Hienot talvisäät

Helmikuun alkupäivien kepeä pakkasjakso on nyt sitten jo ohi (ennen sitä seuraavaa!!)
Lintumaailma on aivan "kuollutta", on aika osallistua miljoona pönttöä aiheeseen. Olen tehnyt jo viime vuoden puolella kuutisenkymmentä pönttöä, sain Partasen Harrilta hienoja pikkulinnuille tarkoitettuja pönttöjä kuusi terveisinä Parikkalasta hänen käydessään kesän korvalla täällä kotikulmillani. Työn alla on 5 pönttöä jotka sain puiden kaadosta tuossa mökin rannoilla. Ne ovat onttoja haapapöllejä jotka tarvitsevat vain sisääntuloaukon, katon ja pohjan. Sitten on taas tämän vuoden pöntöt tehtynä. Vielä kun saa ne vietyä tuonne metsän kätköihin. Suomen kansa on jo tehnyt lähes 1 000 000 pönttöä ja siitä me voimme olla ylpeitä!

Koskikara Timo Palomäen kuvaama

Lavajoella talvehtii yksi joutsen, jota odotan lentävän tästä ohi. Minultahan puuttuu vielä joutsen talvipihalajeista tälle vuodelle joten kova on polta saada se plakkariin vielä helmikuun puolella. Toinen puutuva laji on koskikara, se on täysin mahdollinen nähdä kun se viilettää tuolla Lavajärven päällä. Onhan se jo tonttipinnoissakin. Kara on ollut vuoden lajina 2016 Pilyllä. Laji on jo luokiteltu vaarantuneeksi, sitä pesinee n 300 paria.Levinneisys painottunee Koillismaalle sekä Itä- ja Pohjois-Lappiin. Suomeen saapuu talvehtimaan arvolta 5000 karaa tuolta Skandien vuoristoalueelta. Suomen oma kanta talvehtii Venäjän Karjalassa.

Koskikara on ainoa sukeltava varpuslintumme, pakkanen ei haittaa sen päivittäistä pulahtelua sillä sen höyhenpuku säilyy vesitiiviinä pyrstön rauhasrasvan avulla. Lintu sukii rasvan höyheniinsä. Vuoden 2016 toukokuussa varmistuivat pesinnät Pirkanmaalla Juupajoella ja Sastamalassa. Koskikaran pesintä on harvinaista herkkua. Kara on norjalaisten kansallislintu ja sen tieteellinen nimi "Cinclus" tarkoittaa pyhää. Virolaisille koskara on "vesipapp", ruotsalaisille virtakottarainen "strömstare" ja briteille valkokaulainen sukeltaja "white throater dipper" Nämä tiedot korkikarasta olen lainannut Hannu Järvisen artikkelista aamulehteen 9.12.2016.

Nukuin onneni ohitse kun vaimo oli ollut yöllä hereillä klo 2.30 ja kuullut lehtopöllön soidintavan Hän ei raaskinnut sikeästi nukkuvaa herättää. Jos vaimo olisi tiennyt kuinka kovasti halajan kuulla mitä tahansa pöllön ääntä olisi hän kyllä herättänyt! Lohdutin häntä että kyllä sen vielä ehtii kuulla.
Näin mokan tehneenä unilukkarina voin vain harmitella asiaa ja toisaalta olen hyvilläni siitä että myyriä löytyy! Eli näin seuraavana iltana olen varautunut hieman valvomaan ja olemaan kuloelimet herkkänä pöllön varalta.

Eipä ole lehtopöllö huhuillut, ainakaan parina iltana, nyt on lauantai ja tein jälleen pienen kirvesurakan Nyt rupeaa jo tulemaan näkyvää joka kerta kun vaan viitsii hieman ahkeroida. Aina voi samalla kunnella luonnon ääniä kun ei tee hosumalla. Vihereipot, sinitiaiset ja talitiaiset ovat silloin tällöin äänessä. Naakat lentävät, melkein aina parittain. Käpytikalla on toinen reviiri meidän pohjoispuolella, kotiruokinnalla löytyy kotoiset käpytikat, tänäänkin kolme yksilöä, yksi naaras ja kaksi koirasta. Saapas nähdä millaiset soidinmenot tulevat?