Tammikuu on lusittu, tai ainakin melkein. Puoli päivää on jäljellä ja täytyy todeta että on noilla pikkulinnuilla hankalaa, ruoka on vähissä ja petolinnut tietävät ruokintapaikat, niinpä ne päivystävät niiden liepeillä ja ovat aina uhkana. Tänäänkin näin kun varpushaukka jahtasi jotain pienempää lintua, todennäköisesti se ei saanut sitä kiinni mutta jahti oli kovaa! Tälle päivämäärälle tuli toinenkin hyvä havainto kun lumenluonnin yhteydessä kuulin yllättäen palokärjen kuikutusta ja näinkin sen linnun. Se oli hyvä havainto näin talviolosuhteissa ja hyvä lisä pihapinnakisaan, nyt on koossa 26 täppää.
Parikkala versus Lavajärvi pihakisassa on alkuhuuma ohitettu ja nyt on alkanut "asemasotavaihe". Sain kasaan kymmenkunta lajia mitenkään puristamatta, nyt ovat vuorossa ne harvemmin näkyvät mutta melkein päivittäin esiintyvät, korppia kaipaan, samoin punatulkkua. Onhan tässä aikaa helmikuun loppuun joten ei ole hätä, täytyy vaan olla tarkkana.
Sattumalla on suuri osuus havainnoissa, jos sattuu katsomaan juuri oikeaan suuntaan ja tietenkin sattuu olemaan ulkona. Tuli mieleen tämä kun eilen havaitsin palokärjen. Eipä tämä isoin tikkamme ollut kauan näkyvissä, kuulin sen kuikuttavan ja siitä tiesin hakea lintua. Jos sattuu avaamaan oven aamuhämärissä ja kuulee varpuspöllön äänen on siinäkin osuutta sattumalla, näin minulle kävi vielä kun meillä oli Heta-koira ja päästin hännänheiluttajaa ulos aamupissalle. Sattuman sanelema juttu!
Nyt on taas vuorossa yllätys yllätys lumituiskua! Eihän sitä ole satanutkaan vielä riittävästi! Taitaa olla ennätyslukemat lumen syvyydessä. Ruokintakin on lumen peitossa ja sitä kannattaa putsata aina silloin tällöin. Parempi näin kuin kova pakkanen. Hieman hatuttaa kyllä tämä tulevan lumen paljous, sehän tietää (taas) hikeä ja kolan lykkäystä, mutta sehän on vain asuinpaikkakysymys kuten olen joskus "vitsaillutkin". Nyt pääsi haukku puremaan omaan nilkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti