jää enää yksin niin kuin talvisodassa ja jatkosodassa. Tästä kaunista maasta kannattaa jatkossakin taistella!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi touhusin jälleen pihalla, kuulin harmaapäätikan äänen tuolta W-puolelta. Samassa rytäkässä kuulin myös punatulkun äänen. Kumpikin oli minun puutelistalla talvipihakisassa. Nyt on kasassa 14 lajia. Arvioisin että jos peruslajisto tulee niin pääsen hyvinkin 30:een lajiin. Se lajimäärä olisi ihan mukava saada, uskallan toivoa vielä siihen vielä joitakin ylläreitä. Onhan tässä pitkät talvipäivät aikaa, täytynee vaan viettää ulkoilmassa mahdollisimman paljon aikaansa.

Itsenäisyyden 101-vuotta julistamisen juhlinnan jälkeisenä päivänä tein pitkästä aikaa kävely lenkin sauvoilla. Ensin koiruuden kanssa lyhyt lenkki ja sitten itsekseni hieman pitempi. Päivän ulkoiluille tuli mittaa 7 kilsaa, hyvän happimyrkytyksen verran. Noilla lenkeillä sain jälleen täydennystä talvipihakisaan kun kuulin heti aamulla korpin huutelevan ja palatessani lenkeiltä näin kolmen variksen tekevän leikkejään ilmojen teillä. Kyllä sitä on iloinen kun näkee tavallisen variksenkin.
Näin perjantain kunniaksi satelee hieman lunta, se on hyvä että maa valkaistuu, tulee heti enemmän valoa ja mieli piristyy. Pakkanen pysyy lähipäivinä nollan tienoilla joten on hyvät ulkilukelit. Suosittelen kaikille happimyrkytyksen hakemista!

Elämää taajaman ulkopuolella

Kävimme eilen hieman kaupunkiajelulla, katsomassa humua taajaman sisällä. Olihan sitä vaikka muille jakaa. Jouluvaloja oli jos minkälaisia, kirkkaita yai sitten vähemmän valoa suotavia mutta valoja kuitenkin. Tampere on muuttunut paljon ja muuttuu koko ajan, tulee isoja rakennuksia, vanhoja puretaan. Ilme muuttuu, raitsikkakiskot ilmestyvät jälleen katukuvaan. Tänne maaseudulle palatessa huomasin täälläkin jouluvalojen lisääntyneen, on kotiseudullakin elämää!

Sunnuntaina päivän lehteä hakiessa, tällä kertaa autolla, kuuntelin kuinka jääkiekkokaukalon laidat kumisivat. Hienoa että on ollut viitseliäitä jäädyttäjiä, tuohan on mitä parasta ulkoliikuntaa kun voi viilettää hyvällä jäällä pienen kumilätkän perässä. Muistan kuinka nuorempana Kyröskosken kaukalossa sormet jäässä "pelattiin" hyvinkin ahkerasti, hienoja muistoja nuoruudesta! Nykyään vaan katsellaan sisätiloissa pehmeiden penkkien keskeltä ja ajatellaan kuinka toisin itse olisi tehnyt tuossa tilanteessa. Niin ne vuodet vierivät!

Sain eilen jo varhaisen joululahjan tai oikeammin sanottuna pihan linnut saivat uuden automaatin ruokinnalle. Täytin sen ja heti alkoi tiaisten hyöriminen sen ympärillä. Se on sijoitettu tuonne metsän puolelle. Olen jo useasti sellaista haikaillut ja nyt se toteutui, kiitos joulupukille ja hänen apulaisilleen luonto ja linnut kiittävät!

Tänään ma 3.12. oli pihapuuhastelujen päivä, katkoin pihamaalta tummuneita pihakasvustoja. On aika lumen jo tulla, sitä varmaan saadaan odottaa vielä viikko tai kaksi. Lavajärven pinta on hienon näköinen, jää peittää ainakin tämän meidän "perän", ei se vielä ole kokonaan jään peitossa, sinnehän ne kymmenen joutsentakin laskeutuivat tänään.

Movember-kisa päättyi, voittajaksi julistettiin Koskisen Hannu 102 lajilla. Käsittämätön määrä yhden kuukauden aikana marraskuussa lajeja! Onnittelut Hannulle, olet ansainnut kultamitalisi. Palomäen Timo tuli toiseksi 87 lajilla, määrähän oli parempi kuin viime vuotinen tulos joten onnittelut myös Timolle. Muita sijoituksia en lähde erittelemään, kaikilla oli hyvä tulos ja saivathan kaikki voimakkaan buustin harrastukseensa näin vuoden pimeimpänä aikaan. Omakohtainen kokemus oli jälleen positiivinen, "voimat" loppuivat täytyy myöntää. Kisassa havaittiin hyvin mielenkiintoisia lajeja, kuten tiiralokki, kirjokerttu, kuhankeittäjä. Ensi vuonna uudestaan?

Näin ilokseni tumman linnun eturuokinnan maassa ja hetken katseltuani se tuli paremmin näkyviin, peippo-koiras siinä haki evästä lumen peittämästä maasta. Lintu liikkui hieman ja huomasin sillä olevan jonkun patin vasemmassa jalassa, sääli tulee. Linnulla on jokin tauti ja on saanut sen jäämään tänne Suomen kamaralle. Nyt vaan täytyy toivoa että se selviäisi mutta näyttää huonolta. Ennustukseni lumen peittävästä maasta meni hieman pieleen, nyt on maan pinta valkoisena, todenäköisesti lumi kuitenkin sulaa pois ja maa on jälleen tutun syksyinen.

Puikku Lavajärvessä

Päivän kovin havainto oli pikku-uikun havaitseminen joutsenten seurassa, ei kuitenkaan meikäläinen päässyt nauttimaan vaan perus Lavajärveläinen Aarre Leskinen. Näin ilmoituksen tiira-palvelussa. Järvi rupeaa jäätymään ja sula pienemään. Kannattaa varmaan mennä katselemaan rantojen kautta mutta ei jäälle ole asiaa! Kyllähän pikku-uikku olisi hieno havainto näin marraskuun lopussa! Nyt mennään 28.11. päivää ja movember-kisa loppuu näillä näppäimillä. Sain eilen kännykkäviestin että sata lajia on ohitettu kisassa, Hannu Koskinen on ollut erityisen toimelias bongari ja hänellä meni sata poikki metson ollessa sadas laji. Se on aika käsittämätöntä kuinka paljon eri lintulajeja on pystytty haarukoimaan yhden miehen toimesta, hatun noston arvoinen suoritus! Vielä on pari päivää jäljellä!

Joulukuu on jälleen  hienoa aikaa, tulee joulupukki jos hyvin käy ?! Nythän on meidänkin lähipiirissä jälleen yksi aivan pieni, Helly Farina Matilda. Nämä vanhat nimet ovat jälleen muodissa, se on hyvä tapa kunnioittaa vanhoja polvia. Kävin eilen Hetan kanssa pienellä lenkillä, kyllähän koiruus innolla on lähtemässä lenkille mutta ei hänen vauhtikestävyytensä ole entisensä, vanha mikä vanha! On se koira kuitenkin yllättävän viisas ja tarkka hajujen suhteen. Kuulo on mennyt jo meidän koiralla tai sitten sillä on valikoiva kuulo, kyllä se ainakin paperin rapinan kuulee.

Kotoiset sinitiaiset

Tänään perjantaina on kovin tuulinen ja sateinen päivä, mieleni tekisi pienelle sauvakävelylle, saapas nähdä tuleeko sitä lähdettyä ? Eilen kävelin n 6 kilsaa lähimaastoissa, tuli "tarkastettua" lähimetsän kunto ja samalla hoidettua omaa kuntoa. Huomioni kiinnittyi metsässä kävellessä että metsätiaiset ovat harvinaisen hiljaa. Yksi sinitiaisparvi tuli kohdalle, niitä oli kymmenkunta ja kaikki olivat sinitiaisia, ei ollut seassa yhtään muuta kaveria. Olisiko sinitiaisilla vaellusta? Omalla ruokinnalla löytyy koko ajan kymmenkunta sinttaria, eikä ne samat linnut ole kysymyksessä vaan on siellä vaihtuvuutta. Tässä samalla kun tätä kirjoittelen lensi yksi harmaalokki kohti Lavajärveä, linnusta tuli meikäläisen 40. movember-pinna.  Täytynee tehdä jonkinlainen yhteenveto kisasta huomenna kun kisailijat vaan ilmoittaisivat kisasaldonsa!

Hiljaista linturintamalla ja muutenkin

Kirjoitan tätä päivitystä nyt melkein päivittäin, on turha rasittaa pientä mieltään erilaisia asioita muistelemalla. Maanantaina käveltiiin koiruuden kanssa lähilenkki upeassa pienessä pakkasessa. Lavajärvi on melkein jäätynyt, ainakin meidän lahti on täysin jään peitossa, ei se mitään kanna mutta ei siellä ole enään sulaa joutsenille. Seuraavan kerran sitten keväällä löytynee jälleen sulaa vettä.

Tänään ilmestyi harmaapäätikka (naaras) tuohon pellon tolppaan, odotin sen lennähtävän ruokinnalle mutta ei näin käynyt. Täytynee tarkkailla ruokintaa aina illan tai aamun hämärissä! Toinen mukava lintu taas pitkästä aikaa oli mustarastas (koiras) joka näyttäytyi tuolla automaatilla. Mura on ollut jo pitkään kadoksissa. Kaksi oravaa tuli myös aamupäivällä ruokinnalle, toinen yritti kiivaasti syödä talimakkaraa, siinähän on verkkoa ympärillä jota olen sittemmin käyttänyt toiseen kertaan mutta nyt taitaa kierrätysidea mennä pieleen! Pari harakkaa  vieraili myös eturuokinnalla, parhaimmillaan niitä on ollut yli kymmenen. Nämä pari pelästyivät naakkoja (4) jotka lehahtivat samoille apajille. Naaras käpytikka tuli syömään läskinpalalle.

Tiistaina 27.11. oli jälleen pakkaspäivä, upea talvinen huura maan ruohojen päällä. Lintumaailmassa huomioni kiinnittyi ruokinnan alapuolella maan pinnassa oleviin tummiin lintuihin. Viherpeippojen parvi (10 yks) oli einehtimässä pudonneita tarpeita. Parven linnut täytyi tarkastaa kaikki mitkä ehti näkemään. Kymmenen naakkaa ovat talin kimpussa viiden harakan säestäessä lähioksilla. Kymmenen laulujoutsenen parvi lensi E. Kahden oravan telmimistä on hauska seurata, näkee että ne ovat nuoria kävynpurijoita.

Tempaisin ja vein itseni kunnon sauvalenkille, kävelin seurojentalo Päivölään ja takaisin, n 8 km tuli pituutta lenkille.  Kävelysauvoilla matka sujui todella upeasti, kilometrit vaihtuivat nopsaan ja matka eteni. Koska keskityin kävelyyn niin ehdin hyvin huomioida lintumaailmaa, se oli yllättävän hiljaista.
Vain tiaisia (tali, sini, hömö) oli äänessä ja lennossa. Pari käpytikkaa havaitsin, siinähän päivän tiput. Lavajärven joutsenet pitivät ääntä, olivatko huolissaan aina vaan pienenevästä sulastaan!

Luin eilen vanhoja Suomen luonto-lehtiä, niissähän oli asiaa, ei se haitannut vaikka ne olivat vuoden kaksi vanhoja. Eipä se pieni aika muuta vuoden kiertokulkua mihinkään, samat ilmiöt toistuvat aina vuosi vuoden jälkeen. Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea esim Suomen lapin tilanteesta koskien sitä kuinka he eivät tunne voimavarojansa. Suomen matkailijat kaipaavat luonnontilaista ympäristöä! Sitten oli pitkä tarina "Muukalaisia luonnossamme", joka kertoi meille tuoduista eläinlajeista jotka olivat sopeutuneet joka paremmin tai sitten huonommin eläinkuntaamme. Esim valkohäntäpeurat, fasaani, kanadanhanhi, minkki, piisami, kanadanmajavat ja saksanhirvi jonka kotiutus epäonnistui.

Järvet jäätyvät

On hienot pakkaskelit, taivas sinessä ja aurinkokin paistaa! On upeat kelit olla ulkona. Olenkin yrittänyt viettää pihalla mahdollisimman paljon aikaa, metsästäen puuttuvia movember lajeja. Tänään onnistuin vihdoin kun näin aamulehteä hakiessani merikotkan liihottelevan matalalla SW suuntaan. Olenkin jo hieman huolestuneena yrittänyt vähän väkisinkin saada mekoa listalleni. Sehän puuttui vielä tämän vuotiselta pihapinnalistaltani. Onneksi tänään saan merkitä rastin havaintoni kunniaksi. Pihapiiristä on nyt havaittu tänä vuonna 106 eri lajia.

Meko Sastamalasta kuva T Palomäki

Pihamaalla on hieno tallustella ja käydä pienillä kävelyretkillä. Samalla saa meidän koirakin ulkoilua. Heta on jo 16 v, jos koiran ikä muutetaan ihmisen iäksi niin luku kerrotaan 7:llä. Huh heijaa, sehän tekee jo yli satavuotta!! Heta jaksaa  yhä tehdä 1-2 kilsan lenkkiä mutta on sitten kyllä väsynyt ja "kuorsaa" sitten lattialla. Siihen hänellä on oikeus!

Heta viime talvelta

Pirkanmaalla kaskettiin täällä vielä olevat laulujoutsenet, niitä saatiin niinkin iso määrä kuin 4000 yks. Sastamalassa löytyi yli 860 joutsenta, Hämeenkyrössä seuraavaksi isoin määrä n 600 joutsenta ja "pronssitilan" nappasi Virrat 500 joutsenella. Kun viettää aikaansa pihassa ei voi olla kuulematta joutsenten kailotusta jäätyvästä Lavajärvestä. Nyt kun sää selvästi kylmenee, matalat lahdet ja ruokailupellot jäätyvät on näillä edessään siirtyminen etelää kohti ja kenties vieläkin etelämmäksi. Niiden paluuta odotetaan tapahtuvan maalis-huhtikuussa, sehän tietää jo kevättä!

Uusi viikko alkaa jälleen kivassa talvisäässä. Pakkasta alle kymmenen astetta, maa aivan huurassa. Ruokinnoilla on yllättävästi aika rauhallista, yksi orava yrittää nakertaa talimakkaraa, tiaiset (sini + tali) ovat syömässä eturuokinnalla yhdessä pikkuvarpusten kanssa.Naakat rupeavat kerääntymään koivujen latvoihin. Katselin aamuhämärissä kun kaksi peuraa laskeutuivat pellolle ja etenivät hyvin rauhallisesti kohden Lavajärveä. Hieman niiden vauhtia lisäsi yksi mopoauto päristellessään kohden Ylöjärveä.

Keli on parantunut, ulkona viihtyy

Tänään 19.11 on maanantai, joutsenlaskenta on ohitse. Itse en saanut hilattua omaa ruhoani omaa pihaa pitemmälle, seurasin vain tiiran kautta että on laskettu! Määrästä on vaikea sanoa mutta sen tietää että yli kolmen sadan mennään yksilömäärissä. Lavajärvelläkin oli joitakin kymmeniä valkokaulaa. Muuten on ollut aikahiljaista linturintamalla, normaalit ruokintavieraat päivystävät ja saavat olla varuillaan kun varpushaukka on tiedostanut paikan ja vierailee helpon päiväruoan toivossa. Ainakin tähän mennessä se on vetänyt tyhjän nuotan.

Kävin pitkästä aikaa kävelysauvoilla tekemässä kevyen lenkin, 4 km tuli mittariin ja mieli oli aivan hyvä. Sauvoilla matka etenee niin joutaisasti että ei ehdi kissaa sanoa. Lavajärven entisen koulun taakse suuntautui tämän päivän reissuni. Siellä oli myös moto käynyt, oravasta oli tehty jalkamies ja uutta metsää odotetaan vuosien päästä ellei sitten kyseessä ollut uusien tonttien raivuuta, vähän kyllä epäilen tätä vaihtoehtoa. Maisemat oli kyllä upean aukeat, muistan siellä aikaisemmilta reissuiltani kuulleeni pyrstötiaisen ääntelyä, synkkä kuusikko oli näyttämönä. Nyt oli vain täysin raivattua aukeaa, tokko siemenpuuta löytyi.

Kävely sujuu rattoisasti kun on jotain tekemistä, laskin jälleen kaikki lintulajit jotka havaitsin. Normi tiaisten lisäksi oli punatulkkuja (useita), närhi, varis, harakka ja käpytikka joka hieman aiheuttikin tarkempaa katselua. Seuraavana päivänä kävelin koiruuden kanssa kilsan lenkkiä lähimetsässä samalla huomioiden lintumaailmaa. Näinkin n 30 laulujoutsenta jotka lensivät vähän sinne sun tänne. Osa muutti W (5) osa lähti pois Lavajärveltä (9) E ja pieni osa oli kierteleviä Lavajärven omaa kantaa. Kova kailotus linnuilla kyllä oli. Nyt rupeaa ilma pakastumaan ja on erittäin virkistävää olla ulkomaaailmassa.

Keskiviikkona puuhasteltiin aamupäivällä ulkona ja satuin kuulemaan varpuspöllön ääntelyä, sellaista "skaalalaulun" tapailua. Vapö oli mukava pinna movember-kisaan, meikäläisellä menee kisa vähän ohi kun painopiste ei ollut lintumaailmassa vaan normaalissa arjessa. Siihen nähden olen kyllä tyytyväinen tuohon vähäänkin määrään pinnoja. Nyt ovat kyllä talven valmistelut mallillaan, voi aivan hyvillä mielin antaa lumen ja pakkasten tulla. Niinhän se on että mitä nopeammin saamme lumipeitteen sitä nopeammin se myös häviää. Tiedä sitten mitä sääprofeetat ovat ennustaneet tulevasta talvesta? Talvilintujen ruokinta on nyt ykkösasiana päivän ohjelmsissa. Yllättävän paljon siihen kyllä saa kulumaan aikaa ja valuuttaa, iso säkki auringonkukansiemeniä maksaa n 20 e, meidän pihassa on menossa jo kolmas säkki aloitettuna. Lisäksi siihen talipallot ja talipötköt niin kyllä siihen saa euroja jonoon asti laittaa. Menee sitä rahaa kyllä turhempaankin, olen näin asian pähkäillyt.

Lueskelin vanhoja lintulehtiä ja huomasin siellä artikkelin tammikussa pidettävästä "pihabongaus-tapahtumasta". Siinä oli luettelo kaikista linnuista mitä on havaittu tämän tapahtuman historiassa.
Pihabongaus on järjestetty jo vuodesta 2006 alkaen. "Kisassa" on nähty n 140 lajia joista lehden jutussa oli lueteltu 100 lajia. Näistä linnuista olen havainnut tontillani 77 lajia. Mielenkiintoista verrata kahta listaa. Ne eivät ole kuitenkaan täysin samasta asiasta mutta leikinomaisesti voi asiaa katsella. Saahan sitä aikaansa kulumaan näinkin.

Lavajärvi ympäri sauvoilla

Tein uroteon,  otin jälleen kävelysauvat käteeni ja kiikarit kaulaani, ja heppoisen aamupalan jälkeen lähdin kiertämään järveä. Tavoite oli hienolla syksyilmalla olla ulkona ja hakea november-pinnoja. Retkelle tulee mittaa 12 kilometriä maalaismaisemassa. Kiirettä ei ole, matkan ensimmäinen iso mäki on Laurilan mäki, siinä näessä tarvitaan talvisin hiekoitusta, se on tosi jyrkkä. Mutta mäen jälkeen alkaa hieno peltoaukea jossa on joka talvi talvehtinut joku petolintu tai sitten isolepinkäinen. Niinhän siellä oli isolanttu nytkin. Kannatti kantaa kiikareita.

Muuta mainittavaa ei ollut aukealla, seuraavaksi on vuorossa "metsäpätkä", päätin kokeilla atrapin avulla eri tiaisia, pääasiassa töyhtötiaista! Muut tiaiset kyllä tulivat häärimään lähimaastoon mutta ei töyhtistä. Innostuin kokeilemaan myös pyyn ääntä. Löysinkin uuden pyyn reviirin. Se on hyvä talvilintulaskentaa ajatellen. Kohta koittavat myös laskentojen ajat. Pari kertaa vuodessa kierrämme järven laskien kaikki siivelliset, jos näkyy siivettömiä niin ne pannaan merkille ja ilmoitetaan eteenpäin. Onnistuin saamaan töyhtötintinkin vastaamaan, se oli hyvä pinna movember-kisaan.

