Samat linnut, todennäköisesti

Nyt on 4.2. Keli on hyvin lauhaa, suorastaan vesikeliä. Sääennusteiden mukaan ilmat pysynevät samanlaisina lähipäivät, maanantaina kiristyy pakkanen ja sitä kestänee viikonpäivät. Lintumaailma on vaipunut pysähtyneisyyden tilaan, ne odottavat kevään kääntymistä kartalle, lähellähän se toki on. Ruokinnalla pyörii samat tiaiset, tali kymmenkunta ja sinitiaisia kaksinkertainen määrä. Keltasirkkuja on ollut vaihtelevasti parista yksilöstä aina parinkymmenen linnun parveen. Pikkuvarpusia on ollut samoin hyvin vaihteleva määrä.

Käpytikka on selkeästi jo pariutunut, kaksi yksilöä käy päivittäin talimakkaran kimpussa. Täytynee käydä hakemassa hyvää ihraa kaupasta jälleen kerran, jos saisi sen hapätin taas vierailemaan. Harmaapäätikka on harvinaista herkkua joka on selkeästi yleistynyt. Tai sitten on ihmisten lajitietämys parantunut. Meilläkin on ollut parhaimmillaan kolme tikkaa. Olen kuullut hapätin äänen monena vuonna ja tänä vuonna siitä on tullut ruokinnan lintu näille nurkille. Tuolla ojatyömaalla olen nähnyt leppien kyljessä tikkojen naputtelujälkiä, olen kylläkin kaatanut leppiä surutta sillä alueella löytyy rantapusikoista hienoja haapametsikköjä ja siellä saavat tikat mellestää aivan miten tahtovat.

Nyt iltapäivällä satelee kevyesti lunta, maassa on vajaa viiden sentin hanki joten maakuori kaipaa lisää vahvistumista. Tämä lintujen vähyys kyllä hieman ihmetyttää mutta toisaalta sen kyllä ymmärtää. Nyt mennään keskitalvea, Pahimmat pakkaset ovat varmaankin vielä kokematta. Kaikki täytyy kestää jotta kevät saa saapua. Minulla on 26 lajia kasassa Pilyn talvipihakisassa, tavoitteeni on saada 30 lajia johon vielä uskon. Helmikuu on aikaa ja loppukuusta on jo luonnon eläjillä kevättä rinnoissa joten äänimaailma monipuolistuu. Palokärki, pöllöt, mustarastaat, hippiäinen, puukiipijä tässä nyt näin lyhyesti kerättynä pahimpia puutteitani ja sitten tietenkin ovat ne yllättävät lajit joita aina mahtuu sekaan.

Hyvät tutut lintumiehet Parikkalasta olivat jo aikoneet mennä pöllöretkelle mutta taisi sää tehdä tepposet ja homma jäi aikomukseksi. Kyllä meikäläinenkin halajaa pöllöretkelle, voin tehdä miniretken menemällä kotiterassille kuuntelemaan pimeyden koittaessa. Vielä se on ollut turhaa mutta kunhan vähän mennään eteenpäin niin sitten!!

Koskikara Timon kuvaamana

Nyt on aika laskea koskikarat. Pilyllä on vuotuinen kartoitus talvehtivista karoista ja täällä Lavajärven seudulla on useita mahdollisia puroja jotka tulisi kartoittaa.En ole lupautunut varsinaiseksi laskijaksi mutta varmaankin käyn pari kolme paikkaa läpi kunhan ehdin. Aika näyttää.
Naputtelen tätä kirjoitusta sunnuntaiaamuna ja samalla katselen kuinka ne samat tiaiset käy jälleen ruokinnalla, on siellä aika vilske.