Movember alkaa

Heipä hei! Nyt ei paina huolet eikä mikään muukaan, ei! Tällainen lausahdus tuli mieleen kun ajattelin aloittaa uuden kuukauden, lokakuu päättyi ja marraskuu avautui! Nyt on edessä kova kuukausi lintujen perässä. Meillä on perinteinen "Movember" kisa jossa pyritään löytämään tänne jääneitä, talvehtimista aikovia tai sitten vielä muutolle halajavia. Tässä kisassa on aina löytynyt mielenkiintoisia muuttolintuja/talvehtijoita. Tähän kisaan ottaa osaa parisenkymmentä lintukärpäsen puremaa lintumiestä ympäri Suomen, yhteinen nimittäjä on meillä Hämeenkyröläisyys tai sitten lintujen perässä juokseminen!

Tälle kisalle on antanut nimen Hakalan Kari tässä joitakin vuosia sitten ja se nimi on jäänyt elämään. Kiitos Karille hienosta nimestä josta on tullut jo käsite meidän lintumiesten keskuudessa. Pohjustus on kova sana maailmaa vastaan. Haetaan niitä myöhästelijöitä tietoon valmiiksi jotta ne lajit löytyvät okulaareihin sitten kun H-hetki on koittanut. Meikäläisen pohjustus on kylläkin täysin tiiran varassa, sieltä näkee jos lähiseudulla on joku havainnut jonkun siivekkään. Sen verran vakavissani olen että kyllä kaikki Lavajärven seudun tiput käyn "bongaamassa".

Tänään on 30.10 ja pari päivää on aikaa lajien keräykseen. Yksinäinen naaraspeippo oli ruokinnalla, se vilahti pensaas alaoksistossa kadoten jonnekin. Tänään on ollut kovatuulinen päivä, puut ovat aivan luokilla eikä ulkona tee mieli olla yhtään ylimääräistä, sisätiloihin mieli halajaa lämpimään kahvikupin ääreen. Lintuja on ollut aika vähän ruokinnnalla, johtuisko myrskytuulista?!

Lokakuun viimeistä päivää vietetään, Halloween-juhlat ovat alkamassa tuolla ison veden takana. Meillä puolestaan alkaa Movember-kausi, nyt on sen aika. Sen pitemmittä puheitta, kisa alkakoon!

Kävelysauvat on hyvä asia

Kävelysauvat ovat hieno asia, ja niitä kannattaa käyttää! Sen olen nyt saanut huomata. Kaksi 8 km lenkkiä ja ne ovat käyneet kuin tanssi. Vauhtia saa kävelyynsä tuntuvasti lisää ja matkanteko onnistuu aivan huomaamattomasti. Sauvat ovat helppoja käyttää, ei voi kuin suositella sellaisten kokeilemista.
Vaikka minäkin niitä hieman oudoksuin aikaisemmin on minusta tullut niiden vankkumaton suosija.
Dementiahiihdoksi minä sitä kutsuin kun ensi kerran näin jonkun käyttävän sauvoja mutta nyt täytyy häpeillen myöntää olleensa täysin väärässä, siitä nöyrin anteeksipyyntöni asian harrastajille!

Meillä oli taas pihakisa linnuista ja jälleen kerran sain huomata että kisailu kannattaa aina. Sasi vei voiton selvästi 28 lajilla, on siitä hyötynsä kun asuu ison Kirkkojärven lahdelmassa! Tampere sai kasaan 19 lajia, Nokialta saatiin 17 ja Ylöjärvi 16 lajia. Meikäläinen sai 19 lajia. Parikkalan mies oli myös kisailemassa ulkojäsenenä saaden 16 lajia. Eli aikalailla samoissa mennään kautta Suomen! Kotoisen Lavajärven parhaat lajit olivat ehkäpä punakylkirastas, kulorastas ja järripeippo. Itä-Suomen lajilistalla nousivat esille sepelhanhi ja valkoposkihanhi, niitä kun on siellä näin muuttoaikaan. Kateellisena saan vain viestejä Partasen Harrilta tästä upeasta syysarktikasta jota ei täällä tällä kertaa pääse kokemaan.

Nyt mennään lokakuun viimeisiä päiviä, lumi oli maassa jo kerran mutta suli pois samantien. Talvirenkaat ovat vaihdettuna kaikkiin menopeleihin. On tästä neljästä vuodenajasta omat  tekemisensä. Tämäkin renkaiden vaihtorumba iskee aina "yllättäen" vaikka se pitäisi hyvin tietää! On tämä ihmismieli aika ovela kun se ei pysty painamaan mieleensä tällaista seikkaa. Arkisempiin asioihin jälleen mennäkseni on ruokinnalla aika kova vilinä aina aamuisin, iltapäivällä lintuliikenne hieman lopehtaa piristyen ennen "nukkumaanmenoa" hetkellisesti. Sielllä ei ole ollut kuitenkaan mitään uutta ihmeellistä, tavalliset tiaiset ja närhet (4 yks), mustarastaat (5) ovat pääosissa.

Lokakuu loppuu ja alkaa "Movember"

Taas on eletty syksyn siihen vaiheeseen että lokakuu loppuu aika pian ja alkaa marraskuu. Sehän tietää meikäläiselle pientä kiirettä näin lintujen suhteen kun jo perinteeksi (?) muodostunut kisa alkaa. Movember on Hämeenkyröläisten lintumiesten oma kisa, toki siihen saa ottaa osaa myös muutkin linnuista kiinnostuneet. Movemberissa haetaan myöhäisiä viivyttelijöitä ja talvehtimista aikovia tipusia. 50 lajia on minimitavoite, siihen pitäisi päästä aktiivisesti piharuokintaa ylläpitämällä. Sitten jos haluaa enemmän niin seulomaan Pirkanmaan vesistöjä ja ryteikköjä.

Kisan voittoon vaaditaan jo epäinhimillistä retkeilyä ja autoon kilometrejä. Nyt on ollut hieno ja lämmin syksy joten odotukset ovat kovat. Saapas nähdä tuleeko koskikara näin lämpimänä jo alas. Muistan kuinka minulla on ollut aina, (jo kaksi kertaa!), vaikeuksia löytää kara. Uskon tänä vuonna löytäväni karan! Onneksi ruokinnalla on vilinää. Laitoin jopa aitaverkkoa eturuokinnalle estääkseni harakoiden ja närhien rohmuamisen auringonkukan siementen kanssa. Mutta närhet eivät suostuneet noudattamaan ylläpitäjän toiveita vaan pujahtivat aidan isoista raoista jatkamaan einehtimistä. Täytyy nostaa kädet pystyyn. Neljä närheä pitää ruokintaa vakipaikkanaan. Onneksi eivät harakat pysty pujahtamaan raoista!

Muuten on ollut täysin normaalit vierailijat, pikkuvarpusia (max 15), tallarit (20) sinitiaisia on ollut vain kaksi tai kolme kaveria. Mustarastaat (2-3) edustavat rastaita, muita odotellaan.Viherpeipon ääntä kuuluu aina silloin tällöin. Kaksi käpytikkaa (k+n) ovat jo heränneet ja käyvät tuolla läskinpalalla. Ainakin kaksi hömötiaista käyvät myös päivittäin, samoin olen kuullut myös töyhtötintin ääntä vaikka ruokinnalla en ole kavereita vielä nähnyt. Tässähän on hyvä alku jo movemberiin!

Torstain aamu aukesi hieman "tuhnuisessa" kelissä, ei satanut vettä jos ei paljon muutakaan. Forecan mukaan pitäisi sataa mutta onneksi ovat kerrankin säätieteilijät väärässä (?) Kotoisalla ruokinnalla oli ainakin 2 mustarastasta, ehkäpä 4. Sitten nuo oravat käyvät tyhjentämässä auringonkukan siemenet. Tänäänkin ainakin 2 eri oravaa on jo käynyt, olen nähnyt näitä veijareita kolmekin kurrea kerralla. Uskon että siinä käy "perhe", yksi aikuinen ja kaksi hieman pienempää aina hyvin vilkkaasti liikkuvaa ja telmivää kaverusta. Käpytikka naaras kävi talimakkaralla.

Torstain ohjelmassa oli myös sauvakävelyä, kävin Päivölässä kääntymässä. Aikaa meni vajaa kaksi tuntia. Oli hieno ilma kävellä, edelleen pilvet roikkuivat matalalla. Kävelin suht rivakkaa tahtia välillä pysähdellen koska yllätys yllätys keräsin jälleen kaikki eri lintulajit. Sain niitä 13 lajia, seuraavassa käyn ne läpi. Ekaks kotipihalta talitiainen, sinitiainen, närhi ja pikkuvarpunen. Kävelyn lomassa kuulin hömötiaisen, hippiäisen, harakan, närhen, variksen, käpytikan ja keltasirkun. Päivän parhaana pitäisin tikliä sekä pyrstötiaisia jotka myös sain retken lajilistaan. Taas kun olin päässyt kotipihaan tuli mustarastas vielä loppumetreillä. Näin oli viime viikon kuntoiluloman "pyhä lupaus" täytettynä, hyvä lenkki (n 8 km) tuli käveltyä. Nyt kun mietin tätä reissua tuntuu minusta siltä että tallareita oli kävelymatkan runsain laji, niitä oli metsäpätkillä aika paljon äänessä.

Viikko Karjalohjalla 7-12.10.-18

Vietimme perheen voimin rentouttavan kylpyläloman Päiväkummussa, Karjalohjalla. Retken parasta antia oli herätys kävelysauvojen käyttöön ja tietenkin kävelylenkit. Sain hyvän "näpäytyksen" itseni liikuttamiseen, kuinka helppoa se onkaan ja se hyöty mikä sieltä tulee!!!. Oikeana sohvaperunana  olo on taakse jäänyttä elämää, näin ainakin toivomme. Vaimo löysi jälleen kipinän uimahalliin! Tämähän on oikea suunta!

Luontoblogia pitävänä tai pitäisikö oikeammin sanoa että lintublogia (?) päätin kerätä kaikki lajit mitä havaitaan kotipihasta lähtiessä ja sinne jälleen palatessa. Ajoimme reissun aikana yhteensä n 1000 km autolla kun teimme monia pieniä puolen päivän reissuja lähiseudulle. Näistä reissuista tässä matkakertomuksessa.

Eka päivänä ajellessamme etelä-Suomeen saimme ihastella koivujen ruskaa, upeita maisemia siellä täällä. Yksi kuollut kettu ja kaksi valkohäntäpeuraa olivat ainoat nísäkkäät. Lintuarsenaali alkoi karttumaan Rajasalmen sillalla jossa näimme kalalokkeja ja harmaalokin. Naakkoja, närhi sekä varis ja harakka olivat ensimmäiset kirjaukset. Korppi ja talitintti olivat jo Karjalohjan lajeja. Illan tullen huomasin jonkun mustan vilahtavan pensaan alle, se osoittautui mustarastaaksi. Näin oli sunnuntai saatu päätökseen ja mieli asettunut lomafiilikseen.

8.10 alkoi treenaus, Niina meni kuntosalille ja meikäläinen lähti kävelemään, 5 km oli päivän saldona. Päivän linnut löytyivät kävellessä, niittykirvisiä oli aika iso parvi joutomaalla, arvioisin niitä olleen n parisenkymmentä. Punakylkirastas (ä), räkättirastas, punatulkku, sinitiainen, peippo, viherpeippo olivat alkupäässä lenkkiä. Sitten törmäsin hienoon, keltaiseen tammipuumetsikköön jossa näin käpytikan ja sitten vilahduksella vihreäselkäisen linnun, sehän oli harmaapäätikka. Seuraava yllätys oli merimetso, näin linnun lentävän Lohjajärveltä. Seuraava kiva lintu oli tilhi, kuulin sen äänen lomapaikan pihassa. Vihervarpusia oli joitakin yksilöitä lennossa. Teimme visiitin Fiskarsiin jossa oli paljon sinisorsia pienessä lammessa. Merikotkan näki ensimmäisenä Niina joka ajaessaan sanoi jonkun ison linnun lentävän, lintu osoittautui merikotkaksi, hieno havainto! Ehkä meko olikin päivän kovin havainto ja samalla Fiskarssin reissun parasta antia!

Tiistai oli Hangon päivä, ysin jälkeen olimme jo tien päällä. Ajoimme Tammisaareen. Ekenäs oli ruotsinkielitä seutua mutta sai siellä palvelua ihan suomenkielelläkin. Eipä siellä kauan viihdytty vaan kohti Hankoa. Siellä haahuiltiin, haettiin Haliasta eli Hangon lintuasemaa sitä löytämättä. Olimme aivan huulilla mutta sinne olisi tarvinnut joitain lupia joten jätimme väliin. Juotiin hyvät kahvit ja sitten nokka kohti "kotia". Päivän uudet linnut olivat puukiipijä (ä), pulu ja sorsa/sotkalaji. Muita kivoja olivat joutsen, merimetso, kalalokki ja närhi. Ajomatkan aikana näimme jälleen upeita väriloistoja.

10.10 Aleksis Kiven päivä oli melkein kotipäivä. Kävelylenkki lähimaastossa ja sitten olikin vuorossa tammenterhojen keräystä. Vaimo askartelee niistä jotain, tuli kassin puolikas joten uutta materiaalia löytyy. Kävimme paikallisessa kirjastossa A Kiven päivän kunniaksi! Puolilta päivin lähdimme Inkooseen, sehän oli vain 30 km päässä. Sinne oli hyvä tie, vierailimme venesatamassa ja tapasimme paikallisen joka puhuikin suomea! Päivän uudet lajit olivat hanhi sp, todennäköinen metsähanhi ja kyhmyjoutsen. Päivän lenkkikin tuli kun jäin autosta pois 2 km ennen kotia, keräilin taskut täyteen taas tammenterhoja.

Torstaina oli jälleen aamupäivä lenkkejä ja sitten olikin reissu Muurlaan. Se olikin yllättävän vilkas paikka. Muurlan myymälästä haimme uuden paistinpannun. Päivään ei tullut uusia merkintöjä lintulistalle. Perjantaina loppui meidän loma ja edessä olikin ajomatka Lavajärvelle. Saimme uuden lajin joka oli kottarainen tolpan nokassa ennen Forssaa. Näin kokonaislajimääräksi tuli 32 lajia mitenkään yrittämättä.

Ruokinta aloitettu

Aloitin tämän vuotisen talviruokinnan jo heti kun lokakuu alkoi. Muina vuosina olen aloittanut sen vasta noin viikkoa myöhemmin, sama se koska aloittaa! Kun kävin Hämeenkyrön isolla kirkolla ja tulin hankkineeksi 25 g auringonkukan siemeniä ja samalla ostin myös läskiä, talimakkaroita ja talipalloja. Laitoin kotipiirissä kaikki välineet esille ja eväät niihin ja tarkkailu voi alkaa.

Ekan päivän lintuja olivat normitiaiset, närhi, mustarastas (koiras) ja käpytikka (koiras). Toisena päivänä olivat jo pikkuvarpuset (5) löytäneet uuden evästelypaikan. Samoin Harri harakka (2) ja uutena kasvona hömötiainen. Närhiä on ainakin pari kappaletta ja tiaisten määrä on kasvanut kuuteen. Pari sinitiaista olen yhyttänyt myös auringonkukkaa popsimasta.Tässä samalla kun kirjoitan tätä päivitystä niin huomasin yhden uuden vierailijan, kylläkin tutun muilta vuosilta, viherpeipon tulevan ruokinnalle.

Eturuokinta

Sitten kävi harmittava hama kun viikatteesta meni terä poikki. Yritin niitellä hieman pisempiä ruohoja näkökenttäni edestä pois ja terä kävi pajupuskan liian vahvan oksaan ja naps vaan. No siitä selviää kun käy tuolla viikatekaupoilla. Tekevälle sattuu!

Kävin kuvaamassa näitä tavan tiaisia. Kuvailin samalla ruokintaa yleisesti, niin tulee tämäkin todistetuksi. Eihän siinä nyt mitään ihmeitä ole, ainoastaan nuo läskinpalat laitoin roikkumaan, muina vuosina ne ovat olleet pihlajan rungon kyljessä. Tämäkin on kokeilua, voihan ne siirtää takaisin puun kylkeen mikäli osoittautuvat hankaliksi. Kyllä siellä oli aika tallareiden vilske, arvoisin niitä olleen n 15 yksilöä, tämä luku voi heittää +-- 3. Muita tiaisia en näissä onnistunut näkemään enkä kuulemaan.

Nyt tuli naaras käpytikka evästelmään talimakkaroita. Hyvä kun kelpaa, nyt on havaittuna kumpikin puolisko joten näyttää hyvältä. Käppäri on hauska vierailija ja sen myötä voi tulla vaikka valkoselkätikka! Sehän olisi tämän vuoden toivelaji!
Päivän muita tiiraan ilmoitettavia ovat yksinäinen kuikka ja kaksi joutsenta sekä myös hiirihaukka jonka näin käydessäni kirkolla. Eipä ollut sekään vielä lähtenyt muutolle, saa nähdä yrittääkö talvehtia?