Itsenäisyys vai itsepäisyys

Suomi vietti 101-vuotis päiviään kauniissa talvisäässä, pikku pakkanen ja kaunis huura maan pinnalla. 101 vuotta on jo kunnioitettava ikä, itsenäisenä kansakuntana täällä pohjolan perukoilla. Vaikka pahat kielet sanovatkin että Suomi on myynyt itsensä EU:lle, mielestäni sitä se ei ole kuitenkaan tehnyt.  Meillä on yhteinen valuutta. Meitä varmastikin puolustetaan tilanteen ollessa päällä, emme jää enää yksin niin kuin talvisodassa ja jatkosodassa. Tästä kaunista maasta kannattaa jatkossakin taistella!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi touhusin jälleen pihalla, kuulin harmaapäätikan äänen tuolta W-puolelta. Samassa rytäkässä kuulin myös punatulkun äänen. Kumpikin oli minun puutelistalla talvipihakisassa. Nyt on kasassa 14 lajia. Arvioisin että jos peruslajisto tulee niin pääsen hyvinkin 30:een lajiin. Se lajimäärä olisi ihan mukava saada, uskallan toivoa vielä siihen vielä joitakin ylläreitä. Onhan tässä pitkät talvipäivät aikaa, täytynee vaan viettää ulkoilmassa mahdollisimman paljon aikaansa.

Itsenäisyyden 101-vuotta julistamisen juhlinnan jälkeisenä päivänä tein pitkästä aikaa kävely lenkin sauvoilla. Ensin koiruuden kanssa lyhyt lenkki ja sitten itsekseni hieman pitempi. Päivän ulkoiluille tuli mittaa 7 kilsaa, hyvän happimyrkytyksen verran. Noilla lenkeillä sain jälleen täydennystä talvipihakisaan kun kuulin heti aamulla korpin huutelevan ja palatessani lenkeiltä näin kolmen variksen tekevän leikkejään ilmojen teillä. Kyllä sitä on iloinen kun näkee tavallisen variksenkin.
Näin perjantain kunniaksi satelee hieman lunta, se on hyvä että maa valkaistuu, tulee heti enemmän valoa ja mieli piristyy. Pakkanen pysyy lähipäivinä nollan tienoilla joten on hyvät ulkilukelit. Suosittelen kaikille happimyrkytyksen hakemista!