Famskin Wiuhti 21.3.2004 --- 28.12.2018

Meidän Heta oli jo iäkäs vanha rouva, syntynyt vuonna 21.3.2004. Lapinkoiraa voin suositella esim lapsiperheisiin, se on hyvin ystävällinen, ei hauku juuri ollenkaan (mitä nyt vanhempana kotioloissa)
Heta kaipaa kyllä ulkoilmaan ja lenkille, alkuvuosina hän vietti paljon aikaa omalla koirankopilla mutta nykyään hän oli täysin sisäkoira. Omilla lintureissuilla Heta oli mukana, kyllä hän tiesi mistä saa maukkaat eväsmakkaran palaset! Lintukaverit oppi hyvin tuntemaan ja päinvastoin, siellä missä eväspaperi rapisee oli mahku saada makupaloja!

Jos omistaa koiran niin täytyy olla valmis ulkoilemaan sen kanssa. Ne lenkit jotka olen tehnyt Hetan kanssa ovat mittaamattoman pitkät ja arvokkaat. Välillä kierrettiin järvi ja toisina päivänä tahkottiin Päivölän seurojentalolle eli puolikas järven kierrosta. Heta jos mikä on saanut meikäpojan kävelyille.

Heta oli tosi hyvä vahtija kotioloissa, hän aisti ja kuuli hyvin jos pihaan tuli auto, sitten jos vieras tulikin sisälle niin hänet täytyi haukkua ensin ja haistella häntä heiluen. Ei Heta ollut yhtään ärhäkkä mutta itse olimme varovaisia uusien lapsivieraiden kanssa. Hetken kuluttua nämäkin vieraat kuuluivat jo laumaan.

Koiramme historiaan kuuluu myös Riasa-kissa joka oli meillä Heta tullessa taloon. Riasa näytti kyllä aika pian kaapin paikan innokkaalle nuorelle koiralle, he kuitenkin ystävystyivät, heistä oli hyvin seuraa toisilleen. Riasa kuitenkin katosi mystisesti, epäillään kettua syypääksi! Toinen hyvä kaveri oli Fox-koira joka myös siirtyi ajasta ikuisuuteen reilu vuosi sitten.

Kun tein eväitä seuraavan päivän linturetkeä varten täytyi ottaa huomioon myös Hetalle eväät ja vesi.
Aamun valjetessa oli Heta aina valmiina lähtöön, Lähtiessämme joko meikäpojan autolla tai sitten muiden kyydillä hyppäsi koiruus aina mukaan ja pelipaikalla hän vietti aikaansa meidän lähellä vartioiden mahdollisia evässaataviaan. Niitähän kyllä löytyi, näin oli päivän annos turvattu ja retken tutkimukset saattoivat jatkua. Pakkasherkkä Heta ei ollut, hänellä oli lämmin karvapeite yllään, sen havaitsi myös kotioloissa kun lattioilla oli karvatuppoja solkenaan. sehän oli Hetalle kauhistus jos otti harjan esille, silloin katosi koira. Olisi varmaan tarvinnut opettaa jo nuoresta pitäen harjauksen merkitys.

Muistan erään kerran joltain alkuvuosien ajalta. Olin koiran kanssa pihamaalla ja hän alkoi yhtäkkiä tuijottamaan taivaalle, minäkin katsoin samaan suuntaan ja sieltähän lensi hanhiparvi aivan suoraan ylitsemme, metsähanhia oli kymmenen linnun parvi. Kyllä Heta tiesi mistä minä pidän! Voiko koira olla noin viisas tai sitten aistia jotenkin mitä hänen kuuluisi tehdä.

Hetalle rakkaita oli myös anoppi Seija, jolla oli maaginen sielunyhteys koiran kanssa. Johtuiko se kenties siitä että Seija antoi Hetalle aina makupaloja salaa meiltä muilta. Hetan toinen koti olikin melkein anoppila, kaupanmäki jossa koira vietti paljon aikaa, siellä oli myös yksi varma hoitopaikka. Hetan hyvä kaveri Fox oli myös usein siellä.

Heta kuoli 28.12.2018 armopiikin voimasta. Vietimme aika rankan viimeisen päivän, kävimme vielä metsäkävelyllä, ei hän jaksanut lähteä alas rantaan mutta kiertämään pienen lenkin tutussa metsikössä oli hän valmis. Sen jälkeen hänet vietiin viimeiselle automatkalle. Meillä on kova IKÄVÄ!

Kuinka voi kasvaa koiraan kiinni näin paljon? Sitä olen ihmetellyt, meillähän ei ollut koiria lapsuusaikaan, pikemmin pelkäsin koiria. Nyt rakastan niitä, ainakin yhtä olen rakastanut!
Tämä muistokirjoitus on omistettu "Hetalle" oikealta rotunimeltään Famskin Wiuhti jonka äidin nimi oli Famskin Tassu ja isän nimi oli Staalon Hervoton. Rekisteröintikirjassa on myös muitakin nimiä kantaisistä ja -äideistä, jätän ne kumminkin ulkopuolelle. Heta sai myös omia pentuja, kerran niitä tuli yht 8 pentua, joista yksi syntyi kuolleena. Uskon että Hetasta olisi tullut myös hyvä vanhempi myöhemmille pennuille mutta emme halunneet niitä. Meille riitti pelkästään Heta. REST IN PEACE