Tammikuun 20 pv melkein ohitettu, joitakin armontunteja jäljellä. Keli on aikas viileää, ainakin tuntuu siltä. Tehtiin tänään aurinkokeräimien putsausta lumesta. Tikkailta käsin se onnistui aivan loistavasti. Eri asia on että tehtiinkö turhaa työtä, ei nyt ainakan pitäisi liiemmälti sataa lunta ja onhan kaikki aina eteenpäin. En aivan joka kolkkaan yltänyt tikkailta mutta pääosin sain ainakin vahvemmat lumet putsattua, eiköhän kevätaurinko hoida oman osuutensa aivan piakkoin. Muuten on ollut mitä mainioin keli viettää aikaa ulkosalla. Lumien siirtelyä paikasta A paikkaan B.
Maanantaina herättiin ensin puoli seiska katsomaan kuuta joka näkyikin upeasti, emme kuitenkaan ruvenneet ottamaan kuvia. Hieno kuun valaisema maisema oli valloillaan yöllä. Tipusia ei näkynyt paljoa ruokinnalla, missä lie värjöttelevät! Nyt täytys varmaan mennä tuonne pakkaseen täyttämään ruokintaa tai sitten lisäämään rasvoja mutta en tohdi. Kyllähän siellä näkyy vielä olevan jonkin verran joten se täyttö ehtii kun tulee hieman inhimillisemmät kelit. Joskus täytyy myös ajatella itseäänkin!
Pakkanen pysyy parissakymmenessä asteessa, ehkä vielä hivenen päälle! Mielestäni kylmät kelit saisivat jo riittää, mutta eihän näin pienen maanmatosen mielipide paljon paina kun luoja näin päättää. Se on vaan kärsittävä ja ajateltava positiivisesti, kyllä se aurinko rupeaa pian jo hellimään ja pakkaset ovat muisto vaan. Näin uskon luonnon elävien ajattelevan, tai ainakin toivon sillä nyt koetellaan kovalla kädellä. Katselin äsken saalistajista kertovaa luonto-ohjelmaa ja siinä aiavn tylysti jääkarhut, sudet ja napaketut tappoivat pienempiään. Sehän on luonnon laki, vahvemmat elävät ja saavat elantonsa ja pienet kärsivät!
Tämäkin pakkaskausi on ollut jo riittävän paha metsän tiitiäisille, se on huima määrä ravintoa mitä ne tarvitsevat elääkseen. Eikä se ole mitenkään selvää että sen määrän löytää luonnosta tuolta hankien keskeltä. Yritämme kaikki jalalliset auttaa tässä asiassa, eikö? Nyt onneksi pakkanen helpotti ainakin hetkeksi, -kympin mittarinlukemat ovat mielestäni inhimillisemmät. Olen aika innoisssani tuosta löydöstäni luontokirjojen parissa; Mauri Leivo on kirjailija minun makuuni. Nyt on menossa toinen isompi kirja, "Lintujärvi" joka kertoo eräästä suomalaisesta järvestä ja sen linnuista. Kirja on myös kertomus miehestä joka on lumoutunut järven elämästä ja luonnon ehtymättömästä moninaisuudesta. Kirjailijan tarinankerronta on sujuvaa, elämänmakuista! Nämä luonnehdinnat ovat kirjan esittelysivuilta.
Keskiviikon sain aloittaa lumen kolaamisella, eihän se pakko olisi ollut mutta jotta tulisi oltua ulkona päätin putsata piha-alueen lumesta. Siinä menikin aikaa joitakin tunteja. Näin naapurin miestä joka kertoikin aika yllättävän havainnon, hän oli nähnyt kaksi nuorta sutta. Kertomansa mukaan hän oli tullut käymään ulkona ja hän oli huomannut että mikähän tuolla rapisee! Hetken siinä katseltuaan hän huomasi nämä hieman koiraa muistuttavat kaverit jotka olivat olleet lähimmillään joidenkin kymmenien metrien päässä. Ne olivat mennet kohti Kierumanojaa. Aika yllättävä havainto! Tuli vaan mieleeni että onneksi ei Heta ollut juoksemassa missään! Koira olisi näille kierteleville susille oiva saalis. Kaikkeen täytyy varautua näillä nurkilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti