Syksyn tuntua

Taas mennään kohti uutta syksyä ja vuoden vaihdetta. Ainahan se tulee sieltä jostain ja tuo tullessaan sateet ja kylmät ilmat. Aina on edessä se vihoviimeinen lehtien haravointi ja kaikkien kesäkalusteiden vienti korjuuseen pois tulevien lumien alta. Mieli halajaa jonnekin etelään, sinne jonnekin mihin nämä siivekkäämme ovat jo pitkään suunnanneet nokkansa ja katoavat siivet suhisten.

Kuva viime vuodelta by Harri Partane, valkoposkihanhia

Onnistuin näkemään edes yhden kurkiparven kun 140 kurkea kaarteli kotitalomme päällä ja hetken kuluttua niiden aura olikin jo etelän kantilla, vain äänet kuuluivat. Heippa vaan, keväällä nähdään! Muiden lintujen isompaa muuttoryntäystä en ole ainakaan vielä päässyt todistamaan, ainoastaan tänään aamulla kun kävelin tuossa kotipihalla niin näin ainakin kahdeksan kulorastasta jotka muuttivat yhdessä muiden turduksien kanssa (n 16 yhteensä). Syksyn hanhiparvia ei ole vielä tullut okulaareihin, niitä odotellessa on hyvä laittaa kaukoputket ja kiikarit valmiiksi.

Muisto kuluneestä kesästä

Tein tässä viime viikon lopulla kokeilun eräänä aamuna ja heräsin seiskan aikaan ja menin terassille "keräämään" lajeja, sain kasaan reilun parituntisen session aikana vain 13 lajia, eli linnut ovat selvästi vähentyneet! Phyllareita on vähän, jokunen pajulintu vain vilahtelee puiden oksistoissa. Punarinta on uskollinen tiksuttelija, tiaisia oli ainakin kuusi tallaria omenapuun oksilla. Sinitiaisen ääntä kuulin ja yhden epävarman höntin ääntelyn. Vihervarpusten parven ääntelyä, itse parvea en onnistunut yhyttämään. Nyt syksyn tullessa ovat keltasirkut ilmestyneet puidun viljapellon jämille. Kai sitä täytyy pian kaivaa lintulaudat esiin ja käydä ostamassa ekat linnun ruoat.

Kotiphasta västäräkki

Mustarastaita on ollut näin syksyllä ilahduttavasti, sen lintusession aikana näin ainakin 3-4 eri yksilöä. Samoin ova tilhet saapuneet tyhjentämään vähiä pihlajanmarjoja sekä myös nokkimaan raakoja omenapuun hedelmiä. Nokittuja omenaraakileita on tämän tästä puiden alla, olenkin jo ihmetellyt mikä eläin niitä nakertaa. Syksyn tullen täytyy tankata muuttomatkaa varten ja sitten myös talven kylmyyttä vastaan hieman rasvaa höyhenien alle. Talvi ei armahda sitä vastaan varautumattomia, joten meidän ihmisten tulee auttaa näitä luomakunnan pienimpiä, on niistä sitten taas iloa talven pimeinä aikoina.