Talvi tuli takaisin 8.4.

Vietimme jo hienoja kevätpäiviä kunnes iso vasara iski takaisin. Lunta ripotteli n 5 cm kerroksen, ja lisää tulee koko ajan, onneksi pakkanen ei pauku pahasti, vain pari astetta ollaan miinuksen puolella.
Piharuokinnalla oli kova vilske, aamun ensimmäisiä lintuja oli mustarastas. Niitä pyöri 4 kappaletta eturuokinnalla, takaruokinnan puolella arvioisin olleen vielä pari lisää. Mustaras on sillä tavoin hyödyllinen lintu kun se nokallaan penkoo ja viskelee tavaraa se ikäänkuin auttaa muitakin tipuja löytämään evästä. Ainakin peipot olivat tyytyväisiä kun niiden ei tarvinnut hakea lumen seasta auringonkukan siemeniä. Kaksi punarintaa olivat jo oppineet nokkimaan talipalloja, ahkerasti ne aina nousivat takaisin palloille kun ne jostain syystä olivat pudottautuneet pois niiltä. Viherpeippoja arvioisin olleen kymmenkunta kaveria ruohikolla hyppimässä. Naakkojen isohko parvi dominoi metsän puoleista ruokintaa, niitä oli varmaankin 30 yksilöä seassaan pari varista jotka eivät pudottautuneet ruokinnalle. Tavalliset tiaiset loistivat olemalla vielä piilossa.

10.4. suoritin taas aamuvakion kotiruokinnalla, tutut lajit olivat jälleen osissa tässä kevään näytelmässä. Runsainpana oli peippo, arvioisin niitä olleen 40, seassa vain pari järriä. Peipoista on enin osa koiraita, naaraat tulevat hieman jälkijunassa. Mustarastaita on seitsemän, joko keltanokkaisia aikuisia ja sitten tummanokkaisia nuorempia tai naaraspuvuissa olevia kavereita. Ilokseni oli rautiainen, ainakin yksi tumma-asuinen kevään heläyttelijä selvinnyt yön yli, samoin oli punarintoja useampi syömässä auringonkukan siemeniä ja talipalloja. Huomasin ruokinnan edessä maassa myös yhden urpiaisen. Kun katselee ruokinnan ruokapöydän tapahtumia niin siellä vallitsee isomman, vahvemman laki. Tällaiset saavat aina ottaa ensimmäisenä, on sitten kyseessä närhi tai sitten naakka. Seuraavana tulee mustarastas ja sitten ollaankin jo tasa-arvoisempia. Jos sinne sattuu orava samaan aikaan, on se ottamassa ensimmäisenä. Olen nähnyt parhaimmillaan (lue pahimmillaan!) kolme kävynpurijaa.

Urpiainen, kuvattuna by Timo Palomäki

Aamun mukavin ylläri oli kun katsoin Lavajärven sulaa, siellä oli kuusi joutsenta uimassa, ohi lentävät joutsenet saivat kovan pajatuksen osakseen. Sulassa oli myös telkkiä, kaksi koirasta ja kaksi naarasta, varmaankin kaksi sinisorsaa ehtivät lentää juuri ennen kuin sain kiikarit silmilleni. Se olisi tosi mukavaa nähdä telkkien soidintouhuja, siinähän nakellaan niskoja ja uidaan yltiöpäisesti naaraan ympärillä. +Käytiin anoppilassa atrialla ja sieltä käsin kun katseli maisemia ovat ne hieman erilaiset. Siellä ollessa hälyttivät vaimo yhdessä äitinsä kanssa meikäläistä katsomaan jotain isoa lintua. Yritin kiiruhtaa mutta se ehti jo mennä niin alas että oli myöhäistä kaivaa kiikareita esiin, iso se kuitenkin oli, uskoisin että hiirihaukka ?