Meillä on mökin rannassa kahdeksan kaadetun koivun roippeet ja pöllit, muina vuosina olen rahdannut ne kantamalla ylös mutta tänä vuonna en sitä joudu tekemään. Tuttu moottorikelkkamies lupautui tulemaan avuksi, saamme ne hänen avullaan ylös kotipihaan. Aikamoinen helpotus ja apu näin vanhalle selälle ja myös mielelle. Olemme puhuneet sinne talkoisiin myös joitain tuttujamme joten homma ei tule kenellekään liian raskaaksi.
Olen viettänyt puolipäivän tunnit pihamaalla, silmät suunnattuina aina silloin tällöin yläilmoihin, turhaa touhua ainakin tähän mennessä mutta kutina kertoo että pian ne ekat paluumuuttajat näkyvät, ilmat rupeavat lämpimään! Päivien havaintoja ovat olleet talvelta tutut linnut siis ei mitään ihmeitä. Talvilinnut alkavat "lämmetä", äänet lisääntyvät, linnut ajavat toisiaan takaa, on välillä aika vilske puissa ja pusikoissa. Kunhan keli vielä hieman lämpenee niin avot, kevät keikkuen tulevi.
Saimme muistella mennyttä talvea kun lumisade valtasi Hämeenkyrön, eihän sitä kertynyt kuin viitisen senttiä mutta kuitenkin. Mönkijällä tein tuon tienmaan ja hieman autoin naapureita, tuli hyvä mieli! Lintumaailmassa on selvästi odottelun makua, uskon että kun sää tästä hieman lämpenee tulevat ekat uhkarohkeat. Pihassa kuulin tänään (pe) hömön ja kuusitintin, parisen kymmentä pivaa ja vähän vähemmän keltasirkkuja olivat ahkerina ruokinnalla.
Nyt ovat pöllitalkoot ohi, mieli on tosi hyvä. Säästyy selkäparka ja puut ovat pihassa. Nyt on vaan edessä vielä pöllien hakkaaminen klapeiksi mutta tunnetusti hieman jäätynyt pölli menee kyllä pienellä voimalla helposti pienemmäksi. Sitä työtä jaksaa tehdä! Huomasin peräkärryn vieressä pienen vesinoron joka oli valunut näin lämpimällä kelillä, tuokin pieni jälki lumessa lämmitti mieltä. Täytyy ne ilonaiheet kerätä hyvin pienistä asioista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti