Arktika odottaa

Viime vuosi kun jäi väliin niin tämän vuoden arktika retkeä odotan hyvin innokkaana, ehkä jopa poikamaisella innokkuudella. Katselen tiirasta Hamina seudun havaintoja todella tarkkaavaisena. Meinaa jopa kotihommat jäädä liian pienelle huomiolle. Tänään "perkasin" etupihan kukkamaita ja sitten pääsin korjaamaan ajan syömiä terassin aitoja. Kyllä 15 vuotta saa jo aikaan pientä mädännäisyttä aitoihin, se vaan täytyy myöntää että ei päivää jolloin ei korjattavaa nurkkaa löydy. Työn teon ohessa kuulin kuikan huutelevan jossain Lavajärvellä. Sitten normaalit keväiset laululinnut olivat äänessä, eipä vielä ole kerttujen aika. 

Tiistai aamuna menin aamukahville terassille totuttuun tapaan. Äänimaailmassa oli yksi iloinen yllätysääni, satakieli luritteli ainakin pariin otteeseen tuolta samaisesta puronnotkosta jossa lintu oli jo vieraillut pari vuotta sitten. Tein siinä notkossa raivuuhommia ja ajattelin silloin että satakieli ei enää tänne ilmesty mutta toisin kävi. Tämä tuhattaituri on palannut muuttomatkallaan ja nyt vaan täytyy toivoa että lintu jäisi pitemmäksi aikaa!

Tundrahanhia Hämeenkyrössä, kuva T Palomäki. Vastaavia hanhiauroja mennään katselemaan

Nyt mennään keskiviikkoa ja aamu alkoi jälleen aamukahvilla, hyvin varhaiasilla kahvilla terassilla. aamun ääniä oli tuhottomasti, lintujen sekamelska josta oli vaikea erottaa mitään yksittäistä lintua, näillä taidoilla mitä minulle on suotu en pystynyt saaman ainuttakaan uutta lajia joten painuin jatketuille aamu-unille sohvan nurkkaan, kyllä uni oili makoisaa ja tuli heti kun laittoi itsensä pitkälleen. Nousin parin tunnin kuluttua ja terasilla rupesin kuuntelemaan että tuo ääni on kyllä jonkun kertun laulun tapailua. Mustapääkerttu yritti laulaa, tunnistin äänen sävyn ja sain uuden pinnan nro 78. Sata lähestyy!

Tyllejä ja jänkäsirrejä, kuva T Palomäki

Nyt on jo perjantai, huomenna lähdetään, käännetään auton nokka kohti Virolahtea. Nyt on kesä! Kotipihassa kuulin tänään hernekertun, odotettu vieras ja pinna nro 79! Pian on auto pakattuna ja on the road! Aamulla kävin ulkona pesemässä hampaitani ja näin yllättäin kun puskasta juoksi musta kissa perässään kettu, tietämättäni pelastin kissan hengen. Kettu varmaan pelästyi minua ja näin kissan yksi yhdeksästä hengestä pelastui. Vaikea sanoa etrtä olenko iloinen. Onhan se kissa aika hellyttävä tapaus mutta samalla se on peto. Niin tai näin, kissan henki säilyi ainakin tämän kerran.