Tarkoitan kuusitiaista ja hömötiaista, kumpikin nähty tänään tiistaina 23.1. Puukiipijä tuli myös hyvin näkyville, se kiipeili ruokintakatoksen puissa ja telineissä. Samoin huomasin käpytikkojen pariskunnan soidintavan ruokinnan pihlajassa. Joten elämää on vaikka parinkymmenen pakkasteen ote on vielä tämän päivän, sitten se hellittää otettaan ja tulee inhimillisemmät säätilat. Lintujen suojat ovat vähissä, ystäväni Harri Partanen lähetti kuvan mustarastaasta joka viettää aikaansa pihan kääpiövuorimäntyjen alla, siellä oleilevat myös pihan tiaiset. Tämä mustarastaskoiras on hyvin arka lintu josta ei yrittämälläkään kuvanottaminen ole onnistua, kuitenkin joitakin Harri saanut ja yksi niistä on jutun yhteydessä.
 |
| Mustarastas (Harri Partanen) |
Keskiviikkona pyrytti oikein rankasti, ei ulos ollut mitään asiaa. Harmittelin sitä että kohta täytyy mennä lumitöihin, kaivan mönkijän kyllä esille ja teen sillä isommat alta pois. Käsipelillä sitten loput.
Nyt on päivän urakointi ohitse, aikaa meni nelisen tuntia. Eka tunti meni mönkkärillä isompia lumia auratessa, esim tien aukaisu ja oma piha. Sitten olikin vuorossa kolaus, se oli suht kevyttä mutta aikaa vievää. Tulipa nyt "puhdasta". Uutta lunta odotellessa. Sauna virkisti hyvin, kävin tottakai hangessa! Päivän ainoa merkittävä lintuhavis oli se kun näin hömötiaisen ruokinnalla, se oli hyvä todiste siitä että ei hömppä ole minnekään kadonnut.
Piha oli liukas kuin luistinrata, olisi voinut mennä hokkareilla, potkukelkalla sai upean vauhdin mutta jalan jos liikuit niin kannatti mennä töpöttämällä pienin askelin jos ei halunnut liukastua. Ilma oli muuten ok, lievä tuuli vähän kylmensi mutta plussan puolella oltiin. Tänään en katsellut lintuja, ainoastaan sivusilmällä kun kävin anopin luona kävellen Hetan kanssa. Jos menis tuonne Sirkan sillalle siellä on tiiran mukaan 3 joutsenta, uskoisin että koskikarakin sieltä löytyisi vaikka ei tämän päivän havannoissa sitä ollutkaan.
 |
| Kanahaukka, kuva netistä Luontoportin sivuilta |
Perjantaina 26.1. olin ulkona pihassa koiran kanssa, ihmettelin talvista luontoa kun kuulin naakkojen kovaa ääntelyä, hain linnut näköpiiriini, huomasin siellä olevan yhden joka ei sopinut naakkojen profiiliin. Se oli joku petolintu, pitkäpyrstöinen lintu joka näytti aivan varpushaukalta mutta isompi. Lintu eteni suoraan kohti N, välillä liitäen kuin accipiter konsanaan. Petolintu oli kanahaukka! Se oli minulle ensimmäinen muuttaja tälle kaudelle. Päivä oli pelastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti