Sain itseni kelkkailemaan, lähdin aivan tuosta vaan potkukelkalla ja päätinkin käydä Lavajoella katsomassa olisiko koskikara paikalla. Kävin siellä puolenpäivän aikaan eikä siellä ollut mitään liikettä. Pysähtelin matkalla aina siellä täällä mutta ei yhtään ollut ääntä eikä liikettä. Metsä huokui hiljaisuutta. Ainoat elävät metsänasukit olivat kaksi kaurista puolivälissä reissua matkalla kohti Lavajokea. Kauriin jälkiä kyllä oli useassa kohtaa, on hyvä olla kaasujalka tarkkana, jalka on muututtava aika pian jarrujalaksi! Vaikka kauris ei ole hirveen verrattava asukki,on sekin hyvä ottaa huomioon! Niitä jälkiä oli paljon.
 |
| Palomäen Timon kuvaama kauris |
Paljon puhutun lumimyräkän keskellä voi vain ihmetellä! Kun ihmisten asuinpaikan lähistölle alkaa satamaan lunta, on maa aivan sekaisin. Olemme niin eteläosien kasvukeskuspainotteisia että unohdamme tosiasiat. On aina satanut lunta, välillä enemmän ja välillä vähemmän. On kuitenkin selvitty ja aurinko ruvennut paistamaan (risukasaankin!). Kyllähän tuolla liikenteessä se lumentulo haittaa, se on vaarallista! Aura-autot menevät ja tulevat, lumi pöllyää eikä näe kunnolla ja tulee vaaratilanteita. Malttia täytyy olla, aja hiljaa!
Päivän kuntoilu on edessä. Lumikola odottaa sateen taukoamista, se aivan malttamattona kuopii tuolla seinään nojaten, missä viipyy isäntä/emäntä? Älä huoli, kyllä kohta tullaan! Itä ja Etelä-Suomessa ovat uudet hanget paljon pahemmat. Sehän on vain asuinpaikkakysymys!
Päivän urakointi ohitse, mönkijää hyväksi käyttäen ja kolalla viimeistely. Aikaa meni joitakin tunteja mutta nyt saa uutta lunta sataa! Kävin myös täyttämässä ruokinnat, huomasin että taas on haettava auringonkukkaa, tuntuu olevan aika suosittua. Täyttäessäni takaruokintaa ihmettelin missä on ystäväni kuusitiainen. Kyllähän se jälleen tuli esiin, hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti