maanantai 9. lokakuuta 2017

Ruokinta aloitettu

Aloitin tämän kauden ruokinnan näin lokakuun alkupuoliskolla, 9.10. Olen muinakin vuosina aloittanut ruokintani samoihin aikoihin. Vein auringonkukkaa 5 kg ja talipalloja roikkumaan telineissä. Perustin ns. eturuokinnan tuonne viljapellon ja nurmikon rajamaille. Viljapelto on puitu, täytyy sanoa että sääliksi käy viljelijää. Kyllä vilja ehti valmistua mutta hiton märkää se oli. Kuivatuskustannukset tulevat viljelijälle kohtuuttoman kalliiksi. Ei siinä paljon huvita mennä kyselemään mitään.

Ruokinnalla ei vielä ole näkynyt mitään, onhan aikaa vasta mennyt puolisen tuntia. Odotan sinne tiaisten armaadaa, käpytikkaa, pikkuvarpusia sekä joitain yllätyksiä, kunhan vielä käyn täydentämässä ruokatarjontaa niin siellä voi sitten tavata vaikka mitä. Takaruokinalla on tyypillisesti auringonkukkaa auromaatissa sekä läskin palat tuolla pihlajan rungolla.

Hömötiainen ruokinnalla
Siinä kun pystytin ruokinnan puita kuulin hanhien ääntelyä. Todennäköisesti ne olivat metsähanhia, ainakin niiden ääni oli aivan kuin metsurien. Arvioisin niitä olleen vähintäin 5 yksilöä mutta todennäköisesti niitä oli enemmän. Samaan hetkeen huomasin pyrstötiaisia tulevan puiden latvoja pitkin, onnistuin näkemään niitä pitkäpyrstöjä yhdeksän kappaletta.

Käydessäni kaupoilla Hämeenkyrössä, tapasin Oiva Mäenpään jonka kanssa turisimme hetken kurkimuutosta Lavajärven seudulla. Oiva kertoi nähneensä useita satoja kurkia menevän aivan pienessä hetkessä, totesin nähneeni osan näistä kurjista. Sitten Oiva kertoi aivan huikean tarinan minkä hän oli päässyt todistamaan. Hänen pellollaan oli synnyttänyt lehmä ja kaikki oli mennyt aivan hyvin. Hän oli kuitenkin vaimonsa kera mennyt vielä katsomaan sitä vasta syntynyttä vasikkaa hämärän hetkillä. Siinä samassa yhteydessä hän oli nähnyt ison haukan, sen täytyi olla kotka, niin valtava se oli ollut, se oli tullut syömään pellolla olevia "jälkeisiä". Nehän ovat vallan mainiota ravintoa! Se tapahtuma oli jättänyt Oivan mieliin hienon kuvan tästä isosta petolinnusta. Kysellessäni kumpi kotka se oli ollut, oli Oivalla aivan selkeä mielipide asiasta, maakotka!

Käpytikka viime vuodelta
Kun nyt vielä tuo ilmojen haltija laittaa vesihanansa kiinni niin kyllä tästä vielä hyvä syksy tulee. Maaperä on saanut kosteutta jo aivan tarpeeksi, ei tuonne sekaan oikein sovi. Sienimetsään ei huvita lähteä kastelemaan itseään. Nythän olisi vielä suppilovahveroita vaikka kuinka metsissä, kun vaan kelit hieman paranisi niin sieltä meikäläisen löytää.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti