Sälgrund takana

Sälgrundin saari on jälleen nähty, koettu ja nyt ollaan tositoimissa kotitanhuvilla. Reissun lajimäärä jäi alle sadan, kahlaajat yllättivät jälleen! Muuten ei muuttoa noussut kovin korkealle. Kurppakomppania oli edustettuna jälleen, nyt kuuden miehen voimin. Eka päivän kommentteja olivat "mustaviklo oli hyvä havis" "kahlaajat kivellä olivat aivan huikea näky kuvattavaksi" "lokkeja tosi paljon" "rantasipi oli kova havis" "porukka täällä taas, fiilis yleensä"

Keltapaidat yhteiskuvassa

Sunnuntai-illan keskusteluaiheena olivat Hämeenkyrön kuulumiset, muisteluja ja kokemuksia Hämeenkyrön kuuluisimmista miehistä. Näiden muistelujen myötä saatiin hauskat hetket jälleen hyvin eläviksi, olimmehan kaikki "juurillamme"! Edellisestä lintupäivästä ei ollut mitään moitittavaa, nyt vaan aikalailla odottavin mielin kohden tulevaa viikkoa, illan tullen pidettiin makkaroiden paisto sille varatulla paikalla, jonne tällä viikolla kokoonuimme joka päivä. Siinä paikassa oli hyvä kerrata päivän tapahtumia ja valmistautua seuraavaan tärkeään tapahtumaan eli saunaan.

Maanantai oli sadepäivä, saimme nukkua aina puoleen päivään jonka jälkeen mentiin jälleen "töihin".
Muutto ei auennut, paikalliset tuli katseltua hyvin tarkkaan. Päivän tuuli oli sen verran kovaa että emme nousseet tuttuun paikkaan hieman korkeammalle vaan tyydyimme kallion koloon jossa ei tuuli purrut ollenkaan pahasti, siellä oli jopa miellyttävän lämmin olotila.

Iltahuudossa

Tiistaina oli tuttuun tapaan "herätys" puoli seiska, miehet olivat yllättävänkin pirteinä aloittamassa uutta päivää kovin odotuksin mutta saimme jälleen pettyä. Päivä oli luotokirvisen äänen opiskelua, olihan meillä nyt mukana reissussa äänten kova "mestari" Timo, jolla ei mennyt yksikään ääni ohi. Hömötiaisilla tuntui olevan vaellus, sen verran kovaa muuttoa niillä oli. Seisoessamme staijipaikalla lensi 4 linnun hömppäparvi melkein pahki Anteroon ja kertoman mukaan melkein meikäläisenkin päälle. Katselimme kun kuusi pähkinähakkia yritti lähteä muuttamaan meren yli mutta eivät lähteneet liian kovan vastaisen tuulen vuoksi vaan palasivat aina takaisin, ei hakkikaan ole kovin hyvä lentäjä joten niiden epäröinti oli aivan aiheellista. Päivän ehkä kovin havis oli kun näimme saukon pujahtelevan kivien välissä ja lopulta se päätyi aivan viereemme pieneen lammikkoon kadoten siitä omille teilleen. Mukavana yllättäjänä kahlaaja oli punakuiri.

Keskiviikko, torstai ja osin perjantaikin toistivat samaa kaavaa. Merilintujen muutto oli yllättävän vaimeaa ja samoin oli myös petolintujen muutto. Näimme kyllä jonakin päivänä kattavan lajikirjon pedoista mutta emme päässeet lähellekään viime vuoden yllättävän kovaa muuttoa. Ampuhaukka, muuttohaukka olivat alussa melkein päivittäisiä. Sinisuohaukka kuului myös yleisimpiin muuttajiin, päivittäin oli pari kolme sisua. Yksi piekana lensi läheltä kohden etelää.

Helge Hakala

Reissuihimme olennaisena osana kuuluva lintukisa muodostui yllättävän tasaiseksi, voittaja saatiin vasta loppukirissä. Näimme koko reissulla 96 lajia, viime vuonna vastaavaan aikaan 106 lajia, viimeiseksi uudeksi lajiksi tuli taigauunilintu jonka kuuli kolme kaveria lähtöhetkellä satamassa. Näin jouduin luovuttamaan jo lähes varmana pidettyä sääkirjan tulevalle voittajalle Helgelle. Pisteissä mitattuna hävisin 1:llä pisteellä! Ei yhtään harmittanut sillä Helge on pitkän tien lintumies joka ansaitsi voittonsa.