Siitä tapahtumasta on hyvä aloittaa. Olimme siellä Sälgrundin saaren eteläkärjessä jälleen staijaamassa kun huomiomme kiinnittyi hieman outoon ääneen, mikä tuo ääni on? Emme saaneet paikallistettua sitä heti mutta onneksi se lähestyi ja lopultakin löydettiin ääneen aiheuttaja. Emme olleet uskoa sitä todeksi, mehiläissyöjä! Äänestä löytyi hetken kuluttua jotain tuttua, olimme sen kuulleet jo ulkomaanreissullamme. Linnun seuraaminen oli jo vaikeaa, se kaarteli välillä aivan päällämme, emme olleet pysyä pystyssä vaan piti hakea jotain tukea. Kiikareilla pystyimme seuraamaan lintua. Soitimme Epalle joka välitti tiedon bongareille, Vaasasta olivat jo lähtökuopissa! Mutta sitten mehiläissyöjä päätti lähteä kohden pohjoista joten ilmoitimme asian jälleen Eskon välityksellä eteenpäin. Tämä hetki on syöpynyt mieliimme ja jättänyt jäljen kovalevyllemme. Tällaisia tilanteita ei vaan tule enään monta kertaa.
Onneksi porukassamme on myös yksi jolla on hyvä kamera, saimme ikuistettua tämän idän ihmeen. Kiitos Anterolle hienoista kuvista!
Nyt pääsen jo kertomaan sitten mitä muuta tapahtui tuona syyskuun viikkona Kaskisten Sälgrundetin saarella.
Sunnntaina päästiin aloittamaan staijaukset ja heti tuli hiiripöllö, aivan kuin ennustaen pöllöjen runsautta. Tämä pöllö vietti päivänsä meidän lähellä ja oli aivan kuin omaa porukkaa. pikkulintujen muutto oli hyvin vilkasta, tuli aivan kuin Nidan muutto mieleen, siellä muutti toki paljon enemmän mutta aivan samoin niitä vaan tuntui riittävän. Ne olivat pääasiassa niittykirvisiä, ainakin siltä tuntui. Saimme seurata kun muuttohaukka saalisti itselleen evästä, sekin oli jälleen hieno elämys!
 |
| Keltapaidat Kaskisissa |
Maanantai oli petopäivä, näimme päivän aikana 40 petolintua. Ampuhaukka ja nuolihaukka löytyivät kirjoistamme. Nisareita näimme yhteensä 33. Kahlaajiakin näkyi, lapinsirrejä 5 parvi ja valkoviklo edustivat näitä rantojen lintuja Pikkulinnuista löytyy merkinnät hernekertusta (2 p) ja taigauunilinnusta joilla on jonkinmoinen vaellus näin syksyllä. Pikkulintuja näimme yhteensä 7100 muuttavaa, sepelkyyhkyjen pallomaisia parvia oli hieman alle 3000 yksilöä. Iltahuudossa summasimme reissun lajit ja saimme niitä 85. Tuntui aika hyvältä määrältä.
Tiistai oli jälleen pikkulintujen päivä, 7065 yksilöä ja sepelkyyhkyjä noin 2000 lintua. Varpushaukkoja oli tänään parisenkymmentä ja sitten ylvästä petolintua, lintumiesten käyttämää nimitystä "pere" muuttohaukasta oli kaksikin kappaletta. On se vaan vaikuttava ilmestys kun se saalistaa, pere saa aikaan pakokauhun lintujen keskuudessa. Muita mukavia lajeja olivat pikkutikka (2), ruokki (2), harmaasorsa pariskunta, yksi lapinsirkku, pohjantikka (2) ja sitten meidän matkaseuralainen hiiripöllö. Pääsin kuvaamaan kännykällä päivän yhtä runsasta vaeltajaa eli hippiäistä aika läheltä. Tämä lintu oli muutosta jo niin väsynyt että tarttui talomme kivijalkaan viettäen pitkän tovin huilaten siinä. Pääsin kuvaamaan lintua puolen metrin etäisyydeltä! Päivän jälkeen olivat lajimme jo luvussa 92.
Keskiviikoista tuli melkein "oharipäivä", pöllöt pelastivat sen. Näimme vaeltavan suopöllön ja sitten löysimme yhden helmipöllön joka oli myös vaelluksestaan niin väsynyt että vietti päiväänsä yhden männyn rungon kyljessä. Tämän linnun löytämisessä meitä auttoi eräs maallikko joka oli "törmännyt" lintuun keskipäivällä. Se oli hieno kokemus jälleen! Päivän muita petoja olivat jälleen pere ja ampuhaukka. Kivoin pikkulintuhavainto oli luotokirvinen joita oli vähintään kaksi yksilöä.
Torstaipäivä oli se alussa kuvaamani mehiläissyöjän päivä. Näimme toki myös muitakin lintuja, varpushaukkojen muutto oli tyrehtymään päin, vain kolme kaveria tuli merkittyä, yksi suopöllö nähtiin ja ampuhaukka. Päivän kurkihavainnot olivat vain 139 muuttavaa, ne rupeavat olemaan jo viimeisiä pitkäkauloja. Kahlaajia kirjasimme taivaanvuohi (2), tylli (5) ja pikkusirri (2). Mielenkiintoinen päivän muuttaja oli myös isolepinkäinen joita näimme kahden yksilön lähtevän kohti Ruotsia, lanttuja jäi vielä saareen ainakin yksi edustaja. Myös keltavästäräkki oli aika myöhäinen muuttaja. Pikkulintujen muutto oli tällä kertaa vihervarpusten päivä, näitä merkitsimme lähes 600 muuttajaa. Päivän iltahuudossa summasimme lajimääräksi hulppeat 106 lajia.
Olimme niin vaikuttuneita Sälgrundin lajeista että varasimme paikan ensi vuodeksikin samoille viikolle. Tiedä vaikka mitä mähdään! Sälgrundetin saaressa yövyimme luotsiasemalla joka olikin oikein hyvä paikka, sauna kuului tietenkin päivämme ohjelmaan, siellä löylyissä tuli aina purettua päivän tapahtumat ja hieman ounasteltua tulevaakin. Vaikuttavin kokemus oli kuitenkin mehiläissyöjän näkeminen, kuten jo kirjoitinkin on se syöpynyt kovalevyillemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti