Ekat lajit kuittasin kotipihasta ja siitä se lähti, kiersin Lavajärven tällä kertaa päinvastoin kuten on tehty muilla laskentakeikoilla, syy tähän oli potkukelkka, koska tiesin reitin niin näin päin ei tule ylämäkiä vastaan niin useasti joskin ne harvat ylämäet ovat sitten kovempia nousuja. Matka on kuitenkin sama 12 km ja reitti kulkee samoja polkuja!
Kotipihan tiaiset, pikkuvarpuset ja keltasirkut olivat piilossa mutta sain ne sitten iltapäivällä laskettua. Yllättäen en nähnyt ainuttakaan naakkaa enkä käpytikkaa lähdön hetkellä joten niissäkin turvauduin lopettamishetkeen. Päivän kunkuksi tuli sinitiainen (83) ja tallari (67) hävisi hieman. Viherpeippo (33) äänteli usein ja koko reissun ajan mutta en nähnyt mitään parvea, kolme lintua taisi olla isoin "keräytymä". Jos kuulen äänen mutta en näe lintua laitan vihkoon vain yhden vaikka usein niitä on enemmän! Keltasirkkujen (26) kohtalon ratkaisi tämä hyytävä tuuli sillä se oli tosiaan oikein talvinen tuuli. Seuraavilla paikoilla löytyivät punatulkku (18), käpytikka (11), naakka (8), hömötiainen (9), kuusitiainen (5), korppi (3), harakka (2) sekä yhden kappaleen voimin edustettuina olivat närhi, koskikara ja varpuspöllö.
Koskikara löytyi tutusti Lavajoelta, siellä se sukelteli jään reunalta. Lavajoella ei ollut siellä juuri joitakin päiviä sitten olleita sinisorsia eikä joutsenta! Yritin kyllä tähystellä kaikkia vapaana virtaavia joen paikkoja mutta eivät suostuneet näkymään. Joutsenen kyllä olisi nähnyt mutta sinisorsat voivat siltikin piilotella siellä jossain. Näin yhden närhen Komin kaupalla ja toisenkin kerran kuulin oudun äänen joka olisi voinut olla vaikka närhi. Varpuspöllön kuulin Lavajoen sillan paikkeilla, sen äänen voi sekoittaa punatulkun viheltelyyn mutta olin kuullut ao vihellystä kotona terassilla vain pari päivää aikaisemmin joten uskalsin merkitä sen lajiksi. Lintujen kokonaismääräksi tuli 294 yksilöä, määrä oli valitettavasti aika pieni.
Lajimäärä jäi vaisuksi, vain 16 lajia. Arvioisin syyksi tuon potkukelkkailun sillä kelkalla vauhti on nopeampaa vaikka yrittäisi pitää kuuntelutaukoja vähän tiuhempaa tahtia. Sitten tuo kelkkailun rahina voi sulkea äänimaailmasta aina jotain pois. Niin tai näin, menin kuitenkin kelkalla sillä tiesin voimani ja niiden rajallisuuden. Olin aikaisemminkin mennyt tämän lenkin jo potkurilla ja silloinkin jäi lajit hieman alhaiseksi mutta aina ei voittaa kuten urheilussa kulunut lausahdus kuuluu. Ainuttakaan keväistä linnunääntä en kuullut jos ei lasketa viherpeippojen iloista sirkutusta. Kevät antaa odottaa vielä itseään, oven takana se kyllä jo kolkuttelee!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti