Kolme käpytikkaa lumisateessa

Sain ajatuksen kirjoittaa seuraavassa blogissa käpytikoista joita näkyy olevan nyt kolme ruokinnalla. Kaksi koirasta ja yksi naaras lennähtävät sinne tänne toisiaan takaa-ajaen, tuntuu kuin niillä ei ole lentosuunnasta väliä, kunhan saa jahdata toista. Onko siinä viime vuoden poikanen joka ei ole vielä "ottanut pitkiä" vanhemmistaan vaan opettelee tätä elämän kiertokulkua. Uskon ettäsyksyn koittaesa on tämä toinen koiras kadonnut jonnekin jos vanhat merkit pitävät paikkansa. On kuitenkin hieno seurailla tätä soidinopettelua. Samassa yhteydessä saavat tiaiset kyytiä, parhaimmillaan on samalla talimakkaralla 8 sinitiaista ja kolme talitiaista. On siinä hieman ahdasta mutta kummasti sopu antaa tilaa ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Tänään on se "etelän rannikolta tullut lumimyräkkä" valloillaan, sade on juuri alkanut täällä Tampereen seudulla. Lumihiutaleet eivät ole isoja mutta niitä on paljon. Lunta pitäisi tulla lähes parinkymmenen sentin kerros joten tuolla tien päällä ei ole mukava ajokeli, näin pääsiäisaikaan ovat monet ottaneet opikseen ja lähteneet jo eilen kotikonnuilleen. Itse vaan täällä sisätiloissa katselen kun lumi putoilee maahan, menen keittämään hieman kahvia, tulen taas vaan katselemaan ja nauttimaan tästä tänä talvena tutuksi tulleesta näystä, lumisateesta. Katselin jotain ennustekuvaa sateen etenemisestä ja saatoin todeta että pahimmat sateet eivät osu Pirkanmaalle vaan jäämme juuri reuna-alueeksi. Hyvä niin, mielestäni lunta on jo tullut tänä vuonna tarpeeksi. Kyllähän se sulaa tässä kevään kuluessa pois, mutta ne loskakelit ovat hyvin ikäviä. No pääasia että se sulaa ja pääsemme nauttimaan toivottavasti lämpimästä kesästä.

Nyt on lumituhot korjattu, eipä niitä ollut kuin 10 cm kerros aika kattavasti joka puolella. Kaivoin mönkijänkin esillle, kuitenkin vasta sen jälkeen kun olin ensin kolalla putsannut isommat. Mönkkärillä ajelin tuota omaa tietä  hieman leveämmälti ja kyllä se ainakin näyttää leveämmältä. Joku toinen päivä taas lisää niin kyllä se auttaa kummmasti. Kävimme kylillä ja ostin kaupasta lisää linnuille popsittavaa, nehän kyllä syövät. Vielä ei ole tullut yhtään keväistä muuttajaa apajille, odotan punarintaa, peippoa serkkuineen jne.... tätä listaa voisi jatkaa usealla vaihtoehdolla. Vielä täytyy tyytyä näihin kotoisiin ja paikallisiin siemensyöjiin.

Harrin ottama kuvan tundraurposta

Keskiviikkona sain pöllit hakattua pieniksi, aika urakka mutta kyllä se sitten palkitsee. Isoimmmat koivupöllit olivat n 40 cm halkaisijaltaan joten kiiloja piti käyttää. Nyt ne on hakattu, vielä on sirkelöitävää mutta sitä en nyt aivan heti aloita, ehkäpä viikonlopun jälkeen? Lintumaailma ei ole olennaisesti muuttunut, yksinäinen mustarastas vierailee ruokinnalla ja illansuussa se viritelee laulamistaan. Olen kuullut aivan kuin järripeipon ryystämistä muta jokin estää minua kuittaamasta siitä vielä lajia. Ryystämisääni ei aivan ole järripeipolle kuuluvaa. Ehtiihän sen vielä kuulemaan.
Nyt olisi hyvin otollinen hetki pulmusen havainnointiin mutta kun ei ainakaan vielä ole osunut kohdalle.