Talven selkä rupeaa taittumaan

Pohjois-Suomessa iloitaan kun kaamosaika on päättynyt, nyt myös aivan pohjoiskärjessä eli Utsjoella. Aurinko nousi jokaisessa Suomen kunnassa. Utsjoella Nuorgamissa on tätä hetkeä odotettu sillä aurinko ei ole noussut sitten marraskuun 25. päivän. Meillä täällä hieman etelämmässä on jo huomioitu auringon nousun varhentuminen ja laskun pidentyminen. On aika hienoa havaita että valoisaa riittää jo aika pitkälle. Tämä kohta on suurelta osin lainattu päivän aamulehdestä.

Linturuokinnalla riittää vielä vipinää, auringonkukan siemenet, kauran siemenet, talipötköt rupeavat hupenemaan, lisää tarvitaan. Kävinkin tänään täydentämässä varastojani joten tirpat saavat piakkoin lisäyksen ruokinnan vaihtoehtoihin. Huomasin tässä joku aika sitten että talipalloilla roikkuu joku lintu. Katselin sinne kiikarilla ja totesin että nyt on käynyt ohraisesti, siellä joku lintu on yrittänyt saada itselleen makupalaa ja takertunut pallopussin pauloihin. Näin oli käynytkin, kävin tänään katsastamassa hieman lähempää ja siellähän roikkuu pikkuvarpunen, nyt hengettömänä. Vaikka kuinka olen laittanut ne pussit huolella niin jostain tämäkin lintu oli jäänyt yhteen pussin naruista kiinni, valitettava tapahtuma ja olen siitä hyvin pahoillani.

Tänään muita vierailijoita oli ruokinnalla keltasirkkuparvi (20 yks), viherpeippoja kaksin kappalein, yksittäinen kuusitiainen ja käpytikka. Sinitiaisia arvioisin olleen n 20 kpl ja tallareita kymmenen. Sitten naakkaparvi ( 20 yks) käy tyhjentämässä viimeisiä läskin riekaleita. Tässä olivat tämän päivän nähdyt vierailijat. Toki siellä maastossa on hieman isompia jälkiä joita epäilen fasaaninaaran tekemiksi. Sitten siellä löytyy pienen pieniä myyrien jotoksen jälkiä joten näitä otuksia on maastossa ja sietää odotella pöllöjen ääntelyä piakkoin.

Omenapalat maistuvat myös linnuille

Tämän päivän aherrukseni tuolla jokipenkalla jäi vallan väliin kun iski iili lähteä tuonne kotipitäjän ostomarkkinoille. Sinne ajellessa muistelin tuota "movember-kisaa" ja kun olin tehtaan kohdilla ajattelin puluja. Kuinka ollakkaan näin niitä heti parinkymmenen linnun parven lentävän tehtaan katolla. Eipä enää tarvi tuota kesykyyhkyä jäljittää kun ei ole mikään kisa päällä. Nautin vain niiden lentonäytöksestä.

Olen lukenut tässä tammikuun alkupäivinä ukulista kertovaa kirjaa. Kirja on Eero Murtomäen hengentuote, Tunturipöllö Pohjolan valkea vaeltaja jossa hän valottaa linnun pesimistä pohjolan perukoilla. pesimisen iloja ja suruja sekä lappilaisten henkimaailman tapahtumista. Eräs kohta kirjassa kertoi aika hauskasti korpin ja tunturipöllön satukertomuksen kuinka ne koristivat toisensa sievemmeksi. Korppi maalaa ensin tunturipöllöön joka seisoo aivan paikallaan ruskeita pilkkuja. Mutta kun pöllö vuorostaan yrittää koristella korppia, ei siitä tule mitään, koska korppi tapansa mukaan hypähtelee sinne tänne. Pöllön kärsivällisyys pettää ja se kaataa rasvalampun noen korpin päälle. Mustaksi muuttunut korppi vihaa siksi tunturipöllöä vielä tänäkin päivänä.

Kävin tänään saunassa ja tietenkin pyörähtämässä tuolla nurmikolla hyvin pienessä "lumihangessa". Jälleen kerran se teki oikein hyvää ja voisin sitä määrätä lääkärin ominaisuudessa jokaiselle oman terveyden tähden. Tätä hoitomääräystä voi itse kukin noudattaa oman sietokykynsä mukaan. Eipä kuulunut pöllöjen ääniä kun terassilla vilvoittelin. Ei vielä tänään mutta ehkäpä tulevaisuudessa.