Jos taas yrittäisi

Kyllä elämä on rankkaa, välillä se koettelee ja ravistelee oikein kovalla kädellä, välillä taas tuntuu että aurinko paistaa risukasaankin, meillä se ravistusote ei vaan tunnun hellittävän. Sitä ei voi ajatella mitä nuoren ihmisen aivoissa liikkuu, tässä tulee aivan kyyneleet silmiin, täytyy vaan pyyhkiä ne pois. Kaippa se aurinko rupeaa paistamaan.

Haarahaukka Harjunmäellä (Antero Alho)

Linturintamalla on rajua aikaa. Veljet olivat Harjunmäellä staijaamassa ja keräsivät uskomattomat 60 lajia kasaan päivän saldona, päivän parhaimpana oli ollut haarahaukka joka ei ole ollenkaan jokakeväinen laji. Onneksi "pojat" saivat todisteeksi joitakin kuviakin tästä harvinaisesta muutajasta.

Nyt kun kuuntelee kevään ääniä ovat rastaat tulleet, niitä on aivan vilisemällä joka puolella, kotinurmikolla olen nähnyt samalla kertaa ainakin 5 laulurastasta, pari kolme punakylkeä, useita räkättejä ja mustarastaita penkomassa keväistä nurmikkoa matojen toivossa. Toinen samalla lailla hyvin runsastunut lajiryhmä on lokkilinnut joita näkee aika usein. Ne aiheuttavat usein pientä värinää kaartelemalla taivaalla kuin petolinnut. Sitten on vielä yksi laji joka on jota ei ole aiemmin nähty näin runsaana, punarinta on valloittanut pihapiirin. Näitä pieniä ruskeita lintuja vilahtelee aika usein tuossa nurmikolla ja sitten myös kuulee aamun ensimmäisinä ja illan viimeisinä laulajina.

Ampuhaukka on yksi laji joka yllätti minut tässä eräänä päivänä. Lintu syöksähti pihanurmikolle ja nousi männyn latvaan, levähti hetken ja jatkoi matkaansa. Tämä pienikokoinen haukka ei ole ollenkaan jokapäiväinen vieras näin kotioloissa, laji oli 60. laji tästä Lintulan tantereilta tänä vuonna.
Vielä kun jaksaisi ne 40 puuttuvaa lajia metsästää niin saisi tämän vuoden tavoitteen täytetyksi.

Vapun aattona iski kova lumimyräkkä, lunta satoi 10 cm kerros kauttaaltaan ja olo oli aivan kuin talvella, ainoastaan pakkanen puuttui. Ei viitsinyt mennä laittamaan mönkkäriin lumiauraa takaisn, kyllä kesä viimeistään sulattaa! Päivän lintuhavikset ovat aika vähissä, rastasparvia lentelee sinne sun tänne, joitakin kalalokkeja kaartelee Lavajärven päällä. Yksinäinen kuovi kuikutteli Laurilan pelloilla. Ruokinnalla näin yksinäisen rautiaisen, muutenhan se on tyhjää täynnä. Siellä ei ole edes yhtään siemeniä, anteeksi linnut! Lopetin ruokinnan jokin aika sitten. Punatulkut käyvät kuitenkin katsomassa olisiko isäntä heltynyt, samoin käpytikka risteilee tuossa lähimetsikössä läskin tyoivossa.

Vapun aaton saunomisen yhteydessä tein jälleen itselleni testin, enkä lähtenyt vilvoittelemasta pois ennen kuin sain kokoon kymmenen lajia, onistuihan se lopultakin. Parhaimpana lajina oli harmaapäätikka jonka kuulin huutelevan Kierumanojalta päin. Muuta lajit olivat tuttuja, vaikka niitä saikin puristaa oikein kunnolla. Tiaisista olivat sini ja tali, viherpeippo, peippo, vihervarpunen, naakka, punarinta, sinisorsa, hapäti ja tuulihaukka joka oli tullut muutolta takaisin. Meinasin mennä lumihankeen mutta kun koitin "hangen" pintaa, joka oli aika kovaa jos nyt 5 cm hangessa voi olla kova hankipinta? Olisihan se ollut hieno muisto että melkein toukokuussa pääsi kastamaan lumihankeen!