Tonttipinnojen kertomaa

Lintulan tantereilta on tällä hetkellä 143 tonttipinnaa. Lajit ovat havaittu oman tontin alueelta seisten istuen tai vaikkapa selällään maaten. Pääasia on että joku ruuminosa koskettaa tontin aluetta, kuten pesäpallossa vaikka sormi pesässä! Itse lajin ei tarvitse olla tontin alueella ainoastaan havannoitsijan. Tonttipinnoja olen kerännyt talon rakentamisesta alkaen vuodesta 2000. Lukumäärä 143 on aika kova, tahti on hiipunut alun hyvistä vuosista, hyvä jos saa yhden vuodessa. Sekin olisi ihan mannaa jos saisi sen yhden vuosittain! Nyt ei ole enään helppoja lajeja, ehkä kahlaajissa ja sorsalinnuissa olisi vielä parannettavaa.

Olen koonnut tähän perään joistakin mielenkiintoisista lajeista hieman luettavaa kun olen aina lajia löydettäessä siitä tilanteesta laittanut jotain muistiin.

Sinisuohaukka Timon kuvaamana

Metsäkanoista on havaittuna teeri jonka olen kuullut kahdelta suunnalta, Laurilan peltojen takaa nyt viimeisenä alle vuosi sitten ja sitten tuolta pohjoisen puolelta metsien kätköistä ensimmäisen kerran. Metsoa en ole saanut tonttipinnaksi, ainoastaan tuolta kaupan mäeltä on näköhavainto metsosta. Metsosta voisi aivan hyvin tulla seuraava pinna sillä tuolla Laurilan peltojen takana on joitakin lintuja joista voisi kevätinnoissaan tulla yksi kaveri soidintamaan tänne päin. Fasaanin sain pari vuotta sitten vai oliko se viime talvena kun naarasfasaani tuli yllättäen ruokinnalle viipyen pari kolme kuukautta. Samalla saimme Lavajärven laskentaan hyvän pinnan. Pyyn sain pari talvea sitten keväällä kun kuulin sen äänen, pitkään pohdin uskoako sitä todeksi mutta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pyyn ääni.

Petolinnuista, haukoista olen saanut useita pinnoja, puuttuvia on esim muuttohaukka ja sirosuohaukat. Piekana on viimeisin haukkalaji jonka sain tontille, olin sitä jo pitkään hakenutkin. Piekana oli pitkään viettänyt aikaansa tuolla Laurilan pelloilla ja sitten se varmaan päätti jatkaa muuttomatkaansa. Näin sen valkoisen yläperän oikein hyvin! Suohaukoista olen nähnyt sinisuohaukan vain pari kertaa ja ruskosuohaukka on ollut useamminkin. Pöllörintamalla on täällä ollut hyvä tuuri kun Suomen pöllöistä puuttuu vain suopöllö. Viirupöllön sain eräänä kevätiltana kun kävin huilaamassa saunasta terassilla ja kuulin viirun äänen pari kertaa tuolta pohjoisen puolen metsiköstä. Aina kannattaa tulla ulos vilvoittelemaan. Metsän isoimman pöllön, huuhkajan olen nähnyt jo rakennusvaiheen aikana kun tulimme illan hämyssä käymään tontilla niin silloin auton valoissa näimme kun huuhkaja lähti "kotikuusesta", viime keväänä kuulin huuhkajan äänen tuolta E-puolelta. Hiiripöllö on nähtynä jo parina talvena, tänä vuonna se oli sähköpylvään nokassa, sain se kuvattuakin. Sarvipöllö on pesinytkin tässä piha-alueen vieressä!

hiiripöllö kotitontilla

Kyyhkyistä olen havainnut tietenkin sepelkyyhkyn ja sitten vähän harvinaisemman uuttukyyhkyn parikin kertaa, sitten eräänä talvipäivänä näin kiertäessäni järveä juuri kun tulin tänne kotinurkille pulun joka myös viihtyi parikin päivää näillä tienoin. Varislinnuista mielenkiintoisin kaveri on mustavaris jonka olen nähnyt syksyllä naakkaparvessa muuttamassa etelän lämpöön. Myös koskikara on hyvä pihapinna, kuulin sen ääntelevän Lavajärveltä kun se syksyllä asettui jälleen Lavajoelle.

Harri Partasen kuvaamat pulut ja uuttukyyhky Parikkalasta

Kangaskiuru laittoi määritystaitoni puntariin kun lintu lensi suoraan ylitseni, lintu oli melkein pyrstötön. Onneksi se äänteli lentoääntään. Konsultoin kyllä kavereiltani mikä lintu on kyseessä, olin vielä aika lailla keltanokka näiden harvinaisempien lintujen kanssa. Kesän yölaulajien kanssa olen taistellut paljonkin, Alkuvuosina oli pitkä hellejakso ja menin yön ääniä kuuntelemaan kotiterassille ja kuulin viitakerttusen taiturimaista visertelyä, pihapinna nro 124 oli siinä. Lintu lauloi samassa puron notkossa kuin satakielikin edellisenä vuotena. Heinäkuun puolivälissä v. 2012 olin pihanurmikolla kun aloin kuulemaan sirinää järven rannasta, se ei ollut pensasirkkalinnun ääntä vaan jotenkin erilaista, aivan kuin helisyttäisi tulitikkulaatikkoa. Olin koko kesän tuolloin kuullut pensassirkkelin ääntä joten sen eron kyllä huomasi. Kyseessä oli viitasirkkalintu joka oli matkalla kohden pohjoista ja pysähtyi hetkeksi lauleskelemaan Lavajärven rantapusikoihin sillä lintua enää toista kertaa en kuullut.

Meillä on tapana aina silloin tällöin pitää lintukavereiden kesken pinnakisoja, etenkin keväällä ja alkukesällä. Pidimme skaban 26.6.2014 ja kisamme päättyi tasalukemiin 27-27, sain kuitenkin kisasta uuden tonttipinnan, kultarinta löytyi laulavana järven itäpään pensaikosta, kuulin sen laulun oikein hyvin pihaan. Pinnamäärä nousi silloin 135. Kavereiden apu on tärkeää, olin nähnyt aikaisemmin autoni edestä lentävän linnun jolla oli selvä valkoinen T-kuvio pyrstössä. Konsultoin jälleen kavereitani ollessamme muuttolintuja staijaamassa eivätkä hekään keksineet mitään muuta vaihtoehtoa kuin kivitasku, tästä rohkaistuneena uskalsin lyödä lukkoon havaintoni ja tonttipinna nro 142 oli tosiasia.

Merikotka Timon kuvaamana Hämeenkyröstä

Kotkat ovat lintujen aatelia. Näin ensimmäisen kotkani tältä tontilta syksyllä 2007 kun kokko tuli muuttolennossa Komin suunnasta kohti Ylöjärveä. Maakotkan näin vuonna 2010 keväällä kun autoin kevättä ja kolasin lumia pois terasseilta. Huomasin jotain isoa kaartelevan melkein päälläni. Kotka oli matkalla kohti pohjoista, upea näky!!