Voi rähmänkäpälä sentään kun on märkää, lauhaa, eikä tee mieli ulkoilmaan. Kai sitä on tulossa vanhaksi kun arvostaa sisätilojen lämpöä. Oikein hävettää olla sisällä! Eipä kai tällaista kestä enää kuin kuukaudenpäivät sitten jo rupeaa "valkaistumaan", tulee muutakin kuin rapakeliä. Vaikka eihän säässä muuten mitään vikaa ole mutta kun on vaan tottunut hieman kuivempaan ja sitten kun ei ole mikään pakko olla ulkona niin valitsee sen mielekkäämmän vaihtoehdon.
Movemberissa ovat veljet kiertäneet hyvin ahkerasti, pääsee tiiran havaintojen kautta seuraamaan edistymistä. Johtavalla taitaa olla jo yli 80 lajia marraskuulta. Kuukauttahan ei ole kulunut vasta kuin reilu kymmenen päivää ja nythän on Suomessa lintutyhjiön aikaa. Muuttolinnut ovat kaikonneet lämpimille maille aina Afrikkaan asti kun taas löytyy joitakin urheita jotka viivyttelevät täällä pesimäseuduillaan harkiten jopa talvehtimista pohjolan perukoilla valmistautuen seuraavaan pesimäkauteeen. Tiedä sitten mikä on viisainta, värjötellä kovassa pakkasessa, lumituiskussa ja saada etulyöntisema pesimätouhujen suhteen lajikumppaneihin verrattaessa vai sitten kokea muuttomatkan vaarat, rasitukset ja selviytyä jotenkuten. On siitä miettimistä pienillä linnunaivoilla!
Olosuhteet näillä leveysasteilla ovat aina yhtä kovat ja vaativat, Nytkin en ennustettu lauhan sään jatkuvan vielä parisen viikkoa. Pitemmälle eivät sääprofeetat uskalla sanoa mitään vaikka sen jo tietää vanhan kansan isäntäkin että kyllä lumi tulee satamaan ja paukkupakkaset jylläämään. Silloin otetaan mittaa niin ihmisistä kuin eläinkunnastakin. Kasvikunta osannee suojautua tähän kylmään kauteen.
Ruokinnalla on kova pikkuvarpusten (n 30) tsirkutus jatkuvasti. Myös oravat pitävät puolensa auringonkukan siementen jaossa. Meillä on käynyt 2-4 oravaa päivittäin, niitä vastaan ei voi taistella, ainoastaan hankkimalla erilaisen syöttöautomaatin. Ehkä se on seuraava hankinta tulevaisuudessa? Kaikkihan ovat luojan luomia. Joskus vaan tulee mieleen että vähempikin oravaliikenne olisi kyllä riittävä!
Ensi viikonloppuna on taas jokavuotinen joutsenlaskenta jolloin selvitetään paljonko näissä vesistöissä on joutsenia. Kieltämättä mieleni tekisi käydä laskemassa jokunen järvenselkä mutta taidan kuitenkin tyytyä kotoisen Lavajärven katseluun, onhan Lavajärvi yksi suurimmista järvistä Hämeenkyrössä. Laulujoutsenen mahdollinen talvehtiminen vaatisi meiltä ihmisiltä jälleen kerran kovaa syöttörumbaa jotta valkokaulat selviävät paukkupakkasista, olisihan se hienoa saada jälleen Suomen kansallislintu selviämään seuraavaan kesään!
Yksi tavoitteistani on tälle ruokintakaudelle löytää uusi laji tonttipinnoihin. Lähiseudulla esiintynyt valkoselkätikka olisi hyvä saada listoille mukaan. Vaseti olisi lajina 145:s. Se vaatisi ruokinnan läskitason pitämistä hyvänä, kunhan pääsen taas tuonne Palviportilla käymään saan tuon tikkaläskin paremmaksi. Käpytikkoja käy yksi pariskunta melkein päivittäin ja tikan ilmestyminen ruokinnan maastoon saa aina toivonkipinän heräämään. Tähän mennessä ei ole kipinä vielä syttynyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti