Hiljaista linturintamalla ja muutenkin

Kirjoitan tätä päivitystä nyt melkein päivittäin, on turha rasittaa pientä mieltään erilaisia asioita muistelemalla. Maanantaina käveltiiin koiruuden kanssa lähilenkki upeassa pienessä pakkasessa. Lavajärvi on melkein jäätynyt, ainakin meidän lahti on täysin jään peitossa, ei se mitään kanna mutta ei siellä ole enään sulaa joutsenille. Seuraavan kerran sitten keväällä löytynee jälleen sulaa vettä.

Tänään ilmestyi harmaapäätikka (naaras) tuohon pellon tolppaan, odotin sen lennähtävän ruokinnalle mutta ei näin käynyt. Täytynee tarkkailla ruokintaa aina illan tai aamun hämärissä! Toinen mukava lintu taas pitkästä aikaa oli mustarastas (koiras) joka näyttäytyi tuolla automaatilla. Mura on ollut jo pitkään kadoksissa. Kaksi oravaa tuli myös aamupäivällä ruokinnalle, toinen yritti kiivaasti syödä talimakkaraa, siinähän on verkkoa ympärillä jota olen sittemmin käyttänyt toiseen kertaan mutta nyt taitaa kierrätysidea mennä pieleen! Pari harakkaa  vieraili myös eturuokinnalla, parhaimmillaan niitä on ollut yli kymmenen. Nämä pari pelästyivät naakkoja (4) jotka lehahtivat samoille apajille. Naaras käpytikka tuli syömään läskinpalalle.

Tiistaina 27.11. oli jälleen pakkaspäivä, upea talvinen huura maan ruohojen päällä. Lintumaailmassa huomioni kiinnittyi ruokinnan alapuolella maan pinnassa oleviin tummiin lintuihin. Viherpeippojen parvi (10 yks) oli einehtimässä pudonneita tarpeita. Parven linnut täytyi tarkastaa kaikki mitkä ehti näkemään. Kymmenen naakkaa ovat talin kimpussa viiden harakan säestäessä lähioksilla. Kymmenen laulujoutsenen parvi lensi E. Kahden oravan telmimistä on hauska seurata, näkee että ne ovat nuoria kävynpurijoita.

Tempaisin ja vein itseni kunnon sauvalenkille, kävelin seurojentalo Päivölään ja takaisin, n 8 km tuli pituutta lenkille.  Kävelysauvoilla matka sujui todella upeasti, kilometrit vaihtuivat nopsaan ja matka eteni. Koska keskityin kävelyyn niin ehdin hyvin huomioida lintumaailmaa, se oli yllättävän hiljaista.
Vain tiaisia (tali, sini, hömö) oli äänessä ja lennossa. Pari käpytikkaa havaitsin, siinähän päivän tiput. Lavajärven joutsenet pitivät ääntä, olivatko huolissaan aina vaan pienenevästä sulastaan!

Luin eilen vanhoja Suomen luonto-lehtiä, niissähän oli asiaa, ei se haitannut vaikka ne olivat vuoden kaksi vanhoja. Eipä se pieni aika muuta vuoden kiertokulkua mihinkään, samat ilmiöt toistuvat aina vuosi vuoden jälkeen. Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea esim Suomen lapin tilanteesta koskien sitä kuinka he eivät tunne voimavarojansa. Suomen matkailijat kaipaavat luonnontilaista ympäristöä! Sitten oli pitkä tarina "Muukalaisia luonnossamme", joka kertoi meille tuoduista eläinlajeista jotka olivat sopeutuneet joka paremmin tai sitten huonommin eläinkuntaamme. Esim valkohäntäpeurat, fasaani, kanadanhanhi, minkki, piisami, kanadanmajavat ja saksanhirvi jonka kotiutus epäonnistui.