Kylmä kausi

Nyt on vallalla tammikuun pakkaset, kylmä kausi. Onneksi ei ole kolmenkympin pakkasia! Kylllä näissä parinkymmenenkin lukemissa on sietämistä mutta ohimenevää se on, kohti kevättä mennään! Kun tuolla ulkona tallustelee ja aurinko sattuu paistamaan, se luo heti keväisen tunnelman. On vielä vajaa pari kuukautta kun voi jo puhua kevätlämmöstä. Ihmismieli on vaan niin malttamaton, ei se jaksa odottaa.

Tässä kun näitä ajatuksia kirjoittelen, tuijotan samalla tuonne ruokinnalle. Yhden hömötiaisen ja kuusitiaisen olen jo onnistunut löytämään, sini- ja talitiaisista puhumattakaan. Myös käpytikka on siellä takomassa itselleen voimaa pakkasta vastaan. On se kovaa noilla luonnonelävillä, höyhenet pörhöllään jonnekin koloon yöpymään, mittari näyttää -25 astetta! Siinä pätee kova laki, heikot sortuvat ja vahvat jäävät jatkamaan sukua. Kyllä meidän ihmisten täytyy auttaa edes ruokintaa ylläpitämällä. Minulla on hieman yksipuolista einettä tarjolla, talipötköjä ja -palloja ja auringonkukan siemeniä. Sitten on ihraa, se on tikoille mieleistä puuhaa näitä takoessa. Naakat ja harakat ovat päivittäin myös hakemassa oman osansa. Kaikkien täytyy saada osansa, myös oravat ovat ottamassa omat siemenensä.

Kuvan on ottanut Harri Partanen, meillä ei ole pähkkinänakkelia näkynyt

Olen lukemassa jälleen Mauri Leivon kirjaa ; "Kevätmuutto". Mielestäni kirjoittaja osaa oikein hyvin purkaa niitä tuntoja joita lintumies kokee taipaleellaan. Voin vain suositella tämän kirjan kahlaamista läpi. Mauri on myös tosi hyvä kuvaamaan. Nämä kuvat elävöittävät luettuja tekstejä oikein hyvin. Tapanani on aina lukea vastaavia kirjoja näin lintutyhjiön aikaan, ne ruokkivat hienosti lintumiehen kovaa kaipuuta tuonne luonnon keskelle. Kirjoissa on useita satoja sivuja enkä oikein malta lopettaa niiden läpilukemista aina vuosi vuoden jälkeen.

Kävin pihassa patsastelemassa, kuuntelin käpytikan voimakasta ääntelyä Kierumanojalta päin, tuli aivan keväthuuma mieleen. Kotiruokinnalla on kaksi käppäriä, ne ovat jo pari eikä niillä vielä ole tuollaista "kiihkoa" vaan ne keskittyvät evästämään. Naapurin tontin käpytikat ovat jo askeleen edellä. Pikkuvarpusilla on samoin myös voimakasta "tsilppausta" jo. Naapurin tontilta aina silloin tällöin pölähtää iso parvi (n 50 yks) ruokailemaan ja silloin on elämää ja touhua myös meidän puskissa. Siinähän innostuvat myös kotoiset tintitkin ja meteli on valtavaa. Aivan turha on yrittää laskea yksilötasolle, noin arviossa mennään.