Otsikko johtuu siitä että nyt aika jälleen aloittaa jokavuotinen nurmikon ajaminen. Nurmikko on hieno kävellä ja katsella, hoitaminen on sitten asia ja luku sinänsä. Aloitin tämän vuotisen urakoinnin 28.5. iltapäivällä. Tai tarkemmin sanottuna tyttäremme Opri ajoi nurmikon kun olin samaan aikaan raivaamassa leijonapolkua.
Saimme vieraita tai oikeammin tuttuja kylään tiistaina, heidän Vilho poikansa on oikein innokas 3-vuotias lintumiehen alku ja tuossa pihamaalla kun pyörimme kuulimme hernekertun laulua. Harmittavasti ei järvellä näkynyt ainuttakaan joutsenta eikä linnunpöntöistä löytynyt mitään mainittavaa. Saimme kylvettyä herneet joka olikin tärkeä päivän puuha.
Nyt on keskiviikko, odotan illan pesismatsia sillä olen saanut pesiskärpäsen pureman. Puiden kantamanen rannasta ei tänään "huvita", siellä on aikalailla sopivaa puuta poltettavaksi, ainoa vika on siinä että puut pitää rahdata tänne pelipaikalle ja tuossa on esteenä isohko mäki jota nippa nappa jaksaa kulkea ilman kuormaakin saati sitten puut sylissä, siinä tulee hyvä hiki, hyötyliikuntaa mitä parhaimmassa muodossa. Kävin ulkona pikkupuuhissa ja jälleen kerran olin kuulevinani peukaloisen laulua, asia jäi vaivaamaan mutta sille ei nyt taas voi mitään, ohari mikä ohari. Pihalla on kylmä ilma, lievää sateen uhkaa. Nyt vaan täytynee lämmitellä täällä sisällä ja katsella ikkunoista mitä näkyy.
Illalla pesismatsin jälkeen, Mansen naiset voittivat!, tulin kotiin ja vielä iltapuhteella kävin parin laatikollisen verran hakemassa puita. Se oli ihan mukavaa pientä jaloittelua ja kuulihan siinä samassa Lavajärven ääniä. Joutsen pari oli meitä vastapäätä, harmi että se oli piilossa kun nuori lintumies oli tähystelemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti