Toukokuu oli lämpimin kuukausi koko aamulehden pitämän mittausjakson aikana. Luonto huutaa ja vaatii vettä, edes yökosteus ei tuo pelastusta. Kaikki palaa karrelle. Viime vuonna oli hyvin sateista ja märkää, tänä vuonna taas sitten kuivuutta. Koskaan ei ole kohden mutta ei saa valittaa, on otettava vastaan se mitä annetaan ja mukinat pois.
Pidimme hyvän ystäväni Harri Partasen kanssa tunnin kisan, itse kisa päättyi tasan, näin sovittiin hyvässä asevelihengessä. Lajimäärä oli kummallakin n 20 eri lajia, Harrin pihassa oli esim kaulushaikara ollut äänessä ja täällä Lavajärvellä puolestaan lajilistan kärjessä oli idänuunilintu jonka laulun tunnistin näin kesäkuun ensimmäisen päivän kunniaksi. Idulista tuli pihapinna nro 91! Sen ysikymppisen rikoin peukaloisella alkuviikolla.
Jokin "outo" petolintu meni talomme yli suoraan pohjoiseen, oliko lintu vielä muuttomatkalla vai oliko kyseessä kiertelevä yksilö, mene ja tiedä! Kuitenkin näin linnun vasta sen ollessa jo ohittaneena, häivähdyksen omaisena piirtyi silmiini kuva petolinnun profiilista ja se toi minulle mieleen varpushaukan.
Kalsääskestä tuli kuitenkin pinna, näin linnun kiertelevänä jälleen kerran talomme ohittaneena tuolla pohjoisen kantilla. Naakat pyrkivät häiritsemään ja ajamaan takaa tätä kaloja saalistavaa upeaa lintua. Pinna nro 92 oli kuitenkin tosiasia. Muita mielenkiintoisia haviksia ei nyt tule mieleen, yöllä heräsin joskus kahden aikaan ja kävin kuuntelemassa yön ääniä mutta käkeä kummempaa ei haaviin tarttunut. Saalistus jatkuu ja tavoite lähestyy pienin askelin. Kuvituksena on tämän vuotiselta arktikaretkeltä kuvia ohi kiitävistä valkkareista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti