Lumi on valkoista, sinitintit kurkkivat pönttöihin

Kun olen ollut ulkohommissa ja teutaroinut lumen kanssa, olen voinut todeta että lumi on valkoista! Sen hohde aivan sattuu silmiin. Tänään tiistaina on ilmoilla jo aivan kevätsään tuntua. Sen huomaa myös siitä kuinka ahkerasti viherpeipot ja sinitiaiset ääntelevät. Myös kuusitiaiset laulavat aika innokkaasti. Nämä keväiset puuhat ovat hyvä merkki, vielä puuttuu pöllöjen soidinääntelyt! No eihän se kevät aivan vielä ole, uskon että takapakkia tulee vielä.

Kuuntelin eilen kotipihassa kun käpytikat rummuttelivat. Meille kuului kaikkiaan kolmen eri käppärin rummutusta, talon itäpuolelta, talon länsipuolelta ja sitten kotitikka. Vielä kun palokärki huuteli talon eteläpuolelta seuraavana päivänä olivat tikkalinnut hyvin esillä! Vielä kun saisi sen vasetin (valkoselkätikka) meille vierailemaan! Se taitaa olla turha toive niin uskollisesti se on pysynyt tuolla järven länsipäässä, eihän matka ole kuin 5 km mutta kuitenkin. Myös harvinaisiin vieraisiin kuuluva punatulkku näkyi tänään yhden naaraan voimin, toki tulkkujen ääntä olen kuulut toisina päivinä.

Ensimmäinen kevään selkeä muuttaja on havaittuna. Olin käymässä ulkona ja kun kävelin sisälle näin kotkan liihottelevan NE suuntaan. Harmin paikka kun ei ollut kiikareita käsillä, jäi laji tarkemmin määrittämättä. Jotenkin jäi kyllä sellainen tuntuma että kyseessä olisi ollut maakotka, sen verran pienemmältä se vaikutti? Kuitenkin tälle päivämäärälle (13.2.2019) tuli merkintä kirjoihin ja kansiin.

Ystävänpäivää vietetään auringonpaisteessa, luonto ympärillämme on aivan kuin kevätluonto. Lunta on paljon mutta eiköhän se sula! Tänään saa taas laittaa ruokintalistat ajantasalle, pari kertaa kuukaudessa ne pitää täyttää. Ruokinnan tarjottavat sapuskat ja linnut tietenkin, suurin määrä kutakin lajia  mitä on havaittu. Siis ruokinnalla olleet eivätkä ruokinnan ympäristöstä. Se on jossain kohtaa aina vaikea rajata mutta kyllä siihen tottuu.
.