Pihabongaus 28-29.1.

Jokavuotinen pihabongaustapahtuma on viikonloppuna 28-29.1. Ajattelin osallistua siihen, aloitan sitten kun tulee hyvä hetki, joko la tai su. Kuitenkin aamupäivällä kun linnut ovat virkeällä tuulella. Tapahtuma on hieno tapa tehdä tätä harrastusta tutuksi kaikelle kansalle. Tapahtumalle on suojelija Jenni Haukio joka hoitaa oman bongauksensa lehdistön seuratessa. Tiira täyttyy tulevana viikonloppuna ihmisten havannoista, se on hyvä asia! Kyllä sinne meikäläisenkin talitintit mahtuvat.
Saapas nähdä tuleeko kevään airueita paljon?

Tein pihabongauksen heti lauantai aamuna ja samalla hain lehden klo 10.15-11.15. Onnistuin saamaan aika hyvän saaliin, jopa kymmenen lajia, valtalajina oli naakka jota löytyi aika iso parvi 30 lintua. Perinteiset tintit tali, sini sekä pikkuvarpunen. Eilinen hauska livertäjä viherpeippo esiintyi 3 yksilön voimin. Keltsirkkuja onneksi oli jälleen pihan puissa kymmenen linnun parvi. Käpytikkoja oli kolme kappaletta, tosin kisan aikaan vain yksi. Yksinäinen harakka lenteli pitkine pyrstöineen. 2 närheä lensivät pohjoisen puolen metsikköön ja yksinäinen varis äänteli. Kisa-ajan päätyttyä huomasin koiras harmaapäätikan olevan ruokinnalla talipötkön kimpussa. Jos olisi ollut kamera valmiina niin olisi tullut hauska kuva kun hapäti ja käpytikka olivat eri makkaroiden kimpussa. Yllättävän hyvin ne tuntuivat tulevan toimeen vaikka syövätkin samoja eväitä. Kaikkiaan näin lintuja yhteensä 68 yksilöä.

Parikkalan valkoselkätikka, sopisi tännekin!
       Kuva Harri Partanen

Tämän vuotinen tapahtuma järjestetään jo 12 kerran. Viime vuonna siihen otti osaa 18 000 ihmistä!!Sen tavoitteisiin kuuluu saada osallistujat kiinostumaan lähiluonnosta ja tarkkailemaan talvisia lintulaudan vieraita. Samalla kerätään arvokasta tietoa maamme talvea viettävistä linnuista. Viime vuoden lajimäärä oli 94, saapas nähdä mihinkä lajisaldo nousee tänä vuonna.

Sunnuntaita vietetään, lunta satelee hiljalleen maahan, aivan hentoinen lumisade ja lämpötila on melkein plussan puolella. Kävimme jälleen aamulla hakemassa lehteä ja siinä samassa tarkastelin tuota ojaraivuun työmaata. Mieli polttelisi jo mennä sinne mutta nyt täytyy ihan pidätellä itseään, on se päivä vielä huomennakin eikä sitä työpaikkaa kukaan halaja. Siellä se odottaa! Nyt nautitaan luonnosta ja kroppa levähtää, kunnes......