Lähestyin Lavajokea, sillan tuntumasta rupesi jo näkemään Lavajärvelle ja näin pääsin laskemaan myös laulujoutsenet. Näin valkokauloja kaikkiaan 4 vanhaa lintua ja 4 nuorta, harmahtavia lintuja. Leskisen Aarre oli myös tänään  laskenut joutsenet saaden niitä 12 yks. Enhän nähnyt jokaiseen niemen mutkaan ja ruovikkoon joten aina jää katvealueita! Lavajoella ei näkynyt koskikaraa mutta jokialue jatkuu sillan jälkeen joten kyllä siellä on kätköpaikkoja.

Matka jatkuu kohti Komin kylää, länsipäätä Lavajärvestä. Sieltä etenin kohti Päivölän juhlapaikkaa. Päivölän aukealla on hyvät mahdollisuudet nähdä hiiripöllö ja myös isolepinkäinen. Hipö oli tolpan nokassa päivystämässä, on se hieno näky! Isolanttua en löytänyt. Yllättäen kuulin tutun sirinän, pyrstötiaisen ääntä. Niitä näkyi kaikkiaan 8 yksilöä, ne ylittivät tien joten oli helppo laskea matkaten kohden pohjoista.

Lähestyn jo kotikulmia. Sain kerättyä kolme uutta lajia movember-saldooni joka on nyt 37. Parhailla kavereilla löytyy jo yli 80 pinnaa joten en voi ollenkaan röyhistellä vaan olla hyvin nöyränä. Olenkin jo laskenut kisatavoitteeni 40 pinnaan joka vaatii kyllä vielä paljon ulkonaoloa ja kiertämistä. Alunperin oli tavoitteeni saada 50 täppää mutta kun olen hieman laiskanoloinen ja kierrän vain näitä kotikulmia niin tavoitteen laskeminen oli paikallaan.

Päivän kokonaissaldoksi tuli 19 lajia. Ehkäpä parhaimmat lajit ovat hiiripöllö, isolepinkäinen ja pyy.
Laitoin kuitenkin lajit tiiraankin. Päivän toinen tavoite oli saada happimyrkytys joka toteutuikin oikein hyvin. Samalla selvisi se että meikäläisen pitemmät reissut on nyt taputeltu ja saan tyytyä vain lähimaastojen koluamiseen. Onhan tässä jo kierretty ja kaarreltu pitkin poikin ja on aika ottaa lusikka kauniisti käteen, todeta että hyvä kun vielä jalka nousee ja mieli on virkeä. Silmät ja korvat pelaavat auttavasti joten tarkkailut jatkuvat!

Marrakuu on edelleen lauhaa

Voi rähmänkäpälä sentään kun on märkää, lauhaa, eikä tee mieli ulkoilmaan. Kai sitä on tulossa vanhaksi kun arvostaa sisätilojen lämpöä. Oikein hävettää olla sisällä! Eipä kai tällaista kestä enää kuin kuukaudenpäivät sitten jo rupeaa "valkaistumaan", tulee muutakin kuin rapakeliä. Vaikka eihän säässä muuten mitään vikaa ole mutta kun on vaan tottunut hieman kuivempaan ja sitten kun ei ole mikään pakko olla ulkona niin valitsee sen mielekkäämmän vaihtoehdon.

Movemberissa ovat veljet kiertäneet hyvin ahkerasti, pääsee tiiran havaintojen kautta seuraamaan edistymistä. Johtavalla taitaa olla jo yli 80 lajia marraskuulta. Kuukauttahan ei ole kulunut vasta kuin reilu kymmenen päivää ja nythän on Suomessa lintutyhjiön aikaa. Muuttolinnut ovat kaikonneet lämpimille maille aina Afrikkaan asti kun taas löytyy joitakin urheita jotka viivyttelevät täällä pesimäseuduillaan harkiten jopa talvehtimista pohjolan perukoilla valmistautuen seuraavaan pesimäkauteeen. Tiedä sitten mikä on viisainta, värjötellä kovassa pakkasessa, lumituiskussa ja saada etulyöntisema pesimätouhujen suhteen lajikumppaneihin verrattaessa vai sitten kokea muuttomatkan vaarat, rasitukset ja selviytyä jotenkuten. On siitä miettimistä pienillä linnunaivoilla!

Olosuhteet näillä leveysasteilla ovat aina yhtä kovat ja vaativat, Nytkin en ennustettu lauhan sään jatkuvan vielä parisen viikkoa. Pitemmälle eivät sääprofeetat uskalla sanoa mitään vaikka sen jo tietää vanhan kansan isäntäkin että kyllä lumi tulee satamaan ja paukkupakkaset jylläämään. Silloin otetaan mittaa niin ihmisistä kuin eläinkunnastakin. Kasvikunta osannee suojautua tähän kylmään kauteen.

Ruokinnalla on kova pikkuvarpusten (n 30) tsirkutus jatkuvasti. Myös oravat pitävät puolensa auringonkukan siementen jaossa. Meillä on käynyt 2-4 oravaa päivittäin, niitä vastaan ei voi taistella, ainoastaan hankkimalla erilaisen syöttöautomaatin. Ehkä se on seuraava hankinta tulevaisuudessa? Kaikkihan ovat luojan luomia. Joskus vaan tulee mieleen että vähempikin oravaliikenne olisi kyllä riittävä!

Ensi viikonloppuna on taas jokavuotinen joutsenlaskenta jolloin selvitetään paljonko näissä vesistöissä on joutsenia. Kieltämättä mieleni tekisi käydä laskemassa jokunen järvenselkä mutta taidan kuitenkin tyytyä kotoisen Lavajärven katseluun, onhan Lavajärvi yksi suurimmista järvistä Hämeenkyrössä. Laulujoutsenen mahdollinen talvehtiminen vaatisi meiltä ihmisiltä jälleen kerran kovaa syöttörumbaa jotta valkokaulat selviävät paukkupakkasista, olisihan se hienoa saada jälleen Suomen kansallislintu selviämään seuraavaan kesään!

Yksi tavoitteistani on tälle ruokintakaudelle löytää uusi laji tonttipinnoihin. Lähiseudulla esiintynyt valkoselkätikka olisi hyvä saada listoille mukaan. Vaseti olisi lajina 145:s. Se vaatisi ruokinnan läskitason pitämistä hyvänä, kunhan pääsen taas tuonne Palviportilla käymään saan tuon tikkaläskin paremmaksi. Käpytikkoja käy yksi pariskunta melkein päivittäin ja tikan ilmestyminen ruokinnan maastoon saa aina toivonkipinän heräämään. Tähän mennessä ei ole kipinä vielä syttynyt!

Marraskuu on lauhaa

Käynnissä oleva marraskuu on hyvin lämmin, lauha. Lumesta ei ole tietoakaan. Maailma on tasaisen märkää ja lohduttoman näköinen. Movember kisa on menossa ja olen käynyt joitakin kertoja autolla hieman pidemmällä, kuitenkaan en ole poistunut kotikunnasta. Näin tämän vuotisesta kisasta näyttää tulevan meikäläisen osalta vain kotikylän lajeista koostuva lista. Siten kisataan kuinka ehditään (lue "viitsitään"), ei joka paikkaan ehdi.

Kävin kuitenkin bongaamassa Komin kylällä olevan hiiripöllön ja samana päivänä vielä ajelin Lavajoelle katsomaan olisiko joella mitään. Olihan siellä, koskikara oli jo saapunut joelle talveksi. Kävin myös kokeilemassa kännykkäatrappia joenkulmantiellä mutta johtuisiko myöhäisestä ajasta vastausta en saanut sillä olin siellä vasta kolmen jälkeen. Pyyn metsästys jatkuu vielä muina päivinä.

Kotoisella ruokinnalla on pikkuvarpusia aika tavalla. Summasin määräksi n 30 yksilöä kun yritin seuloa seasta tavallista varpusta, turhaan sain vain mustapilkullisia poskia näkyviin. Varpunen taitaa olla kadotettua kauraa näin omalta ruokinnalta.

Kosteus vaan jatkuu. Nyt meinaa vielä iskeä syysflunssa, vastaan taistelen, pysyn sisätiloissa,  juon lämmintä. Eiköhän sekin tauti hellitä, ainakin toivottavasti hellittää otettaan niin pääsee taas normaaliin "arkeen". Tämä on nyt sellaista odottelua, odotetaan lunta maahan ja luonnon kauneuden heräämistä. Svenska dagen oli eilen, se on muisto jostain ajasta ennen kuin isä lampun osti. Kyllähän minä sen ymmärrän että täytyy vanhoja asioita kunnioittaa mutta ...

Kuva Aarre Leskinen

Keskiviikkona livahdin omille reissuille, hakemaan pyytä joenkulmalta. Sillä on vakio reviiri joenkulmantien varrella ja niinhän se lintu löytyi sieltä. Pääsin näkemään  kaverin kun se oli tuli tarkastamaan äänen aiheuttaja. Atrappia käyttäen sain sen houkuteltua esiin. Lajista tuli meikäläisen pinna nro 31, nyt täytyy kyllä mainita että vasta vähän yli 30 kun kisassa olevilla on lajeja jo n. 70 nähtynä marraskuun aikana! Itsellä on yksi selkeä tavoite täsä kisassa, saada valkoselkätikka tontille.
Lintuhan on havaittu jo aika lähellä, 4 kilometrin päässä. Ruokinta täytyy pitää kunnossa!

Movember alkaa

Heipä hei! Nyt ei paina huolet eikä mikään muukaan, ei! Tällainen lausahdus tuli mieleen kun ajattelin aloittaa uuden kuukauden, lokakuu päättyi ja marraskuu avautui! Nyt on edessä kova kuukausi lintujen perässä. Meillä on perinteinen "Movember" kisa jossa pyritään löytämään tänne jääneitä, talvehtimista aikovia tai sitten vielä muutolle halajavia. Tässä kisassa on aina löytynyt mielenkiintoisia muuttolintuja/talvehtijoita. Tähän kisaan ottaa osaa parisenkymmentä lintukärpäsen puremaa lintumiestä ympäri Suomen, yhteinen nimittäjä on meillä Hämeenkyröläisyys tai sitten lintujen perässä juokseminen!

Tälle kisalle on antanut nimen Hakalan Kari tässä joitakin vuosia sitten ja se nimi on jäänyt elämään. Kiitos Karille hienosta nimestä josta on tullut jo käsite meidän lintumiesten keskuudessa. Pohjustus on kova sana maailmaa vastaan. Haetaan niitä myöhästelijöitä tietoon valmiiksi jotta ne lajit löytyvät okulaareihin sitten kun H-hetki on koittanut. Meikäläisen pohjustus on kylläkin täysin tiiran varassa, sieltä näkee jos lähiseudulla on joku havainnut jonkun siivekkään. Sen verran vakavissani olen että kyllä kaikki Lavajärven seudun tiput käyn "bongaamassa".

Tänään on 30.10 ja pari päivää on aikaa lajien keräykseen. Yksinäinen naaraspeippo oli ruokinnalla, se vilahti pensaas alaoksistossa kadoten jonnekin. Tänään on ollut kovatuulinen päivä, puut ovat aivan luokilla eikä ulkona tee mieli olla yhtään ylimääräistä, sisätiloihin mieli halajaa lämpimään kahvikupin ääreen. Lintuja on ollut aika vähän ruokinnnalla, johtuisko myrskytuulista?!

Lokakuun viimeistä päivää vietetään, Halloween-juhlat ovat alkamassa tuolla ison veden takana. Meillä puolestaan alkaa Movember-kausi, nyt on sen aika. Sen pitemmittä puheitta, kisa alkakoon!

Kävelysauvat on hyvä asia

Kävelysauvat ovat hieno asia, ja niitä kannattaa käyttää! Sen olen nyt saanut huomata. Kaksi 8 km lenkkiä ja ne ovat käyneet kuin tanssi. Vauhtia saa kävelyynsä tuntuvasti lisää ja matkanteko onnistuu aivan huomaamattomasti. Sauvat ovat helppoja käyttää, ei voi kuin suositella sellaisten kokeilemista.
Vaikka minäkin niitä hieman oudoksuin aikaisemmin on minusta tullut niiden vankkumaton suosija.
Dementiahiihdoksi minä sitä kutsuin kun ensi kerran näin jonkun käyttävän sauvoja mutta nyt täytyy häpeillen myöntää olleensa täysin väärässä, siitä nöyrin anteeksipyyntöni asian harrastajille!

Meillä oli taas pihakisa linnuista ja jälleen kerran sain huomata että kisailu kannattaa aina. Sasi vei voiton selvästi 28 lajilla, on siitä hyötynsä kun asuu ison Kirkkojärven lahdelmassa! Tampere sai kasaan 19 lajia, Nokialta saatiin 17 ja Ylöjärvi 16 lajia. Meikäläinen sai 19 lajia. Parikkalan mies oli myös kisailemassa ulkojäsenenä saaden 16 lajia. Eli aikalailla samoissa mennään kautta Suomen! Kotoisen Lavajärven parhaat lajit olivat ehkäpä punakylkirastas, kulorastas ja järripeippo. Itä-Suomen lajilistalla nousivat esille sepelhanhi ja valkoposkihanhi, niitä kun on siellä näin muuttoaikaan. Kateellisena saan vain viestejä Partasen Harrilta tästä upeasta syysarktikasta jota ei täällä tällä kertaa pääse kokemaan.

Nyt mennään lokakuun viimeisiä päiviä, lumi oli maassa jo kerran mutta suli pois samantien. Talvirenkaat ovat vaihdettuna kaikkiin menopeleihin. On tästä neljästä vuodenajasta omat  tekemisensä. Tämäkin renkaiden vaihtorumba iskee aina "yllättäen" vaikka se pitäisi hyvin tietää! On tämä ihmismieli aika ovela kun se ei pysty painamaan mieleensä tällaista seikkaa. Arkisempiin asioihin jälleen mennäkseni on ruokinnalla aika kova vilinä aina aamuisin, iltapäivällä lintuliikenne hieman lopehtaa piristyen ennen "nukkumaanmenoa" hetkellisesti. Sielllä ei ole ollut kuitenkaan mitään uutta ihmeellistä, tavalliset tiaiset ja närhet (4 yks), mustarastaat (5) ovat pääosissa.

Lokakuu loppuu ja alkaa "Movember"

Taas on eletty syksyn siihen vaiheeseen että lokakuu loppuu aika pian ja alkaa marraskuu. Sehän tietää meikäläiselle pientä kiirettä näin lintujen suhteen kun jo perinteeksi (?) muodostunut kisa alkaa. Movember on Hämeenkyröläisten lintumiesten oma kisa, toki siihen saa ottaa osaa myös muutkin linnuista kiinnostuneet. Movemberissa haetaan myöhäisiä viivyttelijöitä ja talvehtimista aikovia tipusia. 50 lajia on minimitavoite, siihen pitäisi päästä aktiivisesti piharuokintaa ylläpitämällä. Sitten jos haluaa enemmän niin seulomaan Pirkanmaan vesistöjä ja ryteikköjä.

Kisan voittoon vaaditaan jo epäinhimillistä retkeilyä ja autoon kilometrejä. Nyt on ollut hieno ja lämmin syksy joten odotukset ovat kovat. Saapas nähdä tuleeko koskikara näin lämpimänä jo alas. Muistan kuinka minulla on ollut aina, (jo kaksi kertaa!), vaikeuksia löytää kara. Uskon tänä vuonna löytäväni karan! Onneksi ruokinnalla on vilinää. Laitoin jopa aitaverkkoa eturuokinnalle estääkseni harakoiden ja närhien rohmuamisen auringonkukan siementen kanssa. Mutta närhet eivät suostuneet noudattamaan ylläpitäjän toiveita vaan pujahtivat aidan isoista raoista jatkamaan einehtimistä. Täytyy nostaa kädet pystyyn. Neljä närheä pitää ruokintaa vakipaikkanaan. Onneksi eivät harakat pysty pujahtamaan raoista!

Muuten on ollut täysin normaalit vierailijat, pikkuvarpusia (max 15), tallarit (20) sinitiaisia on ollut vain kaksi tai kolme kaveria. Mustarastaat (2-3) edustavat rastaita, muita odotellaan.Viherpeipon ääntä kuuluu aina silloin tällöin. Kaksi käpytikkaa (k+n) ovat jo heränneet ja käyvät tuolla läskinpalalla. Ainakin kaksi hömötiaista käyvät myös päivittäin, samoin olen kuullut myös töyhtötintin ääntä vaikka ruokinnalla en ole kavereita vielä nähnyt. Tässähän on hyvä alku jo movemberiin!

Torstain aamu aukesi hieman "tuhnuisessa" kelissä, ei satanut vettä jos ei paljon muutakaan. Forecan mukaan pitäisi sataa mutta onneksi ovat kerrankin säätieteilijät väärässä (?) Kotoisalla ruokinnalla oli ainakin 2 mustarastasta, ehkäpä 4. Sitten nuo oravat käyvät tyhjentämässä auringonkukan siemenet. Tänäänkin ainakin 2 eri oravaa on jo käynyt, olen nähnyt näitä veijareita kolmekin kurrea kerralla. Uskon että siinä käy "perhe", yksi aikuinen ja kaksi hieman pienempää aina hyvin vilkkaasti liikkuvaa ja telmivää kaverusta. Käpytikka naaras kävi talimakkaralla.

Torstain ohjelmassa oli myös sauvakävelyä, kävin Päivölässä kääntymässä. Aikaa meni vajaa kaksi tuntia. Oli hieno ilma kävellä, edelleen pilvet roikkuivat matalalla. Kävelin suht rivakkaa tahtia välillä pysähdellen koska yllätys yllätys keräsin jälleen kaikki eri lintulajit. Sain niitä 13 lajia, seuraavassa käyn ne läpi. Ekaks kotipihalta talitiainen, sinitiainen, närhi ja pikkuvarpunen. Kävelyn lomassa kuulin hömötiaisen, hippiäisen, harakan, närhen, variksen, käpytikan ja keltasirkun. Päivän parhaana pitäisin tikliä sekä pyrstötiaisia jotka myös sain retken lajilistaan. Taas kun olin päässyt kotipihaan tuli mustarastas vielä loppumetreillä. Näin oli viime viikon kuntoiluloman "pyhä lupaus" täytettynä, hyvä lenkki (n 8 km) tuli käveltyä. Nyt kun mietin tätä reissua tuntuu minusta siltä että tallareita oli kävelymatkan runsain laji, niitä oli metsäpätkillä aika paljon äänessä.

Viikko Karjalohjalla 7-12.10.-18

Vietimme perheen voimin rentouttavan kylpyläloman Päiväkummussa, Karjalohjalla. Retken parasta antia oli herätys kävelysauvojen käyttöön ja tietenkin kävelylenkit. Sain hyvän "näpäytyksen" itseni liikuttamiseen, kuinka helppoa se onkaan ja se hyöty mikä sieltä tulee!!!. Oikeana sohvaperunana  olo on taakse jäänyttä elämää, näin ainakin toivomme. Vaimo löysi jälleen kipinän uimahalliin! Tämähän on oikea suunta!

Luontoblogia pitävänä tai pitäisikö oikeammin sanoa että lintublogia (?) päätin kerätä kaikki lajit mitä havaitaan kotipihasta lähtiessä ja sinne jälleen palatessa. Ajoimme reissun aikana yhteensä n 1000 km autolla kun teimme monia pieniä puolen päivän reissuja lähiseudulle. Näistä reissuista tässä matkakertomuksessa.

Eka päivänä ajellessamme etelä-Suomeen saimme ihastella koivujen ruskaa, upeita maisemia siellä täällä. Yksi kuollut kettu ja kaksi valkohäntäpeuraa olivat ainoat nísäkkäät. Lintuarsenaali alkoi karttumaan Rajasalmen sillalla jossa näimme kalalokkeja ja harmaalokin. Naakkoja, närhi sekä varis ja harakka olivat ensimmäiset kirjaukset. Korppi ja talitintti olivat jo Karjalohjan lajeja. Illan tullen huomasin jonkun mustan vilahtavan pensaan alle, se osoittautui mustarastaaksi. Näin oli sunnuntai saatu päätökseen ja mieli asettunut lomafiilikseen.

8.10 alkoi treenaus, Niina meni kuntosalille ja meikäläinen lähti kävelemään, 5 km oli päivän saldona. Päivän linnut löytyivät kävellessä, niittykirvisiä oli aika iso parvi joutomaalla, arvioisin niitä olleen n parisenkymmentä. Punakylkirastas (ä), räkättirastas, punatulkku, sinitiainen, peippo, viherpeippo olivat alkupäässä lenkkiä. Sitten törmäsin hienoon, keltaiseen tammipuumetsikköön jossa näin käpytikan ja sitten vilahduksella vihreäselkäisen linnun, sehän oli harmaapäätikka. Seuraava yllätys oli merimetso, näin linnun lentävän Lohjajärveltä. Seuraava kiva lintu oli tilhi, kuulin sen äänen lomapaikan pihassa. Vihervarpusia oli joitakin yksilöitä lennossa. Teimme visiitin Fiskarsiin jossa oli paljon sinisorsia pienessä lammessa. Merikotkan näki ensimmäisenä Niina joka ajaessaan sanoi jonkun ison linnun lentävän, lintu osoittautui merikotkaksi, hieno havainto! Ehkä meko olikin päivän kovin havainto ja samalla Fiskarssin reissun parasta antia!

Tiistai oli Hangon päivä, ysin jälkeen olimme jo tien päällä. Ajoimme Tammisaareen. Ekenäs oli ruotsinkielitä seutua mutta sai siellä palvelua ihan suomenkielelläkin. Eipä siellä kauan viihdytty vaan kohti Hankoa. Siellä haahuiltiin, haettiin Haliasta eli Hangon lintuasemaa sitä löytämättä. Olimme aivan huulilla mutta sinne olisi tarvinnut joitain lupia joten jätimme väliin. Juotiin hyvät kahvit ja sitten nokka kohti "kotia". Päivän uudet linnut olivat puukiipijä (ä), pulu ja sorsa/sotkalaji. Muita kivoja olivat joutsen, merimetso, kalalokki ja närhi. Ajomatkan aikana näimme jälleen upeita väriloistoja.

10.10 Aleksis Kiven päivä oli melkein kotipäivä. Kävelylenkki lähimaastossa ja sitten olikin vuorossa tammenterhojen keräystä. Vaimo askartelee niistä jotain, tuli kassin puolikas joten uutta materiaalia löytyy. Kävimme paikallisessa kirjastossa A Kiven päivän kunniaksi! Puolilta päivin lähdimme Inkooseen, sehän oli vain 30 km päässä. Sinne oli hyvä tie, vierailimme venesatamassa ja tapasimme paikallisen joka puhuikin suomea! Päivän uudet lajit olivat hanhi sp, todennäköinen metsähanhi ja kyhmyjoutsen. Päivän lenkkikin tuli kun jäin autosta pois 2 km ennen kotia, keräilin taskut täyteen taas tammenterhoja.

Torstaina oli jälleen aamupäivä lenkkejä ja sitten olikin reissu Muurlaan. Se olikin yllättävän vilkas paikka. Muurlan myymälästä haimme uuden paistinpannun. Päivään ei tullut uusia merkintöjä lintulistalle. Perjantaina loppui meidän loma ja edessä olikin ajomatka Lavajärvelle. Saimme uuden lajin joka oli kottarainen tolpan nokassa ennen Forssaa. Näin kokonaislajimääräksi tuli 32 lajia mitenkään yrittämättä.

Ruokinta aloitettu

Aloitin tämän vuotisen talviruokinnan jo heti kun lokakuu alkoi. Muina vuosina olen aloittanut sen vasta noin viikkoa myöhemmin, sama se koska aloittaa! Kun kävin Hämeenkyrön isolla kirkolla ja tulin hankkineeksi 25 g auringonkukan siemeniä ja samalla ostin myös läskiä, talimakkaroita ja talipalloja. Laitoin kotipiirissä kaikki välineet esille ja eväät niihin ja tarkkailu voi alkaa.

Ekan päivän lintuja olivat normitiaiset, närhi, mustarastas (koiras) ja käpytikka (koiras). Toisena päivänä olivat jo pikkuvarpuset (5) löytäneet uuden evästelypaikan. Samoin Harri harakka (2) ja uutena kasvona hömötiainen. Närhiä on ainakin pari kappaletta ja tiaisten määrä on kasvanut kuuteen. Pari sinitiaista olen yhyttänyt myös auringonkukkaa popsimasta.Tässä samalla kun kirjoitan tätä päivitystä niin huomasin yhden uuden vierailijan, kylläkin tutun muilta vuosilta, viherpeipon tulevan ruokinnalle.

Eturuokinta

Sitten kävi harmittava hama kun viikatteesta meni terä poikki. Yritin niitellä hieman pisempiä ruohoja näkökenttäni edestä pois ja terä kävi pajupuskan liian vahvan oksaan ja naps vaan. No siitä selviää kun käy tuolla viikatekaupoilla. Tekevälle sattuu!

Kävin kuvaamassa näitä tavan tiaisia. Kuvailin samalla ruokintaa yleisesti, niin tulee tämäkin todistetuksi. Eihän siinä nyt mitään ihmeitä ole, ainoastaan nuo läskinpalat laitoin roikkumaan, muina vuosina ne ovat olleet pihlajan rungon kyljessä. Tämäkin on kokeilua, voihan ne siirtää takaisin puun kylkeen mikäli osoittautuvat hankaliksi. Kyllä siellä oli aika tallareiden vilske, arvoisin niitä olleen n 15 yksilöä, tämä luku voi heittää +-- 3. Muita tiaisia en näissä onnistunut näkemään enkä kuulemaan.

Nyt tuli naaras käpytikka evästelmään talimakkaroita. Hyvä kun kelpaa, nyt on havaittuna kumpikin puolisko joten näyttää hyvältä. Käppäri on hauska vierailija ja sen myötä voi tulla vaikka valkoselkätikka! Sehän olisi tämän vuoden toivelaji!
Päivän muita tiiraan ilmoitettavia ovat yksinäinen kuikka ja kaksi joutsenta sekä myös hiirihaukka jonka näin käydessäni kirkolla. Eipä ollut sekään vielä lähtenyt muutolle, saa nähdä yrittääkö talvehtia?

Syksyn tuntua

Taas mennään kohti uutta syksyä ja vuoden vaihdetta. Ainahan se tulee sieltä jostain ja tuo tullessaan sateet ja kylmät ilmat. Aina on edessä se vihoviimeinen lehtien haravointi ja kaikkien kesäkalusteiden vienti korjuuseen pois tulevien lumien alta. Mieli halajaa jonnekin etelään, sinne jonnekin mihin nämä siivekkäämme ovat jo pitkään suunnanneet nokkansa ja katoavat siivet suhisten.

Kuva viime vuodelta by Harri Partane, valkoposkihanhia

Onnistuin näkemään edes yhden kurkiparven kun 140 kurkea kaarteli kotitalomme päällä ja hetken kuluttua niiden aura olikin jo etelän kantilla, vain äänet kuuluivat. Heippa vaan, keväällä nähdään! Muiden lintujen isompaa muuttoryntäystä en ole ainakaan vielä päässyt todistamaan, ainoastaan tänään aamulla kun kävelin tuossa kotipihalla niin näin ainakin kahdeksan kulorastasta jotka muuttivat yhdessä muiden turduksien kanssa (n 16 yhteensä). Syksyn hanhiparvia ei ole vielä tullut okulaareihin, niitä odotellessa on hyvä laittaa kaukoputket ja kiikarit valmiiksi.

Muisto kuluneestä kesästä

Tein tässä viime viikon lopulla kokeilun eräänä aamuna ja heräsin seiskan aikaan ja menin terassille "keräämään" lajeja, sain kasaan reilun parituntisen session aikana vain 13 lajia, eli linnut ovat selvästi vähentyneet! Phyllareita on vähän, jokunen pajulintu vain vilahtelee puiden oksistoissa. Punarinta on uskollinen tiksuttelija, tiaisia oli ainakin kuusi tallaria omenapuun oksilla. Sinitiaisen ääntä kuulin ja yhden epävarman höntin ääntelyn. Vihervarpusten parven ääntelyä, itse parvea en onnistunut yhyttämään. Nyt syksyn tullessa ovat keltasirkut ilmestyneet puidun viljapellon jämille. Kai sitä täytyy pian kaivaa lintulaudat esiin ja käydä ostamassa ekat linnun ruoat.

Kotiphasta västäräkki

Mustarastaita on ollut näin syksyllä ilahduttavasti, sen lintusession aikana näin ainakin 3-4 eri yksilöä. Samoin ova tilhet saapuneet tyhjentämään vähiä pihlajanmarjoja sekä myös nokkimaan raakoja omenapuun hedelmiä. Nokittuja omenaraakileita on tämän tästä puiden alla, olenkin jo ihmetellyt mikä eläin niitä nakertaa. Syksyn tullen täytyy tankata muuttomatkaa varten ja sitten myös talven kylmyyttä vastaan hieman rasvaa höyhenien alle. Talvi ei armahda sitä vastaan varautumattomia, joten meidän ihmisten tulee auttaa näitä luomakunnan pienimpiä, on niistä sitten taas iloa talven pimeinä aikoina.

Sälgrund takana

Sälgrundin saari on jälleen nähty, koettu ja nyt ollaan tositoimissa kotitanhuvilla. Reissun lajimäärä jäi alle sadan, kahlaajat yllättivät jälleen! Muuten ei muuttoa noussut kovin korkealle. Kurppakomppania oli edustettuna jälleen, nyt kuuden miehen voimin. Eka päivän kommentteja olivat "mustaviklo oli hyvä havis" "kahlaajat kivellä olivat aivan huikea näky kuvattavaksi" "lokkeja tosi paljon" "rantasipi oli kova havis" "porukka täällä taas, fiilis yleensä"

Keltapaidat yhteiskuvassa

Sunnuntai-illan keskusteluaiheena olivat Hämeenkyrön kuulumiset, muisteluja ja kokemuksia Hämeenkyrön kuuluisimmista miehistä. Näiden muistelujen myötä saatiin hauskat hetket jälleen hyvin eläviksi, olimmehan kaikki "juurillamme"! Edellisestä lintupäivästä ei ollut mitään moitittavaa, nyt vaan aikalailla odottavin mielin kohden tulevaa viikkoa, illan tullen pidettiin makkaroiden paisto sille varatulla paikalla, jonne tällä viikolla kokoonuimme joka päivä. Siinä paikassa oli hyvä kerrata päivän tapahtumia ja valmistautua seuraavaan tärkeään tapahtumaan eli saunaan.

Maanantai oli sadepäivä, saimme nukkua aina puoleen päivään jonka jälkeen mentiin jälleen "töihin".
Muutto ei auennut, paikalliset tuli katseltua hyvin tarkkaan. Päivän tuuli oli sen verran kovaa että emme nousseet tuttuun paikkaan hieman korkeammalle vaan tyydyimme kallion koloon jossa ei tuuli purrut ollenkaan pahasti, siellä oli jopa miellyttävän lämmin olotila.

Iltahuudossa

Tiistaina oli tuttuun tapaan "herätys" puoli seiska, miehet olivat yllättävänkin pirteinä aloittamassa uutta päivää kovin odotuksin mutta saimme jälleen pettyä. Päivä oli luotokirvisen äänen opiskelua, olihan meillä nyt mukana reissussa äänten kova "mestari" Timo, jolla ei mennyt yksikään ääni ohi. Hömötiaisilla tuntui olevan vaellus, sen verran kovaa muuttoa niillä oli. Seisoessamme staijipaikalla lensi 4 linnun hömppäparvi melkein pahki Anteroon ja kertoman mukaan melkein meikäläisenkin päälle. Katselimme kun kuusi pähkinähakkia yritti lähteä muuttamaan meren yli mutta eivät lähteneet liian kovan vastaisen tuulen vuoksi vaan palasivat aina takaisin, ei hakkikaan ole kovin hyvä lentäjä joten niiden epäröinti oli aivan aiheellista. Päivän ehkä kovin havis oli kun näimme saukon pujahtelevan kivien välissä ja lopulta se päätyi aivan viereemme pieneen lammikkoon kadoten siitä omille teilleen. Mukavana yllättäjänä kahlaaja oli punakuiri.

Keskiviikko, torstai ja osin perjantaikin toistivat samaa kaavaa. Merilintujen muutto oli yllättävän vaimeaa ja samoin oli myös petolintujen muutto. Näimme kyllä jonakin päivänä kattavan lajikirjon pedoista mutta emme päässeet lähellekään viime vuoden yllättävän kovaa muuttoa. Ampuhaukka, muuttohaukka olivat alussa melkein päivittäisiä. Sinisuohaukka kuului myös yleisimpiin muuttajiin, päivittäin oli pari kolme sisua. Yksi piekana lensi läheltä kohden etelää.

Helge Hakala

Reissuihimme olennaisena osana kuuluva lintukisa muodostui yllättävän tasaiseksi, voittaja saatiin vasta loppukirissä. Näimme koko reissulla 96 lajia, viime vuonna vastaavaan aikaan 106 lajia, viimeiseksi uudeksi lajiksi tuli taigauunilintu jonka kuuli kolme kaveria lähtöhetkellä satamassa. Näin jouduin luovuttamaan jo lähes varmana pidettyä sääkirjan tulevalle voittajalle Helgelle. Pisteissä mitattuna hävisin 1:llä pisteellä! Ei yhtään harmittanut sillä Helge on pitkän tien lintumies joka ansaitsi voittonsa.